Poliisi etsii Karfin perhettä

[Sipi]

Sosiaalipuolella tuntuu olevan hyvin vähäistä ymmärrystä esimerkiksi narsismista. Psykopaatti ja sosiopaatti kaksi aivan eri asiaa. Molemmat toki osaavat valjastaa sosiaalitoimen omaksi aseeksi. Näinhän ei tietenkään kenenkään sosiaalityön osaajan mielestä voi missään nimessä olla mutta kas vain! Ei siinä auta sossun anteeksipyynnöt viiden vuoden laitoshelvetin jälkeen, siinä ajassa saa hienosti rikottua alaikäisen systeemin tarpeita varten.
Sosiaalityötä tekevät myös ihmiset joilla on paljon tietotaitoa, sitten on nämä jotka ovat omasta mielestään oraakkeleita ja näkevät tosiasiassa sen mitä haluavat.
Eivätkä edes tiedosta asiaa!

Vaikea sanoa mikä tässä on, spacegoat perheineen vai uskosta sokaistunut sokaistunut hörhö.
Ehdottomuus aiheuttaa monesti ongelmia, ehkä toisenlainen koulupolku olisi ollut suotavaa kulkea.

Kokonaisuutena ajattelisin niin,että tässä on sosiaalitoimi päättänyt jo varhaisessa vaiheessa, mikä on optimilopputulema. Lapset kouluun, vanhemmat kuriin. Tätä on sitten alettu toteuttaa, ja vanhemmat ovat omalla toiminnallaan tehneet oikeutuksen ja toiminnan perustelun sosiaalitoimelle helpoksi vastaamalla tuleen esim. kanteluin ja pakoilemalla.

Itseäni kuitenkin kiinnostaisi se, onko kukaan missään vaiheessa matkaa painanut pause-nappia ja miettinyt, että mitä tässä ollaan oikein tekemässä? On puskettu kohti maalia, pois tieltä oksat ja männynkävyt. Valjastettu koko koneisto poliiseja myöten tavoitteen saavuttamiseksi. On ehkä unohdettu se perustehtävä, eli perheiden tukeminen ja lasten suojeleminen. Itselleni ei ole ihan täysin selvää edelleenkään, miltä lapsia on pyritty suojelemaan. Se, että vanhemmat ovat tietoisia oikeuksistaan, elävät analogista elämää tai jopa harjoittavat jotain valtavirrasta poikkeavaa uskontoa ei tarkoita automaattisesti sitä, että lapset olisivat akuutissa tai edes pitkän tähtäimen vaarassa.

Mitkä siis ovat niitä todellisia perusteita ja mitkä ovat toissijaisia, matkan varrella tavoitetta tukemaan valjastettuja tekijöitä? Tässä on toteutunut varmasti tieynlainen vahvistusharha, eli jos oletetaan jonkin asian olevan tietyllä tavalla, kaikki seuraavat tapahtumat saadaan tukemaan tätä oletusta. Kuitenkaan mikään esiintullut tekijä (joihin itse olen nyt törmännyt,korjatkaa jos olen väärässä tai teillä on parempaa tietoa) ei yksittäisenä mielestäni oikeuta lasten huostaanottoon. Jos mietimme:

-kotikoulu (laillista)
-asuminen metsän keskellä ilman juoksevaa vettä (laillista)
-muuttaminen usein (laillista)
-suuri perhe (laillista)
-ei uusia vaatteita, ei ehkä digilaitteita (laillista)
-ei varhaiskasvatusta tai neuvolakäyntejä (laillista)
-ei rokotuksia (laillista -joskaan en tiedä onko tilanne tämä)
-ei halua asioida viranomaisten kanssa, epäluulo koneistoa kohtaan (laillista)
-ehkä jokin uskontokunta,joka ei kuulu valtavirtaan (laillista)
-poste restante -osoitteet (laillista)
-kanteluiden tekeminen (laillista , viranomaiset jopa kehottavat siihen, käyttämään kansalaisille tehtyjä valituskanavia)
- halu elää rauhassa (laillista)

Sen sijaan asiat kun laitetaan kaikki jonoon, saadaan "ikävä kokonaisuus". Se ei kuitenkaan riitä.

Sen sijaan emme tiedä, onko jotain laittomuuksia tullut vastaan. Niitä voisivat olla esim. väkivalta, heitteillejättö (ravinto, terveydenhoito sitä tarvitsevaille), seksuaalisen hyväksikäytön epäilys, lasten turvallista kasvua ja kehitystä haittaava ilmapiiri (esim. manipulaatio, salaliittoteoriat, vainoharhaisuus tms.) Näistä asioista en ole kuullut mitään faktaa. Ja siksi edelleen ajattelen, että perheen hajottamiseen ja huostaanottoon ei riitä se, että "sossun mielestä perhe on outo ja vittumainen". Väärien osositetietojen antaminen tms. petoksena käsiteltävät asiat ovat rikosasioita, eivätkä tarkoita huonoa vanhemmuutta. Tästä on niin paljon esimerkkejä, siis vanhemmista, joillaon rikostuomioita eivätkä he silti menetä lapsiaan.

[Rouva Piilopoliisi]

Kyllä varmaan nyt niitä Karfin perheen lapsien kidnappaajia ottaa päähän, kun jäivät näppejään nuolemaan seitsemän lapsen osalta.
Olisi jopa tuonut 56 000 euron tulot per kuukausi (8000 EUR x 7 = 56 000) .

Ja taas paskanjauhamista. Faktaa:
https://perhehoitoliitto.fi/hoitopalkki ... -1-1-2024/

Lisäksi kaikkia lapsia ei sijoiteta samaan perheeseen.

[Rouva Piilopoliisi]

Mediasta on löytynyt kyllä joihinkin virallisiin dokumentteihin perustuen tiedot, että koulunkäynti oli sujunut hyvin ja se ei ollut huostaanoton syy. Kotikoulu on ihan virallisesti hyväksyttyä laillista toimintaa ja oppilaat voi menestyä kotikoulussa. Se ei ole mitään koulutuksen laiminlyöntiä.

Viimeinen tieto Karfien lasten kotikoulumenestyksestä on useiden vuosien takaa, sillä he ovat osoitepelleilyllään onnistuneet pysäyttämään kuntien valvontavelvollisuuden. Useampaan vuoteen tätä tutkintaa koulumenestyksestä ei siis ole järjestetty.

Silloin voi itse väittää mitä vaan.

[matamimimmi]

Yksi mikä on totta pienet alle 18 vuotiaat lapset eivät voi elää oikeudenmukaisesti ilman PYSYVÄÄ KOTIA ja asuinkuntaa
KOTI TÄYTYY OLLA JOKAISELLA ALAIKÄISELLÄ SUOMESSA ja nyt tarkoitan tämän suurperheen tapausta
Alaikäiset lapset eivät voi olla ASUNNOTTOMIA

[Inehmo]

Ajojahti näkökulmaa nostaa esiin tubettja Veikko Flink. Hänellä käsitys, että perhe tehnyt pesäeron tietyn sortin uskovaisiin ja nyt perhe on sitten ajautunut tämän uskovaisyhteisön silmätikuksi. Hyvinkin mahdollinen skenaario.

https://www.youtube.com/watch?v=MB6HTpvAhGE

Ketkä tai mitkä uskovaiset? Sattuu olemaan tietoa eräästä uskovaisesta porukasta jotka tehtailivat aikoinaan eräästä perheestä lasuja näkemyserojen vuoksi.

Hän ei mainitse ryhmittymien nimiä mutta kommentit lukemalla voi päästä siihen käsitykseen, että hän tarkoittaa jotain ev kut kirkon sisällä vaikuttavaa liikettä / poppoota.

[Inehmo]

Sosiaalipuolella tuntuu olevan hyvin vähäistä ymmärrystä esimerkiksi narsismista. Psykopaatti ja sosiopaatti kaksi aivan eri asiaa. Molemmat toki osaavat valjastaa sosiaalitoimen omaksi aseeksi. Näinhän ei tietenkään kenenkään sosiaalityön osaajan mielestä voi missään nimessä olla mutta kas vain! Ei siinä auta sossun anteeksipyynnöt viiden vuoden laitoshelvetin jälkeen, siinä ajassa saa hienosti rikottua alaikäisen systeemin tarpeita varten.
Sosiaalityötä tekevät myös ihmiset joilla on paljon tietotaitoa, sitten on nämä jotka ovat omasta mielestään oraakkeleita ja näkevät tosiasiassa sen mitä haluavat.
Eivätkä edes tiedosta asiaa!

Vaikea sanoa mikä tässä on, spacegoat perheineen vai uskosta sokaistunut sokaistunut hörhö.
Ehdottomuus aiheuttaa monesti ongelmia, ehkä toisenlainen koulupolku olisi ollut suotavaa kulkea.

Kokonaisuutena ajattelisin niin,että tässä on sosiaalitoimi päättänyt jo varhaisessa vaiheessa, mikä on optimilopputulema. Lapset kouluun, vanhemmat kuriin. Tätä on sitten alettu toteuttaa, ja vanhemmat ovat omalla toiminnallaan tehneet oikeutuksen ja toiminnan perustelun sosiaalitoimelle helpoksi vastaamalla tuleen esim. kanteluin ja pakoilemalla.

Itseäni kuitenkin kiinnostaisi se, onko kukaan missään vaiheessa matkaa painanut pause-nappia ja miettinyt, että mitä tässä ollaan oikein tekemässä? On puskettu kohti maalia, pois tieltä oksat ja männynkävyt. Valjastettu koko koneisto poliiseja myöten tavoitteen saavuttamiseksi. On ehkä unohdettu se perustehtävä, eli perheiden tukeminen ja lasten suojeleminen. Itselleni ei ole ihan täysin selvää edelleenkään, miltä lapsia on pyritty suojelemaan. Se, että vanhemmat ovat tietoisia oikeuksistaan, elävät analogista elämää tai jopa harjoittavat jotain valtavirrasta poikkeavaa uskontoa ei tarkoita automaattisesti sitä, että lapset olisivat akuutissa tai edes pitkän tähtäimen vaarassa.

Mitkä siis ovat niitä todellisia perusteita ja mitkä ovat toissijaisia, matkan varrella tavoitetta tukemaan valjastettuja tekijöitä? Tässä on toteutunut varmasti tieynlainen vahvistusharha, eli jos oletetaan jonkin asian olevan tietyllä tavalla, kaikki seuraavat tapahtumat saadaan tukemaan tätä oletusta. Kuitenkaan mikään esiintullut tekijä (joihin itse olen nyt törmännyt,korjatkaa jos olen väärässä tai teillä on parempaa tietoa) ei yksittäisenä mielestäni oikeuta lasten huostaanottoon. Jos mietimme:

-kotikoulu (laillista)
-asuminen metsän keskellä ilman juoksevaa vettä (laillista)
-muuttaminen usein (laillista)
-suuri perhe (laillista)
-ei uusia vaatteita, ei ehkä digilaitteita (laillista)
-ei varhaiskasvatusta tai neuvolakäyntejä (laillista)
-ei rokotuksia (laillista -joskaan en tiedä onko tilanne tämä)
-ei halua asioida viranomaisten kanssa, epäluulo koneistoa kohtaan (laillista)
-ehkä jokin uskontokunta,joka ei kuulu valtavirtaan (laillista)
-poste restante -osoitteet (laillista)
-kanteluiden tekeminen (laillista , viranomaiset jopa kehottavat siihen, käyttämään kansalaisille tehtyjä valituskanavia)
- halu elää rauhassa (laillista)

Sen sijaan asiat kun laitetaan kaikki jonoon, saadaan "ikävä kokonaisuus". Se ei kuitenkaan riitä.

Sen sijaan emme tiedä, onko jotain laittomuuksia tullut vastaan. Niitä voisivat olla esim. väkivalta, heitteillejättö (ravinto, terveydenhoito sitä tarvitsevaille), seksuaalisen hyväksikäytön epäilys, lasten turvallista kasvua ja kehitystä haittaava ilmapiiri (esim. manipulaatio, salaliittoteoriat, vainoharhaisuus tms.) Näistä asioista en ole kuullut mitään faktaa. Ja siksi edelleen ajattelen, että perheen hajottamiseen ja huostaanottoon ei riitä se, että "sossun mielestä perhe on outo ja vittumainen". Väärien osositetietojen antaminen tms. petoksena käsiteltävät asiat ovat rikosasioita, eivätkä tarkoita huonoa vanhemmuutta. Tästä on niin paljon esimerkkejä, siis vanhemmista, joillaon rikostuomioita eivätkä he silti menetä lapsiaan.

Näistä laittomuuksista epäillään:

- lasten omavaltainen huostaanotto
- vapaudenriisto
- väkivalta
(Lähde: https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/b2ce ... f4620fd38d)

Toki se on vain viranomaisten käsitys. Perusteita emme tiedä.

[Limonchili]

On tämäkin kyllä hämmentävä tapaus.

Kyllä kieltämättä vähän pelottaa lapsien tulevaisuus kun on tuolla tavalla elämää eläneet.
En tiedä kuinka tasokasta tuollainen kotiopetus on, mutta siitä huolimatta kaikki lapsien sosiaaliset suhteet, kaverit, urheilu jne jää pois elämästä kun elää neljän seinän sisällä. Ei paljoa maailmaa avarra tuollainen elämäntyyli. Jäävät siis monesta asiasta pakostikin "jälkeen"

Tottakai tarinoilla on aina kaksi puolta, mutta itsekin hieman huolestuttavana pidän veljen, sekä vanhempien lausuntoja.
En usko, että hekään kovin kevyin perustein tuollaisia antaisivat julkisuuteen, ellei tilanne olisi huolestuttava ja vakava.

Täytyypä vähän yrittää tutkia mm. noita seurakuntia jos löytyisi jotain mielenkiintoista uutta tietoa.

Karfeilla on kyllä pakko olla rahaa säästössä tuollaiseen pakomatkaan.
Jos ovat suunnitelleet tätä pitkään niin tod.näk säästäneet rahaa ja kenties siirtäneet sitä ulkomaisille tileille, joiden kautta sitten pystyy nyt elämään "normaalia" elämää.

Toinen vaihtoehto on se, että heillä on joku tukiverkosto (niin kuin Poliisikin arveli), joka heitä nyt elättää ja piilottelee.
Poliisikin totesi, että tämä vaatii resursseja ja rahaa, eli ei mitään halpaa touhua ole.
Ihmetyttää, että kuka tai ketkä tällaiseen hommaan ryhtyisi? Joku Karfien kaveri / tuttu kenellä on todella paljon ylimääräistä rahaa.

Jos olisin Poliisi niin tutkisin kyllä Karffien tilien rahaliikenteen parin vuoden takaa aika tarkasti läpi, että mihin rahaa tililtä lähtenyt vai onko nosteltu käteistä. Tämän lisäksi tutkisin myös Karfin lähipiirin tuloja, jos sitä kautta aukeisi jotain uusia polkuja.
Seurakuntien rahaliikenne myös suurennuslasin alle ja seurakunnan pyörittäjien tulot.
Miksi? ---> Näillä rikkaammilla henkilöillä / yrityksillä voisi olla siis omaisuutta, eli esim juurikin syrjäisiä isoja asuntoja / tiloja missä Karffeja piilotella.

Niinpä. Sitä kun miettii omaa lapsuutta ja nuoruutta, niin joskus ala-asteiässä alkoi olla todella tärkeää sosiaaliset ympyrät, kaverit, harrastukset, liikunta, leirit ja matkat. Niistä oppi paljon taitoja, sai tuntea olevansa osa laajempaa yhteisöä, ja muovata käsitystä itsestään osana sitä. Pyöräily- ja uintireissut kavereiden kanssa, yökyläilyt, pelit ja leikit on varmaan niitä parhaimpia muistoja. Maailmaan tutustui kirjojen, elokuvien ja sarjojen kautta. Kotona kävi paljon vanhempien ystäviä kylässä, ja se oli kivaa, että ympärillä oli paljon erilaisia ihmisiä erilaisine tapoineen keskustella. Oli kiva käydä ystävien ja sukulaisten kodeissa ja nähdä millaista kenenkin kodissa näytti. Teinivuosina kavereiden vaikutus vahveni entisestään, ja oli aikoja, jolloin vanhempien seura ei oikeasti olisi vähempää voinut kiinnostaa. Oli myös tärkeää, että oli oma huone ja yksityisyys - mahdollisuus vetäytyä omiin oloihin. Kai se on osa sitä itsenäistymisprosessia ja vanhemmista irtaantumista. Kaikki tällainen jää pois näiltä lapsilta tyystin. He ei pääse minnekään, eivätkä saa yksityisyyttä. Lapsiakin tulee koko ajan lisää, hoitavatko nämä vanhemmat aviollisia nautintojaankin samoissa tiloissa 8 lapsen kanssa? Yök.

Ties mitä se opetuksen tasokaan on nykyään - mahdollisesti raamatun lukemista, paasausta ja saarnausta siitä, miten ulkomaailma on saatanallista. Nämä lapset jäävät kaikesta tavanomaisesta lapsen ja nuoren kehityksestä jälkeen. Sitä on vaikea kuroa kiinni aikuisuudessa, puhumattakaan, että lasten lapsuus menee kokonaan hukkaan neljän seinän sisällä mt-vanhempien tiukan valvonnan alla. Ei ehkä mitään käsitystä millaista elämä on muissa perheissä, tai että nykyisestä elämäntyylistä on myös oikeus lähteä pois. Ihan hirveää. Aivan niin kuin se veli sanoi - nyt on tärkeää keskittyä lasten etuun ensisijaisesti.

Tämä!!
Erinomaisesti kirjoitettu.

[WyldChild]

Niinpä. Sitä kun miettii omaa lapsuutta ja nuoruutta, niin joskus ala-asteiässä alkoi olla todella tärkeää sosiaaliset ympyrät, kaverit, harrastukset, liikunta, leirit ja matkat. Niistä oppi paljon taitoja, sai tuntea olevansa osa laajempaa yhteisöä, ja muovata käsitystä itsestään osana sitä. Pyöräily- ja uintireissut kavereiden kanssa, yökyläilyt, pelit ja leikit on varmaan niitä parhaimpia muistoja. Maailmaan tutustui kirjojen, elokuvien ja sarjojen kautta. Kotona kävi paljon vanhempien ystäviä kylässä, ja se oli kivaa, että ympärillä oli paljon erilaisia ihmisiä erilaisine tapoineen keskustella. Oli kiva käydä ystävien ja sukulaisten kodeissa ja nähdä millaista kenenkin kodissa näytti. Teinivuosina kavereiden vaikutus vahveni entisestään, ja oli aikoja, jolloin vanhempien seura ei oikeasti olisi vähempää voinut kiinnostaa. Oli myös tärkeää, että oli oma huone ja yksityisyys - mahdollisuus vetäytyä omiin oloihin. Kai se on osa sitä itsenäistymisprosessia ja vanhemmista irtaantumista. Kaikki tällainen jää pois näiltä lapsilta tyystin. He ei pääse minnekään, eivätkä saa yksityisyyttä. Lapsiakin tulee koko ajan lisää, hoitavatko nämä vanhemmat aviollisia nautintojaankin samoissa tiloissa 8 lapsen kanssa? Yök.

Ties mitä se opetuksen tasokaan on nykyään - mahdollisesti raamatun lukemista, paasausta ja saarnausta siitä, miten ulkomaailma on saatanallista. Nämä lapset jäävät kaikesta tavanomaisesta lapsen ja nuoren kehityksestä jälkeen. Sitä on vaikea kuroa kiinni aikuisuudessa, puhumattakaan, että lasten lapsuus menee kokonaan hukkaan neljän seinän sisällä mt-vanhempien tiukan valvonnan alla. Ei ehkä mitään käsitystä millaista elämä on muissa perheissä, tai että nykyisestä elämäntyylistä on myös oikeus lähteä pois. Ihan hirveää. Aivan niin kuin se veli sanoi - nyt on tärkeää keskittyä lasten etuun ensisijaisesti.

Oletan että olet elänyt lapsuutesi ja nuoruutesi ennen 2010-lukua. Maailma on muuttunut aika paljon ja yksinäisyys lisääntynyt. Eri 2020-luvulla tehtyjen tutkimusten (Punaisen risti, Tilastokeskus, Opetushallitus...) mukaan 30-60% lapsista ja nuorista kokee itsensä yksinäiseksi, kun 1980-luvulla lukema pyöri 10% kieppeillä. Oman ikäinen seura on tärkeää lapsille ja nuorille, mutta tuolle kasvavalle joukolle jotka jäävät oman ikäisensä seuran ulkopuolelle voi tiivis perheyhteys olla sitä tärkeämpi. Enkä itse näe suurta eroa onko muiden lasten ja nuorten seura oman perheen ulkoa vai sisältä. Sisaruksia voi ainakin lähtökohtaisesti pitää turvallisena seurana.

Ja usko tai älä mutta jotkut lapset ja nuoret viihtyvät kotonaan, jopa silloin 1980-luvulla kuten itse viihdyin ollessani tuolloin nuori, ja enemmän piti houkutella saadakseen mut lähtemää kotoa mihinkään. Eikä todellakaan ollut mitään kontrolloimista, päinvastoin sain hyvin vapaan kasvatuksen. En tällä nyt ota kantaa kyseiseen perheeseen tai keneenkään yksilöiden, vaan siihen vain että lasten etuna ei voi yleisesti ottaen pitää juuri sellaista elämää minkä itse omassa lapsuudessaan koki mieluisana.

Mitä tulee asuintilojen kokoon ja yksityisyyteen, en usko ettei kukaan mielummin asuisi tilavasti kuin ahtaasti. Suurperheille se on kuitenkin ikuinen haaste, varsinkin jos vuokralla asuu. Jättimäisiä asuntoja ei ole tarjolla mielin määrin, ja vielä sellaisia jotka kaikin puolin sijainnin ja kaikkien tekijöiden suhteen täyttäisi kaikki tarpeet.

[Sipi]

Näistä laittomuuksista epäillään:

- lasten omavaltainen huostaanotto
- vapaudenriisto
- väkivalta
(Lähde: https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/b2ce ... f4620fd38d)

Toki se on vain viranomaisten käsitys. Perusteita emme tiedä.

Joo,mutta mikään näistä ei käsittääkseni liity siihen, miksi lapset alunperin huostaanotettiin. Omavaltainen huostaanotto ja siihen liittyvät ssiat tapahtuivat sen jälkeen, kun viranomaiset olivat ensin ottaneet lapset huostaansa. Karfien ajattelun mukaan varmasti perusteettomasti.

[Terra]

Mihinkähän tämä perheen vanhempien luonteiden analysointi oikein perustuu. En ole nähnyt julkisuudessa missään vanhempien luonteiden esille tuomista. Onko vuotoa sosiaalipuolelta vai ihan vaan kirjoittajien vilkasta mielikuvuista tyyliin täytyy olla korvien välissä enemmän tai vähemmän puutteita, kun kerta viranomaiset jahtaavat aika suurella laajuudella.
Tämän kadonneen perheen isän isä Gösta on kirjoittanut kirjan ja kirjasta on tehty elokuva Eläville ja kuolleille.
Siinä käydään läpi tämän isän lapsuudenperheen tragediaa. Kukaan lukenut kirjaa ja tai katsonut elokuvan. Onko tullut sieltä mitään luonnevikoihin sopivia profilointia. En usko

https://finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_1266297

[Tupla]

Ajojahti näkökulmaa nostaa esiin tubettja Veikko Flink. Hänellä käsitys, että perhe tehnyt pesäeron tietyn sortin uskovaisiin ja nyt perhe on sitten ajautunut tämän uskovaisyhteisön silmätikuksi. Hyvinkin mahdollinen skenaario.

https://www.youtube.com/watch?v=MB6HTpvAhGE

Loppupuolella palaa tähän aiheeseen, alkupuoli jotakin autokauppa-asiaa, kunnes unessa jumala puhui hänelle

Mutta on siis joku pastori ja uskovainen, oletti kuulleensa joskus tästä pariskunnasta. Totta vai tarua, ei väliä.

Jos nämä on nuorina erotettu uskonyhteydestä tai mitä sanaa käyttävät yhteisöstä erottamisesta, niin sen jälkeen nämä ovat kuin kuolleita, niin heitä kohdellaan, kertoili pastori. Ei ole ihmisarvoa. Nimitetään pakanoiksi tai publikaaneiksi.
Ja näinhän molempien perheet ovat heihin suhtautuneet. Välit ovat poikki.

Itse tiedän vain Jehovan todistajat ja lestadiolaiset, joilla näin jyrkkää muiden eristämistä ja nimittelyä pakanoiksi. Sopiihan silloin nimitellä, jos ei kohteelle anna ihmisarvoa. Lisäys: vaikka hulluiksi, kuten Göstä Karf teki niitä olettamiaan tukijoukkoja
Jos on tuollainen menneisyys, niin silloin on kyllä pariskunnan oma "normaali" nuoruus ja lapsuus ollut täynnä Raamattua ja muiden seuran välttelyä. Muun muassa. Totuttu lapsuudessa välttelemään koulunpihoja ja naapuruston lapsia, koska pakanoita ja ei-uskovia. Näinkö oppineet lapsina?

Varmaan joku tietää enemmän noitten uskonharjoittamisesta (ja löytää seurakunnat)

Ei televisiota, ei urheiluseuroja, ei osallistumista uimiseen ja uskonnonopetukseen, vai miten elävät. Jos siis Jehovan todistajia tai lestadiolaisia.

[norma.jennings]

Niinpä. Sitä kun miettii omaa lapsuutta ja nuoruutta, niin joskus ala-asteiässä alkoi olla todella tärkeää sosiaaliset ympyrät, kaverit, harrastukset, liikunta, leirit ja matkat. Niistä oppi paljon taitoja, sai tuntea olevansa osa laajempaa yhteisöä, ja muovata käsitystä itsestään osana sitä. Pyöräily- ja uintireissut kavereiden kanssa, yökyläilyt, pelit ja leikit on varmaan niitä parhaimpia muistoja. Maailmaan tutustui kirjojen, elokuvien ja sarjojen kautta. Kotona kävi paljon vanhempien ystäviä kylässä, ja se oli kivaa, että ympärillä oli paljon erilaisia ihmisiä erilaisine tapoineen keskustella. Oli kiva käydä ystävien ja sukulaisten kodeissa ja nähdä millaista kenenkin kodissa näytti. Teinivuosina kavereiden vaikutus vahveni entisestään, ja oli aikoja, jolloin vanhempien seura ei oikeasti olisi vähempää voinut kiinnostaa. Oli myös tärkeää, että oli oma huone ja yksityisyys - mahdollisuus vetäytyä omiin oloihin. Kai se on osa sitä itsenäistymisprosessia ja vanhemmista irtaantumista. Kaikki tällainen jää pois näiltä lapsilta tyystin. He ei pääse minnekään, eivätkä saa yksityisyyttä. Lapsiakin tulee koko ajan lisää, hoitavatko nämä vanhemmat aviollisia nautintojaankin samoissa tiloissa 8 lapsen kanssa? Yök.

Ties mitä se opetuksen tasokaan on nykyään - mahdollisesti raamatun lukemista, paasausta ja saarnausta siitä, miten ulkomaailma on saatanallista. Nämä lapset jäävät kaikesta tavanomaisesta lapsen ja nuoren kehityksestä jälkeen. Sitä on vaikea kuroa kiinni aikuisuudessa, puhumattakaan, että lasten lapsuus menee kokonaan hukkaan neljän seinän sisällä mt-vanhempien tiukan valvonnan alla. Ei ehkä mitään käsitystä millaista elämä on muissa perheissä, tai että nykyisestä elämäntyylistä on myös oikeus lähteä pois. Ihan hirveää. Aivan niin kuin se veli sanoi - nyt on tärkeää keskittyä lasten etuun ensisijaisesti.

Oletan että olet elänyt lapsuutesi ja nuoruutesi ennen 2010-lukua. Maailma on muuttunut aika paljon ja yksinäisyys lisääntynyt. Eri 2020-luvulla tehtyjen tutkimusten (Punaisen risti, Tilastokeskus, Opetushallitus...) mukaan 30-60% lapsista ja nuorista kokee itsensä yksinäiseksi, kun 1980-luvulla lukema pyöri 10% kieppeillä. Oman ikäinen seura on tärkeää lapsille ja nuorille, mutta tuolle kasvavalle joukolle jotka jäävät oman ikäisensä seuran ulkopuolelle voi tiivis perheyhteys olla sitä tärkeämpi. Enkä itse näe suurta eroa onko muiden lasten ja nuorten seura oman perheen ulkoa vai sisältä. Sisaruksia voi ainakin lähtökohtaisesti pitää turvallisena seurana.

Ja usko tai älä mutta jotkut lapset ja nuoret viihtyvät kotonaan, jopa silloin 1980-luvulla kuten itse viihdyin ollessani tuolloin nuori, ja enemmän piti houkutella saadakseen mut lähtemää kotoa mihinkään. Eikä todellakaan ollut mitään kontrolloimista, päinvastoin sain hyvin vapaan kasvatuksen. En tällä nyt ota kantaa kyseiseen perheeseen tai keneenkään yksilöiden, vaan siihen vain että lasten etuna ei voi yleisesti ottaen pitää juuri sellaista elämää minkä itse omassa lapsuudessaan koki mieluisana.

Mitä tulee asuintilojen kokoon ja yksityisyyteen, en usko ettei kukaan mielummin asuisi tilavasti kuin ahtaasti. Suurperheille se on kuitenkin ikuinen haaste, varsinkin jos vuokralla asuu. Jättimäisiä asuntoja ei ole tarjolla mielin määrin, ja vielä sellaisia jotka kaikin puolin sijainnin ja kaikkien tekijöiden suhteen täyttäisi kaikki tarpeet.

On varmasti totta, että yksinäisyys on lisääntynyt. Samaten mielenterveysongelmat nuorilla aika jyrkässä kasvussa.
Ei kaikki toki halua tai tarvitse ystäviä ja harrastuksia elämäänsä. Pointti on kai se, että annetaan mahdollisuus valita itse kuten sinäkin sait.

[Sipi]

Niinpä. Sitä kun miettii omaa lapsuutta ja nuoruutta, niin joskus ala-asteiässä alkoi olla todella tärkeää sosiaaliset ympyrät, kaverit, harrastukset, liikunta, leirit ja matkat. Niistä oppi paljon taitoja, sai tuntea olevansa osa laajempaa yhteisöä, ja muovata käsitystä itsestään osana sitä. Pyöräily- ja uintireissut kavereiden kanssa, yökyläilyt, pelit ja leikit on varmaan niitä parhaimpia muistoja. Maailmaan tutustui kirjojen, elokuvien ja sarjojen kautta. Kotona kävi paljon vanhempien ystäviä kylässä, ja se oli kivaa, että ympärillä oli paljon erilaisia ihmisiä erilaisine tapoineen keskustella. Oli kiva käydä ystävien ja sukulaisten kodeissa ja nähdä millaista kenenkin kodissa näytti.
***

Ties mitä se opetuksen tasokaan on nykyään - mahdollisesti raamatun lukemista, paasausta ja saarnausta siitä, miten ulkomaailma on saatanallista. Nämä lapset jäävät kaikesta tavanomaisesta lapsen ja nuoren kehityksestä jälkeen.

Olen samaa mieltä ihan kaikesta, mitä kirjoitat.

Kuitenkin tässä ko. tapauksessa näen ristiriitaa sen suhteen, että onko valtiolla oikeus määrittää, miten perheet elävät. Se, että lapsi ei vietä aikaa kodin ulkopuolisten kavereiden kanssa ei ole kuitenkaan huostaanoton peruste. Suomessa on tuhansia ja taas tuhansia lapsia, jotka ovat aidosti yksin huoneissaan, vaikka pelaamassa tai muuten ahdistuneina. Heillä ei ole kavereita tai mitään mainitsemistasi ikätasoisista kasvukokemuksista, vaikka he haluaisivat niitä. Miten yhteiskunta auttaa heitä?

Tiedämmekö, että Karfin perheen lapset haluavat? Jos heillä on 8 lasta, seuraa, toisen huomioonottamista, pienemmistähuolehtimista, leikkejä, yhteistä tekemistä, jakamista, sopeutumista ja monia muita taitoja heille kehittyy tavallaan automaattisesti. Digiverkkojen ulottumattomissa heille on saattanut kehittyä hienoja selviytymistaitoja, mitä tulee luontoon ja arkipäivän ongelmanratkaisuun. Jos nyt vertaa vaikka siihen, että poikani oli armeijassa metsässä viikon, ja joku ei osaa sytyttä tulta, toinen ei voi ryömiä kun housut on märät ja kolmas ei tajua, miksi häkäluukut pitää avata ulos eikä sisään telttaan. Oikeasti.

En siis väitä, että olisit väärässä, muuta silti mainittujen kokemusten puute ei välttämättä tarkoita huonoa elämää tai ainakaan niin huonoa, että se oikeuttaisi huostaanottoon. Ehkä elämä on erilaista mihin on totuttu, mutta kyllä sitä pahempiakin laiminlyöntejä tapahtuu perheissä, joiden toimintaan ei puututa lainkaan.

Erilaisuus ei ole rikos. Luomuelämä, uskonnollisuus, analogisuus, syrjässä eläminen ja tiiviit perhesuhteet eivät ole rikos.

Tarkoitan, että on väärin olettaa lasten olevan onnettomia vain siksi, etteivät vanhemmat toimi kuten kaikki muut.

[Herra-P]

Joo,mutta mikään näistä ei käsittääkseni liity siihen, miksi lapset alunperin huostaanotettiin. Omavaltainen huostaanotto ja siihen liittyvät ssiat tapahtuivat sen jälkeen, kun viranomaiset olivat ensin ottaneet lapset huostaansa. Karfien ajattelun mukaan varmasti perusteettomasti.

Ilmeisesti ainakin jonkin verran liittyy.
Epäillyt rikokset, törkeä pahoinpitely, vapaudenriisto ja ampuma-aserikos ovat tapahtuneet ennen huostaanottoa. Vireille ne tulivat huostaanoton jälkeen, mutta kaksi ensimmäistä taisivat olla perusteita tehdä kotietsintä.
Muistaisin jossain mainitun, että poliisi epäilee rikosten tapahtuneen vuosien 2017 - 2024 välillä.

Edi. Typo

[norma.jennings]

Niinpä. Sitä kun miettii omaa lapsuutta ja nuoruutta, niin joskus ala-asteiässä alkoi olla todella tärkeää sosiaaliset ympyrät, kaverit, harrastukset, liikunta, leirit ja matkat. Niistä oppi paljon taitoja, sai tuntea olevansa osa laajempaa yhteisöä, ja muovata käsitystä itsestään osana sitä. Pyöräily- ja uintireissut kavereiden kanssa, yökyläilyt, pelit ja leikit on varmaan niitä parhaimpia muistoja. Maailmaan tutustui kirjojen, elokuvien ja sarjojen kautta. Kotona kävi paljon vanhempien ystäviä kylässä, ja se oli kivaa, että ympärillä oli paljon erilaisia ihmisiä erilaisine tapoineen keskustella. Oli kiva käydä ystävien ja sukulaisten kodeissa ja nähdä millaista kenenkin kodissa näytti.
***

Ties mitä se opetuksen tasokaan on nykyään - mahdollisesti raamatun lukemista, paasausta ja saarnausta siitä, miten ulkomaailma on saatanallista. Nämä lapset jäävät kaikesta tavanomaisesta lapsen ja nuoren kehityksestä jälkeen.

Olen samaa mieltä ihan kaikesta, mitä kirjoitat.

Kuitenkin tässä ko. tapauksessa näen ristiriitaa sen suhteen, että onko valtiolla oikeus määrittää, miten perheet elävät. Se, että lapsi ei vietä aikaa kodin ulkopuolisten kavereiden kanssa ei ole kuitenkaan huostaanoton peruste. Suomessa on tuhansia ja taas tuhansia lapsia, jotka ovat aidosti yksin huoneissaan, vaikka pelaamassa tai muuten ahdistuneina. Heillä ei ole kavereita tai mitään mainitsemistasi ikätasoisista kasvukokemuksista, vaikka he haluaisivat niitä. Miten yhteiskunta auttaa heitä?

Tiedämmekö, että Karfin perheen lapset haluavat? Jos heillä on 8 lasta, seuraa, toisen huomioonottamista, pienemmistähuolehtimista, leikkejä, yhteistä tekemistä, jakamista, sopeutumista ja monia muita taitoja heille kehittyy tavallaan automaattisesti. Digiverkkojen ulottumattomissa heille on saattanut kehittyä hienoja selviytymistaitoja, mitä tulee luontoon ja arkipäivän ongelmanratkaisuun. Jos nyt vertaa vaikka siihen, että poikani oli armeijassa metsässä viikon, ja joku ei osaa sytyttä tulta, toinen ei voi ryömiä kun housut on märät ja kolmas ei tajua, miksi häkäluukut pitää avata ulos eikä sisään telttaan. Oikeasti.

En siis väitä, että olisit väärässä, muuta silti mainittujen kokemusten puute ei välttämättä tarkoita huonoa elämää tai ainakaan niin huonoa, että se oikeuttaisi huostaanottoon. Ehkä elämä on erilaista mihin on totuttu, mutta kyllä sitä pahempiakin laiminlyöntejä tapahtuu perheissä, joiden toimintaan ei puututa lainkaan.

Erilaisuus ei ole rikos. Luomuelämä, uskonnollisuus, analogisuus, syrjässä eläminen ja tiiviit perhesuhteet eivät ole rikos.

Tarkoitan, että on väärin olettaa lasten olevan onnettomia vain siksi, etteivät vanhemmat toimi kuten kaikki muut.

Ymmärrän pointtisi. Eikä ole tarkoituskaan sulloa kaikkia samaan muottiin. Mutta tuo totaalieristäminen on huolestuttavaa ja lasten oikeuksia loukkaavaa. Se ei lähde lasten itsensä aloitteesta, vaan vanhempien äärikontrolloinnista. Unohtamatta ilmitulleita laiminlyöntejä ja puutteellisia elinolosuhteita. Nuori voi omasta halustaan jättäytyä pois muusta maailmasta, muttei vanhempien käskystä. Nämä lapset ei taida saada valita. Ja miten he voisi edes valita, jos heillä ei ole tietoa mistään muunlaisesta meiningistä.

Mutta se juuri on sossun työssä varmasti vaikeaa. Kaikki nämä arvioinnit ja määrittelyt, milloin koti on vaikka liian saastainen. Joidenkin mielestä kämppä täytyy olla tiptop, ja toiset voi elää täysin tyytyväisenä oman ulosteensa ja toukkien keskellä. Lasten olosuhteiden määrittely turvalliseksi tai kehitystä vaarantavaksi vasta onkin vaikeaa varmaan. Missä se raja menee. Joidenkin täytyy sekin työ kumminkin tehdä, ja onneksi jotkut tekee.