Koirista vääntö

Sana on vapaa jos netiketti on hallussa.
MotiivitOn
Rico Tubbs
Viestit: 1271
Liittynyt: Ti Syys 02, 2008 8:10 am

Viesti Kirjoittaja MotiivitOn »

alfanaaras kirjoitti:MotiivitOn kyllä yleistät aika rankasti seropit ja heidän omistajat.


Niin teen, myönsin sen itsekin. Johtuu siitä, että seropit omistajineen on niin sekalainen seurakunta, että ei voi kuin yleistää. Tietenkin aina on poikkeukset.
alfanaaras kirjoitti:Ruokavalio on tarkasti laskettu sen mukaan, että hänestä tulee lähes 60kg:nen. Kuivamuonana käytän tottakai maxi koiran ruokaa, en mitään kaupan tuotteita.


Mistä tiesit mikä on koirallesi sopivaa ruokaa ja minkä kokoinen siitä on kasvamassa? Oliko tietosi varmasti paikkansa pitävä. Rotukoiran ollessa kyseessä, nämä asiat tiedetään kokemuksen perusteella.
alfanaaras kirjoitti:Tiedän myös monia muita, joilla on seropi ja he pitävät siitä ihan yhtä hyvää huolta, kuin rotukoirasta.


Kyllä minäkin tiedän seropeja, joista huolehditaan. Tiedän myös niitä, jotka on otettu lapselle leluiksi. Myös rotukoirissa tiedän monia lasten leluja, statussymboleja jne.
Seropien vakavat harrastusmahdollisuudet ja kasvattaminen on niin paljon hankalammassa asemassa, että siksi yleistin niiden jäävän vähemmälle huomiolle.
alfanaaras kirjoitti:Samalla tavalla rotukoiria on väärillä omistajilla ihan niin kuin seropejakin. Ehkä sä arvostat vain rotukoiria ja siksi sulla on ennakkoluuloinen asenne.


Arvostan rotukoiria siksi, että usein omistajan on helpompi käyttää harkintaansa valitessaan tiettyä rotua ominaisuuksien pohjalta, koska tämä mahdollisuus on heikompi seropien kohdalla, on usein niin että seropi otetaan heikommin perustein ja huonommalla rodun tuntemuksella kuin rotukoira.

Itse olisin tällä hetkellä kiinnostunein ottamaan sekarotuisen koiran, jota kutsutaan x-maliksi, joten en arvosta koiraa rodun vuoksi vaan ominaisuuksien vuoksi. Haluan vain tuntea koirani tulevat ominaisuudet jo pentuetta ja pentua valitessani.
"Remember, the faint-hearted never fucked a pig!" -Brigadier Graeme Lamb (DSF)-
alfanaaras
Armas Tammelin
Viestit: 79
Liittynyt: Su Loka 12, 2008 5:11 am

Viesti Kirjoittaja alfanaaras »

Koirassani on vain kolmea rotua ja se oli pentueen suurin uros. Emä että isukki on isoja koiria ja siitä arvioitiin pennun tulevan lähelle isänsä kokoa. Ruokinnan aloitin tosiaan arvioiden koirastani tulevan 55-60kg kokoinen. Seuraan koko ajan, että ravinnon saanti on sopivaa, pysyy koirus oikeissa mitoissa. Ei ole vaikeaa. Eläinlääkärikin totesi, että on ollut juuri sopivat annokset, kroppa on kuosissa :wink:
Kyllä pennustakin voi jo nähdä paljon. Arkaa pentua ei kannata ottaa on sitten rotukoira tai seropi, saatikka heikkokuntoista. Tietysti koiran vanhempien luonteella ja terveydellä on merkitystä.
Kaikki pennut siinä pentueessa, josta isoimman otin oli rohkeita ja ulospäinsuuntautuneita. Siinä pentueessa kaikki pennut oli ns. hyvä valinta. Mamiltaan koirani on saanut mahdottoman määrän energiaa, koska tämä rotu on sellainen mikä ei väsy juostessa pitkällä pitkällä matkalla (emäntä väsyy). Kaikki rodut mitä koirani sisältää on tosiaan vahvaluonteisia, eli pakko kouluttaa ja sanoa, että minä olen se alfa :wink:
alfanaaras
Armas Tammelin
Viestit: 79
Liittynyt: Su Loka 12, 2008 5:11 am

Viesti Kirjoittaja alfanaaras »

Mike Manner kirjoitti:
Kokoa löytyy yli 70cm ja kohta 50kg puntari näyttää.
Toivottavasti tää sun muru ei saa kilareita joku kaunis päivä...
Ihmisillä ei pitäis olla koiria, mitä ne ei saa pidettyä fyysisesti lapasessa homman mennessä hankalaksi.

Itseäni ei pelota pienet koirat, isot koirat, lauhkeat koirat tai agressiiviset koirat. Sen sijaan minua pelottaa kun kuulen koirakosta, missä koira on fyysisesti liki ohjaajansa kokoinen ja koira on "hän" tai "kultamuru".
En sössötä koiralleni muru pupuputipuu tai vastaavaa, kyllä sitä on ihan koulutettu pienestä pitäen. Nää on mun heittoja yleensä tuttujen kanssa, eli vähän käänteistä, kun on isosta hurtasta kyse.
Itse en katso rotukoirien omistajia, todellakaan nenänvartta pitkin, pidän koirista ja joistakin omistajistakin. 80-luvulla, kun otin nuoren aikuisen norjanhirvikoiran se oli vielä harmaahirvikoira, joten olen liian tottunut automaattisesti kirjoittaa niin, vaikka tiedän ettei ole harmaahirvikoira enään.
Mike Manner
Jessica Fletcher
Viestit: 3147
Liittynyt: Ke Touko 28, 2008 10:37 am

Viesti Kirjoittaja Mike Manner »

alfanaaras kirjoitti:80-luvulla, kun otin nuoren aikuisen norjanhirvikoiran...
Asiasta yhdeksänteen: Minkä ikäinen olit tuolloin?
"Mä olen sitä mieltä, et jos 5 senttiä on liikaa OMASTA viestistä Minfoon, kannattaa harkita poistumista kokonaan. Perusteena se, että "harrastuneisuus" palstalle, ei ole likimainkaan riittävä!" -John Doe
Clyde
Axel Foley
Viestit: 2478
Liittynyt: Su Syys 14, 2008 9:12 pm

Viesti Kirjoittaja Clyde »

alfanaaras kirjoitti:En sössötä koiralleni muru pupuputipuu tai vastaavaa, kyllä sitä on ihan koulutettu pienestä pitäen.
Tästä tulikin mieleen yksi riemuidiootti jolla kaksi isompaa koiraa (no, toinen on vielä pentu) ja varsinkin sille isolle lässyttää kokoajan eikä oikeasti saa kunnolla edes pidettyä sitä koiraansa hihnassa. Se koira ei tykkää yhtään uroksista ja oikeasti pelottaisi oman uroksen kanssa kävellä sitä vastaan, se muija ei nimittäin koiraansa saisi pidettyä aisoissa :roll:
Nanika ga tooku matteiru to
ketsku
Christopher Lorenzo
Viestit: 1504
Liittynyt: Ke Maalis 12, 2008 10:59 pm

Viesti Kirjoittaja ketsku »

Noita sekarotuisia koiria on paljon mutta nepä on suurimmaksi osaksi aina isojen rotujen risteytyksiä, miksi? Pitääkö pikkukoirien omistajat koiristaan parempaa huolta? Kun katsoo vaikka jotain apulaa niin näitä rakkauslapsia on siellä vaikka kuinka paljon mutta ei yhtäkään pienen koiran. Tietenkin isot rodut on tavallisempia kun pikkurodut mutta ei nyt niin paljon.

20 suosituinta rotua vuonna 2007

1. Suomenajokoira 2130
2. Saksanpaimenkoira 1980
3. Labradorinnoutaja 1642
4. Kultainennoutaja 1478
5. Suomenlapinkoira 1275
6. Harmaanorjanhirvikoira 1185
7. Jämtlanninpystykorva 1182
8. Kääpiösnautseri 1140
9. Karjalankarhukoira 902
10. Cavalier kingcharlesinspanieli 888
11. Tiibetinspanieli 871
12. Suomenpystykorva 829
13. Jackrussellinterrieri 786
14. Karkeakarvainen mäyräkoira 755
15. Shetlanninlammaskoira 753
16. Pitkäkarvainen collie 722
17. Kääpiöpinseri 697
18. Bichon frisé 670
19. Cockerspanieli 658
20. Beagle 646

Lisäksi noilla pienillä koirilla (ainakin chihuahioilla) tehdään todella ikävää bisnestä. Noita venäläisten/virolaisten kamalia ilmoituksia on todella paljon :( Eikö alkais oleen jo kannattavaa näin Suomessakin ruveta tekemään pikkukoiraristeytyksiä? Päästää samalle laitumelle jonkun bichon friseen ja kleinspitzin niin tulis ihania kiharakarvaisia pystykorvia? Ei nimittäin yhtäkään sekarotuista pikkukoiraa löytynyt kun vuoden ajan sellaista etsin. Nyt etsii naapuri eikä sekään ole löytänyt.
Chopper
Perry Mason
Viestit: 3540
Liittynyt: Ke Loka 31, 2007 9:05 am

Viesti Kirjoittaja Chopper »

ketsku kirjoitti: Lisäksi noilla pienillä koirilla (ainakin chihuahioilla) tehdään todella ikävää bisnestä. Noita venäläisten/virolaisten kamalia ilmoituksia on todella paljon
Koskee myös isompia koiria,kuten boksereita.
Ikävä kyllä!

Kaikkien koiraa haaveilevien kannattaa käydä lukees tuo juttu,älä osta paperitonta koiraa --->

http://www.sensuroitu.net/jutut/paperittomuus.pdf
Sinulla on pää, mutta niin on nuppineulallakin !
alfanaaras
Armas Tammelin
Viestit: 79
Liittynyt: Su Loka 12, 2008 5:11 am

Viesti Kirjoittaja alfanaaras »

Mike Manner kirjoitti:
alfanaaras kirjoitti:80-luvulla, kun otin nuoren aikuisen norjanhirvikoiran...
Asiasta yhdeksänteen: Minkä ikäinen olit tuolloin?
Olin 16-vuotias ja hirvikoira oli enoni omistuksessa, mutta hän sairastui ja otin koiran hoidettavakseni (koiran kanssa vietimme suuren osan ajasta enon luona). Eli enoni on auttanut kouluttamaan koiraa. Enoni oli koirankouluttaja, koulutti mm. armeijassa koiria. Se oli hyväluontoinen, siis koira, mutta vähän omapäinen. Jos jokin ei kiinnostanut, niin se kävi istumaan (totteli sit kuitenkin, kun oli saanu osoittaa mielipiteensä). Joskus lenkillä se kävi yht'äkkiä istumaan, että ei kiitos tähän suuntaan. En sanonut, että olisi ollut vaikea koulutettava, vaan se minun seropi oli helpompi. Oppi lähes kaiken heti.

EDIT:
On aika hullua, että mun koulutustaito/koirasta huolehtimen kyseenalaistetaan, koska mulla on seropi. Ei se tee musta, sen huonompaa koiranomistajaa. Pikkasen rajoittunut ajattelutapa joillakin.
MotiivitOn
Rico Tubbs
Viestit: 1271
Liittynyt: Ti Syys 02, 2008 8:10 am

Viesti Kirjoittaja MotiivitOn »

alfanaaras kirjoitti: On aika hullua, että mun koulutustaito/koirasta huolehtimen kyseenalaistetaan, koska mulla on seropi. Ei se tee musta, sen huonompaa koiranomistajaa. Pikkasen rajoittunut ajattelutapa joillakin.


Jos olet loukkantunut minun sanomisistani, niin voinkin sanoa sinun kuuluvan ehkäpä siihen "poikkeus vahvistaa säännön"-ryhmään.

Moni seropin omistaja ei ole oman kokemukseni mukaan riittävän sitoutunut koiraansa.

Kysynkin siksi, miksi et päätynyt valinnassasi rotukoiraan, koska et kuitenkaan ole kiistänyt rotukoirien etuja?
"Remember, the faint-hearted never fucked a pig!" -Brigadier Graeme Lamb (DSF)-
alfanaaras
Armas Tammelin
Viestit: 79
Liittynyt: Su Loka 12, 2008 5:11 am

Viesti Kirjoittaja alfanaaras »

MotiivitOn kirjoitti:
alfanaaras kirjoitti: On aika hullua, että mun koulutustaito/koirasta huolehtimen kyseenalaistetaan, koska mulla on seropi. Ei se tee musta, sen huonompaa koiranomistajaa. Pikkasen rajoittunut ajattelutapa joillakin.


Jos olet loukkantunut minun sanomisistani, niin voinkin sanoa sinun kuuluvan ehkäpä siihen "poikkeus vahvistaa säännön"-ryhmään.

Moni seropin omistaja ei ole oman kokemukseni mukaan riittävän sitoutunut koiraansa.

Kysynkin siksi, miksi et päätynyt valinnassasi rotukoiraan, koska et kuitenkaan ole kiistänyt rotukoirien etuja?
Olen ollut nuoresta asti koirien parissa, rotu että sekarotuisten. Pidän monista roduista. Olin suunnitellut huskya tai sitä rotua mitä koirani emä on. Sitten sattui tämä vahinko raskaus ja kävin tutustumassa pentuun, perheen tiesin ennalta. Pennun vanhemmat on hyvä luontoisia edelleen.. Sekä terveitä. Isä koirakin tuli tavattua useamman kerran. Vilkas kaveri, emä rauhallisempi. Molemmat seurallisia ja ystävällisiä. Omistajat halusivat saada kaikki pennut hyvään kotiin ja itse halusin koiran, joka on aktiivinen ja ystävällinen jne. Harkitsin pari viikkoa, että päädynkö tähän sekoitukseen. En ole katunut päivääkään että päädyin.
Mike Manner
Jessica Fletcher
Viestit: 3147
Liittynyt: Ke Touko 28, 2008 10:37 am

Viesti Kirjoittaja Mike Manner »

alfanaaras kirjoitti:EDIT:
On aika hullua, että mun koulutustaito/koirasta huolehtimen kyseenalaistetaan, koska mulla on seropi. Ei se tee musta, sen huonompaa koiranomistajaa. Pikkasen rajoittunut ajattelutapa joillakin.
Itse ainakaan en kyseenalaista sinun koulutus/tieto-taitoa sinun koirasi, vaan sinun juttujesi takia.
"Mä olen sitä mieltä, et jos 5 senttiä on liikaa OMASTA viestistä Minfoon, kannattaa harkita poistumista kokonaan. Perusteena se, että "harrastuneisuus" palstalle, ei ole likimainkaan riittävä!" -John Doe
joey
Angus MacGyver
Viestit: 6782
Liittynyt: La Marras 10, 2007 8:55 pm

Viesti Kirjoittaja joey »

Chopper kirjoitti:
ketsku kirjoitti: Lisäksi noilla pienillä koirilla (ainakin chihuahioilla) tehdään todella ikävää bisnestä. Noita venäläisten/virolaisten kamalia ilmoituksia on todella paljon
Koskee myös isompia koiria,kuten boksereita.
Ikävä kyllä!
Koskee kaikkia koiria, jotka epäonnekseen ovat saaneet tietyntyyppisen maineen, jotka yhdistetään tietyntyyppisiin ihmisiin tai joilla pystyy vaikuttamaan statukseensa. Chihuahua käsilaukussa ja ärhäkkä rottweiler kettingin päässä ovat hyviä esimerkkejä ilmiöstä.
serialist
Olivia Benson
Viestit: 746
Liittynyt: To Touko 22, 2008 9:53 am

Viesti Kirjoittaja serialist »

Pakko tarttua tuohon seropi -aiheeseen.... Itselläni on kokemuksia vain seropeista. Ensimmäinen tuli meille kun olin 4 -vuotias (puoliksi labbis, loput oli vaikka mitä: kultaistanoutajaa, hirvikoiraa yms) ja toinen muutama vuosi myöhemmin (hirvi- ja karhukoiraa ainakin). Nyt minulla on koira, joka on puoliksi flatti ja mahdollisessa isässä on kultaisennoutajaa, leonbergiä ja jotain kolmatta. Seropit on hienoja kun ne ovat persoonallisempia kuin rotukoirat (ulkonäöltään) ja perivät rotujen yleensä ne parhaimmat puolet.

Seropit eivät mielestäni ole yhtään sen huonompia kuin puhdasrotuisetkaan. Ainoa ero on se, ettei niitä voi käyttää "oikeissa" näyttelyissä. Ei minua haittaa, ettemme ravaa koko ajan ties missä. Ei minua kyllä näyttelyt yms. kiinnostakaan. Jos jotakuta moiset kiinnostaa niin ottakoot rotukoiran. Kun ei ole rotukoira niin ei tarvitse kuulla koko ajan jos se ei ole "valio" tai rotumääritelmän mukainen..huoh.

Olen ylpeä seropistani ja aion pysyä niissä jatkossakin. Toinen koira mielessä. ;)
A good way to threaten somebody is to light a stick of dynamite. Then you call the guy and hold the burning fuse up to the phone. "Hear that?" you say.
"That's dynamite, baby.".
- Jack Handy -
whispers
Alibin satunnaislukija
Viestit: 52
Liittynyt: Pe Elo 29, 2008 4:57 pm

Viesti Kirjoittaja whispers »

serialist kirjoitti:Seropit on hienoja kun ne ovat persoonallisempia kuin rotukoirat (ulkonäöltään) ja perivät rotujen yleensä ne parhaimmat puolet.
Rili? :shock:
Kuinkahan suurta tieteellistä tutkimusta olet tästä aiheesta tehnyt?

Mitenkäs se vanha sanonta menikään..."Se mitä ei tiedä ei voi satuttaa" tms.

Kuinka tarkkaan sinulla on tiedossa sekarotuistesi terveys? Eihän siinä mitään että geenipooli menee sekaisin kun yhdistellään vähän sitä ja tätä mutta totuushan lienee se että harvempi tutkituttaa sekarotuisensa terveyttä millään muotoa. Oletko esim. itse millään muotoa tutustunut perinnöllisiin sairauksiin joita koirasi vanhemmilta saattaa tulla?

Voin kertoa sinulle esimerkkinä tuttavapiiristäni muutaman sekarotuisen sairauksista: On lonkkavikaa, kardiomyopatiaa, silmäsairauksia, allergiaa ja kaiken huippuna eräs jonka taudinkuvaa ei ole kyetty määrittämään laajoista tutkimuksista huolimatta, kyseessä jonkinlainen imeytymishäiriö joka rappeuttaa koiran sisuskaluja ja syö lihaksia.

On naiivia kuvitella että sekarotuinen olisi jotenkin turvassa sairauksilta joita sen vanhemmat saattavat periyttää. Mitä taasen tulee sekarotuisen luonteeseen... sehän ei ole juuri minkään valtakunnan kristallipallolla arvattavissa etukäteen jotta aika arpapelillä mennään.

Jokainen koira joka tänne maapallolle on ihmisen toimesta saatettu tulee joka tapauksessa hoitaa asianmukaisesti, mutta henk.koht. olen sitä mieltä että yhtään sekarotuista ei pitäisi tuottaa. Poikkeuksena jonkun rodun parantaminen siinä määrin kuin se tehdään tarkoituksen mukaisesti. :wink:
aamu
Sofia Karppi
Viestit: 414
Liittynyt: Ti Loka 21, 2008 10:11 pm
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja aamu »

whispers kirjoitti:
Voin kertoa sinulle esimerkkinä tuttavapiiristäni muutaman sekarotuisen sairauksista: On lonkkavikaa, kardiomyopatiaa, silmäsairauksia, allergiaa ja kaiken huippuna eräs jonka taudinkuvaa ei ole kyetty määrittämään laajoista tutkimuksista huolimatta, kyseessä jonkinlainen imeytymishäiriö joka rappeuttaa koiran sisuskaluja ja syö lihaksia.
Ompas huono säkä- itse kun alan miettiä sekarotuisia koiria,joita olen elämäni varrella tavannut (pieneläinklinikalla harjoitellessani niitä oli myös aika paljon), en muista niissä olleen sen enempää sairauksia kuin rotukoirissakaan.

Ja väitteeseen, että seropeja ei käytettäisi lekurissa,niin sanoisin että paljon siellä niitä kävi, rokotuksilla sekä terveyteen liittyvissä asioissa.

Usein sekarotuinen koira otetaan rakkaudesta. Toisin kuin jotkut yhteen rotuun fiksoituneet ihmiset,jotka haluavat juuri SEN rodun, esimerkkinä juuri isot / vaativat rodut, joita ei sitten osatakaan kouluttaa,eikä edes yritetä. Sitten väitetään,että koiran päässä on vikaa,vaikka se vika onkin hihnan toisessa päässä, siinä joka halusi juuri sen dobermannin tms, "kun se on niin hienon näköinen, pelottaa vieraitakin" :roll:

Mutta,vetäydyn kissaihmisenä pois teidän hianosta rotuväännöstä, tuonne sohvan perukoille noiden maatiaiskisujeni kanssa (jotka varmaan on ihan syvältä sieltä,kun ei ole rotukissoja,ja ihan kauheen sairaitakin varmaan...) :D (se oli vitsi)
Lukittu