Tulilahti 1959 (ketju 2)

[Ezmery]

Onko tiedossa, että minne päin Tuokkospojat lähtivät savottaan? Kulkivatko he mahdollisesti Kololammin ohi?

Keskisarjan sivulla 50 sanotaan: "Kaukas Oy:n työnjohtajan kanssa Pelkonen sopi molemmille savotan Pölläkän syrjäkylällä."

Katselin Goole Mapsista, että lähin Pölläkkä sijaitsee juuri vastakkaiseen suuntaan Kolonlammelta, noin 24 km päässä Heinävedeltä.

[Hurjimus]

Tuo vastteiden löytöpaikka oli kyllä sellainen, että oli äärimmäisen hyvä tuuri, että ne löytyi. Ehken prosentin luokkaa oli todennäköisyys.
Kyllä löydettäväksi toisenlainen kätkö olisi valittu.

[Laatikainen]

Olen tavannut Öhmanin kirjaa aika pitkälle. En pidä sitä kovin luotettavana lähteenä muulle kuin mahdollisesti kuvaamaan Runarin elinoloja sekä suhdetta perheeseensä. Runarin nuoruuden ja Tulilahden oikeudenkäynnin välissä on useammassa kohdassa tietoa, joka on virheellistä tai vähintään särähtää pahasti korvaan (sen lisäksi, että se on kirjoitettu ruotsin kielellä...).

Öhman on tehnyt arvokasta työtä ja lukenut sanomalehtiarkistot puhki. Ehkäpä siinä juuri piilee kirjan vinouma - sanomalehdissä oli melkoinen määrä puppua ja virheitä, että ne seuraavat väkisinkin kirjaan mukaan. Palaan ehkä kirjaan vielä myöhemmin...

Öhmanin kirjan vahvuudet ovat nimenomaan Holmströmin perhettä käsittelevässä alkuosassa ja yleisemmin Holmströmin persoonan valottamisessa. Murhatutkinnan ovat Keskisarja ja Pennanen kuvanneet täydellisemmin ja oikeammin. Rikostutkintaan liittyvinä nostoina Öhmanin kirjasta voisi mainita Vaasan lääninhallituksen ja keskusrikospoliisin välisen arvovaltakiistan, jossa Skogmanille Runarin "löytäjänä" haluttiin tähän jonkinlainen yksinoikeus. Skogman mm. esti KRP:n tutkijoita kuulustelemasta Holmströmiä Vaasassa. Toinen nosto olkoon Runarin sekava yritys hankkia itselleen alibi tekoajankohdaksi. Mutta näitä kommentoit tarvittaessa "tavaamisen" edetessä sinne saakka.

Tuosta laatimastasi erinomaisen selkeästä kartasta voisi vielä todeta, että ainoat omasta mielestään varmasti Runar Holmströmin tunnistaneet todistajat oikeudessa olivat metsäteknikko Portimojärvi (27.7.1959 Vihtarissa), rajaylivääpeli Viholainen (5.8.1959 Heinäveden Papinniemessä) ja Emil Halonen (7.8.1959 Savonlinnan vieressä Säämingissä). Näistä ensinmainittu oli jonkinlainen syyttäjän päätodistaja, koska havainto ajankohtansa ja sijaintinsakin puolesta kiinnittyy muita paremmin murhiin.

Tutkinnassa ja oikeudenkäynnissä kuultujen silminnäkijöiden lisäksi löytyy sekava joukko muita julkisuuteen tulleita ilmoituksia. Eräs näistä oli Juuan Ahmovaaran koulun vahtimestari Pentti Kultamaa, jonka kertoman mukaan levoton Runar vieraili koululla päivällä 27.7.1959. Kultamaa tuli havaintoineen julkisuuteen vasta v. 2000 (HS 19.6.2000), joten hänen kertomuksensa viereen on syytä piirtää parikin vahvaa kysymysmerkkiä. Ajankuvana alla vielä muutamia hurlumhei-sarjan juttuja (HS 6.8.1960):

HS 6.8.1960 huhuja.jpg (108.19 KiB) Katsottu 1728 kertaa

[Der Fanhder]

^Kultamaa ilmoitti tietonsa poliisille heti kun Runarin kuva oli lehdissä julkaistu. Poliisin onnistui kuitenkin hukata lausunto johonkin. Kun juttu vuosituhannen vaihteessa oli jälleen julkisuudessa, otti hän uudelleen yhteyttä poliisiin.

[snufkin]

Tuota Kolonlammen löydöskuvaa käsitellessä on unohtunut, että voi hyvin olla, että tavaroihin on kajottu ennen kuvan ottamista. Voi olla, että missasin, jos joku tätä kommentoi, mutta suhtaudun hieman varauksella poliisin sen ajan toimintaan mitä tulee rikospaikkojen "aitouden" suojelemiseen. Bodom on tästä surullisen kuuluisa esimerkki, kun siellä annettiin ties kenenkä tepastella ja sotkea murhapaikkaa.

Se sanottuna, niin on vaikea uskoa, että etenkin nuo hatut olisi olleet tuolla yli talven. Noilla leveyspiireillä lunta sataa vuodessa arvatenkin metritolkulla koko talvi huomioiden. Luulisi, että hatut olisi aika lytyssä, jos niiden päällä on maannut kilotolkulla lunta sen 4-5 kuukautta.

Paljon uskottavampana pidän sitä skenaariota, jossa muuan muurari on ne sinne kuljettanut keväämmällä kuten alibin kirjeessä todetaan. Hän oli kotoisin Niinimäeltä ja poistui sinne murhien jälkeen töihin joten maantieteellinen yhteys on jo olemassa. En ymmärrä mikä syy Runarilla niitä olisi asetella tuolla tavalla johonkin metsikköön.

[Der Fanhder]

^Olen itsekin pohtinut, onko tavaroihin koskettu ennen poliisin saapumista. Keskisarja kumppaneineen teki testin vastaavanlaisille hatuille, eivätkä ne talven kinosten alla olleet menneet miksikään.

[Cohle]

Rikostutkintaan liittyvinä nostoina Öhmanin kirjasta voisi mainita Vaasan lääninhallituksen ja keskusrikospoliisin välisen arvovaltakiistan, jossa Skogmanille Runarin "löytäjänä" haluttiin tähän jonkinlainen yksinoikeus. Skogman mm. esti KRP:n tutkijoita kuulustelemasta Holmströmiä Vaasassa.

Kappas vaan.

Tuosta laatimastasi erinomaisen selkeästä kartasta voisi vielä todeta, että ainoat omasta mielestään varmasti Runar Holmströmin tunnistaneet todistajat oikeudessa olivat metsäteknikko Portimojärvi (27.7.1959 Vihtarissa), rajaylivääpeli Viholainen (5.8.1959 Heinäveden Papinniemessä) ja Emil Halonen (7.8.1959 Savonlinnan vieressä Säämingissä).

Joo, valtaosa mopedimies-todistuksista jäi vaille varmaa tunnistusta. Kuitenkin, asiayhteydeltään osa oli tarkkoja. Esimerkiksi talollinen Viljo Kurjen havainnot 24.7.1959 Kontiolahden Varparannalta, jolloin hän oli ollut mukana maanmittaustoimituksessa (ajankohta pystyttiin tuon takia todentamaan). Nyyssönen ja Pakkanen olivat tuolloin olleet matkalla Kolille.

Asiayhteys on mielestäni tärkeä osa laadukasta silminnäkijähavaintoa, mikäli niitä nyt ylipäätään voi laadukkaaksi kutsua. Pidän havainnon kontekstia jopa tärkeämpänä, kuin änkyttävää muistikuvaa vaatteista tai vaikka kulkuneuvon väristä. Tuollaiset ihmiset muistavat todennäköisesti väärin, vaikka havainto olisi tuorekin. Mutta asiakokonaisuus jää paremmin mieleen, esim. se, että joku hyypiö siinä perässä ajoi, tai että tyyppi ajoi ohitseni, mutta käänsi yllättäen ajokkinsa tuon talon kohdalla.

Epävarmat havainnot ja tunnistamiset eivät juridisesti paljon paina, mutta se onkin eri asia.

[Hurjimus]

Kerran jo kirjoitin, että hattujen muodon säilyminen on lumen koostumuksesta kiinni. Jos ensimmäinen vahvempi kerros saa vettä reilusti, lumen paino nousee puolella jopa enemmänkin. Kun taas kuiva pakkaslumi ei paljoakaan paina. Sama lumen painon nousu tapahtuu yleensä myös keväällä. Eikös hattujen tutkimus osoittanut niiden olleen todennäköisesti maastossa talven yli..Kyllä talvi tuollaisiin jälkensä jättää ilman hattujen painumistakin.

[snufkin]

Eikös hattujen tutkimus osoittanut niiden olleen todennäköisesti maastossa talven yli

Ei vaan kriminaalilaboratorion mukaan ulkona säilyminen oli mahdollista. Jos olisivat muotoilleet, että se oli todennäköistä, niin en todennäköisesti tässä vänkäisi tällä itsevarmuudella. Huomioitavaa on kuitenkin, että shortsien vetoketju ja hakaset oli ruosteettomia ja puuvilla jonkun verran homeessa. Ei nämä minulle kuulosta siltä, että todennäköisesti olivat olleet lumen alla talven.

Tuo ruosteettomuus on mielestäni myös sellainen epäilyksiä aiheuttava merkki, joka osoittaa pois tuosta "oli säilytetty yli talven" -selitysmallista, vaikka tuon lumen mahdolisesti aiheuttamien painaumien puuttumisen jotenkin voisikin selittää.

[Hurjimus]

No, niinpä näkyy olevankin.
Vetoketjut on kyllä yleensä ruostesuojattuja, pitäisi katsella tuon ajan vaatteista onko ollut tuolloinkin

[Ezmery]

Öhmanin kirjan vahvuudet ovat nimenomaan Holmströmin perhettä käsittelevässä alkuosassa ja yleisemmin Holmströmin persoonan valottamisessa. Murhatutkinnan ovat Keskisarja ja Pennanen kuvanneet täydellisemmin ja oikeammin. Rikostutkintaan liittyvinä nostoina Öhmanin kirjasta voisi mainita Vaasan lääninhallituksen ja keskusrikospoliisin välisen arvovaltakiistan, jossa Skogmanille Runarin "löytäjänä" haluttiin tähän jonkinlainen yksinoikeus. Skogman mm. esti KRP:n tutkijoita kuulustelemasta Holmströmiä Vaasassa. Toinen nosto olkoon Runarin sekava yritys hankkia itselleen alibi tekoajankohdaksi. Mutta näitä kommentoit tarvittaessa "tavaamisen" edetessä sinne saakka.

Öhman on tavattu loppuun ja tässä kohtaa joudun syömään hattuni. Edellisen arvosteluni sattui juuri siihen kohtaan, jossa vilisi lehdistön puppua. Loppu oli yhtä hyvä kuin alkukin. Se oli myös helpompaa luettavaa kun ruotsin kieli alkoi sivu sivulta olemaan helpompaa luettavaa. (Aion siitä huolimatta jatkossakin välttää toisen kotimaisen kielen kirjallisuutta )

Poliisien toiminta tosiaan on ehkä itsellänikin se asia, joka jäi eniten mietityttämään (sitä olen siis jo ennen Öhmaniakin märehtinyt). Moni muukin asia sai lisävahvistusta. Muun muassa se, etten taaskaan ole ihan varma, oliko se Runar vai joku muu... Öhman yrittää olla puolueeton, mutta rivien välistä huokuu syvä halveksunta esimerkiksi Axel Skogmania ja hänen toimintaansa kohtaan (kuten yllä antamassasi esimerkissäkin).
Mielenkiintoinen ja arvokas lisä tämä kirja kyllä oli. Se antoi paljon sellaista, jota on jäänyt Keskisarjan ja Pennasen teosten jälkeen kaipaamaan. Kannatti siis tavata se ruotsiksi. Suosittelen lämpimästi!

[Cohle]

Ei vaan kriminaalilaboratorion mukaan ulkona säilyminen oli mahdollista.

Taas niin munaton kannanotto kriminaalilabralta, että morjes. Ei kerro mitään.

"Joo, elikkäs mä olen muuten laporantti, ja mun miälestä oli täysin mahdollista, että Bodominjärven tappaja oli laittanut NG:n kengät jalkaansa ennen surmatöiden aloitusta. Just sayin hei."

[Hurjimus]

Oli käyntiä synnyinkodissani, jonne on kerääntynyt vanhaa vaatetta, ainakin 60 luvulta. Yhdessäkään vetoketjussa ei näy ruosteen merkkejä. Messinkiä ja ruostesuojattuja ovat kejut olleet jo tuolloin. Normaali teräshän ruostuu ajankanssa ihan naulakossakin.

[Ezmery]

Huomioitavaa on kuitenkin, että shortsien vetoketju ja hakaset oli ruosteettomia ja puuvilla jonkun verran homeessa. Ei nämä minulle kuulosta siltä, että todennäköisesti olivat olleet lumen alla talven.

Ruosteettomuuden voi ehkä selittää myös sillä, että metalliset vetoketjut ja hakaset olivat (ja ovat edelleenkin) usein messinkiä (vahvaa ja korroosionkestävää), nikkeliä (kestävää, mutta usein allergisoivaa) tai alumiinia (kevyttä, mutta altista hapettumiselle). Toki teräsvetskareitakin oli, ja ne olisivat kyllä talven ulkosäilytyksestä saattaneet ruostua elleivät olleet galvanoitu tai muuten pinnoitettu.
Vaatteissa käytetyt metalliset niitit taasen ovat edelleenkin usein valmistettu kuparista tai messingistä (kuten esimerkiksi Leviksen farkuissa). Teräsniittejä on käytetty halvemmissa vaatteissa.

[LexVeritas]

Ei vaan kriminaalilaboratorion mukaan ulkona säilyminen oli mahdollista.

Taas niin munaton kannanotto kriminaalilabralta, että morjes. Ei kerro mitään.

"Joo, elikkäs mä olen muuten laporantti, ja mun miälestä oli täysin mahdollista, että Bodominjärven tappaja oli laittanut NG:n kengät jalkaansa ennen surmatöiden aloitusta. Just sayin hei."

Tulee off-topicinakin korjata nikki Cohlen toistuvia munauksia ts. hänen jakamaansa disinformaatiota liittyen Bodomin kenkien mahdolliseen olemiseen jonkun jalassa:

Oikeudessa todistanut KRP:n tekninen tutkija Anja Ytti totesi, että:

Verijäljet tukevat, tosin ei kovin vahvasti, sitä että kengät ovat olleet tekohetkellä jalassa.

Tämä yhdessä Ytin muiden lausumien kanssa tarkoittaa yksiselitteisesti sitä, ettei tiedetä millään todennäköisyydellä mitaten, olivatko kengät murhahetkillä kenenkään jalassa. Gustafssonin kengät saattoivat olla jalattomina teltan ulkopuolella kutakuinkin siellä, minne hän kertoi ne jättäneensäkin.

Varsinaiseen ketjun aiheeseen liittyen: En usko, että tässä tapauksessa voitaisiin vetskarin ruostumattomuudestakaan päätellä mitään puoleen eikä toiseen.

Edelleen penään tietoa Heinäveden kunnallislautakunnan puheenjohtaja Onni Happosen murhan pääjunailijan Leo Pelkosen mahdollisesta lähisukulaissuhteesta toiseen "Tuokkoseen".