En usko vastaajien valehdelleen. Sen uskon, että kaikkea väkivaltaa he eivät ole raportoineet siihen, johtuen niistä eri maiden eroista kyselyn toteuttamisessa sekä siellä vallitsevasta kulttuurista/asenteista koskien väkivaltaa.Rubiskreebeli kirjoitti: Ti Syys 02, 2025 9:44 pm Kysytään näin päin uskotko aidosti, ettei yksikään ole vastannut tuohon kyselyyn epärehellisesti?
Pidämme eri tavalla tärkeinä eri lukuja ja sitä, mitä ne kuvaavat. Tottakai viimeisen 12kk aikana-luku on myös tärkeä, ehdottomasti. Itse katson sitä koko elämän aikana- lukua hyvin kuvaavana siitä, kuinka moni/harva nainen välttyy väkivallalta elämänsä aikana. Väkivaltaa elämänsä aikana kokeneiden luku on aivan liian suuri, siitä olemme samaa mieltä. Normaalitilannehan olisi, ettei kohtaisi väkivaltaa. On tuo viimeisen 12kk- lukukin liian suuri.Rescuer kirjoitti: Ti Syys 02, 2025 9:48 pm.
Mietipä tuota tutkimusta vähän tarkemmin. Silloin kuin tuo kysely tehtiin, niin kyselyyn otettujen ikäluokkien keski-ikä oli 45,98 vuotta. Eli lähes keksimäärin lähes 31 vuoden jakso tuo mitattu "elämän aikana", koska siinä tarkasteltiin 15 ikävuodesta alkaen. Jos Eurostatin tulkintaa katsotaan, niin kumpi on pahempi, se että vähän yli puolet on kokenut parisuhteessa väkivaltaa vähintään kerran keskimäärin 31 vuoden aikana, vai että joka kahdeksas on kokenut parisuhteessa väkivaltaa viimeisen 12 kuukauden aikana? Uhriksi joutuneille toki kumpikaan ei ole hyvä, mutta jos arvioidaan kuinka turvallinen maa Suomi on naisille tällä hetkellä, niin tuo viimeisen 12 kuukauden luku on tärkeämpi.
Se ero tuloksissa Eurostatin ja Tilastokeskuksen välillä tulee siitä, että Eurostat lyö kaiken yhteen könttään kun taas Tilastokeskus erottelee parisuhdeväkivallan (fyysinen ja seksuaaliväkivalta sekä väkivallalla uhkaaminen) henkisestä väkivallasta. Eli 80 % niistä Suomessa asuvista naisista jotka olivat tutkimusta edeltäneiden 12 kk aikana oli kokenut parisuhdeväkivaltaa, oli kokenut "vain" henkistä väkivaltaa. Siksi vain, että tilastokeskuksen mukaan yleisin henkisen väkivallan muoto on vähättely (82 %) ja puolet henkistä väkivaltaa kokeneista on kokenut vain yhtä henkisen väkivallan muotoa.
Kyllä, se että joka kolmas Suomessa asuva 16-74 vuotias nainen on jossain elämänsä vaiheessa kokenut parisuhteessa fyysistä väkivaltaa, seksuaaliväkivaltaa tai väkivallalla uhkaamista on ihan liian suuri määrä. Mutta se että otetaan Eurostatin 52,6 % ja vedetään siitä suora johtopäätös Suomen tämän vuoden normaalia korkeampiin henkirikostilastoihin, niin se alkaa olla jo MV-lehden tasoista "journalismia".
En tiedä nyt koitatko vähätellä henkistä väkivaltaa ja siksi sitä mielestäsi ei saisi laskea osaksi kyselyä tai keskustelua tai niitä lukujakaan, vai mikä siinä kismittää.
Toivon ettet vähättele sitä, sillä se tuhoaa uhrin itsetunnon, lamauttaa, vie turvallisuuden tunteen, aiheuttaa arvottomuuden tunnetta sekä masennusta ja voi sitä kautta johtaa itsetuhoisiin ajatuksiin ja tekoihin, lopulta jopa itsemurhaan.
Narsistisia piirteitä tavallista enemmän omaavien (en käytä sanaa narsisti, eli narsistinen persoonallisuushäiriö, koska se on diagnoosi ja suurimmalla osalla tuhoa aiheuttavilla sitä lääkärin diagnosoimana ei ole, vaan narsistista on tullut muotisana, jolla kuvaillaan välillä kaikkia kusipääeksiä) uhreilla voi mennä kauan toipua siitä kaltoinkohtelusta, kun minäkuva on murskattu pirstaleiksi.
Huom. kaltoinkohtelijana voi olla esim. myös oma vanhempi, aina ei kyse ole parisuhteesta. Joskus nämä uhrit tarvitsevat vuosien terapian uskaltaakseen ja pystyäkseen normaaleihin ihmissuhteisiin.
Koulukiusaaminen on hyvä esimerkki henkisestä väkivallasta. Me kaikki ymmärrämme koulukiusaamisen olevan psyykelle tuhoisaa. Toinen esimerkki olisi työpaikkakiusaaminen. Ei niitä yleensä vähätellä, joten miksi vähäteltäisiin parisuhteessa tapahtuvaa henkistä väkivaltaa?
Vähättely nyt kun oli astialla, niin parisuhteessa se voisi kuulostaa esim. tältä: " Olet tyhmä ja ruma. Ulkonäkösi on vastenmielinen, yrittäisit edes olla enemmän kuin -jokin julkkis tai yhteinen tuttu vaikka-. Mitään et osaa, sait sen ylennyksen/palkankorotuksen töissä ihan vaan säälistä, koska olet säälittävä taakka kaikille. Sinun pitäisi olla kiitollinen, että edes viitsin olla kanssasi suhteessa, koska ei kukaan sinua halua. Älä edes kuvittele toteuttavasi niitä haaveita lisäopiskelusta tai uudesta (vaikkapa liikunta) harrastuksesta, et sinä siihen pysty. Koskaan et tule tapaamaan yhtä hyvää miestä/naista, kuin minä, joten jos tästä suhteesta lähdet, niin kuolet yksin, kukaan ei ikinä tule sinua huolimaan, kun olet niin surkea ihminen". Tuollaista sitten toistettuna pidemmän aikaa.