Otteita muutamasta muusta jutusta. Lihavoinnit omiani, ja korjasin myös muutamia kirjoitusvirheitä:
Ilta-Sanomat, 11.08.1976, s. 9 kirjoitti:
Kaupunki etsi MURHAAJAA
[- -]
Poliisi viritti uusia verkkoja Susanne Lindholmin murhaajan kiinnisaamiseksi maanantaina saatujen tärkeiden johtolankojen kuivuttua kokoon.
[- -]
Vaikka pidetäänkin todennäköisenä, että kuristaja on etsiytynyt Susannen seuraan vasta hänen kotimatkallaan, aluksi epäselvyyksiä aiheutti epätäsmälliset tiedot tapahtumista hotelli Hesperiassa.
Yksikään IS:n haastattelema yökerhon henkilökuntaan kuuluva ei muistanut nähneensä siellä Susannea. Toiset pitivät jopa täysin varmana, että hän ei ole siellä käynyt.
- Mutta onhan talossamme muitakin ravintoloita.
- Hotellin asiakkaat ovat tunnistaneet Susannen ja sanoneet hänen lähteneen kello kolme. Ensiksi mainittu aikamäärä kello kaksi oli pelkkä arvio, sanoi komisario Latikka.
Sofianlehdonkadun maastossa epäillään erään ilmoituksen mukaan liikkuneen väkivallantekijän jo murhayötä edeltävänä vuorokautena.
[- -]
Ajan määrityksen kannalta merkille pantavaa on erään Susannen kotitalossa asuvan naishenkilön kuulema avunhuuto sunnuntai-aamuna kello 4. Nainen ei kuitenkaan ollut varma kuulemastaan, eikä kiinnittänyt asiaan enempää huomiota.
Ilta-Sanomat, 12.08.1976, s. 1, 28 kirjoitti:
Naarmukasvoista miestä etsitään
Susanne kuristusmurhaa tutkiva Helsingin rikospoliisi etsii nyt miestä, jolla on todennäköisesti naarmuja ja pieniä haavoja kasvoissaan. Nämä vammat mies on ilmeisesti saanut Susanne Lindholmin, 25, kamppaillessa surmaajansa kanssa, ilmoitti apulaispoliisipäällikkö Väinö Rantio IS:lle.
Rikospoliisi joutui vapauttamaan sen miehen, joka jonkin aikaa oli pidätettynä kuulusteluja varten ja jonka pidätystä IS eilen piti todennäköisenä. Apulaispoliisipäällikkö Rantio vahvisti tänään, että tutkijoilla oli tallessa mies, joka kuitenkin nyt on vapautettu.
Miehellä ei ollut alibia surmatekoon, mutta kaikesta huolimatta tutkinnalliset seikat puolsivat hänen vapauttamistaan. Uusia pidätyksiä ei tämän jälkeen ole tehty.
- Poliisilla on runsaasti tarkistettavia seikkoja tutkittavanaan, huomautti Rantio.
Tällä hetkellä toivotaan vihjeitä miehestä, jolla mahdollisesti on naarmuja ja pieniä haavoja kasvoissaan.
IS löysi eilen vuokra-autoilija Pekka Suomisen, joka uskoo nähneensä kyytiä kärkkyvän Susannen hotelli Hesperian tuntumassa surmayönä. Suomisen havainnot on välitetty kuristussurman tutkijoille.
Näkikö Suominen todella Susannen vai erään toisen neitosen, joka paljon muistutti seksuaalimurhan uhria, on vielä arvoitus.
- Tämä toinen neitonen on harhauttanut meitäkin, sanoi Rantio.
[- -]
Susannen tapauksesta lisää sivulla 9.
Apu-lehti, 27.08.1976, s. 4-7 kirjoitti:
Poliisi pyytää apuanne: Kuka näki tämän tytön?
[- -]
Lentovirkailija Susanne Lindholmin viimeinen iltavuoro työssään Helsingin lentoaseman lähtevien matkustajien osastolla päättyi lauantaina elokuun seitsemäntenä päivänä kello 21.
Susanne oli puhelimessa sopinut tapaavansa siskonsa eräiden yhteisten tuttavien luona Haagassa ja sai kyydin samalla suunnalla asuvalta miespuoliselta työtoveriltaan.
Yhdessä siskonsa kanssa Susanne istui puolisen tuntia hotelli Haagan ravintolassa, jossa hän nautti yhden oluen. Sisarella ei ollut rahaa, joten Susanne tarjosi siskollekin omista varoistaan.
Kotona Sofianlehdonkatu yhdeksässä Susanne oli yhteinen huone siskonsa kanssa ja he olivat erittäin hyviä ystäviä keskenään.
Hotelli Haagassa he eivät viihtyneet ja päättivät lähteä keskustaan Helsinki-klubille. Helsinki-klubilla sisarukset istuivat suurimman osan murhenäytelmään päättyneestä illasta.
Heidän seurassaan oli useita henkilöitä, osa entisiä tuttavia, osa uusia tuttavuuksia. Helsinki-klubilla viettämänsä usean tunnin aikana Susanne joi vain kaksi viskiä.
Helsinki-klubilla Susannen seuraan liittyi norjalainen mies, pitkä vaalea viikinki, joka tanssitti tyttöä innokkaasti ja lopulta pyysi tätä mukaansa jatkoille hotelli Hesperian yökerhoon.
Susannen sisko lähti kotiin kello 1.20 lähteneellä bussilla ja Susanne siirtyi norjalaisen seurassa hotelli Hesperiaan. Hesperian yökerhossa Susannen tiedetään istuneen koko loppuillan vain norjalaisen seurassa. Tiedetään tytön nauttineen siellä yhden viskin.
Susanne ja norjalainen viettivät loppuajan yökerhossa tanssien ja valomerkin tullessa norjalainen pyysi Susannea huoneeseensa. Tutkimuksissa on selvinnyt Susannen seuranneen kavaljeeriaan yläkertaan huoneeseen, mutta viipyneen siellä korkeintaan viisi minuuttia. Ala-aulan vahtimestari kiinnitti huomionsa pariskuntaan.
Viimeinen varma havainto Susannesta on norjalaisen vieraan kertomuksessa rikospoliisille. Tutkijat vakuuttavat, ettei norjalaisella ehdottomasti ole mitään osuutta Susannen myöhempiin kohtaloihin.
- Me saimme miehen kuulusteltavaksi melkein välittömästi kun kuulimme, että hän oli illalla ollut Susannen seurassa, mutta tulimme vakuuttuneeksi hänen osattomuudestaan, toteaa komisario Martti Latikka.
Kello 3.20 sunnuntaina aamuyöllä alkaa Susanne Lindholmin surma tutkijoita askarruttava mysteeri, jossa he nyt pyytävät suuren yleisön apua.
Silloin Susannen tiedetään lähteneen hotelli Hesperiasta, mutta kaikki jäljet päättyvät siihen. Ei tiedetä, onko hän saanut läheltä hotellia kyydin joko taksilla tai muuhun ajoneuvoon.
Tiedetään kuitenkin, ettei hänellä olisi enää ollut rahaa taksikyydin maksamiseen.
- Hän oli reipas ulkoilmaihminen, joka oli tottunut kävelemään pitkiäkin matkoja, sanoo komisario Latikka. - Siksi meillä on yhtenä mahdollisuutena se, että hän olisi kävellyt koko matkan kotitaloonsa ja kohdannut surmaajan vasta niillä seuduilla.
Silti tutkijat pitävät vahvimpana käsityksenään, että Susanne on noussut johonkin ajoneuvoon jo aivan lähellä hotelli Hesperiaa.
- Hotellista kestää kävellä Susannen kotitalolle noin 34-40 minuuttia, komisario Latikka laskee. - Jos hän olisi kävellyt tuon matkan sinä yönä, me todennäköisesti olisimme saaneet hänestä enemmän varmoja ilmoituksia. Aamu oli jo kohtalaisen valoisa, takseja oli paljon liikkeellä. Useat ravintolat olivat äskettäin sulkeneet ovensa, joskaan Susannen reitillä niitä ei juuri ole.
- Juuri tämä meitä ihmetyttää, ettemme ole saaneet yhtään havaintoa sitten hotelli Hesperian jälkeen. Me saimme useita havaintoja hotelli Hesperian edessä liikkuneesta tytöstä, jonka tuntomerkit aluksi sopivat, mutta totesimme tytön toiseksi.
Lisäksi Susannen kävelyreitiltä olisi tullut ilmoituksia yksityisautoilijoilta.
- Hän oli niin huomiota herättävän näköinen, suorastaan erittäin kaunis, hoikka ja hyväkuntoinen, että varmasti olisi saanut kyytitarjouksia kävellessään ja varmasti joku näistä ajajista olisi jo meille ilmoittautunut, Latikka toteaa.
Susanne Helena Lindholm oli hotelli Hesperiasta lähtiessään pukeutunut pitkähköön harmahtavaan muodikkaaseen kietaisuhameeseen, mustaan villatakkiin, jonka alta näkyi valkoista puseroa. Jaloissa hänellä oli ruskeat korkeakorkoiset remmisandaalit, jotka tekivät hänet jonkin verran 163 sentin pituuttaan kookkaammaksi.
Kaulassa hänellä oli musta korupanta, kainalossaan vaaleanruskeasta nahasta valmistettu suurikokoinen pussimainen käsilaukku. Hänen pitkä tummanruskea tukkansa ulottui lähes olkapäille, kasvot olivat hyvin ruskettuneet ja hänellä oli huomiota herättävän tummat kulmakarvat.
On mahdollista, että Susannella oli ollut lisäksi yllään Finnairin lyhyt kesäpusakka harteille heitettynä. Puserossa on vihreällä pohjalla sinisiä Finnairin merkillä varustettuja palloja.
Susanne Lindholm löydettiin raa'asti surmattuna kotitalonsa urheiluvälinevarastosta Sofianlehdonkatu yhdeksästä sunnuntaina 8. elokuuta kello 13.15.
- Kuolinhetken olemme ajoittaneet aamuyön tunteihin, joten tärkeintä olisi saada havaintoja sunnuntai-aamuyöstä kello 3.20 lähtien, toivoo komisario Latikka.
Helsingin rikospoliisin väkivaltatoimisto on työskennellyt korkeapaineella Susannen ruumiin löytymisestä saakka. On kuulusteltu kymmeniä uhrin omaisia, tuttavia, työtovereita.
On keskusteltu ravintola- ja hotellihenkilökunnan, taksien, nakkikioskimyyjien, yöhuoltamoiden hoitajien kanssa. Kukaan ei tiedä mitään Susannesta siitä lähtien kun hän poistui hotelli Hesperiasta.
[- -]
Komisario Latikka korjaa myös yhden Susannen viimeisestä illasta kerrottaessa helposti syntyvän käsityksen vääränä: - Tiedämme varmasti, että hän oli hotelli Hesperiassa ensi kertaa eläessään. Hän ei yleensäkään ollut ravintolaihminen. Lähtö siskon kanssa kaupungille tapahtui aivan päähänpistosta.
Susanne oli kielitaitoinen, kotikielenä oli ruotsi, mutta hänen suomestaan sitä ei juuri havainnut. Sen lisäksi hän oli työssään oppinut espanjaa koulussa lukemansa saksan lisäksi.
Hänellä ei ollut paljon tuttavia Suomessa, sillä hän oli ollut kenttävirkailijana ulkomailla ja matkusteli lomillaan paljon. Susanne oli lukenut merkonomiksi ja lisäksi valmistunut liikunnanohjaajaksi. Hän olisi vielä halunnut jatkaa liikunnallisia opintojaan lääkintävoimistelijan kurssilla Ruotsissa.
Helsingin rikospoliisin väkivaltatoimisto pyytää siis tuolta yöllä mahdollisia havaintoja joko edellä kuvatusta jalkaisin liikkuneesta tytöstä tai mahdollisesti autosta, jossa Susanne olisi voinut olla kyydissä.
- Tiedämme, että tämä on vaikea tapaus. Autolla kestäisi hotellista Susannen kotiin vain kuusi minuuttia, mutta ovathan he voineet ajella ensin muuallakin. Siksi toivomme pienintäkin vihjettä, pyytää komisario Latikka ja katselee mietteissään Susannen kuvaa karun työhuoneensa pöydällä.
Tunnen myös osittain tuon kävelyreitin ja sen varrelle mahtuu viheralueita. Siellä on saattanut yöllä olla liikkeellä puskatumputtajia, jotka ovat tehneet havaintoja ja mahdollisesti näyttäytyneet Susannelle. Median ja poliisin kysyessä silminnäkijöitä, niin ilmoittautuuko puskatumputtaja, että hän kyllä näki Susannen kävelemässä. Sitten poliisin kysyessä, että mitäs itse sitten teit tuolloin siellä puskassa? Voi olla vähän vaikea vastata. Eli on ihmisiä, jotka eivät ole kiinnittäneet vastaantulijoihin huomiotaan, osa on ollut laittomuuksia tekemässä ja osa ei ole havainnut mitään ollessaan päissään tai muuten vain ajatuksissaan. Kaikesta huolimatta minun mielestäni aikataulu kertoo meille Susannen kävelleen ja täsmää siihen.