Sariola kirjoitti:Jos on niin, että alkuperäisessä aivoruhjeessa ei ole ollut verenpurkaumaa, ei kudokseen ole vuotanut verta ja sen mukana hemoglobiinia, ei hemoglobiinista ole voinut syntyä hemosideriiniä.
Sariola on oikeassa. Joissakin aivoruhjeissa ei verenpurkaumaa ole. Tällaisessa aivoruhjeessa on pelkkää turvotusta ja ödeema, jotka "laajentavat" aivoja ruhjeen kohdalta. Myöhemmin kun ödeema ja turvotus hellittävät, on aivoihin jäänyt ko. kohdalle muusta aivokudoksesta erottuva epänormaali pehmentymä, ns. enkefalomalasia. Käsitykseni mukaan enkefalomalasia on myös ikuinen - aivokudos ei enää koskaan korjaannu ruhjeen kohdalta entiselleen.
MR on erittäin tehokas havaitsemaan myös krooniset enkefalomalasiat. "- - they found MR to be far superior to CT in the detection and characterization of shear injuries [tämä tarkoittaa DAI-vammoja] and hemorrhagic [hemosideriinikontuusio] and non-hemorrhagic [enkefalomalasiakontuusio] contusions during the subacute and chronic stages." (Pasin tutkimuksesta)
Pasin tutkimuksessa on kuva kroonisesta ohimoalueen enkefalomalasiasta. Kuvasta nähdään, että enkefalomalasia on erittäin hyvin havaittavissa MRI-kuvasta:
http://bodom.kerrostalo.huone.net/enkefalomalasia.jpg
T2-kuvauksen nouseva signaali lienee herkin havaitsemaan enkefalomalasiat.
Sen lisäksi ainakin voidaan epäillä, että hyvin pitkän ajan kuluttua myös hemosideriini voi poistua ainakin siinä määrin, että sitä ei enää näy MR tutkimuksellakaan.
Hemosideriini on ikuista, ainakin tämän lähteen mukaan:
"Gradually over the next year or two, the liquid center of the chronic hematoma is resorbed, leaving only the hemosiderin rim. This remains forever like a tattoo of the brain."
https://e-edcredits.com/XrayCredits/art ... ?testID=14
Hemosideriini on paramagneettista. T2-kuvauksen laskeva signaali on herkkä havaitsemaan hemosideriinin.
Voidaan epäillä, että hematoomarakkula on se tekijä, joka sekoittaa MRI-kuvauksen. Toinen Pasin tutkimuksen kadonneista ruhjeista oli 6 päivää vanha, se kuuluu siihen kategoriaan, jonka voi olettaa katoavan. Toinen ruhje oli 7 kuukautta vanha,
mutta samalla alueella oleva toinen ruhje oli havaittu nousevalla T2-signaalilla. Nouseva T2-signaali merkitsee, että ruhje on vasta "kehittymisvaiheessa". Huomatkaa, että tuossa ylläolevassa lainauksessa puhutaan yhdestä kahdesta vuodesta hematoomarakkulan lopulliseen tyhjentymiseen.
Vasta kun hematoomarakkula on kokonaan "imeytynyt kuiviin", jää jäljelle pelkkä hemosideriinireunus. Tämä reunus havaitaan herkästi laskevalla T2-signaalilla, eikä ruhje siitä enää muuksi muutu.
Pasin tutkimuksessa löydettiin 56 verenvuotoruhjetta ja 42 ei-vrenvuotoruhjetta. MRI havaitsi ei-verenvuotoruhjeista kaikki 42 ja verenvuotoruhjeista 54. Siis juuri verenvuotoruhjeiden osalla on ollut kadonneita tapauksia - nämä voidaan selittää sillä, että ruhje on ollut
sekä pieni
että kehitysvaiheessa. Voidaan esittää epäilys, että esim. viiden vuoden päästä luku olisi ollut 100, kun kaikki ruhjeet olisivat kypsyneet lopulliseen muotoonsa.
Tämä 2 % ei kuitenkaan ole millään tavalla tärkeää, lähinnä pilkunviilausta. Tärkeää on se, että koko Pasin viittaama tutkimus voidaan kyseenalaistaa, jos niin halutaan. Pitää vain miettiä, mitä siinä tutkimuksessa oikeastaan on tutkittu. Otsikko kertoo kaiken. Luulen, että Sariola on sen verran lahjakas, että lopulta hoksaa tämän aukon - jokaisessa asiassa on "Sariolan mentävä aukko".
