https://suomensotilas.fi/2025/06/06/sta ... apiirissa/
Stasilla oli tietolähde Supossa ja Kekkosen sisäpiirissä
DDR-vakoilun lonkerot ulottuivat Suomen korkeimpaan johtoon. Suomen Sotilaan hankkimat asiakirjat paljastavat, että Stasilla oli tietolähde suojelupoliisissa ja Kekkosen esikunnassakin.
Kommunistisen Itä-Saksan eli DDR:n turvallisuuspalvelulla Stasilla oli ainakin 1980-luvun alussa lähteitä Suomen tasavallan presidentin sekä suojelupoliisin johdon sisäpiireissä.
Suomen Sotilaan laillisesti hankkimista, aiemmin ei-julkisista Stasin asiakirjoista käy ilmi muun muassa, että luottamuksellinen Stasi-lähde toimi hyvin lähellä presidentti Urho Kekkosta.
Stasin johdon uutiskatsaus 10. toukokuuta 1981 sisältää raportin keskustelusta Kekkosen lähipiirissä. Aiheena oli Kekkosen suhtautuminen Itävallan liittokansleriin Bruno Kreiskyyn, joka pyrki tekemään aktiivista kansainvälistä puolueettomuuspolitiikkaa.
- Erich_Melke.jpg (51.89 KiB) Katsottu 922 kertaa
Asiakirjoista käy ilmi myös, että Stasin johtaja Erich Mielke sai 28. maaliskuuta 1984 luettavakseen uunituoreen raportin suojelupoliisin päällikön Seppo Tiitisen johtamasta kokouksesta. Tiitinen oli kehottanut supon etsiviä tekemään tiettäväksi, että Suomessakin toimii salainen palvelu.
Raportin mukaan supo oli jo ryhtynyt kovistelemaan itäblokin maiden vakoojiksi epäilemiään henkilöitä: Heidän asuntoihinsa Helsingissä oli tehty kotietsintöjä ja jätetty tahallaan jälkiä käynneistä.
Tiitinen kiistää Suomen Sotilaan haastattelussa Stasin raportissa kuvatut laittomuudet. Hänen mukaansa mitään erityistä kampanjaa itäblokin vakoojien pelottelemiseksi ei järjestetty. Kotietsinnät olivat hänen mukaansa itäeurooppalaisten vakoojien keinovalikoimassa, mutta Suomessa niitä ei tehty.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Erich_Mielke
Mielke itse kertoi tämän ammatiksi työväenluokkaisemman metsätyömiehen liittyessään 14-vuotiaana Saksan kommunistisen puolueen nuorisojärjestöön. 20-vuotiaana Mielke sai puoluejäsenyyden. Hän osallistui kommunistien itsesuojelujoukkojen toimintaan ja osallistui 9. elokuuta 1931 Berliinin Bülowplatzilla kahden poliisin, Paul Anlaufin ja Franz Lenkin, murhiin. Välttääkseen vangitsemisen hän pakeni Belgian kautta Neuvostoliittoon.
Neuvostoliitossa Mielke opiskeli Moskovan Lenin-koulussa vuodesta 1933. Hän toimi poliittisena upseerina Espanjan sisällissodassa 1936–1939 ja pakeni tasavaltalaisten hävittyä sodan Ranskaan jossa esiintyi latvialaisena Richard Hebelinä.
Toisen maailmansodan päätyttyä ja puna-armeijan vallattua Saksan itäiset osat Mielke palasi kotimaahansa nousten nopeasti vasta perustetun Saksan demokraattisen tasavallan poliittiseen eliittiin. Hänet nimitettiin vuonna 1950 Stasin valtiosihteeriksi ja vuodesta 1957 hän toimi organisaation johtajana.
Saksan jälleenyhdistymisen jälkeen hänet asetettiin syytteeseen vuonna 1931 tapahtuneista poliisimurhista, ja hänet tuomittiin 26. lokakuuta 1993 kuuden vuoden ehdottomaan vankeuteen kahdesta murhasta[1] ja yhdestä murhan yrityksestä. Hänet laskettiin ehdonalaiseen vapauteen elokuussa 1995 hänen oltuaan vangittuna noin viisi ja puoli vuotta.