Pikainen analyysi=mutu.
Tikkasen puolustus saattaa leikkiä hieman vaarallista leikkiä sairauskoodilla rikosvastuunvälttely syyllä. Sairaustuvan ovi voi sulkeutua pysyvästi Tikkasen kohdalla. Jossakin kohti tulee aina seinä vastaan, kun ei voida enää valittaa päätöksistä. Käräjäoikeus on jo tuomiossaan ottanut kantaa vapaalta vastaamaan -hakemuksiin sillä kriteerillä, että on ilmeinen paon vaara. Tuomiossa on mainittu myös paon vaaran yhteydessä Tikkasen verkosto ulkomaailmassa. Katson Tikkasen puolustuksen pyrkivän järjestämään myös tilannetta, jossa paon onnistumisen edellytykset ovat suuremmat.
Puolustus jollain lailla jättää myös ajatuksen, että tekoon johtanut sairauskoodisto on Tikkasen mielestä sellainen, jota ei ole voitu ”millään keinoin” edes hoitaa siten, että henkirikos ei olisi tapahtunut. Oman itsensä korostaminen ylivertaisena asiantuntijana psykiatrisissa oirekuvissa ja lääkityksessä.
Lukaisin eilen mielenkiintoisen Ylen artikkelin. Olen samoilla linjoilla kirjoittajan kanssa aiheesta: Tavalliset tunteet medikalisoidaan. Sopii myös Tikkasen ajatusmaailmaan Lähde:
https://yle.fi/a/74-20179172
Lainaus:
Ensimmäinen on voimakas yksilöllisyyden korostaminen yhteisöllisyyden sijaan. – On minä, mun tunteet, oikeudet. Velvollisuudet ja pärjäämisen vaatimus tai eetos jää ehkä vähän vähemmälle, sanoo vakuutuslääkäri Schugk
Toinen tekijä on Schugkin mukaan liiallinen auktoriteettien kyseenalaistaminen. – Meidät on opetettu siihen, että oikeastaan mitään ei tarvitse kunnioittaa, oli se sitten poliisi tai lääkäri tai opettaja. Minä tulen ensin ja mun fiilikset on oikeus tuoda esiin ilman, että kukaan oikeastaan on oikeutettu sanomaan, että mitä on kohtuullista tässä tilanteessa tehdä tai jopa tuntea, sanoo Schugk.
Kolmas itseoikeutettu tekijä on Schugkin mukaan tunteiden ylenmääräinen pöyhiminen. Jokaista asiaa pitää saada käsitellä ja vatvoa sen sijaan, että todettaisiin, että kaikenlaista ikävää sattuu. – Se kuuluu elämään ja saa olla surullinen, mutta siihen ei pitäisi jäädä jumiin, vaan suunnata eteenpäin, sanoo Schugk ja jatkaa, että nykyisin ymmärretään vähän liikaa sitä, kuinka paljon joku antautuu tunteidensa vietäväksi ja sitä kautta kokee olevansa esimerkiksi työkyvytön.
