Poliisi etsii Karfin perhettä

[Neonataali]

"Rikostutkinta sai entistä synkemmän käänteen alkuvuodesta 2024. Poliisi epäilee, että vanhemmat ovat vuosien ajan riistäneet lapsen vapauden. Epäily on, että lapsen terveyttä ja etua on laiminlyöty vuosien ajan, eivätkä huoltajat ole toimineet lapsen edun mukaisesti.

Näillä perusteilla poliisi aloitti rikostutkinnan törkeästä vapaudenriistosta ja törkeästä pahoinpitelystä. Esitutkinta on edelleen kesken, eikä vanhempien syyllisyydestä tai syyttömyydestä ole varmuutta."


Poliisi epäilee törkeästä pahoinpitelystä muiden nimikkeiden lisäksi ja tutkinta kesken. Nämä siis pakoilevat poliisia, eivätkä ole ilmeisen halukkaita selvittämään asian laitaa. Paitsi jos asiassa on perää.

Tästä syystä varmaan sitä tapaamisoikeutta on rajoitettu vanhempiin.

Ihmetys tosiaan, että jos siellä on tutkinta kesken (koska ei varmaankaan päästy jututtamaan ketään) ja mahdollisesti se rajoitettu tapaamisoikeus ollut päällä, niin miten nää on päästetty sitten sinne laitokseen sisään hakemaan kakarat pois?

Samaa ihmettelin minäkin. Aika ison mokan ovat laitoksen työntekijät tehneet, jos ovat jättäneet vanhemmat lasten kanssa keskenään, jos kerta viranomaiset ovat nimenomaan päättäneet rajoittaa tapaamisoikeutta. Silloinhan siinä olisi pitänyt olla koko ajan valvomassa vieressä.

Tässä on ehkä hyvä avata mitä tarkoittaa yhteydenpidon rajoittaminen ja miksi siihen ryhdytään. Eli, kun lapsi on sijoitettu kiireellisesti tai otettu huostaan, vanhempien ja muiden läheisten tapaamisista sovitaan lastensuojelun sostt:n kanssa. Jos vanhemmat tai lapsi ovat millään tavalla erimielisiä siitä, miten tapaamiset järjestetään (miten usein, miten pitkään, missä jne) asiakkaan oikeusturvan vuoksi viranomaisella on aina velvollisuus tehdä valituskelpoinen päätös yhteydenpidon rajoittamisesta. Monet ottaa tän jotenkin loukkaavana tms, mutta kysymys on tosiaan siitä, että ainoastaan kirjalliseen päätökseen on mahdollista hakea oikaisua.

Se mitä ja miten rajoitetaan riippuu 100% tilanteesta. Jos vanhemmat vaikka vaativat joka päivälle 10 h tapaamista kotiin, mutta se ei ole tilanne huomioiden mahdollista, päätöksellä voidaan rajata tapaamiset esim. 2 h pituisiksi ja pidettäväksi sijaishuoltopaikassa. Se, että tapaamisia tällaisessa tilanteessa vielä valvottaisi lähietäisyydeltä olisi melko poikkeuksellista. Ei ole ollut syytä olettaa, että vanhemmat eivät pitäisi kiinni määritellyistä raameista, kun ovat halunneet saada huostaanoton purettua.
Se on oikeastaan vähän jopa koomista, kun ovat itse niin kovia vaatimaan oikeutta, mutta samalla pyyhkivät lailla. Se ei vaan koske heitä.

[Neonataali]

Tietysti täällä takerrutaan heti, onko se summa täysin sentilleen oikein laskettu, jotta voidaan heti tulla sanomaan valehtelijaksi tai tyrmäämään koko homma jotenkin saman tien.

Täällä heiteltiin tukimääräksi yli 5000€, kun todellisuudessa se on noin 3000€. Ei nyt puhuta ihan senttien heitosta

Sekin on vaikea arvioida tässä kohtaa, kun emme tiedä asumis- tai terveydenhoitomenoja, ja jokainen voi arvioida ne vähän eri tavoin.

Asumis- ja terveydenhoito menoihin saa toimeentulotukea sen verran kuin niitä on. Eli ei ne ole käteen jäävää rahaa, vaan menee suoraan kyseisiin menoihin.

Perusosa on se mikä jää käteen elämistä varten. Ja se on 8-henkisellä perheellä noin kolme tonnia (vähän yli tai alle riippuen minkä ikäisiä lapset ovat).

Ok ok. Ja perheessä edelleen on 10 henkeä. Heidän perusosansa on vähän vajaa 4000€/kk Kelan sivuilta laskettuna. Ja niin, Kela maksaisi asumis- ja terveydenhoitokuluja sen verran kuin niitä on, mutta jos tukea ei edes hae, niin ne koituu itselle maksettavaksi. Näin voisi ajatella, että auttajien avustussumma on vielä näitä laskelmia suurempi. Tarkoitukseni ei siis ole kiinnittää huomiota tavallisen pulliaisen tukisummiin, vaan siihen, kuinka paljon rahaa vaatii tämän perheen auttaminen kuukaudessa. En jaksa enempää vääntää, ymmärrätte pointtiani taikka ette.

Kela ei huomioi lapsia, joita ei ole virallisesti olemassa. 9- henkinen perhe on kadoksissa. Mistä sen tietää, vaikka lapsia olisi nyt 10.

[Deckarist_3]

Hoitaako isä kouluikäisten lastensa kotikoulun palkatta — asema kotikouluyhdistyksessä vihjaisi näin?

Nyt en ihan ymmärrä logiikkaasi. Ei kenellekään makseta palkkaa omien lastensa kotona opettamisesta. Kuului sitten johonkin yhdistykseen tai ei.

Logiikka on nähdäkseni selvä: jos Kraftin perheen isä on todella paneutunut lapsikatraansa opettamiseen minkä tahansa valitun mallin mukaan samoin kuin ko. kotiopetusyhdistyksessä toimimiseen

(yhdistysjäsenyys mainittu täällä moneen kertaan, ko. yhdistyksen kansainvälinen yhteistyö & avunanto mahdollistaisi myös ehkä jotain jossain joskus opiskelleen (?) hra Kraftin toimimisen yhdistyksessä kansainvälisesti netin yli niin varaton kuin nyt ehkä onkin)

niin hänellä ei välttämättä olisi edes aikaa ja mahdollisuutta vastaanottaa mahdollista työnvälitystoimiston tarjoamaa (oikeaa, palkallista) työtä tai koulutusta-> hän ei saisi edes työttömyysavustusta-> nollatulot useilta vuosilta.

Hänellähän nimenomaan on nollatulot useilta vuosilta.

Tai sitten hänet on ehkä laitettu työkyvyttömyyseläkkeelle syystä xyz. Mietin siis syytä nollatuloihin jos kerran ainakin jonkintason netinkäyttö viranomaisvalitusten tekoon on ollut perheessä normaalia päiväkauraa. Ko. mies kävelee ja liikkuu ongelmitta netissä olevilla videoilla, joten fyysisesti hän ei lie sairas.

[Inehmo]

Kyllä LAKI on sama kaikille, mutta kyse olikin lain TULKINNASTA.

THL sanoo huostaanotosta näin:

Ruusumaa kyseli myös, mitä sossut hyötyvät omavaltaisuudesta. Omavaltaisuudessa yleensä voi olla kyse esim vallankäytöstä, egosta, oman aseman pönkittämisestä, persoonallisuushäiriöstä tai jyräävästä persoonasta, joka ei näe, miten toimii.


*Poistettu punainen väri tekstistä. Punakynä on varattu ylläpidolle*tm

Kun on olemassa laki, on pääsääntöisesti olemassa myös tulkintaohje jonka mukaan lakia sovelletaan. Lastensuojelulain kohdalla keskeinen tulkintaopas ja tietynlainen ”raamattu” on Tapio Rädyn teos Lastensuojelulaki : käytäntö ja soveltaminen, joka on sellainen reilu 1100 sivun möhkäle. E[/colori ihan keveintä iltaluettavaa, mutta löytynee melkein jokaisen lastensuojelun sossun lukemistosta.
Toinen ihan pätevä teos on Mirjam Aranevan Lapsen suojelu : toteuttaminen ja päätöksenteko : käsikirja lapsen asioista päättävälle.




*Lyhennetty lainaustornia*tm





Löytynee tämäkin kirjastosta, jos on intoa tutustua asiaan. Aranevan kirja on mielestäni vähän helppolukuisempi.

Edit. Sekoitatko btwntekstissäsi tarkoituksella asiat? Huostaanoton kriteereinä on lapsen terveyttä tai kehitystä uhkaava VAKAVA vaarantuminen.
Ns. perusmuotoinen terveyden tai kehityksen vaarantuminen (ja lastensuojelun tukitoimien tarve) taas on lastensuojelun asiakkuuden kynnyksenä.
Varmaan ymmärrät, että vakava huolenpidon puute ei tarkoita kasvisruokailua, eikå lapsen kehitys vaarannu vakavasti siitä, että hän pitää mykkäkoulua ja mököttää. Vaikka yksittäinen sossu jostain syystä olisi tästå eri mieltä, johtava sostt ei voi tällaisilla perusteilla vahvistaa huostaanottoa. Hallinto-oikeudesta puhumattakaan.

Kiitos selityksestä ja kirjavinkeistä.

En sotke vaan annoin käytännön esimerkkejä aiheesta tulkitseminen, kun kontekstina on lastensuojelu, eli siitä
millaisia asioita sossun kenties pitää mielessään punnita. Tarkoituksella kärjistäen myös lievemmistä asioista, jotta voi miettiä mielessään, miten kohtuullista olisi tehdä päätös niiden nojalla. Ja siltä pohjalta, mitä nyt maallikolle voi mieleen tulla näitä asioita miettiessä.

Ja lapsen kasvisruokaakaan ei ole joka paikassa hyväksytty. En nyt muista, millä käytännön seuraamuksilla uhattiin. Kyseessä oli paikkakunta joka on Pohjanmaata etelämpänä.

Vaikka sossu lukisikin noita teoksia, tuskin siellä on pystytty kuvailemaan kaikkia mahdollisia eteen tukevia skenaarioita. Toki kirjat varmasti auttavat lain soveltamisessa, mutta eivät ne poista sitä subjektiivista elementtiä, joka liittyy lain ja ohjeiden soveltamiseen kussakin yksittäisessä tilanteessa sos työntekijän persoonan, arvojen, koulutuksen ja työkokemuksen mukaisesti.

Mielelläni uskon, että Suomessa löytyy ammattitaitoa, mutta toisessa postauksessani ollut Eduskunnan oikeusasiamiehen huomautus kuntayhtymälle ja sos työntekijälle on osoitus siitä, että oikeus ei aina valitettavasti pääse toteutumaan.

[Neonataali]

aranevan ja rädyn teokset löytyy liimattuna suurimman osan sossujen kädestä. Ihan jo sillä, että tehdään sitä työtä lain puitteissa, mutta nykyään myös sillä, että palvelun myöntämisehtoja on hyvinvointialueilla tiukennettu. Kukaanhan ei voi kävellä sossun yli jos hän toteaa, että lapsen etu vaatii jotakin tiettyä palvelua. Sanoi hyvinvointialueen johto mitä hyvänsä.

Nostan nyt myös tätäkin näkökulmaa esiin, koska ei se lastensuojelu ole aina ns. vanhempia vastaan taistelua, hyvin usein se on vanhempien kanssa yhdessä systeemiä vastaan taistelua.

Nimenomaan näin. Tärkeä näkökulma.
Lastensuojelu on kovin stigmatisoitua, ja se on oikeasti sekä harmillista että haitallista.

[norma.jennings]

Täällä heiteltiin tukimääräksi yli 5000€, kun todellisuudessa se on noin 3000€. Ei nyt puhuta ihan senttien heitosta



Asumis- ja terveydenhoito menoihin saa toimeentulotukea sen verran kuin niitä on. Eli ei ne ole käteen jäävää rahaa, vaan menee suoraan kyseisiin menoihin.

Perusosa on se mikä jää käteen elämistä varten. Ja se on 8-henkisellä perheellä noin kolme tonnia (vähän yli tai alle riippuen minkä ikäisiä lapset ovat).

Ok ok. Ja perheessä edelleen on 10 henkeä. Heidän perusosansa on vähän vajaa 4000€/kk Kelan sivuilta laskettuna. Ja niin, Kela maksaisi asumis- ja terveydenhoitokuluja sen verran kuin niitä on, mutta jos tukea ei edes hae, niin ne koituu itselle maksettavaksi. Näin voisi ajatella, että auttajien avustussumma on vielä näitä laskelmia suurempi. Tarkoitukseni ei siis ole kiinnittää huomiota tavallisen pulliaisen tukisummiin, vaan siihen, kuinka paljon rahaa vaatii tämän perheen auttaminen kuukaudessa. En jaksa enempää vääntää, ymmärrätte pointtiani taikka ette.

Kela ei huomioi lapsia, joita ei ole virallisesti olemassa. 9- henkinen perhe on kadoksissa. Mistä sen tietää, vaikka lapsia olisi nyt 10.

Juu näinhän se on, mutta tässä ei ollutkaan kyse siitä, että oltaisiin hakemassa jotain Kelasta. Ainoastaan pohdin, minkä verran kuukausittaisia kuluja perheellä on, ja minkä verran Kelan mukaan perhe tarvitse elinkustannuksiin rahaa per kk. Jos oletetaan, että perheessä on oikeasti 10 jäsentä, vaikka yhtä ei olekaan rekisterissä olemassa, niin silti elinkustannuksia tosiasiallisesti on 10 hengen mukaisesti. Vauvan kohdalla tosin ei taida merkittävästi olla ainakaan ruokakuluja, mutta meneehän sitä vaippoihin, vaatteisiin, hoitovälineisiin, mahdolliseen äidinmaidonkorvikkeeseen myös jonkin verran kuukaudessa rahaa.

[WyldChild]

Logiikka on nähdäkseni selvä: jos Kraftin perheen isä on todella paneutunut lapsikatraansa opettamiseen minkä tahansa valitun mallin mukaan samoin kuin ko. kotiopetusyhdistyksessä toimimiseen
--
niin hänellä ei välttämättä olisi edes aikaa ja mahdollisuutta vastaanottaa mahdollista työnvälitystoimiston tarjoamaa (oikeaa, palkallista) työtä tai koulutusta-> hän ei saisi edes työttömyysavustusta-> nollatulot useilta vuosilta.

Suomessa on noin 1000 kotiopetuksessa olevaa perusopetusikäistä. Suurimmalla osalla näistä on 2 vanhempaa.

Aktiivisia yhdistyksiä taas on noin 70.000, ja jokaisen hallituksessa on vähintään 3 jäsentä.

Meinaatko että kukaan näistä ei pysty tekemään kokoaikaista työtä?

Onko sulla mitään käsitystä mitä yhdistyksen hallituksen jäsenen vastuisiin kuuluu, ja kuinka paljon tai tässä kontekstissa pikemmin kuinka vähän aikaa ja panostusta se minimissään vaatii?

Kotiopetus toki vaatii enemmän, mutta kuulostaa siltä että käsityksesi tästäkin voi olla vinoutunut. Tuohon 1000 kotioppijan joukkoon mahtuu perheitä joissa molemmat vanhemmat käyvät töissä, ja jopa työssäkäyviä yh-vanhempia. Kotiopetus ei useinkaan tarkoita koulun siirtämistä kotiin, vaan oppimisen järjestämistä kullekin sopivalla ja hyväksi katsomallaan tavalla. Ja niitä tapoja on paljon erilaisia.

[Inehmo]

Vielä lain ja lain selitysten tulkinnoista. Sanoin, että tulkintoihin vaikuttavat sos. työntekijän arvomaailma, persoona, koulutus ja työkokemus.

Lisäisin, että lain tulkintaan ja soveltamiseen saattavat vaikuttaa myös ennakkoluulot. Sos työntekijöillä voi olla Karfin perheestä syntynyt jo ennakkokäsitys. Mielessä valmiiksi muodostettua ennakkokäsitystä voi olla vaikea muuttaa enää, kun tapaa perheen. Katsotaan tilannetta tietyllä tavalla värittyneiden lasien läpi.

[Neonataali]

Vaikka sossu lukisikin noita teoksia, tuskin siellä on pystytty kuvailemaan kaikkia mahdollisia eteen tukevia skenaarioita. Toki kirjat varmasti auttavat lain soveltamisessa, mutta eivät ne poista sitä subjektiivista elementtiä, joka liittyy lain ja ohjeiden soveltamiseen kussakin yksittäisessä tilanteessa sos työntekijän persoonan, arvojen, koulutuksen ja työkokemuksen mukaisesti.

Mielelläni uskon, että Suomessa löytyy ammattitaitoa, mutta toisessa postauksessani ollut Eduskunnan oikeusasiamiehen huomautus kuntayhtymälle ja sos työntekijälle on osoitus siitä, että oikeus ei aina valitettavasti pääse toteutumaan.

Ei ole tarkoitusta tai tarvettakaan olla jokaisesta skenaariosta esimerkkiä ja suoraa toimintaohjetta. Silloinhan tehtävästä suoriutuisi vaikka joku chättibotti.

Lyhyt selitys, toivottavasti sallitaan vaikka on tavallaan ot. Laki antaa osan raameista ja tulkintaohjeistus oman osansa. Lapsen kasvuolosuhteiden arvioiminen ei kuitenkaan onnistu vaan lain perusteella, vaan taustalle tarvitaan melko paljon sekä teoreettista että konkreettista tietoa mm. lapsen kasvusta ja kehityksestä, ikätasoon liittyvistä tarpeista, vanhemmuuteen vaikuttavista ilmiöistä (esim. päihdeongelmat, mt-ongelmat, köyhyys) sekä siitä millä tavoin ne näyttäytyvät suhteessa lapsen huolenpitoon. Siksi sosiaalityön opinnot on tietyllå tapaa aika sillisalaattia. Täytyy tietää suht monesta asiasta perustiedot, osata hakea tarkempaa tietoa kun sitä tarvitaan, sekä soveltaa opittua suhteessa lakiin.
Sekin on tärkeää, että ”tietää mitä ei tiedä” eli on aina sallittua ja toivottuakin kysyä asiantuntijoilta. Ei mun kannata opetella erikseen jokaista erilaista kehitysvammaa ja näihin liittyviä erityistarpeita, kun voin kysyä heiltä jotka hoitaa työkseen juuri kyseisiä lapsia.

[Strutter]

Tässä kun tukieurojen suuruutta laskette, niin uutissahan on nyt kerrottu, että perhe on muuttanut usein ja ilmeisesti muuttoilmoitukset on jääneet tekemättä, kun kerran Pedersören kuntakaan ei aluksi tiennyt perheen siellä asuneen jo tovin. Miten haet asumistukea asuntoon, jos et ole kirjoilla missään? Entä toimeentulotuet, työttömyyskorvaus, tuskin niitäkään maksetaan jos kelalla ei ole tiedossa missä asut. Äitiyspäivärahaa saadakseen on käytävä ainakin kerran lääkärissä, joka kirjoittaa raskaudesta todistuksen kelalle. Lapsilisät ovat pääsääntöisesti lasten rahaa, mutta toki yleensä menevät vanhempien tileille (joita nyt ei ole vuoteen käytetty?). Joku myös päiväili, miten paljon teinipojat syö ja vaatii rahaa niiden elättäminen. Jos on tarpeeksi kontrolloivat vanhemmat, niin teinipojat ovat voineet elää vaikka näkkärillä ja perunoilla, ei kovin kallista, mutta pysyvät hengissä.

Joku tiesi aiemmin, että kotikoulun sujumista valvoo kunta, mutta jos perhe on palloillut välissä vuosia olematta kirjoilla missään, niin varmasti viranomaisilla on ollut huoli, missä lapset ovat ja toteutuuko heidän oikeus oppivelvollisuuden täyttymiseen. Perheen auton pysäyttäminen ja siitä seurannut kiireellinen huostaanotto olisi voinut liittyä tähän, että viranomaiset halusivat selvittää, missä ja millaisissa olosuhteissa perhe elää, kun osoitetta ei ole tiedossa. Huostaanotto olisi purettu, kun asumisjärjestelyt olisivat selvinneet. Mutta jatkoavun selvittelyyn ja asioiden järjestämiseen eivät vanhemmat ole taas suostuneet, joka on johtanut lastensuojelun toimiin. Lopulta naapuri teki lasun kovan pakkasjakson aikana ja paikalle tulleet viranomaiset "järkyttyivät näkemästään", josta seurasi taas kiireellinen huostaanotto, eli ei siellä piirrettyjä katseltu joulupuuro uunilla poristen, vaan naapurin huoli osui ihan oikeaan.

Entä muuten ammatillisen koulutuksen järjestäminen kotikoulussa? Oppivelvollisuushan nostettiin 18-ikävuoteen, eli peruskoulun suorittamisen jälkeen on vielä opintoja jatkettava tänä päivänä. Ammattia ei taida voida kotona opiskella.

Eli viranomaisten huoli lasten eduista (oppivelvollisuus) on todellinen ja tuntunut varmaan ajojahdilta, kun yritetään kaikin tavoin pakoilla. Nyt siinä on vuosi onnistuttu ja ikävä kyllä se lopullinen ratkaisukin voi olla mahdollinen.

[Inehmo]

Vaikka sossu lukisikin noita teoksia, tuskin siellä on pystytty kuvailemaan kaikkia mahdollisia eteen tukevia skenaarioita. Toki kirjat varmasti auttavat lain soveltamisessa, mutta eivät ne poista sitä subjektiivista elementtiä, joka liittyy lain ja ohjeiden soveltamiseen kussakin yksittäisessä tilanteessa sos työntekijän persoonan, arvojen, koulutuksen ja työkokemuksen mukaisesti.

Mielelläni uskon, että Suomessa löytyy ammattitaitoa, mutta toisessa postauksessani ollut Eduskunnan oikeusasiamiehen huomautus kuntayhtymälle ja sos työntekijälle on osoitus siitä, että oikeus ei aina valitettavasti pääse toteutumaan.

Ei ole tarkoitusta tai tarvettakaan olla jokaisesta skenaariosta esimerkkiä ja suoraa toimintaohjetta. Silloinhan tehtävästä suoriutuisi vaikka joku chättibotti.

Lyhyt selitys, toivottavasti sallitaan vaikka on tavallaan ot. Laki antaa osan raameista ja tulkintaohjeistus oman osansa. Lapsen kasvuolosuhteiden arvioiminen ei kuitenkaan onnistu vaan lain perusteella, vaan taustalle tarvitaan melko paljon sekä teoreettista että konkreettista tietoa mm. lapsen kasvusta ja kehityksestä, ikätasoon liittyvistä tarpeista, vanhemmuuteen vaikuttavista ilmiöistä (esim. päihdeongelmat, mt-ongelmat, köyhyys) sekä siitä millä tavoin ne näyttäytyvät suhteessa lapsen huolenpitoon. Siksi sosiaalityön opinnot on tietyllå tapaa aika sillisalaattia. Täytyy tietää suht monesta asiasta perustiedot, osata hakea tarkempaa tietoa kun sitä tarvitaan, sekä soveltaa opittua suhteessa lakiin.
Sekin on tärkeää, että ”tietää mitä ei tiedä” eli on aina sallittua ja toivottuakin kysyä asiantuntijoilta. Ei mun kannata opetella erikseen jokaista erilaista kehitysvammaa ja näihin liittyviä erityistarpeita, kun voin kysyä heiltä jotka hoitaa työkseen juuri kyseisiä lapsia.

Ok, point taken. Kuulostaa vaativalta. Eikä ole minusta laisinkaan off topic. Keissin kannalta minfon jurynhän on välttämätöntä tiedostaa, mistä lastensuojelussa on kyse, jotta keskustelumme olisi mahdollisimman hedelmällistä ja voisi kenties hyödyttää jotakuta.

[Inehmo]

Nyt siinä on vuosi onnistuttu ja ikävä kyllä se lopullinen ratkaisukin voi olla mahdollinen.

Eilen ainakin netissä kommentoi joku mies, että oli nähnyt perheen ja että perhe voi hyvin. Kaikki kävelivät itse ja huomiota tarvitsevia lapsia pidettiin sylissä.

[norma.jennings]

Vielä lain ja lain selitysten tulkinnoista. Sanoin, että tulkintoihin vaikuttavat sos. työntekijän arvomaailma, persoona, koulutus ja työkokemus.

Lisäisin, että lain tulkintaan ja soveltamiseen saattavat vaikuttaa myös ennakkoluulot. Sos työntekijöillä voi olla Karfin perheestä syntynyt jo ennakkokäsitys. Mielessä valmiiksi muodostettua ennakkokäsitystä voi olla vaikea muuttaa enää, kun tapaa perheen. Katsotaan tilannetta tietyllä tavalla värittyneiden lasien läpi.

Tietysti. Eihän täälläkään valtaosa pysty objektiivisuuteen, vaan katselevat tapausta omien ennakkokäsitystensä kautta. Hyvin värittyneiden sellaisten.

Enpä usko yksittäisten työntekijöiden tekevän kaikkea yksinään. Siinä on tiimi tukena esihenkilöitä myöden, eettisiä kysymyksiä pohdittu paljon yhdessä. Lukuisia verkostoja eri alojen ammattilaisten kanssa. Juristeja, psykologeja, perheterapeutteja. Mukana on myös muita viranomaisia, kuten poliisi. Terveydenhuolto ja koulumaailma mukana varmasti, jos kerta huoli on liittynyt heidän vastuualueelleen. Vissiin oikeuslaitoskin huostaanoton tullessa mukaan kuvioon. Tässä on ollut niin paljon tahoja mukana miettimässä ja pähkäilemässä, että mitä tämän perheen kanssa nyt oikein tehdään. En usko, että huostaanotto menisi silloin läpi oikeudessa, jos kaiken maailman dokumenteista ilmenisi, että yksi sossu on kaiken aikaa yksin puuhastellut näin merkittävän asian parissa ilman mitään konsultointeja tai moniammatillista yhteistyötä. Aika moni taho on ihan oikeasti ollut huolissaan ja huomannut, että kaikki ei ole ihan ok, ja on näiden keskustelujenkin perusteella. Ja tilanne on kestänyt jo useita vuosia paikkakunnasta toiseen. Aika erikoista, jos kerta kaikki on vain yhden tai yksittäisten sossujen ennakkokäsitystä ja arvomaailmaa, ja lakia tulkitaan miten huvittaa.

[Strutter]

Nyt siinä on vuosi onnistuttu ja ikävä kyllä se lopullinen ratkaisukin voi olla mahdollinen.

Eilen ainakin netissä kommentoi joku mies, että oli nähnyt perheen ja että perhe voi hyvin. Kaikki kävelivät itse ja huomiota tarvitsevia lapsia pidettiin sylissä.

Niihinkin teksteihin voi suhtautua varauksella ja onko kirjoitettu ihan vaan viranomaisia harhauttaakseen että nähty jossain.

[poisheittotunnus]

Nyt siinä on vuosi onnistuttu ja ikävä kyllä se lopullinen ratkaisukin voi olla mahdollinen.

Eilen ainakin netissä kommentoi joku mies, että oli nähnyt perheen ja että perhe voi hyvin. Kaikki kävelivät itse ja huomiota tarvitsevia lapsia pidettiin sylissä.

Niihinkin teksteihin voi suhtautua varauksella ja onko kirjoitettu ihan vaan viranomaisia harhauttaakseen että nähty jossain.

"Perhe voi hyvin" = kaikki ovat herran nuhteessa ja kukaan ei uskalla tehdä mitään mikä olisi oppien vastaista
"Kaikki kävelivät itse" = herran siunauksella ja väkivallalla saadaan sairaatkin ylös sängystä esiintymään

Harhaisen perheen toimia hyväksyvät ovat yleensä itse myös harhaisia...