Susanne Lindholmin, 25 v. kellarisurma Helsingin Kumpulassa 8.8.1976

Suomessa tapahtuneet vielä selvittämättömät henkirikokset
Peräkylän Maigret
Javier Pena
Viestit: 1844
Liittynyt: Ke Heinä 04, 2007 11:17 pm
Paikkakunta: Pariisi

Viesti Kirjoittaja Peräkylän Maigret »

Kylli kirjoitti: Mutta eikö puhelua olisi saatu todennettua? Ja tiesihän Susanne alunperinkin ettei taksiin ollut rahaa -miksi hän olisi vasta tuossa tilanteessa herännyt kyselemään kyytiä? Tietty, jos hän oli säikähtänyt, kenties järkyttynytkin norskin tahdittomasta käytöksestä tms... Mutta edelleen jää jäljelle myös se vaihtoehto, että hän oli jo sopinut tapaamisesta jonkun kanssa. Jos hän lähti Hesperiasta klo 3.20, kuten Seura kertoo, sopisi em. vaihtoehto kuvioon hyvin. Kävellessä olisi tullut melkoinen hoppu, siis jos se naapurin kuulema avunhuuto klo 4 on totta ja oli Susannen aiheuttama.
En usko että puheluita on todennettu. Teknisesti toki mahdollista tuolloinkin, mutta ei varmaankaan ole ollut tutkijoiden intressissä.

Kyllähän tuo outoa on että nainen joka oli suht'kohta selvä, asioistaan huolehtiva ja vastuuntuntoinen, lähtee noin vain Hesperiaan tietäen seuraavan päivän olevan työpäivä ja olevansa pennitön ilman kotimatkaa. Ihmettelen että hänellä ei ollut esim. tuon ajan tyypillistä shekkivihkoa tms.

Jotenkin minua tökkii tämä että olisi sopinut etukäteen jo jotkut treffit Hesperian eteen. Toisaalta ei ole oikein järkevää olettaa että Susanne olisi järkyttyneenä soittanut jonkun joka sitten surmaisi hänet. Entäpä teoria kuumaverisestä Välimeren miehestä joka toimi vaikkapa ravintola-alalla ja jonka työvuoro päättyisi myös noihin aikoihin ja johonka Susanne olisi tutustunut hiljattain, mutta syystä tai toisesta salannut suhteensa jopa sisareltaan..

Kylli kirjoitti: Miten muuten Susanne, joka oli varuillaan vieraitten miesten kanssa, yleensäkään meni sinne huoneeseen? Viittaisi tuttuuteen.
Ehkä ammattikollega tms.
Kylli kirjoitti: Ei sille voi mitään, että kun emme enempää tiedä norjalaisesta ja hänen vedenpitävästä alibistaan, liittyy häneen väkisinkin epäilyttäviä mielikuvia..
Toisaalta hänen syyllisyytensä vaatisi kohtuuttomia oletuksia..Jo se että hän asuu hotellissa, jonne pääsy öisin on kontrolloitua. Ja liikkuminen..taksit kyllä muistaisivat norjaa tai englantia solkkaavan kyyditettävän tuolta yöltä Käpylästä.
Kylli kirjoitti: Aijuu, tuon "sokean miehen teorian" olen joskus kuullutkin (lukenut?), mutta ihan jo lähteen (suomi24) perusteella rohkenen sitä epäillä. Vannomatta paras tietysti... Missähän lie nykyisin tuo epäilyttävä naapuri?
Tästä minulla olisi näkökulmaa, mutta en viitsi sitä laittaa tähän.

Kylli kirjoitti:Lisäys: Seurassa 12.11.1976 peräänkuulutetaan epäilyttäviä henkilöitä: "...jos jonkun havaitaan esimerkiksi keräävän lehtijuttuja rikoksesta talteen, säilyttelevän tällaisia tai muuta vastaavaa." :shock:
No niin !
Kylli
Perry Mason
Viestit: 3542
Liittynyt: Ti Maalis 27, 2007 10:28 pm
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Kylli »

Peräkylän Maigret kirjoitti:En usko että puheluita on todennettu. Teknisesti toki mahdollista tuolloinkin, mutta ei varmaankaan ole ollut tutkijoiden intressissä.




Tästä minulla olisi näkökulmaa, mutta en viitsi sitä laittaa tähän.
Tuo meni vähän Kyllin ymmärryksen yli tuo ylin kommentti. Miksei olisi ollut?

Jos hän soitti jollekulle, on sen pitänyt olla joku todella tuttu, en usko Susannen soittaneen kellekään puolitutulle kyydin toivossa keskellä yötä. Mutta luotetulle tutulle, lämpimälle ystävälle, läheiselle ihmiselle... Jos väsymys (ja pettymys?) iski yön tuntien kääntyessä jo aamuyötä kohden?

HBL 9.8.76 muuten sanoo seuraavaa: henkilölle, jonka kanssa vietti iltaa kertoi hän kävelevänsä kotiin Sofianlehdonkadulle."

"Till den person som hon tillbringat kvällen med sade hon att hon skulle gå hem till Sofielundsgatan."

Kun nyt toit tuon sokeaan naapuriin liittyvän näkökulmasi esiin niin miten olis yksäri...
Yö ja aamu jokainen, jollekin on viimeinen. Joka ilta, joka yö, jonkun sydän riemuin lyö. Jonkun sydän riemuin lyö, jonkun osa ikiyö...
Peräkylän Maigret
Javier Pena
Viestit: 1844
Liittynyt: Ke Heinä 04, 2007 11:17 pm
Paikkakunta: Pariisi

Viesti Kirjoittaja Peräkylän Maigret »

Kylli kirjoitti:
Peräkylän Maigret kirjoitti:
Tuo meni vähän Kyllin ymmärryksen yli tuo ylin kommentti. Miksei olisi ollut?
Tarkoitan että tuolloinen tutkimus ei ole ehkä osannut ottaa edes huomioon, että Susanne olisi soittanut jollekin vielä 02 - 03 välillä yöllä esim. ravintolan puhelinautomaateista. Joka tapauksessa jäljitys olisi ollut käsittääkseni huomattavasti vaikeampaa (ellei jopa mahdotontakin) kuin nykypäivän matkapuhelimen teletunnistetietojen tutkiminen.
skoone
Ainesta Watsoniksi
Viestit: 4648
Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 9:59 pm

Viesti Kirjoittaja skoone »

Peräkylän Maigret kirjoitti:
Kylli kirjoitti:
Peräkylän Maigret kirjoitti:
Tuo meni vähän Kyllin ymmärryksen yli tuo ylin kommentti. Miksei olisi ollut?
Tarkoitan että tuolloinen tutkimus ei ole ehkä osannut ottaa edes huomioon, että Susanne olisi soittanut jollekin vielä 02 - 03 välillä yöllä esim. ravintolan puhelinautomaateista. Joka tapauksessa jäljitys olisi ollut käsittääkseni huomattavasti vaikeampaa (ellei jopa mahdotontakin) kuin nykypäivän matkapuhelimen teletunnistetietojen tutkiminen.
Jos nyt kuitenkin oli niin, että Susanne lähti norskin seurasta kahdelta, koska hra ehkä kävi liian hyökkääväksi. Tuolla aiemmin kerrottiin, että olivat vaihtaneet osoitteita aikaisemmin illalla!

No, Susanne yritti tosiaan soittaa jollekulle tutulleen, mutta ei saanut ketään kiinni. Ehkä Hesperiassa oli töissä joku autonomistaja, jonka työvuoro loppui kolmelta...ja tämä lupasi kyyditä tytön kotiin...

Tai sitten ei. Ehkä norski ei ollutkaan lentäjä, vaan jonkun muun ammatin edustaja, jolla oli vuokra-auto/oma auto Hesperian lähellä pysäköitynä. Hän ehkä kuitenkin kyyditsi tytön kotiin... Poliisille ei ehkä tullut edes mieleen, että miehellä olisi ollut auto käytössä. Norski ei siis valehdellut, sillä hän kertoi Susannen lähteneen kahdelta. Ja hänet nähtiin kahden ja kolmen välillä hotellissa, mutta sitten...

Noista autoilevista norskeista Suomessa itselläni on mieleenjäänyt kokemus 70-luvun alulta. Rahoja säästääkseni liftasin (yo-lakki päässä:)) opiskelukaupungistani kotiseudulle aina joskus viikonloppuisin. Sattuipa kyytiä antamaan norjalainen urheiluautoa ajava röntgenlääkäri, joka ajoi 180-200 km/tunnissa. Pelkäsin todella ja pyysin päästä pois kyydistä, mutta hän ei suostunut pysäyttämään, oli kuulemma kiire:)) Hänen piti ehtiä Kilpisjärvelle jostain syystä erittäin nopeaan. No, Porissa hän joutui jarruttelemaan ja silloin tämä likka lähti...
Muista lähdekritiikki!
Avatar
Juliet Jones
Axel Foley
Viestit: 2475
Liittynyt: La Elo 23, 2008 10:40 pm
Paikkakunta: Little Stempington

Viesti Kirjoittaja Juliet Jones »

Kun ihminen menettää yhden aistinsa toimivuuden, korostuvat jäljelle jääneet aistit ja niistä tulee erityisen tarkkoja. Sokean naapurin teoria kuulostaa hivenen omituiselta siltikin, vaikka talo olisi ollut tuttu.
- Portaita
- Ahtaat käytävät
- Ympärillä välinevarastossa runsaasti erilaista tavaraa

Lisäksi:
- Ruumiin peittely siististi tietyillä esineillä
- Tiettyjen esineiden/ tavaroiden järjestelmällinen ottaminen mukaan
- Uhrin fyysinen olemus, varmasti Susanne olisi ketterästi onnistunut pakenemaan sokealta päällekarkaajalta
- Vähäinen sotku, veri ym.

Olisiko tuohon kaikkeen pystynyt ihminen, joka on sokea? Olisiko siltikään, vaikka hänen muut aistinsa olisivat korostuneet?
Avatar
Juliet Jones
Axel Foley
Viestit: 2475
Liittynyt: La Elo 23, 2008 10:40 pm
Paikkakunta: Little Stempington

Viesti Kirjoittaja Juliet Jones »

Tekijä oli mahdollisesti varhain elämässään kokenut ylivertaisuutta, harhaista kaikkivoipaisuutta. Sittemmin hän olisi voinut joutua kohtaamaan oman riittämättömyytensä ja Susanne olisi ollut se viimeinen niitti tämän kaiken päälle.

Mahdollisesti koulutus oli tekijällä korkea, arvostettu ammatti, mutta silti hänen persoonassaan oli jotakin mikä ei herättänyt kanssaihmisissä riittävästi ihailua. Ei sellaista, jota hän halusi. Kotipiirissä, mikäli perhettä oli, hän olisi tottunut jäämään paitsioon vaikka ei sitä hyväksynyt. Kotityranni tämä tekijä tuskin oli, vaan pikemminkin väistymään joutunut häviäjä, ja se kalvoi.

Ihastus Susanneen olisi hetkellisesti kohottanut tekijän toiveikkuutta paremman suhteen, olisi joku josta saisi otteen, ja joka antaisi arvostusta. Mutta Susanne torjui hänet samoin kuin kaikki muutkin olivat tehneet.
Valdovas
Axel Foley
Viestit: 2427
Liittynyt: Ke Syys 24, 2008 12:25 pm
Paikkakunta: Paikallinen ryhmä, Orionin haara 4 B 13

Viesti Kirjoittaja Valdovas »

Juliet Jones kirjoitti:Kun ihminen menettää yhden aistinsa toimivuuden, korostuvat jäljelle jääneet aistit ja niistä tulee erityisen tarkkoja. Sokean naapurin teoria kuulostaa hivenen omituiselta siltikin, vaikka talo olisi ollut tuttu.
- Portaita
- Ahtaat käytävät
- Ympärillä välinevarastossa runsaasti erilaista tavaraa

Lisäksi:
- Ruumiin peittely siististi tietyillä esineillä
- Tiettyjen esineiden/ tavaroiden järjestelmällinen ottaminen mukaan
- Uhrin fyysinen olemus, varmasti Susanne olisi ketterästi onnistunut pakenemaan sokealta päällekarkaajalta
- Vähäinen sotku, veri ym.

Olisiko tuohon kaikkeen pystynyt ihminen, joka on sokea? Olisiko siltikään, vaikka hänen muut aistinsa olisivat korostuneet?
Nuo sokeuteen liittyvät huomiot yllä kuulostavat ihan valideilta. Myös koko sokean aikamiespojan teoria kuulostaa ainakin pelkän mainitun Suomi24-postauksen (alla muistin virkistykseksi) perusteella hyvinkin heppoiselta, ja kiinnostaisikin tietää, onko kellään siitä mitään muuta ko. viestistä riippumatonta tietoa. Googlaus ainakin tuottaa tasan tarkkaan vain sen ja tämän keskustelun, jossa siihen on viitattu.

Siinä on muutenkin aika paljon epämääräisyyksiä. Kertojan nimeämättömän kesätyöpaikan nimeämätön työtoveri on kuulema ko. miehen äidin tuttu ja äiti on epäillyt tälle vain sitä, että ko. mies on ollut tuona yönä poissa, vaikkei kuulema kuulu tämän tapoihin? Miksi moinen epäily ylipäätään ja miksi oma äiti alkaisi sitä epäilemään puolivihjaillen ystävälleen, joka vielä menee lavertelemaan sitä eteenpäin. Oliko äidillä syytä epäillä poikansa väkivaltaisuutta? Jos niin, miksi sitten vain moinen heikko ja ilmeisesti mihinkään johtamaton vihjaus? Ja eikö äiti tuntisi poikansa ja tämän käytöksen riittävän hyvin arvioidakseen, onko tässä aineksia murhaajaksi vai ei...?? Kokonaisuutena ei tunnu oikein äidilliseltä käytökseltä.

Myös kertojarakenteen monipolvisuus ja epämääräisyys (nimettömät kummin kaimat...) vaikuttavat tarinan uskottavuuteen. Tietysti voi olla ja olisi ehkä todennäköistäkin, että kertoja haluaisi suojella ko. henkilöitä, jättämällä tietyt tunnistetiedot pois, mutta toisaalta siinä on kyllä hyvinkin spesifejä vihjeitä ja jos talon 1:ssä kerroksessa tosiaan tuollainen sokea mies äiteineen on tuolloin asunut, niin erehtymisen mahdollisuutta tuskin on, ja näin ollen on edelleenkin varmasti runsaasti ihmisiä, jotka voisivat heidät näin identifioida, ja mistä olisi heille ja heidän läheisilleen varmasti monenkinlaista harmia.

Summa summarum, en ainakaan ilman luotettavaa riippumatonta näyttöä edes mainittujen ihmisten olemasssaolosta panisi ko. tarinalle kovinkaan paljon arvoa.
Viimeksi muokannut Valdovas, Ma Tammi 05, 2009 12:16 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
rapier
Vic Mackey
Viestit: 1900
Liittynyt: Ma Maalis 10, 2008 5:21 pm
Paikkakunta: Oulu

Viesti Kirjoittaja rapier »

Peräkylän Maigret kirjoitti:
En usko että puheluita on todennettu. Teknisesti toki mahdollista tuolloinkin, mutta ei varmaankaan ole ollut tutkijoiden intressissä.
Tuohon aikaan oli jo automaattikeskukset Helsingissä. Ei ollut mahdollista jäljittää puheluita.
Siis jälkikäteen.
Paskanen tukka
Avatar
Juliet Jones
Axel Foley
Viestit: 2475
Liittynyt: La Elo 23, 2008 10:40 pm
Paikkakunta: Little Stempington

Viesti Kirjoittaja Juliet Jones »

Valdovas kirjoitti:
Olin tuolloin nuori tyttö ja kesätyöpaikkani työtoveri kertoi epäilevänsä, että murhaaja olisi samassa talossa asunut sokea mies. Mies asui äitinsä kanssa ekassa kerroksessa ja tämä työtoveri tunsi tuon äidin. Sokea aikamiespoika oli ollut murhan aikaan poissa kotoa, muttei koskaan liikkunut yksin öisin ulkona. Äiti ei koskaan kertonut epäilyjään muille kuin tälle työtoverilleni. Asia jäi silloin minua vaivaamaan ja pyysinkin työtoveriani kertomaan tietonsa poliisille. En tiedä kertoiko.
Tätä kyseistä postausta lukiessa tulee vääjäämättä mieleen, että kirjoittajan itsensä olisi pitänyt ottaa yhteyttä poliisiin.

Kovin epämääräinen kirjoitus, minua ärsyttää samoin nämä "kummit ja kumminkaimat"..
Koljo
Remington Steele
Viestit: 228
Liittynyt: To Tammi 17, 2008 4:54 pm

Viesti Kirjoittaja Koljo »

Voisiko tilanne ollakin niin päin, että Susanne olisikin ollut se ihastunut ja osittain torjuttu henkilö?
Eli Susanne olisikin ollut rakastunut varattuun (perheelliseen) mieheen jolta ei saanut kunnon vastakaikua. Tarkoitan, että olisi saanut lupauksia ja toiveita tulevaisuudesta. Tavallaan siis "hyväksikäytetty" rakastajatar. Työpaikalla ei välttämättä asiasta tiedetty sillä lentoasemalla toimii lukuisia eri yrityksiä, mutta esim. kahvitauoilla voidaan rupatella hyvinkin kimpassa toisen yrityksen työntekijöiden kanssa.
Jospa Susanne oli kuullut, että mies on menossa illalla ulos juhlimaan tai tiesi, että miehen yrityksellä on illanistujaiset Hesperiassa ja halusi nähdä miehen. Tästä syystä oli kysellyt itselleen seuraa ja halunnut siis tavoistaan poiketen ulos vaikka aamulla olisikin työpäivä? Lähtenyt tämän vuoksi sinne alkuillan rientoihinkin ettei olisi epäilyttävää (muiden silmissä) mennä yksin ravintolaan.
Norski on saattanut ihan sattumalta tulla mukaan kuvioihin eli Susanne on saanut hänestä seuraa Hesperian matkalle ja niin sanotun "alibin" muitten silmiin miksi todellisuudessa haluaa Hesperiaan.
Susanne on voinut sitten löytää miehen Hesperiasta ja saanut vähän torjuntaa (mies ei halua suhteen paljastuvan) ja Susanne on lähtenyt Norskin kanssa drinksuille tehdäkseen miehen mustasukkaiseksi, odottanut siis, että mies lähtee perään. Miestä ei kuuluu ja Susanne dumppaa Norskin hyödyttömänä. Menee taas miehen puheille ja on saattanut vaikkapa uhkailla paljastavansa suhteen jos muutoksia ei tule jne. Mies pelästyy ja ehdottaa, että lähtevät jonnekin kahden ja kehoittaa Susannea menemään edeltä ulos. Eivät voi siis poistua samaan aikaan, koska joku saattaisi huomata ja näin Susanne jää odottelemaan ulos lähtien sitten kävelemään miehen perään. On saatettu ottaa taksi tai mies on ajanut humalassa.
Susanne ehdottaa menemistä hänen "huoneistoonsa" mistä mies kieltäytyy (pelkää paljastuvansa, voisiko Camilla tunnistaa/tuntea hänet?). Mennään kellariin missä mies kertoo, että suhde päättyy nyt ja Susanne ei sitä hyväksy. Mies surmaa hänet, jotta suhde ei paljastuisi.

Tiedä häntä. Toivottavasti totuus joskus paljastuisi :cry:
Kylli
Perry Mason
Viestit: 3542
Liittynyt: Ti Maalis 27, 2007 10:28 pm
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Kylli »

HBL muuten mainitsee tekojärjestyksen kulkeneen niin, että ensin tekijä raiskasi Susannen ja sitten vasta surmasi.


Ääh, näin sitä käy kun ei pidä lähteitä mukana töissä. Eli tarkemmin tuota tekojärjestystä kuvataan Seurassa (12.11.76):

"Tilanteen lähtökohta voi olla sellainen, ettei surmaaja ole alunperin aikonut tappaa Susannea, teon ei tarvitse olla suunniteltu. Sen sijaan raiskauksen jälkeinen surmaaminen on ollut hyvinkin harkittu"

Näin siis komisario Martti Latikka.

Tekijää hän kuvaa seuraavasti:

"Tällaisen teon tekijä voi olla kuka tahansa, tekijä voi olla vaikka seurapiireistä, hänellä ei tarvitse olla mitään rötöksiä ennestään, häiriintyneestä miehestä on tietenkin kyse."

Niinpä... Arvailumme tekijän profiilista saattavat osua hyvinkin oikeaan.

Aika vallalla on käsitys siitä, että tekijä oli ainakin jotensakin tuttu Susannelle. Niinpä pitäisinkin tärkeänä miettiä millaisesta miehestä Susanne saattoi kiinnostua. Monesti aiemmin arvaillut seikat (työssä, kenties muutenkin, arvostettu tai ainakin sellaisen mielikuvan itsestään antava, kenties varattu, saman työnantajan palveluksessa tai muuten salassa pidettävä, ehkä epäsäännöllistä työaikaa tekevä) voivat hyvin pitää kutinsa. Ei välttämättä perisuomalainen tai ainakin kansainvälinen (isän kertomus siitä, miten Susanne pelkäsi suomalaisia miehiä).

Kypsymättömyytta, jopa raukkamaisuutta ja impulsiivista aggressiota saattoi tulla esiin nimenomaan sitä provosoivassa tilanteessa (hylkääminen, mustasukkaisuus, nolaaminen...). Noita on kenties ollut mahdotonta aavistaa etukäteen ennen riittävän provokaation mukanaoloa. Em. takia teon jälkeenkään tutuillekaan ei ole tullut mieleenkään juuri hänen olevan tekijä.
Viimeksi muokannut Kylli, Ma Marras 17, 2008 8:17 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Yö ja aamu jokainen, jollekin on viimeinen. Joka ilta, joka yö, jonkun sydän riemuin lyö. Jonkun sydän riemuin lyö, jonkun osa ikiyö...
Koljo
Remington Steele
Viestit: 228
Liittynyt: To Tammi 17, 2008 4:54 pm

Viesti Kirjoittaja Koljo »

Myöhäinen ajankohta Hesperiaan menolle saa kyllä teoriani hieman ontumaan, varsinkin jos ilmassa on ollut mustasukkaisuutta tai malttamattomuutta :lol:
Mutta lentoasema elää ihan omaa vuorokausirytmiään ja siellä työvuorotkin päättyvät mitä iheellisimpiin aikoihin. Vaikkapa kello 22 tai 23. Jospa tämä varattu mies pääsikin silloin töistä ja oli menossa suoraan Hesperiaan...

Voisiko raiskaus olla tässä tapauksessa = alistaminen, viimeisen sanan sanominen jne.

Se arvelu suussa olleesta tavarasta on tainnut osoittautua perättömäksi? Tavallaan se olisi voinut sopia teoriaani liian "suulaasta" naisesta tai puhumisen uhasta. "No niin, suusi on lopullisesti tukittu".
Kylli
Perry Mason
Viestit: 3542
Liittynyt: Ti Maalis 27, 2007 10:28 pm
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Kylli »

Nyt lyö tyhjää tuon suussa olevan esineen suhteen...Muistuttaisitko Kylliä? Muistan kyllä sen jutun suuhun ulostamisesta mutta sen jätän omaan arvoonsa koska asialle ei koskaan saatu vahvistusta.

Juuri nuo epäsäännölliset työajat ovat yksi syy, miksi olen päätynyt siihen johtopäätökseen, että yksi mahdollinen syypääehdokas löytyy lentokentän suunnalta. Selittäisi aika monta asiaa. Siis: Susanne kulutti aikaansa eri paikoissa, koska tiesi Hänen pääsevän töistä vasta klo XX. Hän oli sopinut herran tulevan hakemaan, ja Hesperian ovella Susanne odottelikin tovin, ennen kuin läksi kulkemaan siihen suuntaan, josta kyyti olisi tulossa. Pari kohtasi matkan varrella ja...

Raiskaus on nimenomaan saattanut olla vaikkapa tuollainen "V¤¤¤u ämmä älä mulle rupee" tai "Näytän sulle kuka täällä on pomo"-juttu, johon Susannen ylimielinen ja itsetietoinen käytös on saattanut osaltaan ärsyttää.

Raiskaus on saattanut säikäyttää tekijänkin suunniltaan, ja loppu on voinut olla reaktio siihen.
Yö ja aamu jokainen, jollekin on viimeinen. Joka ilta, joka yö, jonkun sydän riemuin lyö. Jonkun sydän riemuin lyö, jonkun osa ikiyö...
Koljo
Remington Steele
Viestit: 228
Liittynyt: To Tammi 17, 2008 4:54 pm

Viesti Kirjoittaja Koljo »

Tarkoitin juuri tuota mainitsemaasi ulostamista. En vain kehdannut laittaa sitä tuohon, kun se oli kai aiemmin jo todettu perättömäksi :oops:
Kylli
Perry Mason
Viestit: 3542
Liittynyt: Ti Maalis 27, 2007 10:28 pm
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Kylli »

Jumpe: anteeksi kanssaminfoilijat, taisin äsken painaa "muokkaa" kun piti painaa "lainaa".

~noloa~ :oops:
Yö ja aamu jokainen, jollekin on viimeinen. Joka ilta, joka yö, jonkun sydän riemuin lyö. Jonkun sydän riemuin lyö, jonkun osa ikiyö...
Vastaa Viestiin