psykoanalyysi kirjoitti: Ma Touko 19, 2025 2:22 pm
Parin tietävänä voin sanoa että näytti suhde olevan töppösen alla ja lujasti. Se emäntä kun suuttui sen sai tuta niin ystävät kuin vieraat ihmiset. Kyllä sitä olutta upposi niin että monet sanoivat niiden humalassa ajelevan autolla. Tämä oli ihan yleisessä tiedossa. Kuulema jos holtiton känni, niin nukkuivat autossa että kertoo joo elämänhallinnasta.Se nainen oli jyräävä persoona joka oli tätä tyyppia "mää vaan sanon suoraan" vaikka vittuili ja aukoi päätään sen kun ehti. Omaa miestään ainakin useamman ihmisen suusta joskus mätkikin sairaalloisen mustasukkaisena, mutta etenkin suustaan paha eikä hallinnut raivoamistaan. Sen olen kuullut että äitipuoli ei ainakaan toisesta pojasta pitänyt ja toi sen ilmi siinä missä haukkuen ja syyttäen niin ystäviä kuin läheisiä. Eikös isukki perheen jättänyt aikanaan ja lähti tän muikkelin matkaan. Varsinainen lottovoitto...Joo, saattoi antaa anteliaan ja laupiaan Samarialaisen vaikutelman. Se ei ollut puhdasta auttamisen iloa. Teki selväksi että arvostusta ja kiitollisuutta hänen avustaan tuli hänelle osoittaa mm. baarissa siitä isoon ääneen julisti miten HÄN auttaa ja ketä ja miten. Tietty sen yleisön edessä omaa hyvyyttään korostaen. On sanottuna lievä ilmaisu mitä joku täällä käytti suorasanaisuudesta. Ei siellä tonteilla kaverit kuulema enää viitsineet käydä enää aikoihin juuri siksi että ilta päättyi aina vaimokkeen kilareihin tai sen pelkoon ja mikäs sen nolompia asioita yksi on että ajautuu pariskunnan riitojen keskelle. Itsellä ei ongelmia sen kans ollut kun tajusin pysyä etäällä. Sen mies oli ihan hauska tyyppi sen mitä tiesin. Ei sille vaan uskaltanut puhua kun tuli niin rumia mulkaisuja... Ehkä joskus näyttävä nainen ollut, mutta ne päivät oli mennyt aikaa sit.
Tuskin tämmöset eskaloituu nollasta sataan yhtäkkiä. Eiköhän siinä ollut monen vuoden huonot perhesuhteet ja omat traumansa. En ihmettelis jos siellä provosoituna on perheriita lähteny "vähän" lapasesta kun pojalla mitta tuli täyteen... Näin mä ajattelen sen mitä noden taustoista tiedän.
Kyllähän tämä on allekirjoitettava.
Varmasti on ollut mukava niille ihmisille, jotka osas miellyttää häntä, eikä ole asettuneet poikkiteloin missään vaiheessa. Äärettömän mustasukkainen nainen se oli. Ehkä siihen oli aihetta, ehkä ei – mene ja tiijä.
Mutta ei siellä kyllä oikein osattu pieniin lapsiin suhtautua. Eihän sille pariskunnalle itselleen koskaan lapsia tullut. Aikanaan taisivat miettiä, että ottaisivat pojat luokseen asumaan (olisko ollut sitä pupariaikaa?), mutta eihän siitä sitten mittään tullut. Koiria oli pilvin pimein, ja vilkkaiden pienten poikain ois pitänyt mahtua siihen porukkaan. (ja kotiin, jossa on pentuja, koiria, alkoholia ottavat vanhemmat ....paska läävä)
Tämä jätti kyllä jälkensä veljesten tarinaan – siihen, miten isän puolisoa kohdeltiin tai mitä siitä ajateltiin. Ja näkyihän se somessakin, pieninä "kiusantekoina" sitä puolisoa kohtaan.
Pojat lähti sit sijoitukseen, ja koti jäi tyhjilleen hetkeksi. Jos en väärin muista, niin palasivat myöhemmin äitinsä luo asumaan.
Isän luona ku piipahettiin, niin päihteitä siellä käytettiin, ja sillä puolisolla tais olla vähän nappikauppaakin. Kai se kertoo jotakin siitä, miten niiden menestyneiden koirien perässä kuljettiin. Ihmiset sai kännipuheluita, ku hommat alko lipsua ja pennut jäi siinä sivussa.
Kovasti ne yrittivät, ja eiköhän siellä ollut auttajia – niistäkin sanoit, jotka ei enää tulleet kyläilemään, ku ei tiennyt, mihin perheriitaan milloinkin sattui.
Onnissa taisi viimeiset vuodet kulua tiiviisti, sen verran kaukana kotoa-että uskon jopa tuohon autossa nukkumiseen. Paikallinen pubi myös oli käytössä, joka korvessa sijaitsee.
Mutta ei tällaista loppua heille ois toivonu. Ei missään nimessä. Eikä pojalle tämmöstä tekoa – kyllä hyvää elämää ois suotu.
Enkä halua pahaa puhua vainajista, kevyet mullat heille. Elämä vaan meni näin, olisiko se voinut olla jotakin muuta? Eiköhän siellä ollut molemmin puolin myös geeniperimässä riippuvaisuutta aiheuttavia geenejä.