Sellaista se on. Ennen kuin voi olla uimari, täytyy osata olla uimuri.Schimanski kirjoitti: Ma Elo 04, 2025 10:15 amNämä on kyllä jäätävän hyviä pointteja.jaakkeli kirjoitti: Su Elo 03, 2025 10:03 pm
Pointti on että tämä päivittely siitä "miten SM-tason painija voi upota niin helposti" kääntää asian nurinkurin. Jos SM-tason ei painija osaa uida niin SM-tason painija on vedessä PALJON suuremmassa vaarassa kuin tavallinen ihminen koska hän uppoaa niin nopeasti että useimmat ihmiset eivät ole sellaista uppoamista koskaan nähneet. Se käännekohta, jossa keho tulee lihasten ja rasvattomuuden takia vettä tiheämmäksi eikä luontainen kelluminen onnistu on todella radikaali eivätkä ihmiset oikein ymmärrä sitä koska kaikki ovat tottuneet kehoihin jotka ovat vettä hiukan vähemmän tiheitä ja kelluvat luonnollisesti. Jos haluaa kokeilla niin voi vaikka uida lyijypainojen kanssa (älkää kokeilko).
Täytyy tunnustaa että hyvänä kellujana olen aika harvoin ajatellut tuota asiaa tuolta kantilta vaikka ymmärrän kyllä että kelluminen ei ole kaikille yhtä helppoa.
Eli kelluminen on kaiken uimataidon alku. Jokaisen lapsen ja aikuisenkin tulisi ymmärtää, että ihmisen keho kelluttaa itse itseään niin kauan, kun keuhkoissa on ilmaa - ja vaikka maa katoaisi jalkojen alta, ei saa mennä paniikkiin. Ensiliikkeen tulisi olla aina, että KÄÄNNY SELÄLLESI. Kelluminen on aina helpompaa selällään kuin vatsallaan, ja selällään kelluessa myös voi hengittää esteettä. Kun kerran on opittu olemaan selällään - ja mahdollisesti vielä liikkumaan selkäasennossa potkimalla jalkoja ja käsien avulla, voi sen jälkeen kokeilla kellumista pystyasennossa.
Ja pystyasennossa kellutaan vähän niinkuin uimuri. Pää ja hengitystiet (suu, mahdollisesti nenä) pysyvät vedenpinnan yläpuolella, ja ne kädet pidetään vedessä koko ajan. Jos käsiä alkaa nostamaan vedenpinnan yläpuolelle, niin väsyminen ja sitämyötä hukkuminen on lähes varmaa.
Kun on osattu olla uimuri, voidaan tämän jälkeen alkaa harjoitella ryhtymään uimariksi. Itse muistan jo kolmivuotiaana polskineeni mökkirannassa käsipohjaa, ja jo seuraavana kesänä uin ihan oikeasti.
