https://www.finlex.fi/fi/oikeuskaytanto ... et/2002/47
Mielenkiintoinen ennakkopäätös Korkeimmalta oikeudelta. Erittäin seikkaperäisesti ja tarkasti perusteltu päätös. Kysymys näytön arvioinnista henkirikosta koskevassa asiassa.
Käräjäoikeus hylkäsi syytteen. Hovioikeus katsoi selvitetyksi, että Savunen on syyllistynyt siihen, mistä hänelle on vaadittu rangaistusta (taposta). Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muutettu Korkeimmassa oikeudessa vastoin Korkeimman oikeuden esittelijän mietintöä ("Kun edellä sanotun perusteella X:n syyllistymisestä syytteessä väitettyyn Y:n tappoon jää järkevä epäilys, syyte hylättäneen").
Mielestäni tuomio on oikea ja perusteltu. Osoittaa kuitenkin sen, että näyttöä voidaan arvioida eri tavoin. Tiivistäisin niin, että käytännön järki voitti asiassa, vaikka syytetyn puolustus rakensi taidokkaasti tarinaa syyttömyyttä tukemaan, tai ainakin epävarmuutta syyllisyydestä (ja myös siitä, että onko rikosta edes tapahtunut "katoamiseen" liittyen).
Jotenkin tämä tapaus on kiehtonut minua jo pitkään. Uhrilla käynyt äärimmäisen huono tuuri joutuessaan rikoksen uhriksi, eikä uhrin toimia voi moittia miltään osin, vaan pikemminkin päinvastoin (yritti mennä riitaan väliin).
Myös kuolinolosuhde on karmiva. Turunen heitettiin mereen tammikuussa klo 1 aikoihin laivan ollessa avomerellä. Kerrotusti Turunen huusi kolmesti apua, mutta viimeinen huuto katkesi kesken (tippumiseen). Kansi, jolta Turunen heitettiin mereen, ei ole ylimpiä kansia ollenkaan, joten on mahdollista (ja todennäköistä), että hän oli vielä mereen tippuessaan tajuissaan. Todella synkät viimeiset hetket.