Lasten kertomukset

[Miss Holmes #1]

Juuri siitä minä puhuin: ympäristön vaikutuksesta lapsen normaalin moraalikäsityksen rakentumiseen.

Tässä on turha ohittaa myöskään sitä, että vuoteen 2009 asti lapset elelivät äitinsä kanssa. He olivat tuolloin 5-10 vuotiaita.
Nuorimmaista lukuunottamatta muilla oli jo normaalin kehityksen tuoma käsitys valehtelusta ja sen seurauksista.

Tuohon alttiuteen valehdella on toki voinut vaikuttaa myös se, että äidin tunnustus on kyseenalaistanut pienissä mielissä totuuden puhumisen.
Hyvin ristiriitaisia tunteita on lapsilla varmasti ollut ja viimeistään tuossa vaiheessa olisivat tarvinneet keskusteluapua asioiden käsittelyyn.

Minusta tässä mielenkiintoinen dilema on tuon totuuden kertomisen venyminen vuosikymmenellä.

Tyttölapsethan muutivat jo paljon aiemmin pois sijaisvanhempien vaikutuspiiristä. Jos matematiikkani yhtään pitää paikaansa, aikaa oli kulunut jo lähes 4 vuotta.

Minun korvaani selitykseksi asian viivästymiselle ei voi pitää mitenkään sijaisperhettä. Eiväthän he asuneet enää siellä, eivätkä näin ollen olleet enää ’pelon ilmapiirissä’.

Laukaiseva tekijä löytyy siis jostain. Onko se ollut äidin pyyntö vai puhdas oman päänsisäinen avautuminen.

[Miss Holmes #1]

Kun on kohta lähes 20 vuotta sokeasti uskonut kaiken, mitä poliisi ja syyttäjä ovat keksineet ja ulostaneet, on todella hankala enää muuttaa mieltänsä. Sanoisin, että se on lähes mahdotonta. Koira ei karvoistaan pääse...

Haluat taas väkisin ymmärtää väärin. Minulla ei ole minkäänlaista 20-vuotista käsitystä lasten puheista.
Mietin osittain yleisellä tasolla aikuisten, tapahtumien ja kaiken vaikitusta tarinoihin.
Sinäkin varmasti ymmärrät, että on aika poikkeuksellista, että 3 (kolme) lasta on alkujaan valehdellut ja vielä pysynyt tarinoissaan vuosikymmenen.

Asia olisi jotenkin ymmärrettävämpi, jos lapset valheillaan olisivat suojelleet äitiään, mutta tässä tapauksessahan niin ei todellakaan ole.

[Pieni liekki]

Kun on kohta lähes 20 vuotta sokeasti uskonut kaiken, mitä poliisi ja syyttäjä ovat keksineet ja ulostaneet, on todella hankala enää muuttaa mieltänsä. Sanoisin, että se on lähes mahdotonta. Koira ei karvoistaan pääse...

Haluat taas väkisin ymmärtää väärin. Minulla ei ole minkäänlaista 20-vuotista käsitystä lasten puheista.
Mietin osittain yleisellä tasolla aikuisten, tapahtumien ja kaiken vaikitusta tarinoihin.
Sinäkin varmasti ymmärrät, että on aika poikkeuksellista, että 3 (kolme) lasta on alkujaan valehdellut ja vielä pysynyt tarinoissaan vuosikymmenen.

Olen siinä käsityksessä, että ei nuorempien lasten ole tarvinnut pysyä tarinoissaan kuin suurin piirtein ajanjakson välillä 7/2011 - 11/2011. Tämän ajankohdan jälkeen tarinat ovat eläneet omaa elämäänsä asiasta käydyissä viranomaisprosesseissa. Lapsia ei ole varmastikaan näillä tarinoilla haluttu tarpeettomasti rasittaa, joten heitä ei ole enää myöhemmin tarinoiden pohjalta haastateltu. Tarinat ovat muutoinkin olleet kokonaisuudessaan ainoastaan pienen ja rajatun joukon nähtävissä.

Luultavasti osa vuosien varrella lausuntoja antaneista asiantuntijoista on päässyt tarkastelemaan aineistoa rajatusti. Tämä voi myös olla osaltaan syy siihen, että tarinoita ei ole kunnolla aiemmin kyseenalaistettu muutoin kuin puolustuksen asiantuntijoiden osalta. Heillä on ymmärtääkseni ollut mahdollisuus antaa lausuntonsa koko aineistoon pohjautuen, mutta heidän lausuntonsa on voitu ohittaa merkityksettöminä, koska he ovat olleet oikeudenkäynnissä ns. väärällä puolella pöytää.

Asia olisi jotenkin ymmärrettävämpi, jos lapset valheillaan olisivat suojelleet äitiään, mutta tässä tapauksessahan niin ei todellakaan ole.

Eivät lapset ole taatusti aikanaan ymmärtäneet, kuinka kauaskantoiset vaikutukset saattaa palturin puhumisella olla. Aikuiset ihmiset heidän ympärillään ja lastensuojelu salassapitovelvoitteineen ovat mahdollistaneet höpöhöpö-juttujen hengissä pysymisen. Toivotaan, että syksyllä on edessä julkinen oikeudenkäynti, jollei asioissa löydetä kaikkia tyydyttävää sovintoratkaisua sitä ennen. Näkisin henkilökohtaisesti sivustaseuraajana, että sovintoratkaisulle olisi hyvät edellytykset. Siis, jos viisautta löytyy viranomaiskoneiston sisältä.

[Tarkkailijatar]

Tällainen juttu ei missään tapauksessa ole sovintoratkaisumahdollisuuden piirissä.

[Pieni liekki]

Tällainen juttu ei missään tapauksessa ole sovintoratkaisumahdollisuuden piirissä.

Voisitko selvittää meille muille juridiikkaa, mikä estää sovintoratkaisun hakemisen tapauksen ratkaisuksi?

[Säfööri]

Nuorimman lapsen ja koko lapsikatraan tuleminen täysivaltaisiksi on tämän asian merkityksellisin asia. Edunvalvonta ei ole enää mukana. Onko tätä vaikea ymmärtää

[Miss Holmes #1]

Rikossovittelussa ei yleensä voida käsitellä kaikkein vakavimpia rikoksia, kuten törkeitä rikoksia tai rikoksia, joissa uhrilla on erityinen suojan tarve. Myös rikokset, joissa uhri on henkisesti alisteinen tekijälle, eivät sovellu sovitteluun. Lisäksi, jos rikoksesta epäillyn ja uhrin keskinäinen suhde on sellainen, että sovittelu voi muodostaa riskin, sovittelu ei ole sopiva.
Yleisiä tekijöitä, jotka voivat estää sovittelun:
Rikoksen vakavuus:
Törkeät ja vakavat rikokset, joissa uhri on erityisen haavoittuva, eivät sovellu sovitteluun.
Tekijän ja uhrin välinen suhde:
Jos tekijä ja uhri ovat lähipiirissä, tai jos uhri on henkisesti alisteinen tekijälle, sovittelu ei ole sopiva.
Sovittelun mahdolliset riskit:
Jos sovittelu voi vaarantaa uhrin turvallisuuden tai luottamusta järjestelmään, sovittelu ei ole mahdollinen.
Alaikäiseen kohdistunut rikos:
Jos rikos on kohdistunut alaikäiseen ja uhri tarvitsee erityistä suojaa, sovittelu ei ole mahdollista.
Sovitteluun soveltuvia rikoksia:
Sovittelussa voidaan käsitellä useita eri rikoksia, kuten pahoinpitelyt, varkaudet ja vahingonteot. Sovittelu on mahdollista myös muissa rikoksissa, jos niiden arvioidaan soveltuvan sovitteluun.

[Pieni liekki]

^

...

Kiitos vastauksesta. Luulisi, että tämä tapaus on asianosaisten osalta helppo siirtää sovitteluun, koska keskinäisiä rikoksia ei ole tapahtunut.

Onnettomuustutkintakeskus tarvittaisiin tutkimaan, missä kohtaa viranomaisketjua on tapahtunut vakavia virheitä, koska Ulvilan murhasta on ollut epäiltynä ulkopuolisen tappajan puukotuksen uhriksi joutunut henkilö ja kuinka kahdesta tavallisesta kansalaisesta on matkan varrella saatu leivottua seksuaalirikolliset. Toivottavasti korkein oikeus ei ole keksinyt mitään ikiliikkujaa purkaessaan 5.12.2024 näiden syyttömien henkilöiden saamat lainvoimaiset tuomiot seksuaali- ja väkivaltarikoksista ja palauttaessaan asian Varsinais-Suomen käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

[Tarkkailijatar]

Sekoitatte nyt sovittelun ja sovintoratkaisun. En selitä tätä tarkemmin. Olette hyviä ottaa selvää itsekin.

Olen myös rikos- ja riita-asioiden sovittelija. Lähisuhdeväkivallan sovittelu ei edes ole ollut mahdollista tämän vuoden alusta lähtien.

Sovintoratkaisu tehdään osapuolten välillä oikeudessa, mikäli siihen on edellytykset. Tässä tapauksessa syyttäjä ei tule suostumaan sovintoratkaisuun ja se nyt on ihan selkeää.

[Miss Holmes #1]

Olen samaa mieltä, mutta koska en ollut 110% varma, en kommentoinut.

Näinhän sen täytyy lähes jokaisen laittamani kohdan mukaan mennä.

[Vareksenpoikanen]

Rikossovittelussa ei yleensä voida käsitellä kaikkein vakavimpia rikoksia, kuten törkeitä rikoksia tai rikoksia, joissa uhrilla on erityinen suojan tarve. Myös rikokset, joissa uhri on henkisesti alisteinen tekijälle, eivät sovellu sovitteluun. Lisäksi, jos rikoksesta epäillyn ja uhrin keskinäinen suhde on sellainen, että sovittelu voi muodostaa riskin, sovittelu ei ole sopiva.
Yleisiä tekijöitä, jotka voivat estää sovittelun:
Rikoksen vakavuus:
Törkeät ja vakavat rikokset, joissa uhri on erityisen haavoittuva, eivät sovellu sovitteluun.
Tekijän ja uhrin välinen suhde:
Jos tekijä ja uhri ovat lähipiirissä, tai jos uhri on henkisesti alisteinen tekijälle, sovittelu ei ole sopiva.
Sovittelun mahdolliset riskit:
Jos sovittelu voi vaarantaa uhrin turvallisuuden tai luottamusta järjestelmään, sovittelu ei ole mahdollinen.
Alaikäiseen kohdistunut rikos:
Jos rikos on kohdistunut alaikäiseen ja uhri tarvitsee erityistä suojaa, sovittelu ei ole mahdollista.
Sovitteluun soveltuvia rikoksia:
Sovittelussa voidaan käsitellä useita eri rikoksia, kuten pahoinpitelyt, varkaudet ja vahingonteot. Sovittelu on mahdollista myös muissa rikoksissa, jos niiden arvioidaan soveltuvan sovitteluun.

Otan tähän kantaa vaikka asia ei minulle tavallaan kuulu. En halua lasten tähden.

Mutta tämä riitojen sovittelu vapaaehtoisten voimin on mielestäni käsittämätön tapa todellisia rikoksia tehneiden suojelussa.
Sovittelutoimiston välityksellä sovintoon pääseminen on tietty hyvä asia.
Mutta rikoksen tekijää se suojelee. Asiaa ei kirjata rikosrekisteriin.
Ainoastaan oikeuden tuomiot näkyvät rikosrekisteriotteissa, jospa vaikka niitä kysytään työpaikkaa hakiessa.
Seksuaalirikosten osalta edes pienimmissä, ei sovitteluratkaisu voisi olla mahdollista.

Tässäkin tapauksessa tämä toinen henkilö oli taksiautoilija tai taksin kuljettaja. Lasten kanssa työskentelevillä vaaditaan rikosrekisteiote jotta voi kuljettaa lapsia tsksilla.
Yleisellä tasolla jos tällaiset rikokset menisi sovitteluun ei niitä silloin kirjattaisi rikosrekisteriin. Eikö se näin meme? Eikö sovitteluratkaisu suojelisi tekijää? Paperit pysyisivät puhtaina?

Rikos- ja riita-asioiden sovittelussa on kyse maksuttomasta palvelusta, jossa vapaaehtoiset sovittelijat toimivat välittäjinä tapahtuneen rikoksen tai riidan osapuolten välillä ja auttavat heitä neuvottelussa. Tarkoituksena on käsitellä uhrille aiheutuneita henkisiä ja aineellisia haittoja sekä pyrkiä sopimaan toimenpiteistä niiden hyvittämiseksi. Sovittelu voi olla joko rikosprosessille rinnakkainen tai sitä täydentävä menettely. Sovittelun yksi keskeinen tavoite on ehkäistä rikosten uusimista.

[Tarkkailijatar]

Sovitteluprosessi ei liity tähän asiaan mitenkään.

[Miss Holmes #1]

Vaikka lapset nyt ovat peruneet puheensa, ovat alkuperäiset syytteet niin raskaita, ettei tällainen tapaus sovellu mitenkään minkäänlaiseen sovitteluun.
Ensinnäkin lapset ovat olleet teon tapahtumahetkellä alaikäisiä.
Heillä on läheinen suhde syytettyyn.
He ovat periaatteessa alisteisessa asemassa syytettyyn.
Kaiken lisäksi lapsiin kohdistuneet seksuaalirikokset eivät kuulu niihin rikoksiin, joita sovitellaan ja sovitaan.

Vaikka nyt onkin tilanne lasten uusien lausuntojen myötä muuttunut, ei alkuperäiset syytteet siitä miksikään muutu.

••••
Tätä ehkä kannattaisi ajatella hieman yksinkertaisemmin, niin ymmärtäisi ristiriidan.

Jos vaikka isä-Pekka on hyväksikäyttänyt 10-vuotiasta tytär-Terhikkiä säännöllisesti esim 10 kertaa, ei varmasti ole kovinkaan sopivaa, että tekoa sovitellaan isän ja tyttären välillä sovittelijan avulla.

Ei vaikka ensimmäisten syytöstensä jälkeen, tutkinnan jo valmistuttua tytär-Terhikki sanoisi, että keksi koko jutun.

Joskus tuntuu, että ’anneliuskossa’ hämärtyy jopa oikeus, oikeudenmukaisuus ja ihmisoikeus.
Lsh ei ole asianomistajarikos.

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ei ole asianomistajarikos. Tämä tarkoittaa, että rikos on virallisen syytteen alainen, eikä syytteen nostaminen ole siten rikoksen uhrin harkinnassa.

Tämä korostaa rikoksen yhteiskunnallista vakavuutta ja vähentää rikoksen tekijän painostamismahdollisuuksia uhria kohtaan.


Virallisen syytteen nostaa syyttäjä poliisin tekemän esitutkinnan jälkeen. Poliisin tietoon teko saattaa tulla sosiaali- ja terveysvirkailijoiden, koulun henkilökunnan tekemän ilmoitusvelvollisuuden kautta tai epäilyksenä kanssakansalaiselta.

[Miss Holmes #1]

Onnettomuustutkintakeskus tarvittaisiin tutkimaan, missä kohtaa viranomaisketjua on tapahtunut vakavia virheitä, koska Ulvilan murhasta on ollut epäiltynä ulkopuolisen tappajan puukotuksen uhriksi joutunut henkilö ja kuinka kahdesta tavallisesta kansalaisesta on matkan varrella saatu leivottua seksuaalirikolliset.

Toivon, että vitsailit.
OTKES ei tutki tällaisia tapauksia.

OTKES voisi ehkä puuttua asiaan ainoastaan siinä tapauksessa, että valheiden kerrontaan liittyvistä kidutustoimenpiteistä olisi tehty useita lastensuojeluilmoituksia, muttei niihin oltaisi reagoitu ja lopputuloksena joku lapsi olisi kuollut tarinoiden pakko-opiskelun yhteydessä. Silloinkin tuo tutkinta kohdistuisi niihin sossutäteihin, ei kehenkään muuhun.

[Säfööri]

Kyllä Otkes on mainittu esimerkkinä riippumattomasta tahosta, joka voisi tutkia juttukokonaisuuden ilman liittymiä asiassa mukana olleisiin tahoihin. Sitä en muista kuka asian esitti, mutta se ei ole pelkkää keskustelupalstapohdintaa. Lähinnä siinä haettiin mahdollista julkista elintä, joka olisi sovitettavissa tällaiseen tilanteeseen. Oudoltahan se kuulostaa näin äkkiseltään. Kommentti ei ollut mikään irtonainen heitto, vaan siinä pohdittiin asiaa laajemmin.