*Deletoitu giganttinen lainaustorni*tm
Kiitos huomautuksesta huoltajuusasiaan, osapäivämaallikkona sitä voi ajatella, että tälläinen sukutukisysteemi olisi hyvä olemassa. Ikäänkuin pahan päivän varalle. Uskon myös, että suht normaali-ihmisten suorittamat manipulaatioyritykset on asiantuntijoiden aika helppo huomata ja että pelko ja ihmisarvon sivuutus on monessa sosiopaatti/ psykopaattiperheessä tuttu tunne, mikä pitkittyessään nakertaa omanarvontuntoa ja minuutta.
Oman esimerkkini älykäs & persoonallisuushäiriöinen bipo/ sosiopaatti/ psykopaatti lastensuojelussa: lastensuojelun naiset tosiaan kertoivat äidille ja tälle miehelle kallistuvansa ikävä kyllä päätöksissään uskomaan miehen tarinaa joiden mukaan perheen ykkösongelma oli perheen äiti ja hänen vakavasti horjahtanut mielenterveytensä. Horjuva ja herkkä äiti, jota tämä urhea, vakava mies oli pitänyt hienosti vuosia yksin pystyssä. (Eli mies käänsi faktat nurinpäin.)
Äiti järkyttyi. Hän sai lastensuojelun kuitenkin ymmärtämään asiat oikeinpäin kutsumalla kuultavaksi miestään hoitavan vankilapsykologin — jolle äiti antoi luvan kertoa avioliitostaan, lapsistaan ja miehestään kaiken mitä ko. psykologi juridisesti kertoa sai. Tätä isää eivät omat lapset kiinnostaneet tuossa hetkessä kuin omaisuutena,
he kuuluivat hänelle. Häntä ei silti ollut kiinnostanut nähdä lapsiaan kuukausiin. Mies nautti silti pelaamisesta lapsillaan, samoin kuin häntä kerrotusti huvitti nähdä pelko vaimonsa silmissä.
Kriisikeskushistoria: miehen manipuloimaksi pääsi jo moneen kertaan tavattu miespuolinen vanhempi psykologiterapeutti — joka vasta miehen raivostuttua irrationaalisesti ja ilman mitään pidäkkeitä kesken istunnon, ymmärsi äkkiä, että perheenäidin puheet olivat sittenkin totta, eivät miehen. Psykologi ymmärsi pyytää itse järkyttyneenä äidiltä väärinymmärrystään anteeksi ja pyysi luvan tehdä perheen lapsista lasu. Josta äiti kiitti, koska hänen keinonsa & ymmärryksensä eivät riittäneet aviomiehen kanssa — mies pelasi häntä.
Onnellinen loppu: Ko. pariskunta erosi lopulta pitkän kaavan mukaan, äidin asetuttua passiiviseksi, harmaaksi ja tylsäksi -> sai miehen jättämään itsensä, lähtemään kotoa ja kosimaan muita -> nainen ja lapsensa säilyivät hengissä, tosin vuosien hiljaiselolla ja näkymättömyydellä rauhansa maksaen. ’Tämä kiva, ahkera mies’ kun oli uhannut tappaa itsensä, vaimonsa & lapsensa sivullisia säästämättä, mikäli vaimonsa,
hänen omaisuutensa, olisi kehdannut avioeroa itse hakea.
—
En tosipohjaisella esimerkilläni halua enkä halunnut vetää mattoa lastensuojelun tai kriisipalveluiden henkilökunnalta missään päin maailmaa, vaan saada edes muutaman lukija ymmärtämään että keskuudessamme asuu aivan normaaleilta näyttäviä, mutta sisältä hyvin outoja mustia otuksia, joiden ajatusmaailmaa ja toimintaa lie suht mahdoton ymmärtää tai sisäistää, ellei itse omaa samankaltaisia diagnooseja ja/ tai persoonallisuuspiirteitä. Jos sittenkään. Manipulointikyvyiltään taitava ihminen voi olla sekä pelottava että ihmisiä ympäriltään hiljentävä.
—
Mitä tulee Karfin perheen vanhempien tai heidän sukulaistensa, tuttujensa ja verkostonsa toimiin, motiiveihin ja pään sisäisiin ajatuksiin, niihin on vaikea päästä käsiksi näin heitä tuntematta. Itseni on muutenkin aina vaikea ymmärtää uskontoihin ja uskovaisuuteen hurahtavia. Karf-vanhempien valinnat ja niistä johtuvat toimet, muutot, piiloutumiset, eristäytymiset, jatkuva lastenteko, omien lasten piilotus ja lapsen valinnanvapauden tukehduttaminen, vanhempien mahdolliset käsittelemättömät omat, nyt lapsille siirretyt traumat ja kaikkien niiden mahdolliset taustamotiivit kun vaikuttavat vähän turhankin loogisesti ajattelevassa mielessä (kuten minun) niin epäloogisilta ja turhauttavilta, että päähän vain sattuu.
Kirjoittamasta, miettimästä ja analysoimasta se ei silti estä.
En ole mielenterveyden tai lastensuojelun ammattilainen kuten rivien välistä kuulunee

, mutta sen sijaan minä kerään ja kuuntelen mielelläni ihmisten tarinoita ja kokemuksia. Totuus on usein tarua ihmeellisempää.
Elämä on fifty - sixty.