Rikospaikka ohjelmassa keskustelussa joku syyttäjä esitti asiansa niin, että oikeuden tulisi tuomita niin kuin hän vaatii. Olisihan tuollainen aika julmaa, jos syyttäjä olisikin väärässä. En puolusta ketään rikoksen tekijää vaan yleistä oikeusturvaa. 70- luvulla mies tuli tutkintolaiseksi ja oli vasta saanut 8- vuotta, jonka hän valitti hoviin. Ilmeisesti oikeus oli toiminut niin kuin syyttäjä oli vaatinut, sillä hovissa juttu tippui 5- vuotta, ja tuomio oli 3- vuotta.
Tuon ajan monet tuomiot eivät kestä lähempää tutkimista, sillä osa annettiin pärstäkertoimen mukaan, ainakin lisänä oli "luvaton ulkonäkö" kuten linnassa sanottiin. Olin vapaalla ja juttuni oli esillä seuraavana päivänä. Asianajaja soitti naispuoliselle syyttäjälle ja kysyi ensin päivän urheilutuloksia. Ne kuultuaan kysyi mitä syyttäjä meinaa vaatia minun jutussa. Siinä kun rupattelivat kävi mieslessä, taisi olla jo huominen juttu sovittu(?) Sovittu tai ei, tuli lähes maksimi tuomio.
En tiedä onko enään sama käytäntö, mutta hoviin valitettaessa oli ilmoitettava tyytymättömyys 7 päivän aikana. Varsinainen valitus oli tehtävä 30 vrk,n sisällä. Jos syyttäjä ei valittanut, ei tuomio ainakaan noussut. Tämä taitaa olla vielä nykyään sama. Mahdollinen välipäätös hovista tuli 4- 5 kk istuttua, jolloin vanki oli välittömästi vapautettava tutkintovankeudesta. Korkeimpaan oikeuteen oli mahdollista valittaa jos tuomio oli 10 kk tai juttu muuten ennakkotapauskaltainen. Korkein saattoi joissakin tapauksissa palauttaa koko jutun alioikeuteen, jolloin lähti uusi kierros. Myös korkein oikeus saattoi antaa välipäätöksen, ja yleensä se tarkoitti, että syyte hylätään.
Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset
Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset
Eilen tuli taas dokumentti vankivaunusta. Niissä 70- ja 80- luvuilla matkustaneena mitä olen huomioinut annan tietoni tänne. Laskeskelin, että omia matkoja vankivaunussa on toistakymmentä, joista kolme pidempiä. Ennen oli ns. länsirata ja itärata. Eilinen dokumentti oli itäradasta. Helsinki - Oulu väli kesti länsirataa 16 tuntia. Matkan ajalliseen pituuteen vaikutti, että juna seisoi Seinäjoen ratapihalla neljä tuntia. Lämmintä ruokaa ei ollut, vaan jokainen sai lähdön jälkeen paperipussin missä oli 2dl maitoa, voi- ja sulatejuustonappi sekä leipää. Nyt en muista saiko pidemmällä matkalla vielä toisen pussin tämän jälkeen, mutta ei siellä nälkää nähnyt.
Tuolla joku toimittaja oli tutustunut vankivaunuun ja vartijat kertoneet millaista se on. Omana aikana vaikka samassa kopissa saattoi olla yli 10 miestä ja tupakan savua koppi sinisenä, en muista yhtään kenestä olisi näkynyt pelko tai jännitys päällepäin. Vankivaunun mukana kulkivat myös uutiset todella nopeasti. Joku joutui sinne joku tuonne, joku hatkannut tai tehnyt jonkun tempauksen. Vankivaunussa oli tuolloin myös hatkareille ja risareille oma pieni koppi. Siinä oli vierekkäin penkki ja pytty.
Tämän lisäksi vankiloiden autoilla kyydissä pitkin ja poikin Suomea aika monta kilometriä, niin silloisen VAHO,n kuljetukset tulivat tutuksi. Samoja kasvoja näki mennen tullen ja myöhemmin eri vankiloiden kerroksilla. Vankivaunulla yhteen vankilaan mennessä tuli vaunuun kolme itseä silloin hiukan vanhempaa siistiä miestä. Käsitys oli, että olivat tehneet jonkun muhkean keikan jääden siitä myöhemmin kiinni, ja tuomion tullessa lainvoimaiseksi olivat menossa sijoitusvankilaan. Kertalaisuuksia heillä oli ja, heistä tuli tervehdys- ja juttelututtuja. Päällepäin ei voi huomata millään kertalaisuutta eikä sijoituspaikkaa.
Tuolla joku toimittaja oli tutustunut vankivaunuun ja vartijat kertoneet millaista se on. Omana aikana vaikka samassa kopissa saattoi olla yli 10 miestä ja tupakan savua koppi sinisenä, en muista yhtään kenestä olisi näkynyt pelko tai jännitys päällepäin. Vankivaunun mukana kulkivat myös uutiset todella nopeasti. Joku joutui sinne joku tuonne, joku hatkannut tai tehnyt jonkun tempauksen. Vankivaunussa oli tuolloin myös hatkareille ja risareille oma pieni koppi. Siinä oli vierekkäin penkki ja pytty.
Tämän lisäksi vankiloiden autoilla kyydissä pitkin ja poikin Suomea aika monta kilometriä, niin silloisen VAHO,n kuljetukset tulivat tutuksi. Samoja kasvoja näki mennen tullen ja myöhemmin eri vankiloiden kerroksilla. Vankivaunulla yhteen vankilaan mennessä tuli vaunuun kolme itseä silloin hiukan vanhempaa siistiä miestä. Käsitys oli, että olivat tehneet jonkun muhkean keikan jääden siitä myöhemmin kiinni, ja tuomion tullessa lainvoimaiseksi olivat menossa sijoitusvankilaan. Kertalaisuuksia heillä oli ja, heistä tuli tervehdys- ja juttelututtuja. Päällepäin ei voi huomata millään kertalaisuutta eikä sijoituspaikkaa.
Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset
Ennen vanhoilla hörhöillä oli ilmiömäinen kyky laskea tuomiot ja niiden yhdistymiset. Itse olin tutkintolaisena ja juttu mistä minut vangittiin oli hovissa. Yhden kerran aiemmin olin päässyt hovioikeuden välipäätöksellä siviliin, mutta nyt oli juttu eri hovioikeudessa. Tämän jutun ja sen vaiheet tiesi yksi vanha hörhö suhteellisen hyvin kun olin kertonut sen vaiheet. Tämä hörhö, EK kertoi omasta jutustaan, että todistaja oli sanonut heistä pöytäkirjoihin: Baarissa istui kolme konnan näköistä miestä.
Kakkosella puntaroin ääneen omaa juttua ja hörhö sanoi: Mitä sinä siitä mietit, siviliin lähtevä mies. Asia meni juuri niin, että välipäätös tuli ja hovissa oleva juttu muuttui myöhemmin vapaanjalan jutuksi. Vapaaksi en päässyt, sillä olin jo eri vankilassa muista alas tulleista rikoksista. Yksi välipäätös on jo harvinainen, mutta ainakin minusta kaksi pienoinen ihme. EK pääsi vapaaksi, mutta vapautta ei kestänyt kauaa, hän kuoli liikenneonnettomuudessa pian vapautumisen jälkeen.
Kakkosella puntaroin ääneen omaa juttua ja hörhö sanoi: Mitä sinä siitä mietit, siviliin lähtevä mies. Asia meni juuri niin, että välipäätös tuli ja hovissa oleva juttu muuttui myöhemmin vapaanjalan jutuksi. Vapaaksi en päässyt, sillä olin jo eri vankilassa muista alas tulleista rikoksista. Yksi välipäätös on jo harvinainen, mutta ainakin minusta kaksi pienoinen ihme. EK pääsi vapaaksi, mutta vapautta ei kestänyt kauaa, hän kuoli liikenneonnettomuudessa pian vapautumisen jälkeen.
Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset
Muuan Arska oli poikakodissa viisi vuotta. Tämän jälkeen koetteli elämää Ruotsissa ja Suomessa, aina sama lopputulos; vankila. Jälleen kerran yhden yhteisen hölmöilyillan seurauksena olimme pidatettynä. En osaa sanoa miten rikospoliisi oli aamulla ovella hakemassa, ja autolla poliisilaitokselle. Nukutti niin, että aloin putkassa heti nukkumaan. Arskalla sama juttu, kämpiltä olivat hakeneet. Reilu viikko ei aivan kahta ja sitten tutkintolaiseksi odottelemaan oikeutta. Juttuja oli eri oikeusasteissa, enkä edes osannut ajatella, että kolme kesää menisi.
Olen ennenkin maininnut, että tulomme vankilasta poliisilaitokselle oli virkavallan taholta täysin yliammuttua. Kolmen vartijan lisäksi poliisiauto varmistamassa. Kummankin likkakaveri oli katsomassa oikeutta, ja joitakin muita ja poliiseja. Asianomistajat omana joukkonaan. Tyttökaveri oli yhden likan kanssa katsomassa ja Arskan naisystävä myös. Kummallakin likkakaverit puristi vieressä kädestä ja itkivät. Arska pääsi vapaalle minä en. Jouduin toiselle puolen Suomea junan viemänä istumaan. Vapaalle päässyt kaveri laittoi kortin ja kirjoitti siinä, että kaikki raittiuslupaukset olivat karisseet kun oli astunut ulos.
Nykyään lehdissä ja uutisissa kun on näkyvämpi juttu, on vartijoita ja poliiseja aika paljon. Ennen ei ollut niin, paitsi joissakin paljon julkisuutta saaneissa asioissa. Arskalla alkoi siviilissä rytistä. Entisestä varovaisesta ja maailman päähän potkimasta karaistui melkoinen isokokoinen öykkäri. Kun poliisit hakivat hänet mistä milloinkin talteen, laitettiin ukko aina rautoihin, eli kihlat käsiin. Silloisissa poliisin Saab- autoissa oli etupenkkien välissä ympyräinen rauta, johon hänen käsiraudat lisäksi kiinnitettiin, ja pidätetty oli takapenkillä. Kerran terveysasemalla oli riitaantunut lääkintä vahtimestareiden kanssa ja sinne tuli poliisit. Paini jatkui missä ihmiset odottivat pääsyä lääkäriin, kauhuissaan. Monen miehen voimin saivat hänet raudoissa autoon. Myöhemmin tästäkin tuomiota.
Keravan jälkeen tuli muut talot ja talon tavat. Kerran yksi vanha vintiö sanoi vankilassa Arskalle: Kuule poika, jos sinua vielä näkyy näissä taloissa niin,.... Itse käsitin tämän lähinnä isällisenä juttuna, mutta Arska veti kovat skitsot päähän. No näkyihän heitä samassa talossa tuonkin jälkeen. Vintiö oli hakemassa pimeään lottoon halukkaita, niin hän vilkaisi Arskaa eikä heti tunnistanut. Arska laittoi rutinalapun johtajaan ja pääsi sinne. Hän sanoi johtajalle: Tässä talossa on mies, jonka nimeä hän ei sano, mutta jos hän ei saa siirtoa eri taloon ei voi taata mitä tapahtuu. Siirto tuli!
Jonkinlaista rauhoittumista hänellä tapahtui kun meni avioon. Muutti asumaan Keski- Pohjammaalle. Sieltä hän soitti ja pyysi ajamaan luokseen, oli saanut perinnön. Hän sanoi: Nyt ei tarvitse huolehtia mitään hän hoitaa kaikki. Vinking,in lauttaan ei saatu hyttiä ja autopaikkaa, niin ajoimme eri kaupunkiin. Matkalla Arska alkoi voida pahoin ja vein hänet ensiapuun. Se oli viimeinen kerta kun näin hänet. Oli paljon hyvääkin kun reissattiin vuosien varrella ympäri Suomea ja käyden välillä myös Ruotsissa ja Norjassa. Tyypillinen linnan poika. Oli kaksjakoinen persoona, joko todella mukava tai älyttömän hankala.
Arskasta tuli täydellinen hörhö! Tästä hörhöytymisestä kuuluu suuri kiitos poikakodille. 70- luvun alussa ne olivat epäinhimillisiä paikkoja!
Olen ennenkin maininnut, että tulomme vankilasta poliisilaitokselle oli virkavallan taholta täysin yliammuttua. Kolmen vartijan lisäksi poliisiauto varmistamassa. Kummankin likkakaveri oli katsomassa oikeutta, ja joitakin muita ja poliiseja. Asianomistajat omana joukkonaan. Tyttökaveri oli yhden likan kanssa katsomassa ja Arskan naisystävä myös. Kummallakin likkakaverit puristi vieressä kädestä ja itkivät. Arska pääsi vapaalle minä en. Jouduin toiselle puolen Suomea junan viemänä istumaan. Vapaalle päässyt kaveri laittoi kortin ja kirjoitti siinä, että kaikki raittiuslupaukset olivat karisseet kun oli astunut ulos.
Nykyään lehdissä ja uutisissa kun on näkyvämpi juttu, on vartijoita ja poliiseja aika paljon. Ennen ei ollut niin, paitsi joissakin paljon julkisuutta saaneissa asioissa. Arskalla alkoi siviilissä rytistä. Entisestä varovaisesta ja maailman päähän potkimasta karaistui melkoinen isokokoinen öykkäri. Kun poliisit hakivat hänet mistä milloinkin talteen, laitettiin ukko aina rautoihin, eli kihlat käsiin. Silloisissa poliisin Saab- autoissa oli etupenkkien välissä ympyräinen rauta, johon hänen käsiraudat lisäksi kiinnitettiin, ja pidätetty oli takapenkillä. Kerran terveysasemalla oli riitaantunut lääkintä vahtimestareiden kanssa ja sinne tuli poliisit. Paini jatkui missä ihmiset odottivat pääsyä lääkäriin, kauhuissaan. Monen miehen voimin saivat hänet raudoissa autoon. Myöhemmin tästäkin tuomiota.
Keravan jälkeen tuli muut talot ja talon tavat. Kerran yksi vanha vintiö sanoi vankilassa Arskalle: Kuule poika, jos sinua vielä näkyy näissä taloissa niin,.... Itse käsitin tämän lähinnä isällisenä juttuna, mutta Arska veti kovat skitsot päähän. No näkyihän heitä samassa talossa tuonkin jälkeen. Vintiö oli hakemassa pimeään lottoon halukkaita, niin hän vilkaisi Arskaa eikä heti tunnistanut. Arska laittoi rutinalapun johtajaan ja pääsi sinne. Hän sanoi johtajalle: Tässä talossa on mies, jonka nimeä hän ei sano, mutta jos hän ei saa siirtoa eri taloon ei voi taata mitä tapahtuu. Siirto tuli!
Jonkinlaista rauhoittumista hänellä tapahtui kun meni avioon. Muutti asumaan Keski- Pohjammaalle. Sieltä hän soitti ja pyysi ajamaan luokseen, oli saanut perinnön. Hän sanoi: Nyt ei tarvitse huolehtia mitään hän hoitaa kaikki. Vinking,in lauttaan ei saatu hyttiä ja autopaikkaa, niin ajoimme eri kaupunkiin. Matkalla Arska alkoi voida pahoin ja vein hänet ensiapuun. Se oli viimeinen kerta kun näin hänet. Oli paljon hyvääkin kun reissattiin vuosien varrella ympäri Suomea ja käyden välillä myös Ruotsissa ja Norjassa. Tyypillinen linnan poika. Oli kaksjakoinen persoona, joko todella mukava tai älyttömän hankala.
Arskasta tuli täydellinen hörhö! Tästä hörhöytymisestä kuuluu suuri kiitos poikakodille. 70- luvun alussa ne olivat epäinhimillisiä paikkoja!
Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset
Olen lukenut Ilta- sanomista ja Iltalehdestä aika vasta muutamia hovioikeuden antamia päätöksiä. Niissä oli lopussa; tuomio ei ole lainvoimainen, muutosta voi hakea korkeimmasta oikeudesta jos se antaa luvan. Mitä 70- ja 80- luvulla oli, niin korkeimpaan oli hyvin vaikea saada valituslupa. Jutun täytyi olla ennakkotapaus tyyppinen tai vankeutta yli 10 kk. Yritin joskus valittaa sinne vedoten uuteen esille tulleeseen materiaaliin, mutta ei. Yhden miehen tunnen, kenelle korkein oikeus antoi välipäätöksen ja tuomio purettiin. Muistissa on myös tapauksia, joissa korkein oikeus palautti jutun alioikeuteen.
Täällä on asianajajan tuntijoita niin kysyisin Aldrigilta ja Rundilta erästä asiaa, muutkin voi vastata. Oliko Zacharias Sundström tuttu tai oliko kenenkään tutun asianajajana? Muistan tuon nimen, mutta pyörikö mies vain Brysselissä ja hoiti erikoisempia asioita? Sundström sai itsekin tuomion ja erotettiin asianajajaliitosta. Valitti hoviin, mutta ei muuttunut miksikään.
Täällä on asianajajan tuntijoita niin kysyisin Aldrigilta ja Rundilta erästä asiaa, muutkin voi vastata. Oliko Zacharias Sundström tuttu tai oliko kenenkään tutun asianajajana? Muistan tuon nimen, mutta pyörikö mies vain Brysselissä ja hoiti erikoisempia asioita? Sundström sai itsekin tuomion ja erotettiin asianajajaliitosta. Valitti hoviin, mutta ei muuttunut miksikään.
Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset
Zacharias Sundström ei tainnut juuri hoidella meikäläisten juttuja 70-80 luvuilla.Sitähän sanottiin Suomen kalliimmaksi asianajajaksi ja hoiteli näitä bisnesmiesten juttuja kuten Kouri ja Kullvik ,ministeri Olavi Mattila sekä poikansa Olli Mattilan maanpetossyytettä ym eli ns hyväosaisten asianajaja.Erotettiin asianajoliitosta sittemmin veropetosten vuoksi joista sai myös tuomion,valitettavasti ehdollisen vaikka kyse oli erittäin suurista summista.Vaan oikeilla suhteilla ja leijona/rotaryveli ym salaseurasuhteet auttavat.Pääkaupunkiseudulla rikollisten asioita hoitelevat pääosin nimetFredman,Juusela,Rantasila Arvela,Markku Vuorinen,Gumpler,Matikkala esim.Tässä ryhmässä pari nimeä joita itse olen käyttänyt ja he antoivat myös rahaa muutamia kymppejä kun oli heille juttuja rosikseen tulossa.Toivat myös ”taloon” tilille hiukkasen fyffee.Clarence kirjoitti: Ke Kesä 18, 2025 8:54 pm Olen lukenut Ilta- sanomista ja Iltalehdestä aika vasta muutamia hovioikeuden antamia päätöksiä. Niissä oli lopussa; tuomio ei ole lainvoimainen, muutosta voi hakea korkeimmasta oikeudesta jos se antaa luvan. Mitä 70- ja 80- luvulla oli, niin korkeimpaan oli hyvin vaikea saada valituslupa. Jutun täytyi olla ennakkotapaus tyyppinen tai vankeutta yli 10 kk. Yritin joskus valittaa sinne vedoten uuteen esille tulleeseen materiaaliin, mutta ei. Yhden miehen tunnen, kenelle korkein oikeus antoi välipäätöksen ja tuomio purettiin. Muistissa on myös tapauksia, joissa korkein oikeus palautti jutun alioikeuteen.
Täällä on asianajajan tuntijoita niin kysyisin Aldrigilta ja Rundilta erästä asiaa, muutkin voi vastata. Oliko Zacharias Sundström tuttu tai oliko kenenkään tutun asianajajana? Muistan tuon nimen, mutta pyörikö mies vain Brysselissä ja hoiti erikoisempia asioita? Sundström sai itsekin tuomion ja erotettiin asianajajaliitosta. Valitti hoviin, mutta ei muuttunut miksikään.
Asiasta hiukan toiseen eli ainakin 60- luvun tunnettu iskelmätähti ja levylaulaja Per-Erik ”Pärre” Förars hoiteli tuomarin virkaa pääkaupunkiseudulla.Oli minullekin pari kertaa Mariankadulla rangaistuksen antajana ja oli erittäin vittumainen mies.
Heitteli pitkät tuomiot rikoksiin verrattuna eli aivan taulukon yläpäästä, kun kemiat eivät kohdanneet ja käytökseni ei ollut hänen mielestään herra tuomaria kohtaan kunnioittava ja tottakai myös vapaalta jalalta suoraan Nokalle.
Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset
Asianajajan palkkiot ovat olleet ainakin viimeiset 60- vuotta suuria. Itse valitin aina hoviin niin siitä kerääntyi heille lisää liksaa. Nykyään olisiko palkkio 300- 350 € tunti ja siitä ylöspäin? Kun se maksetaan valtion varoista, ei ihme, että ovat varakkaita. Ei myöskään ihme, että sanovat päämiehelle, että kannattaa valittaa. Jo aikaa sitten alkoi oikeus antaa tuomion lisäksi oheissakon, että se kompensoisi valtion menoja.
Nuorena rikoksentekijänä on sinisilmäinen ja uskoo mitä ei enään uskoisi. ´Isot pojat` kertoivat vankilassa kuinka vapaanjalan jutuissa käräjäkierroksella naispuoleisen asianajajan kanssa olivat rällänneet ja välillä vaikka mitä. Miten osaavatkin niin sujuvasti valehdella ja värittää jutut? Tämä pääkertoja oli kuuluisa mies siitä, että ostoista meni suuri osa joihinkin kauneudenhoito tuotteisiin. Joskus 70- luvulla menin asianajajan toimistoon ja pyysin rahaa, hän sanoi: En anna, mutta työstä saat. Työ oli viedä 2- 3 pahvilaatikkoa talon roskakoriin. Tuosta ´vaivasta`sain muutaman setelirahan.
Onhan asianajajilla vankilassa tuttavia, jotka kahvipakettia vastaan hommasivat asianajajalle asiakkaita. Vangin kannalta on hyvä diili. Omana aikana harvemmat joivat enään jumikahvia kun Nessi alkoi olla kaikille se vakio. Asianajajat joutuvat maksamaan asianajajaliitolle, että saavat olla sen jäseniä. Eli maksavat omasta kontroiloimisesta. Kuitenkin asianajajaliitosta erottaminen on heille ja maineelle kova kolaus.
Nuorena rikoksentekijänä on sinisilmäinen ja uskoo mitä ei enään uskoisi. ´Isot pojat` kertoivat vankilassa kuinka vapaanjalan jutuissa käräjäkierroksella naispuoleisen asianajajan kanssa olivat rällänneet ja välillä vaikka mitä. Miten osaavatkin niin sujuvasti valehdella ja värittää jutut? Tämä pääkertoja oli kuuluisa mies siitä, että ostoista meni suuri osa joihinkin kauneudenhoito tuotteisiin. Joskus 70- luvulla menin asianajajan toimistoon ja pyysin rahaa, hän sanoi: En anna, mutta työstä saat. Työ oli viedä 2- 3 pahvilaatikkoa talon roskakoriin. Tuosta ´vaivasta`sain muutaman setelirahan.
Onhan asianajajilla vankilassa tuttavia, jotka kahvipakettia vastaan hommasivat asianajajalle asiakkaita. Vangin kannalta on hyvä diili. Omana aikana harvemmat joivat enään jumikahvia kun Nessi alkoi olla kaikille se vakio. Asianajajat joutuvat maksamaan asianajajaliitolle, että saavat olla sen jäseniä. Eli maksavat omasta kontroiloimisesta. Kuitenkin asianajajaliitosta erottaminen on heille ja maineelle kova kolaus.
Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset
Eipä ollut yhdelläkään tavan kongi konnalla varaa Zacharias Sundströmin palveluksiin, vaikka siitä myös vitsailtiin,
että eiköhän se ottaisi juttuja, kun ne tulee maksuttomalla oikeudenkäynnillä
Taidettiin kutsua äijää Santsikupiksi, kun vaikea etunimi ja Sumpiksi.
Eikä silloin ollut kovin varakkaita konnia Kai Vähäkalliota lukuunottamatta. Hänen äkkipikaistuksissa täyttä ymmärrystä vailla olleet tapot hoiti dumari yläpäästä eli Tobias Obstbaum, joka hänkin oli tunnettu juristi jonka asiakkaina oli ollut varakkaita ja vaikutusvaltaisia henkilöitä, ja joka oli tunnettu myös korkeista taksoistaan.
Niinpä tavan rosvoille jäi ne maksuttomien kaavakkeiden hoitomiehet, homo Hemppa Gumpler, Kullervo Kemppinen ja räväkkä Reino Lunden. Oli niitä pari muutakin, yksi patajuoppo jolla oli toimisto pääpostin kerroksissa. Nimeä en muista ja toisekseen se ei valmistunut koskaan. Jäi oikeustieteiden kandiksi. Se oli tunnettu siitä, että se ei pyytänyt puheenvuoroa, vaan sormi pystyssä ja kännissä huusi "repliikki" kun halusi kommentoida vaikka syyttäjän näkemyksiä. Itselläni ei ollut sen kanssa mitään diiliä.
Kemppisellä oli mainetta ja halpa ei ollut hänkään. Hoiteli mieluummin isompia ja laajempia juttuja. Hänen toimiston työharjoittelijat ja apurit taas otti kioskirosvojen jutut
että eiköhän se ottaisi juttuja, kun ne tulee maksuttomalla oikeudenkäynnillä
Taidettiin kutsua äijää Santsikupiksi, kun vaikea etunimi ja Sumpiksi.Eikä silloin ollut kovin varakkaita konnia Kai Vähäkalliota lukuunottamatta. Hänen äkkipikaistuksissa täyttä ymmärrystä vailla olleet tapot hoiti dumari yläpäästä eli Tobias Obstbaum, joka hänkin oli tunnettu juristi jonka asiakkaina oli ollut varakkaita ja vaikutusvaltaisia henkilöitä, ja joka oli tunnettu myös korkeista taksoistaan.
Niinpä tavan rosvoille jäi ne maksuttomien kaavakkeiden hoitomiehet, homo Hemppa Gumpler, Kullervo Kemppinen ja räväkkä Reino Lunden. Oli niitä pari muutakin, yksi patajuoppo jolla oli toimisto pääpostin kerroksissa. Nimeä en muista ja toisekseen se ei valmistunut koskaan. Jäi oikeustieteiden kandiksi. Se oli tunnettu siitä, että se ei pyytänyt puheenvuoroa, vaan sormi pystyssä ja kännissä huusi "repliikki" kun halusi kommentoida vaikka syyttäjän näkemyksiä. Itselläni ei ollut sen kanssa mitään diiliä.
Kemppisellä oli mainetta ja halpa ei ollut hänkään. Hoiteli mieluummin isompia ja laajempia juttuja. Hänen toimiston työharjoittelijat ja apurit taas otti kioskirosvojen jutut
On kalteriverhot muisto vain, muisto vain... https://www.google.com/search?client=fi ... uisto+vain
Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset
Tuohon aikaan se on ollut raitapuku ja vangin vaatteet suoraan. Ei mitään omia paitojakaan?
https://yle.fi/a/20-157634
https://yle.fi/a/20-157634
Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset
(((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((Kilinkali kirjoitti: Ke Kesä 25, 2025 2:03 am Tuohon aikaan se on ollut raitapuku ja vangin vaatteet suoraan. Ei mitään omia paitojakaan?
https://yle.fi/a/20-157634
Ennenkin olen katsonut tuon filmin mihin linkki oli ja vuosi 1971. Samanlaista se oli vielä vuosia tuon jälkeen. Sukevalle mennessä oli asemalla linja- auto, eikä tuollaista kuorma- auton hökötystä. Punaraitapuku oli parempi kuin sen jälkeen tullut ruskeanharmaa. Luottovangeilla oli hihoissa keltaiset natsat. Vangin housuja oli pidettävä mutta pikkuhiljaa sai alkaa pitää kauluspaitaa, collegepuseroa tai neuletakkia. Oliko 80- luvulla kun sai ainakin joissakin taloissa pitää omia housuja, töissä kuitenkin aina vangin vaatteet päällä.
Nuorisovangeilla ja pyttyläisillä oli siniset vaatteet, housut ja takki, myös siihen kuuluva sininen lakki. Jos joku sinisistä oli luotto, niin natsat olivat punaiset. Itsellä ei ole koskaan ollut mitään natsoja.
Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset
Tämä punaraitapuku oli oikein hyvä niihin olosuhteisiin.Kangaskin oli iholle miellyttävämpää kuin edellinen harmaaraitainen Pääsin vuonna -71 Riihimäeltä muutamaksi kuukaudeksi Röykän työsiirtolaan .Tehtiin tienparannusta Klaukkalasta Röykän ohi kohti Loppea,en nyt muista tienumeroa.Parakit olivat Röykässä,kuorma-auton lavalla kuljettiin punaraidat päällä.Jopa Klaukkalan keskustassa missä kulki koht.paljon ihmisiä työskenneltiin punaraidat päällä.Ei olisi varmaan tänä päivänä sallittua.Kyseisellä tiellä välillä Klaukkala -Röykän asema ovat edelleen työryhmäni asentamat kaiteet tienmutkissa ja siltojen kohdilla jäljellä.Oli hyvä paikka lusia,valitettavasti erään kerran otettiin parin tyypin kanssa kiljua reippaanlaisesti,oli jonkinlaista nassikkapainia ja käväistiin sallittujen rajojen ulkopuolella jne jurristen tyhmyyksiä.Ja niin tuli lähtö takaisin kivitaloon.Päiviä meni hukkaan ja myös tyssit tuli ensimmäisellä yrittämällä.Eli se kilju maksoi kohtuullisen paljon.Kilinkali kirjoitti: Ke Kesä 25, 2025 2:03 am Tuohon aikaan se on ollut raitapuku ja vangin vaatteet suoraan. Ei mitään omia paitojakaan?
https://yle.fi/a/20-157634
En muuten ole koskaan ymmärtänyt miksi vankilassa pitäisi oikeastaan ollakaan omia vaatteita.
No Olen varmaan liian vanha ymmärtämään,ei minun nuoruudessani vankilan kundit j college - tai t-paitoja juuri omistaneetkaan. Kuten Clarence tuossa aiemmin kertoikin nuorisovangeilla oli siniset kledjut.Ne tuli Nupiksessa tutuiksi.
Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset
+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++Aldrig kirjoitti: Pe Kesä 27, 2025 10:15 amEli se kilju maksoi kohtuullisen paljon.Kilinkali kirjoitti: Ke Kesä 25, 2025 2:03 am Tuohon aikaan se on ollut raitapuku ja vangin vaatteet suoraan. Ei mitään omia paitojakaan?
https://yle.fi/a/20-157634
En muuten ole koskaan ymmärtänyt miksi vankilassa pitäisi oikeastaan ollakaan omia vaatteita.
No Olen varmaan liian vanha ymmärtämään,ei minun nuoruudessani vankilan kundit j college - tai t-paitoja juuri omistaneetkaan. Kuten Clarence tuossa aiemmin kertoikin nuorisovangeilla oli siniset kledjut.Ne tuli Nupiksessa tutuiksi.
Ennen kommenttia pieni episodi. Ostarilla tänään kävin pankkiautomaatilla. Siinä vieressä oli nuoria likkoja, enkä kiinnittänyt heihin huomiota. Tein noston ja halusin kuitin, mutta en muistanut ottaa sitä. Tytöt menivät minun jälkeen koneelle, ja sanoin tytöille; hei onko siinä kuittia. Toinen ojensi taittuneen kuitin taskustaan. Vaimo huomasi, että taskusta. En tiedä miten olisivat voineet hyväksi käyttää, mutta onneksi vaimo huomasi, että ottivat taskusta sen. Eli varsin kiltin näköiset voivat olla vaikka mitä!
En minäkään ymmärrä miksi jotkut jopa vaativat vankilassa omia vaatteita. Itselle vanginpuku kävi varsin hyvin. Mainitsin vain asian vuosien kulkemisen varrelta. Tosin tykkäsin itse pitää college puseroa vankilassa vapaalla. Mitä Aldrig kertoi vankilan duunista missä oli siviilejä näkyvillä, niin joku vanki saattoi nähdä tilanteen hyvänä paikkana peilata. Kaikista vähiten ymmärrän selliremonttia. Siinä pätee sääntö: Hajota ympäriltäsi kaikki mutta säästä itsesi!
Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset
En tiedä miten on mahdollista, että saa 10- vuotta taposta ja pääsee vapaalle jatkamaan rikosten tehtailua?
Iltalehti 30.6.2025
Käräjäoikeus tuomitsi Kivistön taposta 10 vuodeksi vankeuteen toukokuussa 2024. Häntä ei kuitenkaan määrätty tuomiolla vangittavaksi. Mies näin ollen vapautettiin, ja rikosten tehtailu sai jatkua. 15-vuotiaan Alin tappaja, tätä nykyä 25-vuotias Robin Tino Kristian Kivistö on tuomittu jälleen uusista rikoksista. Vaasan hovioikeus on tuominnut Kivistön lukuisista rikoksista yhteiseen kolmen vuoden ja kahden kuukauden mittaiseen vankeusrangaistukseen.
Kivistön syyksi luettiin yhteensä 17 rikosta: muun muassa yksi törkeä pahoinpitely, törkeä rattijuopumus, kaksi perusmuotoista pahoinpitelyä sekä kaksi laitonta uhkausta.
Osa rikoksista tapahtui kesällä 2024 eli heti sen jälkeen, kun teinipojan hengen riistänyt Kivistö laskettiin vapaaksi. Satakunnan käräjäoikeus päätti toukokuussa 2024, että mies saa odottaa tappotuomion lainvoimaisuutta vapaalla jalalla.
Robin Tino Kristian Kivistö oli ennen tappoa vapautunut muutama kuukausi aiemmin vankilasta.
-------------------------------------------------
Tuomio 13v 2kk. Onko oikeus tehnyt vaarallisuusarviota? Siihen olisi tarvetta.
Iltalehti 30.6.2025
Käräjäoikeus tuomitsi Kivistön taposta 10 vuodeksi vankeuteen toukokuussa 2024. Häntä ei kuitenkaan määrätty tuomiolla vangittavaksi. Mies näin ollen vapautettiin, ja rikosten tehtailu sai jatkua. 15-vuotiaan Alin tappaja, tätä nykyä 25-vuotias Robin Tino Kristian Kivistö on tuomittu jälleen uusista rikoksista. Vaasan hovioikeus on tuominnut Kivistön lukuisista rikoksista yhteiseen kolmen vuoden ja kahden kuukauden mittaiseen vankeusrangaistukseen.
Kivistön syyksi luettiin yhteensä 17 rikosta: muun muassa yksi törkeä pahoinpitely, törkeä rattijuopumus, kaksi perusmuotoista pahoinpitelyä sekä kaksi laitonta uhkausta.
Osa rikoksista tapahtui kesällä 2024 eli heti sen jälkeen, kun teinipojan hengen riistänyt Kivistö laskettiin vapaaksi. Satakunnan käräjäoikeus päätti toukokuussa 2024, että mies saa odottaa tappotuomion lainvoimaisuutta vapaalla jalalla.
Robin Tino Kristian Kivistö oli ennen tappoa vapautunut muutama kuukausi aiemmin vankilasta.
-------------------------------------------------
Tuomio 13v 2kk. Onko oikeus tehnyt vaarallisuusarviota? Siihen olisi tarvetta.
Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset
Enpä minäkään koskaan käyttänyt saati hankkinut omia kledjuja vankivaatteiden lisukkeeksi.Aldrig kirjoitti: Pe Kesä 27, 2025 10:15 amTämä punaraitapuku oli oikein hyvä niihin olosuhteisiin.Kangaskin oli iholle miellyttävämpää kuin edellinen harmaaraitainen Pääsin vuonna -71 Riihimäeltä muutamaksi kuukaudeksi Röykän työsiirtolaan .Tehtiin tienparannusta Klaukkalasta Röykän ohi kohti Loppea,en nyt muista tienumeroa.Parakit olivat Röykässä,kuorma-auton lavalla kuljettiin punaraidat päällä.Jopa Klaukkalan keskustassa missä kulki koht.paljon ihmisiä työskenneltiin punaraidat päällä.Ei olisi varmaan tänä päivänä sallittua.Kyseisellä tiellä välillä Klaukkala -Röykän asema ovat edelleen työryhmäni asentamat kaiteet tienmutkissa ja siltojen kohdilla jäljellä.Oli hyvä paikka lusia,valitettavasti erään kerran otettiin parin tyypin kanssa kiljua reippaanlaisesti,oli jonkinlaista nassikkapainia ja käväistiin sallittujen rajojen ulkopuolella jne jurristen tyhmyyksiä.Ja niin tuli lähtö takaisin kivitaloon.Päiviä meni hukkaan ja myös tyssit tuli ensimmäisellä yrittämällä.Eli se kilju maksoi kohtuullisen paljon.Kilinkali kirjoitti: Ke Kesä 25, 2025 2:03 am Tuohon aikaan se on ollut raitapuku ja vangin vaatteet suoraan. Ei mitään omia paitojakaan?
https://yle.fi/a/20-157634
En muuten ole koskaan ymmärtänyt miksi vankilassa pitäisi oikeastaan ollakaan omia vaatteita.
No Olen varmaan liian vanha ymmärtämään,ei minun nuoruudessani vankilan kundit j college - tai t-paitoja juuri omistaneetkaan. Kuten Clarence tuossa aiemmin kertoikin nuorisovangeilla oli siniset kledjut.Ne tuli Nupiksessa tutuiksi.
Ja kyllä, että perinteisillä punaraidoilla menin finaaliin (vapautumiseen saakka) vaikka ne ensimmäiset uudet paskanruskeat puvut tuputti tulollaan jo 1980 - 1981.
Kitsaasti ja hitaasti kukaan vaihtoi vaikka niistä luopumaan määräiltiin viimeistään saunapäivien yhteydessä. Olin pojulassakin viimeiset 7 kk (päivät siviilissä) ja silti illat ja viikonloput pidin punaraitoja. Ulkoiluissa niitä oli ihan muutamilla enää. Vanhemmilla venkuloilla. Eli suunnilleen jo nelikymppiset katsottiin aika vanhoiksi
On kalteriverhot muisto vain, muisto vain... https://www.google.com/search?client=fi ... uisto+vain
Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset
-87 konnulla narikka miehillä oli vielä punaraita takkeja,se oli eräänlainen status symboli heille.Punaraidoilla minäkin aloitin mutta pikku hiljaa tuli siirtymä ruskeisiin,punaraidat oli kyllä mukavammat pitää