Gustafssonin vammat

[teemu]

Eikö liike-energia jatkuisi voimakkaimmin juuri kaatumissuntaan, jonne aivojen voimakkain heilahdus suuntautuisi? ....

Kun kasvoihin lyödään, niin pää heilahtaa taaksepäin, ja aivot jäävät vitkan vuoksi hetkeksi jälkeen. Aivomassa rupeaa värähtelemään, ja on jossain värähtelyn vaiheessa sillä hetkellä, kun pää sattuu maahan. Jos aivot silloin liikkuvat samaan suuntaan kuin pää, niin ne joutuvat hidastumaan enemmän kuin pään luut. Jos ne liikkuvat päinvastaiseen suuntaan, niin hidastuvuus on pienempi. Edellisessä tapauksessa aivoihin kohdistuu suurempia voimia kuin jälkimmäisessä, ja voi odottaa, että vammatkin ovat suurempia. Etukäteen on vaikea sanoa, miten käy.

[awa]

Mikä siellä värähtelee konsta/teemu ?

[teemu]

^Hyytelömäinen kudos värähtelee iskusta. Pelkkää fysiikkaa. Mahdollinen palautumaton deformaatio ja kemialliset muutokset ovat erikseen. Niille on välttämättä olemassa lääketieteen termit.

[awa]

^ Kannattaa kysyä konstalta.

[konsta]

Mikä siellä värähtelee konsta/teemu ?

Oho, tämän ketjun lääketieteellinen asiantuntemus sai osakseen melkoisen pläjäyksen, kun ainoa todellinen asiantuntija astui taas pitkästä aikaa frameille.

Omasta päästää voi aina kysyä: mikä siellä värähtelee?

[pasi]

Kysymys on ihan selvä, ja siihen on helppo vastata oikein. Oikea vastaus on kyllä, sillä kaikki aivoruhjeet eivät näy millään kuvantamismenetelmällä, vaikka Mariacka yrittää kiertää totuutta!

Tämä totuus ilmenee noista edellä kuvatuista tutkimuksista. "pasi" taisi jo myöntää, että näin on, mutta Mariacka ei vielä ole myöntänyt, vaikka noista tutkimuksista sen voi tarkistaa.

Kuten Mariacka jo totesi, viittaamastasi tutkimuksesta ei todellakaan käy ilmi, että kaikki aivoruhjeet eivät näy millään kuvantamismenetelmällä. Ne kaksi, jotka eivät näkyneet magneettikuvissa, näkyivät TT-kuvissa, kuten kaikki luku- ja ymmärrystaitoiset voivat tutkimuksesta helposti lukea.

Sinun 'totuutesi' on jälleen kerran pelkkää vääristelyä. Törkeää on, että vääristelet jatkuvasti myös muiden kirjoituksia.

[Sariola]

Täällä awa korostaa sitä seikkaa, että Tenovuo ei koskaan tavannut NG:ia henkilökohtaisesti. Eihän tuollaisella kohtaamisella olisi ollut mitään myönteistä vaikutusta. Todistaja olisi tuntenut vain enemmän sympatiaa tai antipatiaa syytettyä kohtaan - molemmat haitallisia. Syytetyn terveydentila v. 1960 ilmenee etenkin sairaalan asiakirjoista, ja kysymys aivovamman vaikeusasteesta ei helpotu vaikka todistaja olisi keskustellut syytetyn kanssa.

Tenovuo kyllä tuntuu perehtyneen hyvin tilanteeseen asiakirjojen välityksellä. Hän jopa antoi oman arvionsa "diagnoosiksi" eli "keskivaikea aivovamma". Hän piti tapausta jopa melko tyypillisenä, eikä nähnyt siinä mitään ristiriitaa esim. muistiaukon ja oireiden välillä. Nykytapaaminen ei juuri anna vihjeitä terveydentilasta 44 vuotta sitten.

Myöskään Hirvensalo, Öhman tai Koskinen eivät tavanneet tai tutkineet syytettyä v. 1960. Tuolloin NG:tä tutki ja hoiti kyllä pätevä alan spesialisti ja hän esitti diagnoosin "aivoruhje". Jos aivan tarkka diagnoosi olisi pitänyt kuulua "diffuusi aivovamma" ei sillä olisi ollut merkitystä tuon rikoksen kannalta. Päinvastoin kuin täällä jotkut antavat ymmärtää, että tuo diffuusi aivovamma olisi vain hyvin vähäinen vamma, voi myös tuo diffuusi aivovamma olla sekä lievä, että vaikea ja kaikkea siltä väliltä. Öhman viittasi puheenvuorossaan juuri tähän, että diffuusi aivovamma ei olisi näkynyt kuvattaessa. Ja totta on sekin väittämä, että edes kaikki aivoruhjeet tai niiden jälkitilat eivät aina näy kuvantamismenettelyissä, vaikka täällä eräät ovat niin väittäneet. Tässäkin tapauksessa v. 2004 kuvaus on tehty 44 vuotta tapauksen jälkeen. Ei se anna enää täydellistä varmuutta, oliko v. 1960 aivoruhje vai ei. Ja joka tapauksessa diffuusin aivovamman mahdollisuus jää aina jäljelle. Oireethan viittasivat selvästi aivovammaan silloin v. 1960. Ainakin näyttää siltä, että asiantuntijat olivat enemmän erimielisiä mahdollisesta aivovamman vaikeusasteesta.

Niinpä esim. Öhman on todennut käräjäoikeuden tuomion mukaan: "On epätodennäköistä, että neljän vuorokauden muistinmenetyksen aiheuttaneessa VAIKEAKSI LUOKITELTAVASSA AIVOVAMMASSA ei verta aivoselkäydinnesteessa olisi.".

Kannattaa huomata, että tässä Öhman puhuu "vaikeaksi luokiteltavasta aivovammasta". Sehän ei esim. välttämätä koske "keskivaikeata aivovammaa", kuten tarkka lukija on varmaan huomannut.

[pasi]

Jos lyöntikohta ja vaurio havaitaan samalla puolella, niin voisiko se kertoa siitä, että pää on ollut jo valmiiksi maata tai pielusta vasten?

Puhtaasti fysikaalisen ajatuskokeen perusteella minun on vaikea nähdä, että tuollaisessa tilanteessa, jossa pää on kiinteästi paikallaan, aivoihin välittyisi iskuenergiaa, paitsi tietysti siinä tapauksessa, että kallossa tapahtuu muodonmuutoksia. Joka tapauksessa toiseltakin puolelta pitäisi löytyä lyönnin aiheuttama ulkoinen vamma.

Jos ruhje on samalla puolella kuin ulkoinen vamma, se sopii mielestäni paremmin kaatumisen ja pään lyömisen kuin iskun aiheuttamaksi. Kun pää pysähtyy esim. maahan osuessaan, aivomassa jatkaa vielä liiketilaansa, kunnes osuu kallon seinämään ja liike hidastuu voimakkaasti. En osaa äkkiseltään muodostaa mielikuvaa, millainen iskun pitäisi olla, jotta se synnyttäisi kallolle äkkipysäystä vastaavan kiihtyvyyden, joka saisi aivomassan iskeytymään vastaavalla tavalla iskun puoleiseen seinämään.

[konsta]

Jos ruhje on samalla puolella kuin ulkoinen vamma, se sopii mielestäni paremmin kaatumisen ja pään lyömisen kuin iskun aiheuttamaksi. Kun pää pysähtyy esim. maahan osuessaan, aivomassa jatkaa vielä liiketilaansa, kunnes osuu kallon seinämään ja liike hidastuu voimakkaasti.

65% aivovammoista on kaatumisen/putoamisen seurausta. Mihin sitten perustuisi se Mariackan esittämä, että ruhje/vamma on yleensä iskukohdan vastakkaisella puolella? Koskeeko tämä siis vain "astalolla lyömistä", ehkä alle 10% tapauksista?

[pasi]

Mihin sitten perustuisi se Mariackan esittämä, että ruhje/vamma on yleensä iskukohdan vastakkaisella puolella? Koskeeko tämä siis vain "astalolla lyömistä", ehkä alle 10% tapauksista?

Juuri näin mielessäni spekuloin. Toisaalta en tiedä, kuinka kimmoisaa aivokudos on, eli on mahdollista, että aivomassa kimpoaa iskuun nähden vastakkaisesta seinämästä vielä sellaisella nopeudella, että syntyy vammoja, kun aivomassa osuu paluuliikkeessä lyönnin puoleiseen seinämään. Osa liike-energiasta kuluu aivomassan sisäiseen kitkaan ja mahdollisiin pysyviin muodonmuutoksiin, kuten teemu jo totesikin.

Tässä jonkinlainen asiaa havainnollistava videoklippi:
http://www.mmatko.com/video-explaining- ... -knockout/

[Sariola]

pasi:"Sinun 'totuutesi' on jälleen kerran pelkkää vääristelyä. Törkeää on, että vääristelet jatkuvasti myös muiden kirjoituksia."

Ei se ole vääristelyä. Kyllä noista viitatuista kokeista hyvin ilmenee, että aivovamma ei aina näy kuvantamismenettelyissä, ei edes aivoruhje. Nuo kokeet eivät toimi jokotai- periaatteella, vaan käytännöllisellä tavalla, vähän samaan tapaan kuin kullan etsijä etsiessään kultahippuja, joskus löytyy, joskus taas ei. Niin se vain on, vaikka "pasi" kiertelee ja kaartelle ja kieltää itse lainaamiensa tutkimusten tulokset. Lääketiede on joskus tältä kannalta kuin käytännön toimintaa, joskus tärppää, joskus ei. Se ei toimi kuin matematiikan säännöt.

[pasi]

Niin se vain on, vaikka "pasi" kiertelee ja kaartelle ja kieltää itse lainaamiensa tutkimusten tulokset.

Tuo on törkeä valhe tai sitten olet tosiaankin aivan sekaisin. Pyydä jotakuta lukemaan se tutkimus sekä minun viestini ja selostamaan niiden sisältö sinulle. Näyttää siltä, että et itse pysty perehtymään minkäänkielisten tekstien sisältöön.

Kerropa nyt esimerkiksi, kuinka tutkimuksesta, jossa havaittiin yhteensä 98 aivoruhjetta, joista 2 ei näkynyt magneettikuvissa, mutta näkyivät TT-kuvissa, käy ilmi, ettei aivoruhje aina näy millään kuvantamismenettelyllä. Odotan mielenkiinnolla tieteellisen johdonmukaista esitystäsi.

[konsta]

Ei se ole vääristelyä. Kyllä noista viitatuista kokeista hyvin ilmenee, että aivovamma ei aina näy kuvantamismenettelyissä, ei edes aivoruhje. .

Laita se tarkoittamasi teksti tähän esiin, niin raati saa päättää, kuinka se on.

[kujala]

Ei se ole vääristelyä. Kyllä noista viitatuista kokeista hyvin ilmenee, että aivovamma ei aina näy kuvantamismenettelyissä, ei edes aivoruhje. .

Laita se tarkoittamasi teksti tähän esiin, niin raati saa päättää, kuinka se on.

Sariola ei valitettavasti vielä ole tajunnut sitä, ettei aivovammojen katoamisprosenteilla ole mitään merkitystä. Minullakin hidasälyisenä kesti jonkin aikaa tajuta tämä, mutta tulihan se sieltä lopulta. Ainoa katoamisprosentti, jolla ylipäätään on mitään merkitystä, on sellainen, joka on riittävän lähellä 0 %:a - lähinnä aivoruhje.

Yhteenveto katoamisprosenteista:

1. Ei aivovammaa tai aivotärähdys ilman jälkeä - jälkeä ei ole voinut olla.

2. Aivovamma, jonka jälki voi kadota jollakin todennäköisyydellä - kaikki ovat hyväksyneet, että tämä on mahdollista. Katoamisprosentilla ei ole mitään merkitystä.

3. Jäljen katoamisprosentti on "noin" 0 % - tätä voidaan käyttää todisteluun, ettei ko. aivovammaa ole ollut.

Ainoa järkevä keskustelu koskee kohtaa kolme, siis sen kyseenalaistamista, onko prosentti todella "noin" 0 %. Tätä keskustelua onkin mielestäni onnistuneesti käyty läpi! Katsotaan, mitä uutta Sariola on löytänyt siihen liittyen.

[pasi]

Laita se tarkoittamasi teksti tähän esiin, niin raati saa päättää, kuinka se on.

Erinomainen idea. Raadille kooste: Sariola siis väitti, etteivät kaikki aivoruhjeet näy millään kuvantamismenetelmällä ja että tämä ilmenee, vieläpä hyvin, minun viittaamastani tutkimuksesta, jonka tulokset minä Sariolan väitteen mukaan kiellän.