Kari Erikssonilla on tärkeää asiaa

[Oikeus ennen kaikkea]

Kari Eriksson on puolustanut pahimpia rikollisia ja nähnyt paljon – nyt hänellä on varoitus meille kaikille
Yhä useamman rikoksesta epäillyn mielenterveyden tilaa on haluttu selvittää tänä vuonna. Oikeuspsykiatrian asiantuntijan mukaan rikostapauksissa on aiempaa oudompia piirteitä.

Suomen kokeneimpiin rikosasianajajiin kuuluva oululainen Kari Eriksson kritisoi voimakkaasti mielenterveysongelmista kärsivien ihmisten hoidon tilaa Suomessa.
Erikssonin mukaan hoidon saamisen, riittävyyden ja jatkuvuuden ongelmat ovat alkaneet näkyä entistä selvemmin tapauksissa, joita hän saa hoitaakseen.
Suurin osa Erikssonin asiakkaista on vähävaraisia oikeusapuasiakkaita.
Asianajaja laskee, että esimerkiksi viimeisen vuoden sisään hänellä on ollut ainakin kuusi asiakasta, jotka kaikki todettiin laajojen mielentilatutkimusten jälkeen syyntakeettomiksi.
Hänen mukaansa kukaan heistä ei ollut saanut riittävästi apua ongelmiinsa ennen rikokseen syyllistymistä.
– Tuntuu kummalta, että suurin osa näistä ihmisistä on ollut jollain tavalla avohoidon tai jopa osittaisen osastohoidon parissa, mutta ongelmia ei ollut huomattu. Vasta sitten, kun paha asia sattuu, edessä on pitkä hoitojakso.
Kari Eriksson on hoitanut urallaan satoja henkirikosjuttuja ja muita vakavia rikostapauksia.

Kari Eriksson kertoo kohtaavansa yhä enemmän myös muita kuin syyntakeettomaksi todettuja rikoksentekijöitä, joilla on hänen mielestään riittämättömästi hoidettu mielenterveysongelma.
Hän sanoo, että mielenterveysongelmat ja hoidon puutteet ovat tulleet esiin hyvin vakavissa tapauksissa: murhissa, tapoissa tai niiden yrityksissä.
Tilanne on alkanut painaa hänen mieltään.
Eriksson sanoo pelkäävänsä, että äkkinäiset, ulkopuolisiin kohdistuvat rikokset alkavat yleistyä, jos tilanteelle ei tehdä mitään.

Hänen näkemyksensä mukaan psykiatrian sairaalapaikkojen vähentäminen on johtanut siihen, että avohoidon varaan jää nykyään liian huonokuntoisia ihmisiä, jotka eivät pärjää.
– Yhdellä asiakkaallani oli paranoidinen skitsofrenia. Hänen hoitonaan oli, että puhelimeen tuli viesti: ota lääke.

Mielentilatutkimusten määrä kasvussa
Oikeuspsykiatrian asiantuntija, erikoislääkäri Marko Lindberg pitää mielenterveyspalveluihin ja niiden riittävyyteen kohdistuvaa huolta perusteltuna. Hän kommentoi asiaa yleisellä tasolla.
Lindbergin mukaan on ollut jo pidempään nähtävissä, että avohoito ei aina toteudu riittävän hyvin ja psykiatrisia sairaalapaikkoja on liian vähän. Tämä koskee hänen mukaansa sekä akuutti- että pitkäaikaishoitoa tarvitsevia.
Jos sairaalaan pääsee, hoitojakso saattaa jäädä hyvinkin lyhyeksi. Tämä on ongelma esimerkiksi pitkäaikaisesti oireilevissa psykoosisairauksissa.
– Eihän kahden tai kolmen viikon hoitoepisodi riitä siihen, että sairastuneen kanssa tutustuttaisiin systemaattisesti psykiatriseen sairauteen tai sen asianmukaiseen hoitoon, Lindberg sanoo.
Lindbergin mukaan THL:n oikeuspsykiatriselle lautakunnalle on tullut tämän vuoden heinäkuuhun mennessä käsiteltäväksi jo noin satakunta tapausta, joissa oikeudet ovat halunneet selvittää rikoksesta epäillyn mahdollisia mielenterveysongelmia. Määrä on lisääntynyt selvästi aiemmista vuosista, jolloin koko vuoden määrä on ollut noin sadan luokkaa.

Marko Lindbergin mukaan on vaikea tietää, miksi sekä tehtyjen tutkimusten että syyntakeettomiksi todettujen määrät näyttävät kasvavan.
Se voi hänen mielestään kertoa siitä, että tuomioistuinjärjestelmä osaa entistä paremmin haarukoida henkilöt, jotka kannattaa lähettää arvioitavaksi.
– Se voi tarkoittaa sitäkin, että meillä on enemmän huonossa hoitotasapainossa olevia ihmisiä, jotka syyllistyvät vakaviin rikoksiin.
Lindberg kuvailee tänä vuonna käsiteltäväksi tulleita tapauksia jollain tapaa entistä oudommiksi ja raaemmiksi.

Rikosasianajaja Kari Erikssonin mukaan osa hänen kohtaamistaan rikoksentekijöistä on itse tunnistanut mielenterveysongelmansa ja halunnut enemmän apua.
Osa ei ole kokenut itseään sairaaksi, vaikka todellisuudessa ongelmat ovat olleet hyvinkin syviä.
– Jos hoito on sitä, että ihmisen tulee pärjätä omillaan, se ei ole hoitoa vaan laiminlyöntiä, Eriksson kritisoi.

https://yle.fi/a/74-20175129

[Svimba]

Kyllähän ton huomaa ku hengaa Hesassa, kaduilla vitusti avohoito potilaita.
Mä oon kyllä lukenut että noita tutkimuxia ei haluta enää määrätä ku on niin kalliita.

[Vanilja]

Erikson on raskaasti hakoteillä syyttäessään sairaanhoidon resursseja. Vika on hänen omalla "tontillaan" eli lainsäädännössä. Ongelma ei ole se, ettei hoitoa olisi saatavilla vaan se, ettei sitä haluta vastaanottaa eikä siihen voi pakottaa kuin ääritapauksissa.

Ihan sama kuinka umpihullu ihminen tulee päivystysvastaanottoon niin homma menee näin:
1.a JOS hän osaa käyttäytyä sen hetken kunnolla kun lääkäri tutkii hänet, niin lääkärillä ei ole oikeutta ohjata häntä psykiatrian puolelle tutkimuksiin ilman syytä.
1.b JOS hän ei käyttäydy niin kuin ihminen, lääkäri tekee lähetteen psykiatrian poliklinikalle ja potilas viedään sinne.
2.a JOS potilas ei halua psykiatrialle vaan karkaa, sinne meni eikä kukaan saa ottaa kiinni ennenkuin on uudestaan aihetta (eli esim riehuu uudelleen kaupungilla).
2.b JOS potilas menee psykiatrian polille, niin psykiatriaan erikoistunut lääkäri arvioi hänet vastaanottohetkellä.
3.a JOS potilas osaa taas käyttäytyä hetken, psyk lääkäri ei voi määrätä häntä hoitoon/jatkotutkimuksiin ilman syytä.
3.b JOS potilas ei käyttäydy kuin ihminen, psykiatrian lääkäri voi määrätä hänet jatkotutkimuksiin eli 3 pv arvioon. Tämä on ns pakkolähete mutta se on vain 3 pv.
4.a JOS potilas osaa käyttäytyä 3 pv, (tai edes ne 2 viimeistä päivää), häntä ei voida määrätä jatkohoitoon vaan hän kävelee ulos vapaana.
4.b JOS potilas ei käyttäydy kuin ihminen noiden 3 pv aikana, hänestä voidaan tehdä lähete pidempään pakkohoitoon mutta se pitää vahvistaa oikeudessa ja siihen tulee lausuntoja yleensä mm lähiomaisilta ja potilaalta itseltään.
5.a JOS potilaan puoliso tms omainen vastustaa ja potilas vastustaa niin lääkärin lähete on heikoilla. Potilaan oikeusturva on nykyään järkyttävän vahva ja yleensä puoliso on myös MT ongelmainen, joten hän voi valehdella potilaan puolesta mitä vaan.
5.b JOS potilas jää vapaaehtoisesti hoitoon eivätkä omaisetkaan vastusta, hän voi olla hoidossa niin kauan kuin on tarvetta ja halua. Jos potilas haluaa lopettaa hoidon, hän voi kävellä ulos milloin haluaa (sen ekan 3 pv jälkeen).
6. JOS potilas on kertakaikkiaan umpihullu ja hänelle saadaan potilaan (ja omaisten) vastustuksesta huolimatta tehtyä lähete pitempään pakkohoitoon, se on haettava oikeuden kautta kuten aiemmin sanoin ja lisäksi se on arvioitava uudelleen vähän väliä ja jokainen potilaan (ja omaisten) tekemä valitus on käsiteltävä oikeudessa, yleensä ilmaisten oikeusavustajien avustuksella.

Eli suomeksi: 3 pv voi määrätä hoitoon, loput on täysin vapaaehtoista. Nämä Eriksonin asiakkaat tuntevat systeemin tosi hyvin ja käyttävät sitä hyväkseen eli kun on riittävän pitkä putki viinaa/liimaa/huumeita yms alla, kunto alkaa pettää ja paska tulee koko ajan housuihin, hakeudutaan päivystyksen kautta psykiatrian osastolle 3 päiväksi, jossa potilas pestään, vaatetetaan uudelleen, syötetään ja lääkitään ja kun hän on levännyt ja voimistunut vähän, hän kävelee ulos ja taas jaksaa vetää uudella innolla.

[Oikeus ennen kaikkea]

Edellä kirjoittanut on myös oikeassa. Lainaus artikkelista ketjun alussa:

Erikoislääkäri pohtii, pitäisikö lakia muuttaa
THL:n oikeuspsykiatrin Marko Lindbergin mukaan tilanne on erityisen vaikea sellaisen ihmisen kohdalla, joka ei itse halua hoitoa, vaikka lääketieteellisesti arvioiden tarvitsisi sitä. Lindberg sanoo, että lainsäädäntö korostaa itsemääräämisoikeutta eli sairastuneen oikeutta tehdä omat ratkaisunsa.
Hänen mielestään Suomessa voitaisiin pohtia, pystyttäisiinkö lainsäädännön muutoksilla velvoittamaan vaikeimmin sairaita avohoitokäynneille ja tarvittaessa käyttämään lääkitystä. Tällaisen toteuttaminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista.
– Jos perusoikeuksiin puututtaisiin uudella tavalla, pitäisi olla todella vahva näyttö siitä, että se todennäköisesti estäisi vakavia rikoksia, oikeuspsykiatri pohtii.

[Bird]

Mielestäni hyvä kannanotto Erikssonilta. Vankilat on täynnä diagnosoimattomia vakavasti traumatisoituneita, oppimishäiriöisiä ja mielenterveyden ongelmista kärsiviä ihmisiä. Olen myös työssäni törmännyt todella moniin ihmisiin, jotka eivät ole saaneet tarvitsemaansa apua hoitomyönteisyydestä huolimatta. Esimerkiksi kerran yritin saada psykoottista ja itsetuhoista asiakastani osastolle, niin osaston hoitaja, jonka kanssa keskustelin, purki tilannetta kertomalla, että heidän osastolleen pääsee nykyään lähinnä vain, jos on jo kävellyt auton alle. Asiakkaani ei päässyt osastolle ja hän kuoli jonkin aikaa sen jälkeen lääkkeiden yliannostukseen. Toki neuvoin mm. häntä hakeutumaan päivystykseen ynnä muuta sitä ennen ja hälytin hänen luvallaan apuun itsemurhien ehkäisyyn kehitetyn projektin työntekijät, jotka sentään olivat käyneet tapaamassa asiakasta. Mutta hekin vain kaksi kertaa.

Osastohoidon vähentäminen tosiaan näkyy kadulla ja kodeissa. Ymmärrän, että ei haluta laitostaa asiakkaita ja tuetaan näitä pärjäämään mahdollisimman omatoimisesti arjessa. Se ei vain kerta kaikkiaan monille riitä. Ja, jos osastolle sattuu pääsemäänkin, lääkärit pyrkii uloskirjaamaan potilaat äkkiä, vaikka tarve osastohoidon jatkolle olisi. Tiedän myös Vaniljan mainitsemat ongelmat, mutta hoitomyönteisiäkin ihmisiä on paljon. Silti riittävän vankkaa hoitoa ei moni hoitomyönteinenkään saa.

Oma ongelmansa ovat tietenkin sairaudentunnottomat ihmiset. Heidän kohdallaan lakimuutokset voisivat tuoda jonkin näköisen ratkaisun ongelmiin.

Ps. Mielestäni siis ongelma on sekä hoitoresursseissa että lainsäädännössä eikä joko tai.

[RL11/6]

Erikson on raskaasti hakoteillä syyttäessään sairaanhoidon resursseja. Vika on hänen omalla "tontillaan" eli lainsäädännössä. Ongelma ei ole se, ettei hoitoa olisi saatavilla vaan se, ettei sitä haluta vastaanottaa eikä siihen voi pakottaa kuin ääritapauksissa.

Ihan sama kuinka umpihullu ihminen tulee päivystysvastaanottoon niin homma menee näin:
1.a JOS hän osaa käyttäytyä sen hetken kunnolla kun lääkäri tutkii hänet, niin lääkärillä ei ole oikeutta ohjata häntä psykiatrian puolelle tutkimuksiin ilman syytä.
1.b JOS hän ei käyttäydy niin kuin ihminen, lääkäri tekee lähetteen psykiatrian poliklinikalle ja potilas viedään sinne.
2.a JOS potilas ei halua psykiatrialle vaan karkaa, sinne meni eikä kukaan saa ottaa kiinni ennenkuin on uudestaan aihetta (eli esim riehuu uudelleen kaupungilla).
2.b JOS potilas menee psykiatrian polille, niin psykiatriaan erikoistunut lääkäri arvioi hänet vastaanottohetkellä.
3.a JOS potilas osaa taas käyttäytyä hetken, psyk lääkäri ei voi määrätä häntä hoitoon/jatkotutkimuksiin ilman syytä.
3.b JOS potilas ei käyttäydy kuin ihminen, psykiatrian lääkäri voi määrätä hänet jatkotutkimuksiin eli 3 pv arvioon. Tämä on ns pakkolähete mutta se on vain 3 pv.
4.a JOS potilas osaa käyttäytyä 3 pv, (tai edes ne 2 viimeistä päivää), häntä ei voida määrätä jatkohoitoon vaan hän kävelee ulos vapaana.
4.b JOS potilas ei käyttäydy kuin ihminen noiden 3 pv aikana, hänestä voidaan tehdä lähete pidempään pakkohoitoon mutta se pitää vahvistaa oikeudessa ja siihen tulee lausuntoja yleensä mm lähiomaisilta ja potilaalta itseltään.
5.a JOS potilaan puoliso tms omainen vastustaa ja potilas vastustaa niin lääkärin lähete on heikoilla. Potilaan oikeusturva on nykyään järkyttävän vahva ja yleensä puoliso on myös MT ongelmainen, joten hän voi valehdella potilaan puolesta mitä vaan.
5.b JOS potilas jää vapaaehtoisesti hoitoon eivätkä omaisetkaan vastusta, hän voi olla hoidossa niin kauan kuin on tarvetta ja halua. Jos potilas haluaa lopettaa hoidon, hän voi kävellä ulos milloin haluaa (sen ekan 3 pv jälkeen).
6. JOS potilas on kertakaikkiaan umpihullu ja hänelle saadaan potilaan (ja omaisten) vastustuksesta huolimatta tehtyä lähete pitempään pakkohoitoon, se on haettava oikeuden kautta kuten aiemmin sanoin ja lisäksi se on arvioitava uudelleen vähän väliä ja jokainen potilaan (ja omaisten) tekemä valitus on käsiteltävä oikeudessa, yleensä ilmaisten oikeusavustajien avustuksella.

Eli suomeksi: 3 pv voi määrätä hoitoon, loput on täysin vapaaehtoista. Nämä Eriksonin asiakkaat tuntevat systeemin tosi hyvin ja käyttävät sitä hyväkseen eli kun on riittävän pitkä putki viinaa/liimaa/huumeita yms alla, kunto alkaa pettää ja paska tulee koko ajan housuihin, hakeudutaan päivystyksen kautta psykiatrian osastolle 3 päiväksi, jossa potilas pestään, vaatetetaan uudelleen, syötetään ja lääkitään ja kun hän on levännyt ja voimistunut vähän, hän kävelee ulos ja taas jaksaa vetää uudella innolla.

Pakkohoito ei ole vapaaehtoista ja se on nimenomaan hoitoa tuon 3 vrk tarkkailujakson (M1-lähete) jälkeen. Myös THL voi määrätä kriminaaleja pakkohoitoon, jos on otodettu syyntakeettomaksi.

Päihteidenkäytön seurauksena kadonnut pidätyskyky ei myöskään parane 3 vuorokaudessa vaikka saisi i.v:nä tiamiinihydrokloridia ja 3 x 2 mg Imodiumia. Eikä psykiatrinen osastohoito ole päihdehoitoa, vaan katkaisuhoito tapahtuu katkaisuhoitoasemalla.

[Pureva puheenjohtaja]

Tarkkailun ei ole pakko kestää tuota kolmea päivää, se voidaan lopettaa jo aiemmin, tai tehdä hoitoonmääräämispäätös vaikka jo yhden päivän jälkeen. Toinen asiavirhe: Suomessa ei näitä hoitoonmääräämispäätöksiä viedä automaattisesti oikeuden käsiteltäväksi eikä oikeus määrää pakkohoitoon. Lääkärit tekevät päätöksen määrätäänkö pakkohoitoon vai ei.

[RL11/6]

Suomessa ei näitä hoitoonmääräämispäätöksiä viedä automaattisesti oikeuden käsiteltäväksi eikä oikeus määrää pakkohoitoon. Lääkärit tekevät päätöksen määrätäänkö pakkohoitoon vai ei.

Hallinto-oikeus käsittelee hoitoonmääräämispäätöksistä tehtyjä muutoksehakuvalituksia. Käräjäoikeus on lähinnä psykiatrian asiakaskuntaa ja näin ollen jäävi puuttumaan asioihin.

[Pureva puheenjohtaja]

Täytyy vielä korjata tuota tarkkailuajan kestoa, sen kesto on enintään 4 päivää eikä 3.

[Haajamur]

Miten tähän tilanteeseen voidaan vaikuttaa?

Avohoitopotilait pyörii kaduil riesaks asti