Hyvä, tai siis no. Miten sen nyt ottaa. En usko että täällä kukaan oikeasti osaa edes käyttää tekoälyä.
Minä osaan. Annoin tekoälymallille konteksti-ikkunaksi Hovioikeuden 2015 vapauttavan tuomion. Se taitanee olla kattavin, netissä julkisesti saatavilla oleva yhteenveto koko tapauksesta. Eli käytännössä homma toimii siten, että materiaali syötetään tekoälylle, ja se pureskelee sitä antamieni komentojen mukaan.
Käytännössä tekoäly vastasi tähän aika samankaltaisilla argumenteilla kuten hovioikeus, jonka tiivistää näin:Jovian kirjoitti:Olet ekspertti rikosasiantuntija jolla on kymmenien vuosien kokemus rikos -ja murhatutkinnasta. Liitteessä on Ulvilan surman 2015 hovioikeuden tuomio ja perustelut asialle. Käytä omaa harkintaa ja mieti, onko tuomio oikea vai olisiko Auer sittenkin pitänyt tuomita
Aika perinteistä päättelyä, eikö? Mutta mielenkiintoisempaa tavaraa alkaa tulla, kun antaa tekoälyn itse rationalisoida tapahtumankulkua aineistoon perustuen;ChatGPT kirjoitti:Ottaen huomioon hovioikeuden yksityiskohtaisesti analysoidun näytön sekä oikeudelliset periaatteet, hovioikeuden päätös vapauttaa Anneli Auer murhasyytteestä näyttää perustellulta ja oikeudellisesti kestävältä ratkaisulta. Toisin sanoen, esitetty todistusaineisto ei ylittänyt tuomitsemiskynnystä. Näin ollen, asiantuntijan näkökulmasta, hovioikeuden tuomio on perusteltu ja johdonmukainen
Jovian kirjoitti: Mitä mieltä itse olet siitä, tuon aineiston perusteella, murhasiko Auer miehensä vai ei?
Edelleen tekoälymalli päättelee ihan tyypilliseen tapaan tapauksesta. Mielenkiintoisemmaksi homma menee, kun aletaan ottaa yksityiskohtia esille jossa stressitestataan sitä, että mihin Annelin olisi pitänyt pystyä tässä teossa.ChatGPT kirjoitti:Aineiston perusteella oma arvioni rikosasiantuntijana on, että ei ole riittävästi vakuuttavaa näyttöä, joka osoittaisi aukottomasti Anneli Auerin syylliseksi miehensä murhaan.
Perusteluni:
Näytön epäselvyys: Todistusaineistossa ja esitutkinnassa on useita epäjohdonmukaisuuksia, jotka eivät anna yksiselitteistä kuvaa tapahtumien kulusta. Useat keskeiset todisteet ovat kiistanalaisia ja monitulkintaisia.
Vaihtoehtoinen tekijä: Useiden havaintojen perusteella ulkopuolisen tekijän mahdollisuus jää avoimeksi ja varteenotettavaksi. Tämä on kriittinen epävarmuustekijä, joka tekee mahdottomaksi varmuudella nimetä Aueria ainoaksi mahdolliseksi tekijäksi.
Teknisten todisteiden puutteellisuus: Rikostekninen näyttö (esim. DNA-jäljet, verijäljet ja vammat) ei aukottomasti tue sitä teoriaa, että Auer olisi tekijä. Osa teknisestä aineistosta jopa puhuu ulkopuolisen tekijän puolesta tai ainakin jättää tämän mahdollisuuden avoimeksi.
Motiivin heikkous: Anneli Auerin väitetty motiivi jää epäselväksi ja hataraksi. Henkirikoksissa motiivilla on yleensä suuri merkitys, eikä aineistosta löydy riittävän vahvaa näyttöä selkeästä motiivista.
Oikeudenkäynnin käsittely ja syyllisyyskynnys: Rikosoikeudellisen periaatteen mukaan henkilön syyllisyys on osoitettava kiistatta ("beyond reasonable doubt"). Tässä tapauksessa näyttökynnys jää selvästi täyttymättä.
Näin ollen oman analyysini perusteella katson, että aineisto ei riitä toteamaan Anneli Auerin syyllistyneen miehensä murhaan. Vaasan hovioikeuden ratkaisu vapauttaa Auer on siis mielestäni perusteltu, johdonmukainen ja oikea.
Mitä mieltä olet siitä, että kuinka realistista olisi ylipäätään konsepti jossa 60 kiloinen kotiäiti laittaa 70 puukoniskua mieheensä, lyö häntä kahdesti astalolla päähän saamatta itse jälkeään yhtään mihinkään teoreettisesti vahvemmalta vastustajalta?
Fyysinen realismi: 60 kg vastaan 80 kg
Uhrin fyysiset edellytykset: Jukka Lahti oli huomattavasti kookkaampi (noin 80 kg), mahdollisesti myös fyysisesti voimakkaampi kuin Anneli Auer.
Hyökkäyksen luonne: Tekoon liittyi yli 60 veitseniskua, joista osa oli erittäin syviä ja osuneet elintärkeisiin kohtiin. Lisäksi uhria oli lyöty kahdesti tylpällä esineellä päähän.
Puolustautuminen: Tuonkaltaisen iskumäärän tekeminen ilman uhrin merkittävää vastarintaa on epätyypillistä – erityisesti jos tekijä on fyysisesti selvästi heikompi ja tapahtuma ei tapahdu yllätyksellisesti nukkuvaa vastaan.
Jälkien puute tekijässä
Oletetun lähitaistelun, verenvuodon ja väkivaltaisen tappelun jälkeen olisi loogista, että tekijässä näkyisi merkittäviä verijälkiä, ruhjeita, kynsien jälkiä, hiuksia, DNA:ta, erityisesti jos tappelu olisi alkanut kasvotusten.
Anneli Auerin vammat olivat pieniä ja yksittäisiä, eikä hänessä ollut juurikaan puolustautumisen jälkiä tai merkkejä rajusta kamppailusta.
Psykologinen ja emotionaalinen realismi. Kotiäidillä ei ollut aiempaa väkivaltarikostaustaa.
60+ puukoniskua on yleensä yliampuva, affektiivinen tai sadistinen teko – yleensä yhdistetty esimerkiksi impulsiiviseen psykopatiaan, ei perinteiseen perhekonfliktin eskaloitumiseen.
Tällainen teko vaatii useimmiten joko:
vahvan emotionaalisen motiivin, kuten kostofantasian, äkillisen psykoosin, tai persoonallisuushäiriön (esim. antisosiaalisuus), joista mikään ei tullut esiin Auerin psykologisessa profiilissa vakuuttavasti.
On epätodennäköistä, että 60-kiloinen nainen olisi voinut murhata fyysisesti selkeästi vahvemman aviomiehensä 60+ puukoniskulla ja päähänlyönneillä ilman, että hänessä näkyisi merkittäviä jälkiä tai että uhri olisi puolustautunut tehokkaammin.
Fyysisen voiman epäsuhta
Vahvan kamppailun jälkien puute
Auerin vähäiset vammat
Rikospsykologian yleiset profiilit (rikoksen tekotapa ei sovi "kotiäiti tappaa aviomiehen" -profiiliin ilman ulkoista tai sisäistä pakkoa)
Lopullinen johtopäätökseni:
Tämä hypoteesi – että Anneli Auer yksin suoritti teon fyysisesti ja psykologisesti – ei ole realistinen ilman, että tapahtumakulkuun lisätään jokin puuttuva selittävä elementti, kuten:
Yhteistyökumppani
Ulkopuolinen tekijä
Uhrin lamaantuminen esim. lääkkeistä tai unesta
Lavastettu tai väärintulkittu rikospaikka
Siksi on tieteellisesti perusteltua epäillä yksin syyllistymistä, ja hovioikeuden vapauttava päätös saa tältä osin lisäpainoa.
Jukka Lahti on todistettavasti elossa hätäpuhelun aikana. Oikeuslääkärin mukaan Jukka kuolee hätäpuhelun aikana. Poliisit saapuvat n. 5 minuuttia hätäpuhelun loppumisen jälkeen. Miten Auer olisi voinut piilottaa murha-aseen, puvun, pestä verijäljet itsestään, siten etteivät taloa tutkineet poliisit löytäneet mitään poikkeavaa monen viikon tutkinnan jälkeen?
Kolmen — korkeintaan neljän — minuutin eroaika hätäpuhelun päättymisen (klo 02.47.41) ja ensimmäisen poliisipartion saapumisen (klo 02.51.00) välillä ei yksinkertaisesti riitä siihen, että Anneli Auer
irrottaisi kaksi eri tekovälinettä (fileerausveitsi + raskas astalo) Jukka Lahdesta,
piilottaisi ne talosta (tai pihalta) jälkiä jättämättä,
vaihtaisi ylleen kokonaan puhtaat vaatteet (pois lukien se tutkittu punainen T-paita, jossa oli vain kaksi pientä veripisaraa),
putsaisi käsistään, kasvoistaan ja hiuksistaan kaikki keskinopeiden roiskeveripisaroiden jäämät, joita tekijään väistämättä lentää sorkkarautaiskuissa ja kymmenissä veitsenpistoissa
sekä lavastaisi lattialle ja terassille ulkopuolisen tekijän veriset kengän- ja hansikasjäljet + lasinsirupolun takautuvasti paikoilleen
Reaalimaailman rikostekniikan näkökulmasta tämä on äärimmäisen epätodennäköistä: veriroiske- ja pisaramallinnukset, lasinsirpaleiden lentosuunnat, kengän- ja käsinejäljet sekä välineiden jäähdytysjäljet paljastavat poikkeuksetta hätäisten lavastusten saumakohdat.
Oikeuslääkinnällinen aikajana
02.43.21 — Auerin puhelu alkaa.
02.45.49 — sorkkarautaisku päähän (todennäköinen kuolettava vamma) hätäkeskustallenteen kohdassa 2:28 – 2:29
02.47.41 — puhelu loppuu.
02.51.00 — ensipartio paikalla (3 min 20 s kuluttua).
Jo pelkästään välineiden ja vaatteiden vaihtaminen siististi kolmessa minuutissa olisi vaikeaa; massiivisen verenroiskesotkun poistaminen omasta ihosta tai hiuksista on käytännössä mahdotonta ilman suihkua, runsaasti vettä ja pesuainetta – toimenpiteitä, joista jäisi selviä jälkiä putkistoihin ja kylpytiloihin.
Verijälkifysiikan ja aikajanan yhdistelmä tekee yhden hengen lavastusteoriasta käytännössä logistisesti mahdottoman.
Poliisin puutteellisesti suojattu rikospaikka selittää paremmin sen, miksi osa esineistä jäi löytymättä: ne saatettiin viedä pois päivinä tapahtuman jälkeen (kuka tahansa avaimet omaava — tai ulkopuolinen tekijä itse — pystyi siihen).
Auerissa ei ollut veriroiskeita eikä puolustautumis-/kamppailuvammoja, jotka väistämättä syntyvät lähietäisyydeltä tehdyissä kymmenissä puukon- ja astaloiskuissa
Yhdessä nämä seikat tukevat hovioikeuden johtopäätöstä: Auerin olisi täytynyt tehdä materiaalisen fysiikan vastaisia temppuja jälkien hävittämiseksi alle neljässä minuutissa – tai sitten tekijä oli joku muu, jonka jälkiä ei jälkikäteen saatu riittävästi selvitetyksi.
Koska tämä vaihtoehto tuntuu mahdottomalta, niin entäs se että murha olisi nauhoitettu etukäteen taustanauhalle, jota soitetaan hätäpuhelun aikana?
Pitäisikö seuraavaksi antaa sille Kuusirannan kirja ja kokeilla, muuttuuko mielipide?Lääketieteellinen aikajänne sulkee pois pitkän ennakkonauhoituksen
Oikeuslääkäri HL:n mukaan rinta- ja vatsaonteloissa oli niin vähän verta, että syvimmät pistot eivät olleet “monia kymmeniä minuutteja” vanhoja – “ei ainakaan yli tunti ennen kuolemaa” .
Hätäkeskuspuhelu alkoi 02.43.22 ja päättyi 02.47.41; poliisi oli ovella n. 02.51
.
↳ Jos Lahti olisi tapettu merkittävästi ennen puhelua, ruumiin sisäiset verimäärät olisivat ehtineet kasvaa ja HL olisi havainnut sen.
2. Äänijäljet eivät tue toistettua nauhaa
KRP:n laite-analyysi Laitteista (kasettisoittimet, sanelin) ei löydetty painike- tai kelausääniä tallenteelta
Rekonstruktiossa vastaavat äänet kyllä tarttuivat.
Lisäksi hovioikeus totesi, ettei hätäkeskuspuhelun taustalla soineita ääniä voitu osoittaa etukäteen nauhoitetuiksi eikä “rinnakkaispuhelimen” käyttöä pystytty konkretisoimaan
3. Teknis-loogiset esteet
Puhelin – talossa oli yksi analoginen lankapuhelin ilman jatkojohtoa; erillistä kaiutin- tai nauhurikytkentää ei todettu
Aikaa ja laitteita – Nauhurin sijoitus keittiön pöydälle olisi todennäköisesti synnyttänyt painikeääniä, kuten rekonstruktio osoitti
Samanaikainen toimintaketju – Auerin on puhelussa kuultu liikkuvan, avaavan oven, huutavan lapsille ja hengästyvän; kaikki tämä tapahtuisi samalla kun hän väittäisi operoivansa toista laitetta ja ohjaa 9-vuotiasta lasta puhumaan puhelimeen
4. Miksi nauha edes auttaisi?
Lahti huutaa apua ja voihkii vielä 2:27–2:28 kohdalla
Jos hän olisi jo kuollut, ääninäytettä pitäisi sisältää juuri oikealla hetkellä katoava elävä ääni, mikä vaatii hämmästyttävän tarkan leikkauksen.
Nauhalta pitäisi kuulua myös ikkunoiden rikkomiset, askelten suunta-äänet, Auerin spontaanit huudot ja päivystäjän kysymysten mukaiset vastaukset – käytännössä synkronoituna live-puheeseen. Äänisuunnittelun taso nousisi epärealistisen korkeaksi verrattuna löytyneisiin harrastelaitteisiin.
5. Mitä jää jäljelle?
Hovioikeus päätyi siihen, ettei syytteessä kuvattua “nauhaselitystä” voitu todistaa, mutta toisaalta lasinsirujen päällä ei kuulunut askelääniä, mikä teki sekä Auerin syyllisyyttä että täysin tuntemattoman tekijän poistumista koskevat väitteet yhtä lailla hankaliksi . Virhe- ja epäselvyysmarginaalin vuoksi syyte hylättiin in dubio pro reo -periaatteella.
Yhteenveto
Lääketiede osoittaa, että surma tapahtui hyvin lähellä puhelua.
Audio-forensiikka ei löydä merkkejä nauhan toistosta; laitteet ja painikeäänet puuttuvat.
Tekninen toteutus vaatisi samanaikaista puhelin- ja nauhurikikkailua, jota ei selitä yksikään löydetty esine tai havainto.
Synkronointi-ongelma (miten saada elävän uhrin viimeiset huudot “nauhalle” ja päällekkäin lapsen puheen kanssa) tekee skenaariosta epäuskottavan.
Johtopäätökseni aineiston perusteella on, että taustanauha-skenaario on teoreettisesti mahdollinen, mutta käytännössä äärimmäisen epätodennäköinen – vähintään yhtä epätodennäköinen kuin se, että Auer olisi yksin lavastanut koko kohtauksen ilman ulkopuolista tekijää. Tämän vuoksi oikeuden ratkaisu olla tuomitsematta pelkän nauhateorian varaan oli mielestäni perusteltu.
Tulee ihan mieleen yksi surmaajaehdokas.
