Poliisi etsii Karfin perhettä

[MulderScully]

Parahin Enigma,

Lääkäri vahvistaa tai muuttaa diagnoosiepäilynsä laboratoriokokeilla tai kuvantamisilla. Hyvät lääkärit perustavat päätöksensä tietoon ja potilaan tutkimiseen, eivät ennakkoluuloihin tai pelkästään edellisen lääkärin kirjaamiin lausuntoihin.

Jos asiantuntijat eivät tapaa perhettä, se mahdollinen ennakkoluuloisuusvinoutuma voi kasvamistaan kasvaa. Tulee sokea luottamus kollegan kirjoittamiin lausuntoihin. Ne pitäisi osata ja rohjeta myös kyseenalaistaa, jos halutaan ennakkoluulottomasti löytää totuus.

Tätä kompatakseni voin kertoa, että asiantuntijaryhmän käyttöönotto prosessissa normaalisti menee siten, että kaikkien osapuolten tulisi kirjoittaa tälle ryhmälle oma näkemys asiasta. Näin ollen Karfeille olisi pitänyt, ennen toimenpiteitä, antaa selkeästi mahdollisuus antaa oma lausunto asiantuntijaryhmän tutkittavaksi, molempien vanhempien osalta. Epäilen suuresti, että onko asiantuntijaryhmälle kerrottu mm. avoimesti lastensuojelun jo viranomaisten tekemistä virheistä.

Tällä "monialaryhmällä" ei ole myöskään mitään toimivaltaa tai todellista painoarvoa ja he todellakin antavat lausuntonsa vain heille toimitettuun tietoon perustuen, joten näin ollen lausunto muodostuu juuri sellaiseksi, kuin mitä on sinne annettu tietoa. Nämä ryhmät ovat lisäksi usein erittäin kuormitettuja, joten tälläkin tiedolla mitä julkisuudessa on, on selkeää että asiantuntijaryhmä ei ole perehtynyt kaikkiin tuhansiin sivuihin materiaaleja, joita lapsista on kerätty, jolloin lausunnon painoarvo on vähintäänkin kyseenalainen ja sitä ei tulisi käyttää minkäänlaisena perusteena lapsien huostaanottoon.

[Inehmo]

Hyvä Inehmo.

Kun tiettyyn asiaan ammattinsa ja työnsä vuoksi syventyy pitkän aikaa, asiantuntemus kasvaa. Lääkärin työssä se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kun potilas kertoo epämääräiset oireet x, y ja z, osaa kokenut lääkäri päätellä, mikä todennäköisesti on kyseessä. Sama asiantuntemus kasvaa lastensuojelutyössä. Sinulle "irrallisilta" vaikuttavista asioista syntyy kokonaisuus, jonka hahmottaminen on lastensuojelun asiantuntemuksen ydintä.

Totuus tulee julki tässäkin tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Kun se on julki, voimme vertailla spekulaatioitamme.

Mitä tulee asiantuntijatyöryhmään, se tekee aina työnsä nimenomaan dokumenttien perusteella. Se on lisäksi riippumaton ja eri alan toimijoista koostuva, kuten täällä sinulle on jo kerrottu.

Parahin Enigma,

Lääkäri vahvistaa tai muuttaa diagnoosiepäilynsä laboratoriokokeilla tai kuvantamisilla. Hyvät lääkärit perustavat päätöksensä tietoon ja potilaan tutkimiseen, eivät ennakkoluuloihin tai pelkästään edellisen lääkärin kirjaamiin lausuntoihin.

Jos asiantuntijat eivät tapaa perhettä, se mahdollinen ennakkoluuloisuusvinoutuma voi kasvamistaan kasvaa. Tulee sokea luottamus kollegan kirjoittamiin lausuntoihin. Ne pitäisi osata ja rohjeta myös kyseenalaistaa, jos halutaan ennakkoluulottomasti löytää totuus.

Kysyin kerran eräältä lääkäriltä, kun oli puhe lääkärien välisestä kollegiaalisuudesta, että eikö potilasturvallisuus mene kollegiaalisuuden edelle. Hän meni hiljaiseksi. (No käytännössä olen nähnyt kuitenkin, että "potilasturvallisuuden vaarantumisen" nojalla voidaan lääkärikollegoja helposti myös ilmiantaa Valviralle, kun oikea syy on kateus, ajatus siitä että potilas on "väärin parannettu" tai suvaitsemattomuus tai ymmärtämättömyys kokeellisten hoitojen tai kansainvälisten hoitosuositusten suhteen. Käytännössä tämäkin kääntyy itse asiassa monia potilaita vastaan, kun he menettävät lääkärinsä ja hoitonsa, kun lääkärin oikeuksia on hao rajoittanut. Lisäksi hao voi käyttää oikeudenkäynnissä asiantuntijalääkäreinä samoja ihmisiä, jotka toimivat ilmiantajina. Korruptiota.)

Mietin, voiko sosiaalipuolella mahdollinen sokea kollegiaalinen usko kollegoiden lausuntoihin kääntyä myös asiakkaiden tosiasiallista etua vastaan.

Mietin myös, kuka sen edun saa määrittää.

[Ad_Absurdum]

Mitä vielä tulee ajojahteihin ja perheen rikki repimisiin ym.

Lastensuojelussa tuppaa olemaan tunkua asiakkuuksiin ja niitä monasti on myös liikaa. Kyllä uskoisin, että sosiaalityö pyrkii siihen, ettei heidän palveluilleen ole mitään tarvetta. En siis usko, että ehdoin tahdoin pyritään asiakkuuksia pitkittämään yhtään enempää kuin on tarpeen tai että pyritään etsimällä etsimään epäkohtia ja pidetään asiakkaana koska "mitä jos".

Monestihan näihin lykätään, problematiikasta riippuen, perhetyötä tai tukihenkilöä, ensikotia, päihdeklinikkaa yms. avuksi. Sitten jos homma menee paremmaksi niin hiljalleen varmaan päätetään lastensuojelun asiakkuus. Toki jos vaikka tietyn aikarajan sisällä tulee taas aiheeseen liittyviä lastensuojeluilmoituksia, niin se otetaan siellä hoitaakseen. Jos taas kuluu pitempi aikaväli asiakkuuden päättämisestä, mennään ihan normireittiä palvelluntarpeen arvioinnin ja uuden asiakkuuden aukaisemisesta, mikäli näille tarvetta.

Ja mitä tulee noihin olettamuksiin, että viranomaisissa on paljon uskonnollista porukkaa noilla seuduin, niin eikö sitten luulisi että ne pelaavat uskonnollisten asiakkaiden eduksi ja pakanat ovat sitten ne ajojahdin kohteena olevat. Vai onko tämä jotain klaanisotaa eri suuntauksien välillä?

[MulderScully]

Ja mitä tulee noihin olettamuksiin, että viranomaisissa on paljon uskonnollista porukkaa noilla seuduin, niin eikö sitten luulisi että ne pelaavat uskonnollisten asiakkaiden eduksi ja pakanat ovat sitten ne ajojahdin kohteena olevat. Vai onko tämä jotain klaanisotaa eri suuntauksien välillä?

Monasti juurikin nämä uskonnollisten piirien väliset kiistat ovat mitä hämmentävämpiä piirteitä sisältäviä. Siinä on armo kaukana, kun mitataan eri uskonlahkojen paremmuutta ja raamatun opit heitettynä romukoppaan. Vääräuskoisia, kun saanee "opettaa", jotta tekisivät parannuksen.

[~enigma~]

Olen Inehmon kanssa tämän ketjun aikana käynyt keskustelua. Selväksi on tullut ja tehty muun muassa lastensuojelussa usein vallitseva resurssien vähäisyys. Inehmo itse on tähänkin toistuvasti sittemmin tarttunut. On erikoista päätellä, että tilanteessa, jossa asiakkaita tulee nk. ovista ja ikkunoista, tieten tahtoen haluttaisiin käyttää aikaa ja voimavaroja yhden tavallisen perheen vainoamiseen. Kyllä enemmänkin on niin, että jos suinkin ja mitenkään mahdollista, palveluntarpeen arvio suljetaan ja asiakkuus päätetään ja homma hoidettu.

Mikään casessa ei osoita, että yksikään viranomainen on rakentanut mitään "ennakkoluulon" varaan. On hyvä ymmärtää sekin perusasia, että eri viranomaisten (poliisi, lastensuojelu jne.) prosessit ovat toisistaan riippumattomia. Vaikka esimerkiksi poliisin esitutkinta päätettäisiin, eikä etenisi syyttäjälle, lastensuojelun prosessi ei päättyisi. Tai vaikka lapset palautettaisiin kotiin, tästä ei seuraisi oletusarvoisesti, että poliisi lopettaa tutkinnan. Se, että hyvin moni erillinen viranomainen on päätynyt samaan lopputulokseen kertoo kaikella todennäköisyydellä perheen tosiasiallisesta tilanteesta, eikä ennakkoluulosta.

Inehmon jumittuminen ja kaivautuminen perheen puolustusasemiin sen sijaan kertoo ennakko-oletuksesta. Ja eipä siinä, ennakko-oletukseksi voi hyvin tunnustaa jonkin seuraavista: jokainen vanhempi haluaa lapsensa parasta, jokainen ihminen on pohjimmiltaan hyvä, lasten on aina parasta kasvaa omien vanhempiensa kanssa tms. Mutta se kannattaa sanoa ääneen itselleen ja muille ja tunnistaa pohdinnan lähtökohtana.

[Inehmo]

Olen Inehmon kanssa tämän ketjun aikana käynyt keskustelua. Selväksi on tullut ja tehty muun muassa lastensuojelussa usein vallitseva resurssien vähäisyys. Inehmo itse on tähänkin toistuvasti sittemmin tarttunut. On erikoista päätellä, että tilanteessa, jossa asiakkaita tulee nk. ovista ja ikkunoista, tieten tahtoen haluttaisiin käyttää aikaa ja voimavaroja yhden tavallisen perheen vainoamiseen. Kyllä enemmänkin on niin, että jos suinkin ja mitenkään mahdollista, palveluntarpeen arvio suljetaan ja asiakkuus päätetään ja homma hoidettu.

Mikään casessa ei osoita, että yksikään viranomainen on rakentanut mitään "ennakkoluulon" varaan. On hyvä ymmärtää sekin perusasia, että eri viranomaisten (poliisi, lastensuojelu jne.) prosessit ovat toisistaan riippumattomia. Vaikka esimerkiksi poliisin esitutkinta päätettäisiin, eikä etenisi syyttäjälle, lastensuojelun prosessi ei päättyisi. Tai vaikka lapset palautettaisiin kotiin, tästä ei seuraisi oletusarvoisesti, että poliisi lopettaa tutkinnan. Se, että hyvin moni erillinen viranomainen on päätynyt samaan lopputulokseen kertoo kaikella todennäköisyydellä perheen tosiasiallisesta tilanteesta, eikä ennakkoluulosta.

Inehmon jumittuminen ja kaivautuminen perheen puolustusasemiin sen sijaan kertoo ennakko-oletuksesta. Ja eipä siinä, ennakko-oletukseksi voi hyvin tunnustaa jonkin seuraavista: jokainen vanhempi haluaa lapsensa parasta, jokainen ihminen on pohjimmiltaan hyvä, lasten on aina parasta kasvaa omien vanhempiensa kanssa tms. Mutta se kannattaa sanoa ääneen itselleen ja muille ja tunnistaa pohdinnan lähtökohtana.

Juu ei ole minulla näitä mainitsemiasi ennakko-oletuksia. Mutta olen kallistumassa kaiken lukemani pohjalta sille kannalle, että näiden lasten saattaisi olla parasta kasvaa näiden vanhempiensa kanssa.

[Ulrica]

Nämä lapsethan olisi pitänyt sijoittaa jo aikaa sitten, sen sijaan, että heidän terveytensä kustannuksella leikitään vanhempien kanssa kissahiirileikkiä laskujeni mukaan 8 v.. Onhan tässä ilmiselvästi tietopaketti ollut riittävästi käsillä jo useasta poliisin turvaamistoimestakin johtuen

Sankamon ajattelen myös nostavan esiin riittävän kartoituksen puutteen sijoittaa lapsia aikaisemmin jo jonkinlaisen lähipiirin turvaan. Tästä mielelläni kuulisin lisää.

Sehän myös on selvä asia, että lastensuojelu on vastuussa valvotun vanhempien tapaamisen aikana tapahtuneesta pakomatkasta.

Kuivin jaloin ei tämä lastensuojelu tästä casesta tule pääsemään.

Lisäksi tämä, että sijoituspäätöksen tehneillä ns vaarallisuuselementillä olevalla porukalla näytä olleen mikään kiire tavoittaa perheen aikuisia julkisesti yli vuoteen, ei myöskään perheen lapsia. Tämä on erityisesti epäsopusoinnussa tekemiensä päätösten kanssa. Uskomatonta.

Mutta eiköhän nämä kaikki ala perkaantumaan yksi asia kerrallaan.

[~enigma~]

Nämä lapsethan olisi pitänyt sijoittaa jo aikaa sitten, sen sijaan, että heidän terveytensä kustannuksella leikitään vanhempien kanssa kissahiirileikkiä laskujeni mukaan 8 v.. Onhan tässä ilmiselvästi tietopaketti ollut riittävästi käsillä jo useasta poliisin turvaamistoimestakin johtuen

Sankamon ajattelen myös nostavan esiin riittävän kartoituksen puutteen sijoittaa lapsia aikaisemmin jo jonkinlaisen lähipiirin turvaan. Tästä mielelläni kuulisin lisää.

Sehän myös on selvä asia, että lastensuojelu on vastuussa valvotun vanhempien tapaamisen aikana tapahtuneesta pakomatkasta.

Kuivin jaloin ei tämä lastensuojelu tästä casesta tule pääsemään.

Siitä olen samaa mieltä, että puuttua olisi todennäköisesti tullut jo aiemmin. Toki puuttumista on massiivisesti hankaloittanut perheen piileskely ja asuinpaikkojen vaihtuminen.

Vanhempien ja lasten välillä oli tietojen mukaan voimassa yhteydenpidon rajoitus, joka ilmeisesti rajasi tapaamiset toteutuviksi sijaishuoltopaikassa. Punnittavaksi tulee, olisiko pakenemisen riski tullut voida ennakoida eli oliko siitä jotain sellaista viitettä, joka lastensuojelun olisi tullut huomioida ratkaisussaan, ja määritellä rajoituspäätöksessä tapaaminen siksi valvotuksi. Mehän emme toisaalta myöskään tiedä, oliko tapaaminen määritelty valvotuksi; jos oli, valvonta petti ja vastuu sen pettämisestä on valvovalla taholla. Toisaalta lastensuojeluviranomaisella saati tapaamisten valvojalla ei ole mitään henkilön kiinniotto-oikeutta. Fyysisen pakenemisen toteutuessa tarvitaan siksi poliisin virka-apua, jota varmaan on hälytettykin.

[Pureva puheenjohtaja]

Juu ei ole minulla näitä mainitsemiasi ennakko-oletuksia. Mutta olen kallistumassa kaiken lukemani pohjalta sille kannalle, että näiden lasten saattaisi olla parasta kasvaa näiden vanhempiensa kanssa.

Tähän näkökulmaan on useaan kertaan kysytty perusteluita, niitä ei ole tullut. Mikä tekee Tommysta ja Karoliinasta sen että lapsien on hyvä heidän kanssa kasvaa? Mitä lapset tulevat elämässään tämän myötä saavuttamaan?

[Punahilkka]

Minä kiinnitän huomioni hetkeksi tähän kohtaan Förarsin kirjoitelmassa. Osaisiko joku paremmin lastensuojelua tunteva kertoa voivatko vanhemmat vierailla sijoitettujen/huostaanotettujen lastensa luona lähes rajattomasti? Onko mahdollista, että.ilman yhteydenpidon rajoitusta vanhemmat ovat pyrkineet olemaan paikalla lähes 24/7?

"Rajoitustoimenpiteitä perusteltiin sillä, että se häiritsee yksikössä oleskelevaa kahdeksatta lasta (14-vuotias) ja että se häiritsi lasten rutiineja. Ilmeisesti kyseessä oli tekosyy. On vaikea ymmärtää, miten 14-vuotiasta voisi häiritä se, että muut lapset saavat ottaa vastaan vieraita. Mitään rutiineja ei ollut ja lapset kaipasivat jatkuvasti vanhempiaan."

[dead_calm]

Täytyy nyt yön yli nukuttuani todeta, etten täysin usko Förarsin kertomuksia.Enkä vain siksi, että uskon Tommyn ja Karoliina kertoneen eri asioita eri henkilöille, vaan myös, koska Förars pistää mahdollisesti suoraan omiaan. Minun on esimerkiksi vaikea uskoa, että Förars olisi tavannut Karfien lapsia ainakaan lastensuojeluyksikössä. Nythän vaikuttaa siltä, että siellä olisi lampannut puoli Suomea. Moffa ja henkilöt, joita vanhemmat ehdottivat lasten edunvalvojiksi ovat loogisia vierailijoita, samoin paikalliset perheet, joiden kanssa lapset olleet tekemisissä. Förars ei yli nelikymppisenä ilmeisesti lapsettomana sinkkumiehenä, joka vielä asuu suhteellisen kaukana Karfien tunnetuista asuinpaikoista Pohjanmaalla oikein sovi kuvioon.

Erityisesti minua mietityttää Förarsin versio perheen hajottamisesta. Asianajaja Sankamo, jolla on Karoliina Karfin edustajana oletettavasti pääsy myös sellaisiin dokumentteihin, joita vanhemmat eivät ole halunneet muille tukijoille näyttää, puhui joidenkin lasten sijoittamisesta perheen kielialueen ulkopuolelle Itä-Suomeen. Förars kirjoittaa kahden tuolloin nuorimman lapsen, eli alle kouluikäisten 2019 ja 2021 syntyneiden, sijoittamisesta. Ainakin näin maallikkona luulisin, että näin pienille lapsille löytyisi sijoituspaikka helposti lähempääkin, vaikka heillä olisi erityistarpeita. Myös Moffa olisi varmasti maininnut tällaisen yksityiskohdan erikseen, jos hänelle olisi siitä kerrottu.

Yleisesti korkean profiilin rikosjutut vetävät aina puoleensa jutunkertojia ja tietäjiä. Poliisit oppivat parin-kolmen väärän vinkin jälkeen nämä satuilijat tunnistamaan. Toimittajat taas pyrkivät tietysti mahdollisuuksiensa mukaan tarkastamaan saamansa lähteet. Netissä kuka tahansa voi väittää mitä tahansa ja tulla monien uskomaksi, kun esittää väitteet omilla kasvoilla ja nimellä.

[~enigma~]

Minä kiinnitän huomioni hetkeksi tähän kohtaan Förarsin kirjoitelmassa. Osaisiko joku paremmin lastensuojelua tunteva kertoa voivatko vanhemmat vierailla sijoitettujen/huostaanotettujen lastensa luona lähes rajattomasti? Onko mahdollista, että.ilman yhteydenpidon rajoitusta vanhemmat ovat pyrkineet olemaan paikalla lähes 24/7?

"Rajoitustoimenpiteitä perusteltiin sillä, että se häiritsee yksikössä oleskelevaa kahdeksatta lasta (14-vuotias) ja että se häiritsi lasten rutiineja. Ilmeisesti kyseessä oli tekosyy. On vaikea ymmärtää, miten 14-vuotiasta voisi häiritä se, että muut lapset saavat ottaa vastaan vieraita. Mitään rutiineja ei ollut ja lapset kaipasivat jatkuvasti vanhempiaan."

Kun yksikössä asuu muitakin kuin yhden perheen lapsia, on toki kokonaisuus aina huomioitava ja muilla lapsilla on oikeus omaan yksityisyyteen sekä kotirauhaan (yksikkö on lapsen koti). Yksikössä ei voi vierailla rajattomasti, ja tästä on myös tuoreita lakiteknisiä linjauksia. Esimerkiksi se, ketä muita yksikössä asuu, ja heidän henkilöllisyytensä, ei ole julkista tietoa, eikä kuulu toisten lasten vanhemmille.

Yksikössä on yleensä strukturoitu arki eli normaalit ruokailu- nukkumaanmeno- ym. ajat, joiden puitteissa toki myös vierailut sovitaan.

Useimmiten vanhemmat, kaikenlaiset, ymmärtävät sen, että tapaamisissa tulee huomioida myös yksikön muut asukkaat, arjen sujuminen jne. Useimmiten vanhempien kanssa kyetään sopimaan tapaamisista ajankohtina X ja Y. Tässä ilmeisesti se(kään) ei ole onnistunut.

[dead_calm]

Poistettu tupla

[dead_calm]

Toinen asia, joka putkahti mieleen koskee Ytteressen naapurin Keski-Pohjanmaan toimittajalle raportoimaa pienempien lasten kantamista autosta sisälle kauppareissun jälkeen 2019. Karfien lapsikatraassa on tuossa 2010-luvun puolivälissä iällisesti noin neljän vuoden tauko. Nämä "pienimmät lapset" ovat siis vauvan syntyessä olleet n. 4- ja noin 6-vuotiaat. Lapset ovat tietysti hyvin erilaisia, mutta neuvolaoppaissakin mainitaan tuossa iässä selkeä unentarpeen pieneneminen. Päiväkodeissa "isojen" ryhmissä moni ei enää nuku päiväunia, eikä autossa välttämättä nukahdella ainakaan lyhemmillä matkoilla. Unilta herättäminen myös helpottaa.

Mieleen siis tuli, että onkohan näitä pienempiä lapsia ehkä huumattu? On ollut aikanaan yllättävänkin yleistä, kun suuria perheitä on asunut pienissä tiloissa, ja on tarvittu rauhaa. Nykyään tietysti tunnetaan riskit, mutta toisaalta lääkkeitä, joilla tuollainen parikymmentäkiloinen lapsi saadaan rauhoitettua, on käsikaupassakin.

[ksj001]

Förars on kuulemma vuosia sitten puhunut jossakin Rauhan Sanan yksittäisessä tilaisuudessa.
Puhuminen on käsittääkseni jäänyt siihen
Samalla tapaa on käynyt muuallakin
Kovasti kiistelty persoona tuntuu olevan.

Pitäisin todella erikoisena tilanteensa hänen päästämistään tapaamaan Karfien lapsia lastensuojeluyksokköön.
Hänen kirjoituksestaan saa mielikuvan käynnistä paikalla.
Onnistuu kyllä jos talon sisällä on työvuorossa hänen ystäviään, ei muuten.
Poliisi varmaan tutkii asian, koska kyseessä on virkarikos

Kiireellisen huostaanoton yhteydessä tapaamiset rajoitetaan lähiomaisten lisäksi henkilöihin, joiden käynnit hyväksyy sijoituspäätöksen tekijä.
En jaksa uskoa sosiaalityöntekijöiden antaneen suostumusta Förarsin käynnille kyseisessä yksikössä.

Täällä on ihmetelty, miksi uskovaiset sosiaalityöntekijät eivät auttaneet tai antaneet tietoa huostaanotosta.
Tämä on tietopohjaa:
Asia on käsitelty niin pienessä kokoonpanossa, jossa on erikseen katsottu ketä on mukana.
Hyvinvointialueen sosiaalitoimen hallinnossa ei onneksi ole ainakaan tuolloin ollut hirveän uskonnollisia virkamiehiä.
Virka-apupyyntö poliisille on tehty aivan hetkeä ennen tapahtumaa.
Toimintatapa on herättänyt tunteikasta keskustelua joidenkin virkamiesten puolelta.
Oma päättelyä:
Epäilyjä erilaisista tietovuodoista on ollut olemassa Karfien kohdalla pitemmän aikaa

Tämä on varmaa tietoa:
Pohjanmaan poliisilaitos toi asian julkisuuteen vasta sen jälkeen, kun median edustajat olivat tiedustelleet asiaa heiltä ja poliisihallinnosta.
Ei aiemmin.