Rescuer kirjoitti: Ti Syys 02, 2025 3:02 pm
ChingShih kirjoitti: Ti Syys 02, 2025 8:48 am
Sivusta huikkaan, miksi sinä Rescuer (ja monet muut) häpeät tutkimuksen tulosta niin paljon, että haluat kaikin keinoin leimata sen virheelliseksi Suomen osalta ja piilottaa? Samalla haukkuen koko tutkimuksen.
Suomen tilastokeskus, joka Suomen osalta tutkimuksen toteutti, päätyi ihan erilaiseen lopputulokseen kuin Eurostat siitä, kuinka iso prosentti naisista oli viimeisen vuoden aikana kokenut väkivaltaa parisuhteessa. Ero on niin suuri, että Suomen tulosten perusteella Suomessa naiset olivat kokeneet vähiten parisuhdeväkivaltaa kun taas Eurostatin mukaan eniten.
Kumpi tulkitsee samaa dataa väärin?
Miksi naisten kohtaama väkivalta, parisuhdeväkivalta sekä seksuaalinen häirintä työpaikalla on niin kiusallista sinulle, että haluat haudata sen, pilkkaat naisten kokemuksia ja et halua niistä julkisesti puhuttavan? Miksi et pysty hyväksymään sitä, että moni nainen kokee elämänsä aikana noita asioita?
En ole missään vaiheessa väittänyt etteivät naiset kokisi väkivaltaa niin parisuhteessa kuin työpaikoillaan.
Eli sinua kiusaa mahdollinen epäjohdonmukaisuus luvuissa. Tuo Päiväkahvittelija on ehkä perehtynyt enemmän Suomessa toteutettuun kyselyyn kuin minä. Siksi en nyt voi vastata tähän kysymykseesi asian vaatimalla harrastuneisuudella. Voisiko asiaa muuten kysyä Tilastokeskukselta tai Eurostatilta? Ei tarvitsisi arpoa itsekseen ja olisihan tuo tärkeä saada tietää, jos mietityttää ja hyvä saada sitten myös laajemmin yleisön tietoon. Saisihan siitä ehkä jonkun otsikonkin Iltapuluihin, jos luvut ovat päin persettä.
Miksi muuten fiksoidut juuri viimeisen vuoden aikana tapahtuneen parisuhdeväkivallan lukuun? Paljon tärkeämpihän se koko elämän kattava luku on. Se on se, jolla on todella merkitystä. Ehkä pitäisi lähteä katsastelemaan onko siinä luvussa jotakin epäjohdonmukaisuuksia Suomen ja Eurostatin välillä.
Perustelen: "Viime vuonna mua äijä/muija veti turpaan kerran. Seuraavana vuonna ei kukaan vetäny turpaan. Viisi vuotta sitten olin parisuhteessa, jossa sain turpaani päivittäin. Se suhde kesti kuusi vuotta ja loppui tuolloin viisi vuotta sitten."
Kumpikohan on uhrille se vakavampi kokemus ja kummalla kokemuksella on enemmän väliä? En vähättele sitä yhtä turpaanvetoa tietenkään, eiköhän se ole tullut jo selväksi etten väkivaltaa hyväksy, oli se kerran tai sata kertaa.
Tuo tutkimus otti hyvin huomioon sen väkivallan kumulatiivisen aspektin. Elinikä seksuaalista häirintää ja väkivaltaa vaikuttaa ihmiseen. Heitän nyt rohkean spekun: mitä jos radikaalifeministit (siis niistä ne hyypiöt, jotka suunnilleen huutavat "kill all men") ovat kokeneet niin paljon kaikkea edellämainittua miesten taholta elämässään ja heistä siksi on tullut niin vihaisia. En muista kenen suusta tai kynästä on tullut "On se hyvä, että naiset haluavat vain tasa-arvoa, eivätkä kostoa siitä kaikesta, miten heitä on kohdeltu huonosti vuosituhansia" tai jotain tuohon suuntaan, tajuat idean. Se elämän aikana koettu väkivalta ja seksuaalinen häirintä on kuin säkki kiviä, se tulee painavammaksi koko ajan ja se on jatkuvasti olalla.