Inhimillisyyteen kuuluu myös pahuus, halusimme tai emme. Ihmiset tekevät pahoja asioita, ja ihmisille tapahtuu pahoja asioita. Ihmisillä ei ole 100% jaettua arvopohjaa ja moraalikoodistoa, eikä asioita voi perustella sillä, että ’kaikki vanhemmat laittavat lapsen etusijalle’, ’yksikään vanhempi ei tee omalle lapselle pahaa’ jne. Se ei vaan ole totta, tästä on miljoonittain esimerkkejä.Rousku kirjoitti: La Heinä 26, 2025 1:52 amEi perhettä tietenkään mistään tuomita! Jos joku tuomitaan, niin vanhemmat ja hekin kumpikin erikseen.Inehmo kirjoitti: Pe Heinä 25, 2025 8:59 pm Asian toinen puoli: Ottaen huomioon, etteivät sossut ole osanneet saada perheen luottamusta osakseen. Syystä ja toisesta. Yksi syy oli lasten vieminen, jopa rintalapsen, kahdeksi päiväksi. En muista vuosilukua tai sitä, todettiinko vienti vääräksi toimenpiteeksi. Ainakin vauva oli huutanut äitiään äänensä käheäksi. Toinen oli oven läpi tulo ja lasten väkivaltainen vienti v 24. Kolmas aikomus lasten hajasijoituksesta vaikka vanhemmilla oli isompi talo katsottuna. Ja mitä muuta mahdollista? Kannattaa muistaa myös perheen puoli eli inhimillinen näkökanta. Heitä ei ole vielä tuomittu, ja jos tuomitaan, tuomarina eivät ole minfon huutelijat eivätkä syyttäjänä minfon neropatit.
Inhimillinen näkökanta on se, että lapsella eli tulevalla aikuisella ei tässä yhteiskunnassa ole järin ruusuista tulevaisuutta, jos on koulut käymättä. Ylipäätään lainsäädäntö on tehty juuri inhimillistä näkökantaa ajatellen. Jotta ei olisi tyranneja, suurempia tai pienempiä, jotka voivat toteuttaa itseään kohtelemalla muita miten mielivät.
Eivät lapset ole vanhempiensa omaisuutta. Meillä on ihan inhimillisestä näkökannasta eli lapsia ajatellen päädytty siihen, että on eräitä velvollisuuksia, jotka pitäisi hoitaa, ajattelivat vanhemmat mitä tahansa, ja vaikka lapset itsekään eivät tykkäisi.
Useimmat vanhemmat kyllä haluavat lapsilleen parasta, ja useimmat eivät tee lapsille tarkoituksella pahaa. Ihmisissä on kuitenkin aina myös itsekkyyttä, ja joissain tämä piirre syystä tai toisesta korostuu. Jos oma napa on tärkein, ei kyetä laittamaan lapsen tarpeita etusijalle.
Tämän perheen kohdalla on tullut monesta syystä sellainen viba, että vanhemmat eivät kykene hahmottamaan lasten tarpeita ja asettamaan niitä etusijalle. Mitä pappa Vähäkangas kuvaa ’poikkeuksellisen vahvaksi äidinrakkaudeksi’ voisi joku muu (esim. lastenpsykiatri) kuvata lapsiin ripustautumiseksi ja normaalin eriytymiskehityksen estämiseksi. Kun vanhemmalla on pakottava tarve olla lasten lähellä 24/7 vielä siinä kohtaa, kun he ovat kouluikäisiä, se ei yksinkertaisesti ole peräisin lapsen tarpeista. Lapsiin takertuminen ja ”naarastiikerinä kynsin hampain huolehtiminen” (joka on pappa Vähäkankaalta on aika erikoinen sanavalinta) palvelevat äidin tarpeita, eivät lasten. Napanuoran kuuluu katketa, jotta lapsi pystyy kehittymään normaalisti.
Referenssi pappa V:n haastikseen:
”Karoliinan tuntien on vaikea kuvitella, että jostakin löytyisi suurempaa äidinrakkautta kuin Karoliinalla on. Hän on kuin naarastiikeri, pitää kynsin hampain huolen omista lapsistaan, isoisä sanoo.”
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kad ... an/9185366