Johanna Kaarna

[AlsSie]

....
Suunnitelma.

1. Kerro siellä osastolla henkilökunnalle, että sulla on im- ja mahdollisesti toisten vahingoittamisajatuksia (?) , kerrot ihan rehellisesti asiat siellä, jotta saisit apua.
2. Kun pääset osastolta pois, varaat ajan yksityiselle psykiatrille, kyllä pystyt säästämään ja osin lainaamaan (tärkeä asia jos ei julk.puolen asiat hoidu).
3. Alat meditoida päivittäin, pyrit uudenlaiseen asennoitumiseen tietoisesti.
4. Kontatkit seis entiseen päin, ei riitelyitä eikä mitään, keskity menemään eteenpäin.
5. Ota yhteys paikkakuntasi seurakuntaan ja kysy voisitko jutella papin tai seurakunnan työntekijän kanssa aiheesta - apu on aina apua.
6. Pidät itsesi reilassa, päätät ettet vahingoita keitään ja pyrit myönteiseen päin. jos huonoja ajatuksia/kehää tulee päähän (ja voihan olla että jotkin lääkkeet voivat myös auttaa) , stoppaat ne ja sanot : tästä eteenpäin tai vaikka että "tämä on pas*anjauhantaa! Nyt mietin ok asioita. "
7. Alat urheilla säännöllisesti, liikunta on hyväksi ja vaikuttaa suoraan aivoihin. Jos et tiedä mitä jne, niin googlaat Youtubesta treenivideoita kotioloissa ja teet samaa mitä videoissa. Mene myös ulos liikkumaan.
8. Kaikesta mitä teet eteenpäin menemiseksi, joka askeleesta, tsemppaa itseäsi, ota päivä kerrallan.
....

On niin huono rahatilanne etten voi ees ostaa sitä kamomillateetä. Tai ehkä sit ostan sitä ja jätän maksamatta sähkölaskun. Huumelääkkeitä miun ei kannata käyttää jos jään riippuvaiseksi, jäinhän riippuvaiseksi tupakkaankin. Nauravat miulle vaa jos ees kysyn imovanee. En tullutkaan pyytämään tänne neuvoja miten voida paremmin vaan haukkuja. On yritetty vaikka mitä mut mikään ei toimi. Oon koittanut meditointii useamman kerran mut se ei toimi miulla. En voi mennä ulos koska oon rikollinen ja en ansaitse olla ihmisten ilmoilla. En halua olla pakkohoidossa joten en kerro. En voi lainata rahaa ku en pysty maksaa takaisin ja jos ei auta yksityinen nii rahat menee hukkaan ja rahan lainaaja on vihainen. En mene seurakuntaan koska en usko satukirjaan. En ansaitse miettiä hyvää koska olen rikollinen. Ei lääkkeistä ole ollut apua 20 vuoteen ja kaikkia on jo kokeiltu joten ei lääkkeitä. En pidä liikunnasta eikä ole varaa, en pidä kävelystä kun hengästyn ja se saa märehtimään vielä lisää. Enkä pidä YouTube kuntoiluvideoist, olen koittanut ja olen liian läski ja huonokuntoinen. En voi mennä ulos koska olen rikollinen. Vankila on rangaistus ja siksi haluan sinne, ansaitsen rangaistusta kun sain liian lyhyen tuomion, exäkin sanoo että selvisin liian helpolla.

Halukysymys. Sulla ei ole haluamista muualle kuin vankilaan. En usko tuohon, että haluat vankilaan rankaisemisen takia, vaan luulen että haluat vankilaan, koska oikeastaan tykkäsit olla siellä. Siellä on järjestetyt puitteet ja ehkä siellä oli joku mukava virkailija/oita - kenties siellä ei ollutkaan huonompaa kuin vankilan ulkopuolella. Kaipaat oikeasti vankilaan, samoin kuin joku toinen kaipaisi vankilasta kotiin. Perustan tämän otaksunnan siihen, että suhtaudut noin muuten asioihin siltä pohjin, mikä on miellyttävää ja haluttavaa - korkea kynnys epämieluisilta tuntuviin asioihin (kuten liikunta, terveysasiat, yrittäminen) , joten jos vankila tuntuisi sinusta epämiellyttävältä rangaistuslaitokselta niin et sinne haluaisi.

Tuo suunnitelma, niin jos nyt kuitenkin koettaisit. Sinun tarvitsisi kasvattaa halua itsessäsi lähteä tekemään askel kerrallaan juttuja. Olet aiemmin yrittänyt esim liikuntaa ja meditointia, mutta lopettanut liian pian. Lyhytjänteisyyttä. Meditointia on monenlaista, kokeile enkunkielisiä meditointeja Youtubesta eri hakusanoin, siellä on vaikka mitä, uteliaasti vaan etsimään sellaista, mistä sulle tulee hyvä olo. Pelkillä hengitysharjoituksilla ei välttämättä tule positiivista tilaa. Youtubessa on myös ns affirmaatiovideoita, joilla vaikutetaan itsetuntoon.
Liikunnan suhteen on niin, että hyväksy se lähtötaso ja hikeentyminen (älä ole liian mukavuudenhaluinen, ymmärrä että alku on aina vähän rankkaa), mieti eteenpäin : tulokset näkyvät jo parin viikon säännöllisen treenamisen jälkeen. Treenivideoita on moneen eri lajiin, kokeile erilaisia videoita, eri lajeja joogasta hikijumppaan. Enkuksi löytyy vaikka mitä, ja hakusanoiksi voi lisätä "beginners".

Laitat kotonasi tsemppilapun/lappuja seinälle, että mitä teet. Pyri menemään päivittäin ulos. Jos ei onnistu heti päivällä, niin mene iltaisin. Älä keskity siihen, miltä mielestäsi muka näytät ja mikä "leima" sinussa on, keskity vain kulloiseenkin hetkeen ja päämäärään - ulosmeneminen, liikunta, ajan varaus, meditointi. Ulkona menee monenlaisia ihmisiä, et ole ainoa joka kokee jtk kehohäpeää tai mitä nyt ikinä.
Autistejakin on suomalaisissa (luultavasti) yllättävän paljon ja metsäkansaa ollaan, niin ihan oikeasti ulos vaan ja tuulipuvut kahisemaan.

Tosta ajanvarauksesta yksityisen puolelle: jotta raha ei menisi hukkaan, niin olisi hyvä jos saat jostain suosituksia. Vinkkiä kenelle tosi hyvälle mennä. Ajanvarauspaikoissa jotkut virkailijat saattavat osata vinkata, ja sitten on tietty netti ja ihmiset.

[JohannaK]

....
Suunnitelma.

1. Kerro siellä osastolla henkilökunnalle, että sulla on im- ja mahdollisesti toisten vahingoittamisajatuksia (?) , kerrot ihan rehellisesti asiat siellä, jotta saisit apua.
2. Kun pääset osastolta pois, varaat ajan yksityiselle psykiatrille, kyllä pystyt säästämään ja osin lainaamaan (tärkeä asia jos ei julk.puolen asiat hoidu).
3. Alat meditoida päivittäin, pyrit uudenlaiseen asennoitumiseen tietoisesti.
4. Kontatkit seis entiseen päin, ei riitelyitä eikä mitään, keskity menemään eteenpäin.
5. Ota yhteys paikkakuntasi seurakuntaan ja kysy voisitko jutella papin tai seurakunnan työntekijän kanssa aiheesta - apu on aina apua.
6. Pidät itsesi reilassa, päätät ettet vahingoita keitään ja pyrit myönteiseen päin. jos huonoja ajatuksia/kehää tulee päähän (ja voihan olla että jotkin lääkkeet voivat myös auttaa) , stoppaat ne ja sanot : tästä eteenpäin tai vaikka että "tämä on pas*anjauhantaa! Nyt mietin ok asioita. "
7. Alat urheilla säännöllisesti, liikunta on hyväksi ja vaikuttaa suoraan aivoihin. Jos et tiedä mitä jne, niin googlaat Youtubesta treenivideoita kotioloissa ja teet samaa mitä videoissa. Mene myös ulos liikkumaan.
8. Kaikesta mitä teet eteenpäin menemiseksi, joka askeleesta, tsemppaa itseäsi, ota päivä kerrallan.
....

On niin huono rahatilanne etten voi ees ostaa sitä kamomillateetä. Tai ehkä sit ostan sitä ja jätän maksamatta sähkölaskun. Huumelääkkeitä miun ei kannata käyttää jos jään riippuvaiseksi, jäinhän riippuvaiseksi tupakkaankin. Nauravat miulle vaa jos ees kysyn imovanee. En tullutkaan pyytämään tänne neuvoja miten voida paremmin vaan haukkuja. On yritetty vaikka mitä mut mikään ei toimi. Oon koittanut meditointii useamman kerran mut se ei toimi miulla. En voi mennä ulos koska oon rikollinen ja en ansaitse olla ihmisten ilmoilla. En halua olla pakkohoidossa joten en kerro. En voi lainata rahaa ku en pysty maksaa takaisin ja jos ei auta yksityinen nii rahat menee hukkaan ja rahan lainaaja on vihainen. En mene seurakuntaan koska en usko satukirjaan. En ansaitse miettiä hyvää koska olen rikollinen. Ei lääkkeistä ole ollut apua 20 vuoteen ja kaikkia on jo kokeiltu joten ei lääkkeitä. En pidä liikunnasta eikä ole varaa, en pidä kävelystä kun hengästyn ja se saa märehtimään vielä lisää. Enkä pidä YouTube kuntoiluvideoist, olen koittanut ja olen liian läski ja huonokuntoinen. En voi mennä ulos koska olen rikollinen. Vankila on rangaistus ja siksi haluan sinne, ansaitsen rangaistusta kun sain liian lyhyen tuomion, exäkin sanoo että selvisin liian helpolla.

Halukysymys. Sulla ei ole haluamista muualle kuin vankilaan. En usko tuohon, että haluat vankilaan rankaisemisen takia, vaan luulen että haluat vankilaan, koska oikeastaan tykkäsit olla siellä. Siellä on järjestetyt puitteet ja ehkä siellä oli joku mukava virkailija/oita - kenties siellä ei ollutkaan huonompaa kuin vankilan ulkopuolella. Kaipaat oikeasti vankilaan, samoin kuin joku toinen kaipaisi vankilasta kotiin. Perustan tämän otaksunnan siihen, että suhtaudut noin muuten asioihin siltä pohjin, mikä on miellyttävää ja haluttavaa - korkea kynnys epämieluisilta tuntuviin asioihin (kuten liikunta, terveysasiat, yrittäminen) , joten jos vankila tuntuisi sinusta epämiellyttävältä rangaistuslaitokselta niin et sinne haluaisi.

Tuo suunnitelma, niin jos nyt kuitenkin koettaisit. Sinun tarvitsisi kasvattaa halua itsessäsi lähteä tekemään askel kerrallaan juttuja. Olet aiemmin yrittänyt esim liikuntaa ja meditointia, mutta lopettanut liian pian. Lyhytjänteisyyttä. Meditointia on monenlaista, kokeile enkunkielisiä meditointeja Youtubesta eri hakusanoin, siellä on vaikka mitä, uteliaasti vaan etsimään sellaista, mistä sulle tulee hyvä olo. Pelkillä hengitysharjoituksilla ei välttämättä tule positiivista tilaa. Youtubessa on myös ns affirmaatiovideoita, joilla vaikutetaan itsetuntoon.
Liikunnan suhteen on niin, että hyväksy se lähtötaso ja hikeentyminen (älä ole liian mukavuudenhaluinen, ymmärrä että alku on aina vähän rankkaa), mieti eteenpäin : tulokset näkyvät jo parin viikon säännöllisen treenamisen jälkeen. Treenivideoita on moneen eri lajiin, kokeile erilaisia videoita, eri lajeja joogasta hikijumppaan. Enkuksi löytyy vaikka mitä, ja hakusanoiksi voi lisätä "beginners".

Laitat kotonasi tsemppilapun/lappuja seinälle, että mitä teet. Pyri menemään päivittäin ulos. Jos ei onnistu heti päivällä, niin mene iltaisin. Älä keskity siihen, miltä mielestäsi muka näytät ja mikä "leima" sinussa on, keskity vain kulloiseenkin hetkeen ja päämäärään - ulosmeneminen, liikunta, ajan varaus, meditointi. Ulkona menee monenlaisia ihmisiä, et ole ainoa joka kokee jtk kehohäpeää tai mitä nyt ikinä.
Autistejakin on suomalaisissa (luultavasti) yllättävän paljon ja metsäkansaa ollaan, niin ihan oikeasti ulos vaan ja tuulipuvut kahisemaan.

Tosta ajanvarauksesta yksityisen puolelle: jotta raha ei menisi hukkaan, niin olisi hyvä jos saat jostain suosituksia. Vinkkiä kenelle tosi hyvälle mennä. Ajanvarauspaikoissa jotkut virkailijat saattavat osata vinkata, ja sitten on tietty netti ja ihmiset.

Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää että tuomioni oli liian pieni ja ansaitsen enemmän rangaistusta. Vankila oli kamala paikka, vartijat ja muut vangit kiusasivat minua autismini takia ja ansaitsen joutua sinne takaisin. En koita, tulen vaa aggressiiviseksi jos yritän liikuntaa ja meditointia ja lopetin tankotanssinkin kun olin liian läski ja huonokuntonen. Ja tanssinkin vuoden mutta lopetin ku autismin takia se on liian vaikeaa enkä kehity. Koitin vuoden tehdä lihaskuntoa mutta se toi vain ikäviä tunteita. En voi mennä ulos koska olen rikollinen. En ansaitse tsemppiä koska olen vankilassa ollut luuseri, pitäiskin laittaa Mielummin haukkumislappuja. En voi lainata rahaa ku en pysty maksaa takasin niin en voi mennä yksityiselle. Lopetan hoidon niuvanniemessäkin, olen jo yli vuoden käynyt ja mitään hyötyä ei ole.

[AlsSie]

Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää että tuomioni oli liian pieni ja ansaitsen enemmän rangaistusta. Vankila oli kamala paikka, vartijat ja muut vangit kiusasivat minua autismini takia ja ansaitsen joutua sinne takaisin. En koita, tulen vaa aggressiiviseksi jos yritän liikuntaa ja meditointia ja lopetin tankotanssinkin kun olin liian läski ja huonokuntonen. Ja tanssinkin vuoden mutta lopetin ku autismin takia se on liian vaikeaa enkä kehity. Koitin vuoden tehdä lihaskuntoa mutta se toi vain ikäviä tunteita. En voi mennä ulos koska olen rikollinen. En ansaitse tsemppiä koska olen vankilassa ollut luuseri, pitäiskin laittaa Mielummin haukkumislappuja. En voi lainata rahaa ku en pysty maksaa takasin niin en voi mennä yksityiselle. Lopetan hoidon niuvanniemessäkin, olen jo yli vuoden käynyt ja mitään hyötyä ei ole.

Noh epäilen yhä toisenlaista kaipuuta vankilaan. Mutta jos sanot että haluat enemmän rangaistusta, niin.....tsa daa tee sen aiemmin kirjoitetun suunnitelman mukaan, sillä kun et halua tehdä liikuntaa, terveyshommia ja yrittämisiä niin nehän menevätkin rangaistuksesta. Voit siis vankilan sijaan suorittaa rangaistusta ehdotetun hyvinvointisuunnitelman (tms) mukaan! Ja mikä parasta tämä rangaistus kääntyykin koko ajan plussan puolelle.

Huomaan että liikunnan suhteen sulla tulee esteeksi : tunteet/mieli ja itsesi hyväksyminen.
Jokaista juttua joutuu harjoittelemaan, ei ne heti suju. Ole itsellesi armollinen. Suurin asia kohdallasi on ehkä toi itsensä hyväksyminen - unohda se miltä omasta mielestäsi näytät, vaan keskity ja siirrä huomiosi siihen, miltä kehossa tuntuu ja näe tekemäsi asiat plussina.

Sulla on liian korkea vaatimustaso itsesi suhteen esim liikunassa. Sitä madaltamaan, sitä rentouttamaan. Se että on hidas oppimaan jonkin urheilulajin/jien liikesarjoja, niin entäpä sitten - jokainen tekee itselleen eikä verrannossa muihin, ja ne jotkut muut voivat olla hitaampia jossakin muussa asiassa. Vaatii enemmän kanttia harjoittaa jotakin, missä oppiminen/kehittyminen on itselle vaikeampaa. Mitäpä jos muutat suhtautumista myös niin, että et ota tavoitteeksi kehittymistä (joka tapauksessa kehittymistä tapahtuu) jossakin lajissa, vaan menet harrastamaan lajia esim tankotanssia kunnon kohotuksen ja sen nauttimisen takia.
Oikeasti mieti näitä ja jospa alkaisit uudestaan harrastamaan tanssimista eri asenteella ja armollisuudella.
Autismin takiakin tarvisit rennompaa itsesi hyväksyvämpää suhtautumista, ota itsesi sellaisena kuin olet ja että se riittää. Ilmankin autismia on joillain ihmisillä oppiminen hitaampaa tietyissä lajeissa tai asioissa, samalla voi jossain muussa asiassa olla nopeampi kuin muut. Munkin on vaikea kässätä liikesarjoja liikunnan lajeissa, olin niin tumpelo yhdessä urheiluharrastuksessa että kyllä se itseä vähän hävetti (koska keskityin kyllä, mutta silti en nopeasti saanut sarjoja päähän/kehoon) mutta tsemppasin sitten vaan - ymmärrän sua siis ja voihan olla mahdollista, että mussakin on lievää autismia (tai sitten ei, pyrin vältt. oversharingia, joka alkaa sitten vaivaamaan jne). Ole ylpeä kynnnysten ylittämisestä.

Joka tapauksessa ymmärrän että voi olla kynnyksiä joidenkin asioiden tekemiseen ja että on tuntemuksia epätoivosta yms ulkopuolisuuden kokemiseen ja syvyyksiin. Lähdet siltä tasolta jolta pystyt, askel kerrallaan, päivä kerrallaan, älä ajattele liian pitkälle äläkä toista vanhingollisia ajatuksia ääneen. Aivosi ottavat vastaan sen, mitä sanot ja ajattelet, ala vaikka sanoa "ehkä pystynkin."

[JohannaK]

Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää että tuomioni oli liian pieni ja ansaitsen enemmän rangaistusta. Vankila oli kamala paikka, vartijat ja muut vangit kiusasivat minua autismini takia ja ansaitsen joutua sinne takaisin. En koita, tulen vaa aggressiiviseksi jos yritän liikuntaa ja meditointia ja lopetin tankotanssinkin kun olin liian läski ja huonokuntonen. Ja tanssinkin vuoden mutta lopetin ku autismin takia se on liian vaikeaa enkä kehity. Koitin vuoden tehdä lihaskuntoa mutta se toi vain ikäviä tunteita. En voi mennä ulos koska olen rikollinen. En ansaitse tsemppiä koska olen vankilassa ollut luuseri, pitäiskin laittaa Mielummin haukkumislappuja. En voi lainata rahaa ku en pysty maksaa takasin niin en voi mennä yksityiselle. Lopetan hoidon niuvanniemessäkin, olen jo yli vuoden käynyt ja mitään hyötyä ei ole.

Noh epäilen yhä toisenlaista kaipuuta vankilaan. Mutta jos sanot että haluat enemmän rangaistusta, niin.....tsa daa tee sen aiemmin kirjoitetun suunnitelman mukaan, sillä kun et halua tehdä liikuntaa, terveyshommia ja yrittämisiä niin nehän menevätkin rangaistuksesta. Voit siis vankilan sijaan suorittaa rangaistusta ehdotetun hyvinvointisuunnitelman (tms) mukaan! Ja mikä parasta tämä rangaistus kääntyykin koko ajan plussan puolelle.

Huomaan että liikunnan suhteen sulla tulee esteeksi : tunteet/mieli ja itsesi hyväksyminen.
Jokaista juttua joutuu harjoittelemaan, ei ne heti suju. Ole itsellesi armollinen. Suurin asia kohdallasi on ehkä toi itsensä hyväksyminen - unohda se miltä omasta mielestäsi näytät, vaan keskity ja siirrä huomiosi siihen, miltä kehossa tuntuu ja näe tekemäsi asiat plussina.

Sulla on liian korkea vaatimustaso itsesi suhteen esim liikunassa. Sitä madaltamaan, sitä rentouttamaan. Se että on hidas oppimaan jonkin urheilulajin/jien liikesarjoja, niin entäpä sitten - jokainen tekee itselleen eikä verrannossa muihin, ja ne jotkut muut voivat olla hitaampia jossakin muussa asiassa. Vaatii enemmän kanttia harjoittaa jotakin, missä oppiminen/kehittyminen on itselle vaikeampaa. Mitäpä jos muutat suhtautumista myös niin, että et ota tavoitteeksi kehittymistä (joka tapauksessa kehittymistä tapahtuu) jossakin lajissa, vaan menet harrastamaan lajia esim tankotanssia kunnon kohotuksen ja sen nauttimisen takia.
Oikeasti mieti näitä ja jospa alkaisit uudestaan harrastamaan tanssimista eri asenteella ja armollisuudella.
Autismin takiakin tarvisit rennompaa itsesi hyväksyvämpää suhtautumista, ota itsesi sellaisena kuin olet ja että se riittää. Ilmankin autismia on joillain ihmisillä oppiminen hitaampaa tietyissä lajeissa tai asioissa, samalla voi jossain muussa asiassa olla nopeampi kuin muut. Munkin on vaikea kässätä liikesarjoja liikunnan lajeissa, olin niin tumpelo yhdessä urheiluharrastuksessa että kyllä se itseä vähän hävetti (koska keskityin kyllä, mutta silti en nopeasti saanut sarjoja päähän/kehoon) mutta tsemppasin sitten vaan - ymmärrän sua siis ja voihan olla mahdollista, että mussakin on lievää autismia (tai sitten ei, pyrin vältt. oversharingia, joka alkaa sitten vaivaamaan jne). Ole ylpeä kynnnysten ylittämisestä.

Joka tapauksessa ymmärrän että voi olla kynnyksiä joidenkin asioiden tekemiseen ja että on tuntemuksia epätoivosta yms ulkopuolisuuden kokemiseen ja syvyyksiin. Lähdet siltä tasolta jolta pystyt, askel kerrallaan, päivä kerrallaan, älä ajattele liian pitkälle äläkä toista vanhingollisia ajatuksia ääneen. Aivosi ottavat vastaan sen, mitä sanot ja ajattelet, ala vaikka sanoa "ehkä pystynkin."

Ei se ole rangaistus, se olisi vain typerää tehdä noita ehdottamiasi asioita. Kyl se jo jotain kertoo jos ei vuodessa opi edes perusasioita. Se olis typerää tehdä jos tietää että tekee väärin ja näyttää typerältä eikä minun rikollisena edes pidä mennä ihmisten ilmoille. Et tajua kuinka vaikeeta autisteille on liikunta. Kehossa tuntuu pahalta ja on paha mieli ja kiukkuinen liikunnan jälkeen eikä jaksa loppupäivän tehä mitää. Miksi pitäisi tuhlata rahaa sellasee josta tulee vaa paha mieli?

[Täytekakku Koskinen]

Olet kuitenkin ylioppilas ja farmaseutti. Olet varmasti saanut lisäaikaa kokeisiin ominaisuutesi vuoksi, niin kuin kuuluukin saada. Ei farmaseutin "papereita" kuitenkaan säälistä anneta. kyllä siinä vaaditaan osaamista. Hyvin monella ihmisella ei riitä kyvyt tuohon, mitä olet saavuttanut varmasti hyvinkin haastavissa olosuhteissa.

Tapahtuiko sinulle jotain, joka aiheutti nykyiset ongelmat? Et voi syyttää tästä exää. Miehen voi aina vaihtaa. Ei niitä kuulu puukottaa.

[JohannaK]

Olet kuitenkin ylioppilas ja farmaseutti. Olet varmasti saanut lisäaikaa kokeisiin ominaisuutesi vuoksi, niin kuin kuuluukin saada. Ei farmaseutin "papereita" kuitenkaan säälistä anneta. kyllä siinä vaaditaan osaamista. Hyvin monella ihmisella ei riitä kyvyt tuohon, mitä olet saavuttanut varmasti hyvinkin haastavissa olosuhteissa.

Tapahtuiko sinulle jotain, joka aiheutti nykyiset ongelmat? Et voi syyttää tästä exää. Miehen voi aina vaihtaa. Ei niitä kuulu puukottaa.

Ei se oo minkään arvoinen suoritus jos on saanut lisäaikaa kokeissa. Kyllähän töihinkin otetaan Mielummin sellainen, joka saa nopeasti tehtyä työn kuin sellane joka tekee hitaasti. Kyllä farmaseutin paperit saa tekemättä juuri mitään kun kokeet vaa monivalinta ja harjoittelus ja labrois riittää vaa et tulee paikalle, juuri mitään ei vaadita. Kyllä riittää lähes jokaisella siis kyvyt, farmaseutin tutkinto sopis ammattikouluun. Tajusin että sain liian lyhyen tuomion ja tajusin että graduni on paska vaikka olen sitä yli vuoden tehnyt ja hädin tuskin menee edes läpi joten kannattaa jättää kesken. Se jo kertoo etten osaa kun olen tehnyt kahden vuoden tutkintoa 5 vuotta. Tajusin myös että olen liian lihava.

[JohannaK]

Nonii, nyt oon sitten määrittelemättömän ajan pakkohoidossa koska on diagnosoitu psykoottinen masennus. Kumma kun ei oo sitä diagnosoitu aiemmin vaik oon käyny yli vuoden niuvanniemen poliklinikalla jossa on paljon tietoa psykooseista.

[Huutaja Jaana]

Nonii, nyt oon sitten määrittelemättömän ajan pakkohoidossa koska on diagnosoitu psykoottinen masennus. Kumma kun ei oo sitä diagnosoitu aiemmin vaik oon käyny yli vuoden niuvanniemen poliklinikalla jossa on paljon tietoa psykooseista.

Eli M3 tehty? Pääsetkö ulkoilemaan lainkaan?

[JohannaK]

Nonii, nyt oon sitten määrittelemättömän ajan pakkohoidossa koska on diagnosoitu psykoottinen masennus. Kumma kun ei oo sitä diagnosoitu aiemmin vaik oon käyny yli vuoden niuvanniemen poliklinikalla jossa on paljon tietoa psykooseista.

Eli M3 tehty? Pääsetkö ulkoilemaan lainkaan?

Tais olla se. En pääse ollenkaan.

[Täytekakku Koskinen]

Nonii, nyt oon sitten määrittelemättömän ajan pakkohoidossa koska on diagnosoitu psykoottinen masennus. Kumma kun ei oo sitä diagnosoitu aiemmin vaik oon käyny yli vuoden niuvanniemen poliklinikalla jossa on paljon tietoa psykooseista.

Eli M3 tehty? Pääsetkö ulkoilemaan lainkaan?

Tais olla se. En pääse ollenkaan.

Jos hoito jatkuu, sinulle tehdään uusi tarkkailulausunto 3 kk:n sisällä, joka menee hallinto-oikeuteen vahvistettavaksi. Pyydä ehdottomasti mukaan joku tukihenkilö, joka oikeasti ymmärtää noita asiota.

[JohannaK]

Eli M3 tehty? Pääsetkö ulkoilemaan lainkaan?

Tais olla se. En pääse ollenkaan.

Jos hoito jatkuu, sinulle tehdään uusi tarkkailulausunto 3 kk:n sisällä, joka menee hallinto-oikeuteen vahvistettavaksi. Pyydä ehdottomasti mukaan joku tukihenkilö, joka oikeasti ymmärtää noita asiota.

Varmasti jatkuu vielä sen 3kk jälkeen. Ei tukihenkilö tässä auta ku lääkäri määrä mitä mieli tekee.

[Huutaja Jaana]

Tais olla se. En pääse ollenkaan.

Voi vittu. Vaadi ulkoilua vaikka sitten hoitajan saattamana.

[Täytekakku Koskinen]

Varmasti jatkuu vielä sen 3kk jälkeen. Ei tukihenkilö tässä auta ku lääkäri määrä mitä mieli tekee.

Tottakai lääkäri määrää, mutta jos vain alistut, näyttää lääkärinkin silmin, että olet luovuttanut. Muista kuitenkin, että riehumalla vain pahennat asiaa.

[Huutaja Jaana]

Ei ne lääkärit mitään sadisteja ole. Eiköhän se ajattele kaikkien parasta pitkällä tähtäimellä vaikka nyt toki paskalta tuntuukin.

[LiamNeeson]

Iso peukku AlsSie, Jaana ja Täytekakku. Upeaa että jaksatte, toivottavasti J.K ainakin joskus vielä osaa arvostaa tätä tukea.
Kaikkea hyvää hänelle, eiköhän niitä valon pisaroitakin vielä pirskahtele elämässä.