Kellarisurmat järkyttivät Suomessa vuosikymmeniä sitten – nyt rikoskirjailijat löysivät ehkä uuden epäillyn
Uutuuskirja esittää hätkähdyttävän teorian Kuopiossa 1960-luvulla naisia vaanineesta nailonsukkakuristajasta.
Ilkka Kivioja, tekojen aikaan 17-vuotias parturioppilas, kuristi kaksi naista kuoliaaksi joulukuussa 1964 ja tammikuussa 1965.
Naiset oli surmattu kotonaan ja kummallekin oli tehty seksuaalista väkivaltaa.
Tapauksia ryhdyttiin kutsumaan nailonsukkamurhiksi, sillä uhrien kaulaan oli kiedottu nailonsukka.
Henkirikoksista 15 vuoden kuritushuonerangaistuksen saanut Kivioja suoritti tuomiostaan puolet ja vapautui vuonna 1972.
Nyt julkaistussa rikostoimittajien Tuomas Rimpiläisen ja Miika Viljakaisen kirjoittamassa teoksessa Suomalaiset sarjamurhaajat (Tammi) kerrotaan, että useat seikat yhdistävät nailonsukkakuristajan teoriatasolla ainakin yhteen Helsingissä 1970- ja 80-luvuilla tapahtuneista niin kutsutuista ”kellarisurmista”.
Kyse on Käpylässä vuonna 1976 tapahtuneesta Susanne Lindholmin henkirikoksesta.
Jutussa kursiivilla kirjoitetut tekstit ovat kirjasta otettuja lainauksia.
Susanne Lindholmin lisäksi surmatuksi joutuivat Seija Kekkonen vuonna 1980 Kontulassa ja Onerva Ketola vuonna 1981 Itä-Pasilassa.
Kirjan mukaan on epäselvää, onko poliisi koskaan tutkinut Kiviojan yhteyttä tapaukseen.
”Kiviojaa ei voi sivuuttaa mahdollisena tekijänä.”
Tekotapa yhdistää?
Yhä selvittämättä olevissa kellarisurmissa on paljon samankaltaisia piirteitä.
Teot tapahtuivat yöaikaan, uhrit olivat viettäneet iltaa ravintoloissa ja heidät löydettiin kerrostalojen kellaritiloista.
Poliisi ei ole vahvistanut kaikkia julkisuudessa olevia tietoja Lindholmin tapauksesta, mutta kirjailijat saivat varmistettua niistä osan.
”Susanne Lindholm oli kuristettu, hänelle oli tehty seksuaalista väkivaltaa ja hänen ruumiistaan saatiin näyte tekijän spermasta. Spermasta on tuon ajan rikostutkintatekniikalla pystytty määrittelemään veriryhmä ja tiettyjä lisätekijöitä.”
Kirja nostaa esiin yksityiskohtia, jotka muistuttavat hätkähdyttävän paljon Ilkka Kiviojan ensimmäistä henkirikosta.
”Ruumiin nähnyt henkilö on kertonut, että tekijä olisi kiertänyt Lindholmin kaulalle tämän oman paidan ja nostanut lopuksi Lindholmin takin ruumiin päälle. Poliisi ei vieläkään vahvista tällaisia yksityiskohtia.”
Teoksessa Kiviojaa sovitellaan mahdolliseksi kellarisurmaajaksi myös hänen profiilinsa kautta.
Vuonna 1976 hän oli yhä nuorehko ja voimakas mies, jonka taipumus väkivaltaan ei ollut kaikonnut.
Aiemmin vankilasta vapautuminen oli aiheuttanut Kiviojalle stressiä, ja myöhempien tietojen perusteella sama päti kotiutumiseen psykiatrisesta osastohoidosta.
Neljä päivää ennen Lindholmin henkirikosta Kivioja oli kotiutettu Niuvanniemen mielisairaalasta ja sijoitettu Helsinkiin kriminaalihuollon asuntolaan Pengerkadulle.
”Asunto sijaitsi lyhyimmillään alle kilometrin päässä siitä reitistä, jota Lindholm mahdollisesti käveli kotiinsa. Kiviojalla oli tapana kierrellä Helsingin katuja myös öisin ja istua kuppiloissa.”
Poliisi pitää mahdollisena, että Lindholm kohtasi surmaajansa sattumalta matkalla yökerhosta kotiin.
Kellarisurmia tutkinut, nyt jo eläkkeellä oleva Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikön entinen päällikkö Juha Rautaheimo on kertonut kirjailijoille, että Kiviojan osuuden selvittäminen olisi uusien tietojen myötä perusteltua, vaikka tämä on jo kuollut.
Kirjassa todetaan, että Kiviojan osuutta myös muihin kellarisurmiin voisi olla syytä tutkia.
Aineisto on hävitetty
Kirjailijat kertovat toimittaneensa Kiviojaan liittyvät veriryhmätiedot Helsingin poliisilaitokselle vertailua varten.
Rikosylikomisario Ritva Elomaa kertoo nyt Ylelle, että Lindholmin tapauksen esitutkinta-aineisto on jo hävitetty, joten selvityksiä ei ole enää mahdollista tehdä.
Elomaan mukaan juttua on todennäköisesti tutkittu tappona, joten sen tutkinta-aineisto on hävitetty, koska epäilty rikos on jo vanhentunut.
https://yle.fi/a/74-20139681