Laitetaas tuo Ilkka-pohjalaisen juttu tänne kokonaisuudessaan:
Taakka putosi pojan harteilta, kun poliisi soitti isän kuolemasta – "Enää hän ei tee kenellekään pahaa"
Ari Sokan poika ei koskaan kutsunut Sokkaa isäkseen, ei edes pienenä. Sen sijaan poika pelkäsi miestä lapsuudesta asti tämän uhkaavan ja väkivaltaisen käytöksen vuoksi. Kuva: Melina Uusitalo
Nyt et voi enään paeta mihinkään. Haen sinut käsiini mistä vain jos haluan: kadulta, pihasta, koulusta, äitisi luota. Et voi paeta mihinkään. Olen kaikkialla aina."
Tällaisen viestin isä kirjoitti pojalleen kesäkuussa 2008.
"Painu helvettiin saatanan lehmän vasikka.", isä päätti toisen viestinsä. Ja tämä oli vasta alkua.
Kolmekymppinen Jussi sanoo elämänsä olevan raunioina. Niin raskasta on ollut isän aiheuttama piina, joka on kestänyt koko hänen elämänsä ajan.
Nyt vuosikymmenten helvetti on vihdoin ohi. Jussi sai viime maanantaina poliisilta soiton, että maastosta toukokuussa löytynyt vainaja oli hänen isänsä, etsintäkuulutettu
Ari Sokka. Kun puhelu tuli, taakka putosi Jussin harteilta. Niin pitkään hän odotti ja toivoi isänsä kuolemaa. Sitä, että saisi elää ja hengittää vapaasti ilman pelkoa.
Jussi päätti jo jokin aika sitten, että kertoo tarinansa kokonaan, kun poliisia pakeneva Sokka jää kiinni ja joutuu telkien taakse. Tai kuolee. Nyt on sen aika. Hän ei esiinny jutussa omalla nimellään, koska aihe on arkaluontoinen ja siihen liittyy muitakin ihmisiä. Hänen henkilöllisyytensä on toimituksen tiedossa.
Päätös yksinhuoltajuudesta oli sokki
Jussi kertoo, että hänen vanhempansa erosivat, kun hän oli kolmevuotias. Eron syynä oli hänen mukaansa väkivalta. Sokka uhkaili koko perhettä tappamisella.
Jussi ja hänen sisarensa jäivät eron jälkeen äitinsä luo asumaan. Sitten Sokka alkoi vainota ja uhkailla lapsiaan sekä entistä puolisoaan. Jussi muistaa, kuinka Sokka töhri heidän postilaatikkoaan, rikkoi asunnon ikkunan ja tuli vastaan milloin missäkin, vaikka asui liki pari sadan kilometrin päässä.
– Hän tuli vastaan kaupassa, kadulla ja kesämökillä. Hän kulki usein asuntomme lähellä ja pihassa. Lisäksi hän soitteli päiväkotiimme, hän muistelee.
Kuolleena löydetyn Ari Sokan poika sai turvakiellon yhdeksän vuotta sitten, kun isän poikaansa kohdistama häirintä oli pahimmillaan. Nyt hänen ei enää tarvitse pelätä, että isä ilmestyisi oven taakse.
Jussi kertoo elämänsä kärjistyneen, kun Sokka sai valehtelulla ja toisten avustuksella lasten yksinhuoltajuuden. Poika oli tuolloin yhdeksänvuotias.
– Kun kuulin huoltajuuspäätöksestä, pelkäsin ja lamaannuin. Vaasan hovioikeus päätti tuomita meidät helvettiin vedoten lapsen etuun. Tästä päätöksestä olen yhä katkera.
Jopa vessakäyntiin piti pyytää lupa
Jussi asui Sokan luona lopulta 14-vuotiaaksi asti. Näiden vuosien hän kuvaa olleen täyttä helvettiä ja painajaista. Sokka oli hänen mukaansa väkivaltainen ja sai yllättäviä raivokohtauksia. Lisäksi hän uhkaili ja kontrolloi kaikkea.
Raivokohtauksia oli lähes päivittäin ja ne jatkuivat tuntikausia. Kohtaukset laukaisi esimerkiksi se, jos Jussi sitoi liian hitaasti kengännauhojaan, oli liian hiljainen tai pudotti lattialle haarukan.
– Hän töni minua päin huonekaluja ja seiniä, ja kuristi. Kerran hän uhkasi minua vasaralla.
Sokka käytännössä eristi pojan äidistään ja tämän sukulaisista, ja poika eli muutenkin hyvin eristäytynyttä elämää.
– Sokka kuunteli puhelut ja takavarikoi äidin suvulta saadut kirjeet ja kortit. Kun joskus sain soittaa äidille, Sokka oli korva kiinni puhelimessa ja käski sanoa erilaisia uhkauksia, kuinka esimerkiksi lääkärit ovat kieltäneet tapaamasta häntä.
Jussi ei saanut poistua kotoa juuri minnekään. Hänen mukaansa kotiarestia tuli aina, kun Sokka kuuli pojan kertoneen kotioloista koulun henkilökunnalle tai sosiaalityöntekijälle. Kotiaresti oli käytännössä huonearestia. Jopa vessaan tai ruokailuun piti välillä pyytää lupa.
Sokan uhkailu ja syytökset kohdistuivat usein lasten äitiin, jonka Sokka väitti manipuloineen lapsia häntä vastaan. Kuva: Melina Uusitalo
Uhkaukset koskivat usein Jussin äitiä. Sokka uhkasi tappaa tämän ja sanoi, että poika ei näkisi äitiään enää koskaan. Lisäksi hän uhkasi Jussia vankilalla, koska tämä oli "valehdellut" isästään sosiaaliviranomaisille ja koulun henkilökunnalle.
– Hän puhui usein siitä, kuinka Vaasan hovioikeuden päätöksellä me olemme nyt hänen omaisuuttaan. Se oli hänen sanojensa mukaan niin erinomainen päätös, että se olisi pitänyt kehystää seinälle.
Jussi kertoo, että Sokan sukulaiset katsoivat tapahtumia läpi sormien.
– Yksi sukulainen muistutti, että ulkopuolisille ei saa kertoa, mitä isän luona tapahtuu.
Pelkäsi jo pienenä henkensä puolesta
Jussi kertoo, että nuoruusvuosina koulu oli paikka, jossa hän sai olla päivän ajan turvassa. Hän kertoi kotioloistaan lähes päivittäin opettajalleen. Välillä myös erityisopettajalle ja terveydenhoitajalle. Jo ennen koulupäivän päättymistä hänelle tuli pelko, millä tuulella Sokka on.
Pelko oli voimakasta ja aiheutti fyysisiä oireita: pakokauhua ja vapinaa. Jussi nukkui yönsä huonosti ja koulumenestys oli heikkoa.
– Koko Sokalla asumisen ajan pelkäsin henkeni puolesta. Samalla olin surullinen siitä, etten saanut elää normaalia ja turvallista elämää, kuten muut. Olisin halunnut asua äitini luona.
Tilanne muuttui, kun silloinen kotikaupunki päätti Jussin kiireellisestä huostaanotosta. Poika kertoo, että hän pääsi asumaan lastenkotiin Poriin. Se oli turvapaikka Sokalta. Mutta sekään ei pysäyttänyt miestä. Vainoaminen alkoi taas.
– Hän tuli kouluun sisälle ja koulumatkoille. Lisäksi hän yritti tulla kutsumatta lastenkotiin ja heitti kerran kiven laitoksen ikkunaan. Toisinaan kuljin koulumatkat turvallisuuteni vuoksi taksilla.
Kun Jussi oli lomilla äitinsä luona Etelä-Pohjanmaalla, Sokka ilmestyi sinnekin. Jussi kertoo hänen uhonneen, että hänen äitinsä on ensimmäisenä listalla ja Jussi seuraavana.
Kesäkuussa 2008 Sokka uhosi kirjeessään, ettei poika tule näkemään enää äitiään, ellei hän toimi niin kuin Sokka käskee. Tällaisia kirjeitä Sokka lähetteli pojalleen jatkuvasti. Kuva: Melina Uusitalo
Jussin asuinpaikan postilaatikkoon saattoi ilmestyä uhkaus- ja kiristyskirjeitä, joissa ei ollut postimerkkiä. Osa niistä oli niin raakoja, että lastenkodin henkilökunta otti ne, eikä hän saanut koskaan nähdä niitä.
– Tuon ajan papereista olen lukenut, että Sokka sai tuolloin yhteydenpidon rajoittamispäätöksiä. Hän myös uhkaili lastenkodin ja sosiaalitoimen henkilökuntaa tappamisella, räjäyttämisellä ja tuhopoltoilla.
Lastenkoti teki Sokasta lopulta rikosilmoituksen, joka johti tuomioon Porin käräjäoikeudessa. Sokka tuomittiin viidestä laittomasta uhkauksesta vuonna 2009. Sokka valitti tuomiosta, mutta Vaasan hovioikeus oli asiasta samaa mieltä käräjäoikeuden kanssa.
Raju kiusaaminen alkoi yläkoulussa
Porin vuosina Jussia ryhdyttiin kiusaamaan yläkoulussa. Hän kertoo olleensa hiljainen ja omiin oloihin vetäytyvä. Koulussa ei Jussin mukaan välitetty kiusaamisesta ja häntä kehotettiin viettämään enemmän aikaa muiden seurassa.
Täysi-ikäisyyden kynnyksellä Jussi pääsi vihdoin muuttamaan Etelä-Pohjanmaalle, jonne hän oli kaikki vuodet kaivannut takaisin. Kiusaaminen kuitenkin jatkui ja voimistui toisen asteen oppilaitoksessa. Jussi kertoo, että paikalliset eivät muistaneet häntä, koska hän oli asunut niin kauan muualla.
– Kiusaaminen oikeastaan räjähti käsiin ja sen haitat alkoivat korostua elämässäni Sokkaa enemmän. Minua kartettiin ja minulle huudeltiin. Minun käskettiin tappaa itseni ja painua v*****n. Lisäksi postilaatikkoni poltettiin, ajoneuvojani vahingoitettiin ja ikkunaani heitettiin kananmunia.
Jussi koki, ettei koulu puuttunut kiusaamiseen, ja lopulta hän erosi koulusta. Kun kiusaaminen jatkui vapaa-ajalla, hän muutti naapurikuntaan. Sekään ei kuitenkaan auttanut, vaan kiusaaminen jatkui sielläkin.
Kaiken keskellä vainoaminen Sokan taholta jatkui. Sokka tarkkaili Jussia ja jätti hänelle yhteydenottoja kaikkia mahdollisia väyliä pitkin. Usein hän myös ilmestyi Jussin asunnon parkkipaikalle. Kerran hän ajeli Jussin asunnon ympärillä ja kertoi olevansa vahtimassa omaisuuttaan.
– Vuosien aikana totuin siihen, että aina piti olla varuillaan ja tarkkailla ympäristöään.
Useita rikosilmoituksia isästä
Jussi kertoo tehneensä useita rikosilmoituksia Sokasta vuosien aikana. Viimeisin niistä johti käräjille. Tuossa käräjäoikeuden istunnossa he tapasivat viimeisen kerran kasvokkain. Käsittely oli Seinäjoella tammikuussa 2024.
Oikeuden istunnossa Sokka oli Jussin mukaan provosoiva. Sokka muun muassa näytti hänelle erilaisia käsimerkkejä.
– Istunnon tauolla hän puhui äänekkäästi, kuinka jonkun täytyy kuolla, ennen kuin vainoaminen loppuu. Raha-asiansa hän sanoi järjestäneensä niin, että lapset eivät saa senttiäkään perintöä.
– Tuomarille hän uhosi, että jos saa vainoamisesta tuomion, se olisi vain bensan heittämistä liekkeihin, hän jatkaa.
Sokalla oli mahdollisuus esittää pojalleen kysymyksiä oikeudessa. Jussin mukaan tällä oli kaksi typerää kysymystä, jotka eivät liittyneet mitenkään käräjäkäsittelyyn. Tuomari huomautti asiattomista kysymyksistä.
– Hän kysyi ensin, miltä tuntuu olla sairaseläkkeellä. Sitten hän kysyi, koska olen nähnyt äitiäni viimeksi.
Jussi kertoo Sokan väittäneen oikeudessa, että lapsia on manipuloitu häntä vastaan. Manipuloinnista oli Sokan mukaan todisteena yli 20 vuotta vanha Vaasan hovioikeuden päätös.
– Tällä vanhalla huoltajuuspäätöksellä hän ruokki todellisuuskäsitystään. Hän poimi sieltä aina kuhunkin tilanteeseen parhaiten sopivia lauseita.
Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus tuomitsi Sokan lastensa vainoamisesta sakkoihin.
Sairaseläkkeelle 26-vuotiaana
Vuosikymmenten piina tuntuu pahalta, Jussi tiivistää tuntonsa. Sokka sai hänen mukaansa tehdä paljon pahaa kenenkään estämättä.
– Ei tällaisesta rääkkäämisestä voi selvitä voittajana, kun päälle tuli vielä vuosia jatkunut kiusaaminen. Ihmisten ymmärtämättömyys ja pahantahtoisuus tuntuvat todella pahalta.
Jussi sai pysyvän sairaseläkepäätöksen 26-vuotiaana. Tähän johti kokonaistilanne kaiken hänen kokemansa jälkeen.
– Sokka sai senkin tietää jostakin ja syytti siitä äidinäitiäni. Isoäiti löysi uhkauskirjeen postilaatikostaan. Sokka syytti kaikesta aina muita.
Nyt kun Sokka on kuollut, Jussi uskaltaa kertoa, että hän asuu nykyään Seinäjoella. Tätä ennen hän on asunut Kurikassa ja Kauhajoella, jonne hän muutti Satakunnasta 17-vuotiaana.
Hän kertoo elävänsä hyvin yksinäistä elämää. Kiusaaminen on jättänyt jälkensä. Kavereita on vähän ja moni heistä asuu muualla. Vapaa-aikansa hän viettää uimahallissa tai pyöräillen.
– Ne ovat minun henkireikäni. Ehkä vielä hankin koiran, josta olen haaveillut pitkään, hän pohtii.
Hautajaiset jää väliin
Jussi ajattelee, että hän voi ryhtyä elämään vapaammin, kun ei enää tarvitse pelätä. Yhdeksän vuotta sitten saadusta turvakiellosta hän ei aio luopua, vaikka ei sitä enää tarvitsekaan. Hän kokee, ettei siitä ole haittaakaan. Turvakielto takaa, ettei Jussin tietoja ole saatavissa mistään.
Sokan kuolema on niin tuore asia, ettei Jussi ole läheistensä kanssa ehtinyt käsitellä asiaa vielä kunnolla.
– Käytännön järjestelyt ovat vieneet nyt kaiken ajan. Edistän perunkirjoitusasioita lakimiehen kanssa, koska jonkun se on tehtävä. Hautajaisiin en aio osallistua.
Jussi ei ollut Sokan ainut uhri. Hänen läheisensä ovat kärsineet samasta piinasta. Lisäksi Sokalla oli useita entisiä naisystäviä, joita hän on vainonnut ja uhkaillut. Jussi toivoo, että Sokan vaikutuspiirissä olleet ihmiset pääsevät yli rankoista kokemuksista.
– Toivon kaikille Sokan uhreille parempaa jatkoa elämään. Enää hän ei pysty vahingoittamaan ketään.
Ilkka-Pohjalainen on nähnyt asiakirjat Ari Sokan tuomioista sekä lastensuojelun asiakirjat huostaanotosta ja yhdeydenpitorajoituksista.
