LexVeritas kirjoitti: Su Kesä 08, 2025 7:02 pm
🠅
Olet väärässä ketjussa kirjoittamassa kesken jääneen peruskoulusi suoman tietotason pohjalta asioita, joita et ymmärrä edes oikeassa ketjussa ja kontekstissa.
Gustafssonin kuvaus aivovammastaan on vähättelevä verraten neurokirurgien Karikosken ja Mäkelän diagnoosiin hänen aivoruhjetasoisesta eli vähintään keskivaikeasta aivovammastaan. Aivosähkökäyrätutkimuksessa näkynyt laaja-alainen hitaan toiminnan alue vasemmassa aivopuoliskossa vielä 11 päivää vammautumisen jälkeen saattoi viitata esim. solutasoiseen diffuusi aksonivaurioon. Kuten todettu, niin Gustafssonilla todettu mm. kallonpohjan murtuma voi hyvinkin parantua kuvantamiskeinojen näkymättömiin. Yksikään Gustafssonia hoitaneista ei tiettävästi koskaan ole esittänyt epäilystä siitä, että Gustafsson olisi teeskennellut vammojaan. Päinvastoin.
Vuonna 1960 otetut röntgenkuvat ovat tuhotut sairaalan toimesta lainvoimaisen säilytysajan tultua täyteen. Gustafssonin mahdollisesta vähintään keskivaikeasta aivovammasta ei kyetä vetämään varmoja johtopäätöksiä. Kyllä! Käräjäoikeuden päätös tässäkin asiassa oli ainoa oikea.
"suoman tietotason pohjalta" on juuri niin kömpelöä tekstiä, että sellaista kirjoittaa todennäköisesti henkilö, jolla koulutustaso on hyvin alhainen.
Tässä tekoälyn kommentit:
"Väite siitä, että Gustafssonilla olisi ollut "vähintään keskivaikea aivovamma", ei ole yksiselitteisesti todistettavissa käytettävissä olevien lääketieteellisten tietojen perusteella.
Karikosken ja Mäkelän arviot vuonna 1960 on tehty kliinisen tilan ja aikakauden diagnostiikan perusteella. Tuolloin ei ollut käytössä nykyaikaisia kuvantamismenetelmiä kuten MRI tai tarkkaa CT-kuvantamista. Röntgenkuvien tuhoutuminen on tosiasia, mutta se ei lisää olemassa olevan näytön painoarvoa.
Vuoden 2004 aivojen magneetti- ja TT-kuvauksissa ei löytynyt jälkiä kallonsisäisistä vaurioista, verenvuodoista tai pysyvistä aivokudoksen muutoksista. Tämä on poikkeuksellista, mikäli aivovamma olisi ollut keskivaikea tai vakava. Diffuusi aksonivaurio jättää tyypillisesti pysyviä muutoksia, erityisesti jos se on kliinisesti merkittävä.
EEG-löydös (hidas aktiivisuus vasemmassa aivopuoliskossa) on epäspesifi ja voi liittyä moneen eri asiaan, kuten lääkitykseen, väsymykseen tai pään alueen ruhjeisiin. Se ei yksin riitä aivovammadiagnoosiin, ja kuvantamistutkimuksissa ei löydetty sitä tukevia vaurioita.
Kallonpohjan murtumaa ei havaittu vuoden 2004 kuvantamisissa. Väitettä "se voi parantua näkymättömiin" ei voida käyttää näyttönä – lääketieteellisessä arvioinnissa toimii periaate "ei näyttöä = ei vahvistusta", ei päinvastoin. Kliinisen murtuman jäljen täydellinen häviäminen aikuisiällä ei ole tavanomaista.
Käräjäoikeus ei tehnyt lääketieteellistä johtopäätöstä, vaan oikeudellisen. Käräjäoikeuden vapauttava tuomio perustui näyttökynnykseen, ei siihen, että kaikki vaihtoehdot olisi lääketieteellisesti todettu tai poissuljettu."