Rattus kirjoitti:^^No on tottakai tapauskohtaista, mutta seropien sanotaan olevan terveempiä juuri syystä että... Ja onhan se ihan järkeen käypää? Roduissa on sitäpaisti sisäsiittoisuutta, ja sieltähän ne sairaudet/heikkoudet taitaa kai tulla. Nih.
Itse vastustan kovasti sekarotuisten koirien kasvattamista.
Hyväksyn kyllä tarkalla harkinnalla tehdyt tiettyyn tehtävään luodut seropit, en ole vain Suomessa tainnut törmätä yhteenkään kasvattajaan, joka näin toimisi. Poliisikoiralaitos on kyllä ostanut ulkomailta koiria, joiden "paperit" ovat ehkäpä esimerkiksi "kadonneet" vaikkapa tullimuodollisuuksissa. Nämä ovatkin ulkonäöltään hyvin lähelle puhtaita rotunsa edustajia ja niihin on sekoituksella haettu enemmän luonteenpiirteitä, kuin kuviteltua terveyttä.
Seropit ovat lähes poikkeuksetta "rakkaus"pentuja, joiden vanhempien taustaa ei ole selvitetty, ei ole selvitetty miten tiettyjen rotujen sekoitukset ovat aiemmin toimineet ym.ym... Se on erittäin surullista pentujen ja pentujen hankkijoiden kannalta ja itse olen tavannut kaikkein sairaimmat koirat juurikin seropeista, mikä on varmasti joidenkin mielestä "aika jännä juttu..."
On maailman typerin vanhankansan"viisaus", että kahden sairaan koiran sekarotuinen pentu olisi terveempi kuin kahden terveen rotukoiran rekisteröity pentu! Naurettava ajatuksenakin. Useimmat perinnölliset sairaudet harhauskosta huolimatta, eivät johdu suinkaan geenipoolin pienuudesta, vaan aiemmin jalostuksessa käytetyistä vääristä sairaista yksilöistä.
PeViSa-ohjelma karsii todella tehokkaasti näitä sairaiden yksilöiden jälkeläisiä pois geenipoolista ja tämä geenipoolin kaventuminen ei todellakaan tee rodusta sairaampaa vaan terveemmän. Valitettavasti yksikään sekarotuinen koira ei ole PeViSan piirissä..!
Esimerkiksi julkisuudessa sairaaksi roduksi parjattu sakemanni, voi paljon paremmin nyt, kun geenipooli on kahdeksankymmentäluvun villien vuosien jälkeen kaventunut, koska esimerkiksi dysplasiaa periyttävien yksilöiden geenejä on saatu pois koirakannasta. Toisin kuin usein ajatellaan Dysplasia ei ole erityisesti saksanpaimenkoirien ongelma, vaan sitä tavataan kaikilta koirilta, myös sekarotuisilta, Saksanpaimenkoirakasvattajat vain olivat maailman ensimmäisiä, jotka kiinnittivät ongelmaan huomiota. Tästä johtuen usein virheellisesti sairaus kuvitellaan sakemannien rodulliseksi ongelmaksi.
Miten joku voisi ajatella että dysplasiasta kärsivän saksanpaimenkoiran ja dysplasiasta kärsivän sekarotuisen jälkeläinen olisi jonkin jumalaisen geeni-ihmeen perusteella terve?
Lisäksi useilla tapaamillani seropeilla on ollut luonteen kanssa ongelmia, jotka osin ovat johtuneet koiran kasvatuksesta. Paljon puhuttuja luonnevikoja en juurikaan ole tavannut, koirat vaan ovat yleensä väärillä omistajilla. Suomen parhaat työkoirat kun ovat usein juurikin näitä maallikon silmissä luonnevikaisia (=ongelmakoiria kotioloissa).
Yleistäen seropien elämä ei ole yhtä laadukasta kuin rotukoirien, eihän niiden kasvattamisessa (esim. oikeanlainen ruokinta) ja virikkeissä (esim. tiettyjen luonteenpiirteiden vahvistaminen) edes kunnolla pystytä arvioimaan koiran rodunmukaisia ominaisuuksia.
Seropin hankkijan on siis opeteltava koirastaan paljon kantapään kautta ja perse edellä puuhun metodein, kenen hyöty tämä on? Kasvattajan etu, koska pääsee eroon vahinkopentueesta tappamatta lutuisia penikoita ja ostajan rahapussin etu ostotilanteessa, ei välttämättä pitkässä juoksussa. Eniten tilanteesta kärsii sekarotuiset pennut.