Iso koira hyökkäsi kolmen kimppuun Raisiossa - kaksi sai vakavia vammoja

[loaded]

Kuka soittaa kallu-Jessicalle ja kysyy

???? sijainti: [parkano]
???? hinta: 1500 €
???? yhteydenotot: [0449286891

kallu-Jessican nimi voi olla vaikka Valto. Toivottavasti poliisi soittaa sille nyt tutkintavaiheessa, että onko sama koira.

[Donald McRonald]

Miksei näitä roskarotuja (mm pitbullit yms) voida vaan suosiolla kieltää sakon uhalla täällä? Saisi kallut ynnämuut sakkoja tämmöisten rotujen omistamisesta.

Samalla sakemannit ja Malinoisit samalle listalle.

Oikeasti, Pitbullit ovat lempeitä koiria omistajilleen jos ne on koulutettu oikein. Toki niillä on omalle laumalleen vahva suojelusvietti, mutta tulevat muiden koirien kanssa toimeen jos ne on koulutettu oikein. Sama pätee staffeihin.

Enemmän tosiaan toivoisin että omistajalta vaaditaan jonkun kurssin käynti hyväksytysti läpi, vähän niin kuin koirakortti. Onhan autoillekin ajokortti.

(lihavoinnit minun)
Tämä se on se ratkaiseva juttu. Koira voi olla lempeä jos se on koulutettu oikein. Siis jos. Arvelisin, että kovinkaan moni tuollaisen koiran omistaja ei osaa kouluttaa niitä lainkaan. Sitten meillä on kadut täynnä näitä kouluttamattomia roskarotuja.

Sitten on sellaisia koiria, jotka ovat kilttejä ja lempeitä ihan luonnostaan vaikkei niitä kouluttaisikaan. Ei niitä tarvi periaatteessa kuin opettaa sisäsiistiksi, istumaan ja antamaan tassua. Loput tulee ihan luonnostaan päivittäisen elämisen yhteydessä kun ne oppii talon tavoille. Tuo sisäsiisteyskin tulee joillekin koirille kuin luonnostaan.

Lempeys on useilla koirilla geeneissä. Ei sellaista pitäisi joutua erikseen opettamaan. Silloin on rodussa paljon vikaa. Kouluttaminen on silloin vain purkkaviritystä vikojen peitoksi. Niihin jää kaikesta kouluttamisesta huolimatta vielä se geneettinen alttius hyökkäämiseen.

Meillä on tossa nurkassa tommonen cockerspanieli. Se on maailman herttaisin koira. Sillä ei ole ainoatakaan vihaista solua kropassaan. Se on AINA iloinen ja kaikkien kaveri. Ei sitä ole sellaiseksi koulutettu, vaan se on sellainen ihan luonnostaan. Sellaista on ilo katsella.

[Deckarist_3]

Pitäisikö kangalia haavoittumisestaan huolimatta kiinni pitäneelle miehelle ja naiselle ehdottaa hengenpelastusmitaleita?

Kun katsoo suurta, lihaksikasta ja nopeaa kangalia siinä työssä jonne se kuuluu, esim. Turkin maaseudulle suojelemaan ihmisiä, lampaita ja vuohia susilta ja villikoiralaumoilta, niin ei niin valtavaan ja suojelusviettiseen koiraan kuka vain uskalla edes koskea.

Saati sitten pitää siitä itse jo vertavuotavana kiinni ja kaukana omasta kurkusta jos se sinulle suuttuisi. Respect!

Jotainhan oli nyt Raision kangalin mielessä pielessä — samoin kuin sen tuoreella omistajalla — joka oli ylipäänsä ottanut itselleen tämänkaltaisen aikuisen anatoliantyökoiran asumaan ilmeisesti suomalaiselle pikkukaupunkialueelle, jonne se ei kuulu. Se ei varsinaisesti sovi lemmikiksi, vaan se tarvitsee vartioitavaa ja ison aidatun pihan jossa verkko on korkea ja sisälle maahan syvään kaivettu. Vaikka se on suuri koira, se hyppää korkealle ja rakastaa kaivaa. Puruvoima on koiraroduista ilmeisesti suurin.

Kangal on vahva ja vartioiva, omalle perheelleen ja laumalleen kuolemaan saakka lojaali työkoira.

Se pitää ottaa kasvatettavaksi pikkupennusta, se pitää sosiaalistaa muihin koiriin ja ihmisiin ja sen kanssa pitää tehdä paljon ja arvostaen töitä jotta yhteiselo sujuu turvallisesti ja kasvatat siitä upean koiran.

Turkissa se on kansalliskoiran asemassa ja rotupuhtaita kangaleita pidetään suunnattomassa arvossa. Kangal myös elää isoksi koiraksi todella kauan, helposti yli 10-vuotiaaksi, jopa 14-vuotiaaksi, eli rotu on terve ja sopusuhtainen.

Koska itselleni tuntematon koirarotu kiinnosti, olen nyt katsonut muutaman videon kangaleista ja oikeassa ympäristössä se näyttää olevan (myös kommenteissa) loistava, suojeleva ja peloton koira. Erityisesti se suojelee videokommenttien mukaan pikkulapsia samoin kuin juuri synnyttäneitä lampaita karitsoineen ja lehmiä vasikoineen. Nartut selviytyvät susitappeluista uroksia useammin hengissä, hyväkuntoisina jopa.

Ikävä kyllä nykyisin se on myös koiratappelujärjestäjien ja liian monen syrjäytyneen ja ilkeän pikkunilkin ihannekoira.

https://youtu.be/tyKNW3qmYd4?si=s_q0q7G5jX5iOCzB

Tää video näyttää hienolta. Ei näy (ainakaan siihen saakka mihin ehdin jo katsoa) koiratappelua eikä susitappelua, mut kangaleita paimenineen niissä ympäristöissä jonne se on kuulunut jo tuhansia vuosia: vuoristoon, lumisateeseen, lampaiden keskelle töihin.

Lainaan nyt itseäni, mut unohdin kirjoittaa yhden tärkeän seikan: kaikissa turkkilaisissa videoissa joita työkoira kangaleista katsoin, korostettiin sitä, että koiran voi ottaa jo olemassaolevaan ’perheeseen tai laumaan’, vain pentuna. Joko syntymästä saakka tai pikkupentuna, eli muutaman kuukauden ikäisenä. Puolivuotias on jo liian vanha.

Muuten, se ei ymmärrä mikä sen reviiri ja ’hyvä koti, hyvä lauma ja hyvä elinpiiri’ on, vaan saattaa syrjäytyä ja alkaa agressiiviseksi perhettään kohtaan, puhutaan nyt siis ihmisistä tai eläimistä, molemmista.

Ne myös vaativat hellyyttä ja pitäviä rajoja kasvatuksessa. Tämä, koska koira on niin suuri, että aggressiivisesti sitä kasvattamalla saat siitä vain kaikille vaarallisen tappokoneen. Hellyys taas saa sen suojelemaan sinua ja perhettäsi, eritoten kaikkia pieniä ja hauraita ja tulemaan luoksesi vihellyksestä vapaaehtousesti ja iloisena häntä heiluen, nopeasti ja ilman kilometrirajoja.

Lisäksi, aikuiset kangalit eivät tule useinkaan toimeen muiden kuin jo (pikku-)pentuna lauman jäseneksi otettujen toisten kangalien kanssa. Usein esim. paimenillakin on siksi vartijalaumassaan omia koiria useammassa sukupolvessa. Tällöin vain pitää käyttää omia koiria miehelässä/ kaukaisemman naapurin nartulla jotta rotu pysyy terveenä.

Kangaleiden puhdasrotuisuus ja käytettävyys on Turkissa arvostettua. Rahanahneiden pässinpääegoilijoiden kasvattamia järjettömän kokoisia jättikangaleita eikä näyttelykoiria joiden rotuominaisuudet on taltutettu puudeleiden tasolle, niitä ei arvosteta näissä oikeissa koirapiireissä, koska ne eivät sovellu enää raskautensa ja hitautensa ja nössöytensä vuoksi alkuperäiseen tehtäväänsä: vartioimaan perhettään uskollisesti ja ketteränä susilta, villikoiralaumoilta, villisioilta, ilveksiltä, shakaaleilta ja karhuilta. Sekä tietysti varkailta ja väkivaltaisuuksilta.

[Päiväkahvittelija]

Ei sen välttämättä tarvitse olla sellainen, mutta jos sellaisen haluaa, nuo aggressiivisuudet toisia koiria voidaan kouluttamalla saada pois. Tiedän staffin, joka ulkona liikkuu omistajansa perässä löysällä hihnalla eikä korvaansa lotkauta toisien koirien haulkumisia tai läsnäoloa. Kunhan jolkottelee menemään. Esimerkki mitä erinomaisella koulutuksella voi saada aikaan. Kyseiset koirat, ovat lempeitä mutta toki suojeluviettisiä, jos ne kouluttaa oikein.

Sakemannit ja Malinois ovat samanlaisia rotuja, jotka vaativat vahvan ja osaavan omistajan. Täällä päin oli muutama vuosi iso sakemannit, joka oli usein karussa ja käyttytyi aggressiivisesti ihmisiä kohtaan. Tietääkseni mitään pahoja hyökkäyksiä ei kerennyt tapahtumaan, mutta kyllä se yritti. Poliisit sen kai haki lopulta omistajaltaan pois.

Minulla on ollut saksanpaimenkoiria ja malinoiseja molempia, koska harrastan. Koulutettavuus on aivan eri luokkaa kuin piteillä ja staffeilla. Siksi niitä käytetään viranomaiskäytössä ja harrastuskoirina. Yksilöissä on eroja, mutta mitään jalostettua ominaisuutta ei saada kyllä koulutuksella poistettua. Sen voi saada pimentoon ja yhtenä hetkenä se sitten tappaakin jonkun vieraan koiran. En näe pittien ja staffien hankinnassa mitään järkeä, kun on lukemattomia muita rotuja. Syynä hankinnalle on aina egon jatke, myöntää omistaja sitä, tai ei.

[JohanPomppas]

En tähän keskusteluun muuten puutu, kuin sen verran, että viettejä ei voi kouluttaa tai sosiaalistaa pois. Ne on aina siellä taustalla. Ihan turhaa lässytystä koirien hyvyydestä tai pahuudesta. Ne on eläimiä, joiden ominaisuuksia ja viettejä ihminen on jalostusvalinnoillaan vahvistanut tai häivyttänyt. Ei se tee koirasta pahaa, jos se toimii viettiensä mukaan. Tää koiraparka oli täysin väärässä ympäristössä, ja maksoi siitä hengellään. Toki maksumiehiksi joutui myös nää täysin ulkopuoliset ihmiset, joita koira valitettavasti pääsi puremaan.

[loaded]

En tähän keskusteluun muuten puutu, kuin sen verran, että viettejä ei voi kouluttaa tai sosiaalistaa pois. Ne on aina siellä taustalla. Ihan turhaa lässytystä koirien hyvyydestä tai pahuudesta. Ne on eläimiä, joiden ominaisuuksia ja viettejä ihminen on jalostusvalinnoillaan vahvistanut tai häivyttänyt. Ei se tee koirasta pahaa, jos se toimii viettiensä mukaan. Tää koiraparka oli täysin väärässä ympäristössä, ja maksoi siitä hengellään. Toki maksumiehiksi joutui myös nää täysin ulkopuoliset ihmiset, joita koira valitettavasti pääsi puremaan.

Täysin samaa mieltä. Tosin, kyllä me ihmisetkin hyvin pitkälle toimitaan viettien varassa, vaikka muuta yritetäänkin itsellemme uskotella.

[JohanPomppas]

Täysin samaa mieltä. Tosin, kyllä me ihmisetkin hyvin pitkälle toimitaan viettien varassa, vaikka muuta yritetäänkin itsellemme uskotella.

Sekin on totta.

[URSA]

...alkuperäiseen tehtäväänsä: vartioimaan perhettään uskollisesti ja ketteränä susilta, villikoiralaumoilta, villisioilta, ilveksiltä, shakaaleilta ja karhuilta. Sekä tietysti varkailta ja väkivaltaisuuksilta.

Tuo lista saa ymmärtämään kangalin luonnetta ja mihin se on jalostettu. Se on jalostettu aseeksi monia uhkia vastaan. Jo pelkästään villisika on todella vaarallinen ihmiselle. Koska ympäristö on ollut täynnä noin monenlaisia uhkia ihmisiä ja kotieläimiä kohtaan, koiran pitää reagoida moneen asiaan.

Tosiaan ihan hullua että tuollaisia koiria välitetään aikuisina kodinvaihtajina ja myydään jonnekin kaupunkiasuntoihin. Aiemmin ketjuun kopioimassani jutussakin oli kuvituksena kuva, jossa rodun asiantuntijalla on koirat vedonestovaljaissa.

Tuo lässytys miten mikä tahansa koira on koulutettavissa luotettavaksi lemmikiksi on ihan turhaa tässä yhteydessä. Se vain osoittaa millainen ego vaarallisia koiria ilman syytä hankkivilla on. Ne haluavat todistella voivansa muka muokata koiraa toimimaan vastoin tämän vuosituhantisia vaistoja.

Teinipojan hengen pelastaneet tosiaan tekivät sankariteon.

[Schimanski]

Rauhallinen, lempeä, oikeudenmukainen ja tottelevainen.

Näin koirankasvattaja Sari Ylisoini luonnehtii suurikokoista kangal-koirarotua.

Hänen mukaansa kangal eli kangalinkoira vaatii johdonmukaista kasvattamista sekä hyviä puitteita.

”Koiralla pitää olla tilaa ympärillä eli omakotitalo ja iso, aidattu piha. Vapaana en koiraa pitäisi kuin tiukasti aidatulla alueella esimerkiksi koirametsässä.”

Pahimmassa tapauksessa ilman koulutusta ja hyviä puitteita koirasta voi tulla aggressiivinen ja vaarallinen.

Myös koiran hankkimiseen pitää valmistautua kunnolla tutustumalla rotuun ja järjestämällä koiralle hyvät olosuhteet etukäteen.

”Tätä koiraa ei voi tulla ostamaan rahat kouraan -tyylillä. Sen ottaminen vaatii kuukausien järjestelyjä.”

https://www.hs.fi/suomi/art-2000011496714.html

Ylisoinien kangalinkoira Kali on 10 kuukautta vanha pentu. Kouluttaminen on sujunut hyvin, sillä Ylisoinin mukaan koira on fiksu, tottelevainen ja helppo.

Kali painaa jo nyt noin 55 kiloa.

”Vaaratilanteita ei ole ollut. Kali on aidatulla pihalla vapaana, eikä juuri edes hauku ohikulkijoita. Meidän eli laumanjohtajien ollessa kotona se tietää miten toimia, eikä ole vaaraksi kenellekään.”

Öisin Kali toimii tontin vartijana.

”Silloin tontille ei tule kukaan”, Ylisoini sanoo.

[VAV]

“Lainaan nyt itseäni, mut unohdin kirjoittaa yhden tärkeän seikan: kaikissa turkkilaisissa videoissa joita työkoira kangaleista katsoin, korostettiin sitä, että koiran voi ottaa jo olemassaolevaan ’perheeseen tai laumaan’, vain pentuna. Joko syntymästä saakka tai pikkupentuna, eli muutaman kuukauden ikäisenä. Puolivuotias on jo liian vanha.

Muuten, se ei ymmärrä mikä sen reviiri ja ’hyvä koti, hyvä lauma ja hyvä elinpiiri’ on, vaan saattaa syrjäytyä ja alkaa agressiiviseksi perhettään kohtaan, puhutaan nyt siis ihmisistä tai eläimistä, molemmista.

Ne myös vaativat hellyyttä ja pitäviä rajoja kasvatuksessa. Tämä, koska koira on niin suuri, että aggressiivisesti sitä kasvattamalla saat siitä vain kaikille vaarallisen tappokoneen.”

Laumanvartija tarvitsee itsevarman, tasapainoisen, oikeudenmukaisen ja rauhallisen omistajan. Laumanvartijalle oma lauma on kaikki kaikessa. Siksi varhainen leimaantumisvaihe on keskeisen tärkeä. Jos koira elää pennusta asti jonkin eläinlajin kanssa, se mieltää sen kuuluvaksi omaan laumaansa. Siksi laumanvartijan pentu tulisi kasvattaa ennen kaikkea niiden kotieläinten parissa, joita sen on tarkoitus vartioida, ei niinkään ihmisten parissa.

Varsinkin länsimaisissa yhteiskunnissa koira tulee kuitenkin myös sosiaalistaa pentuaikana huolellisesti vieraisiin ihmisiin sekä sen omalla tontilla, että kodin ulkopuolella. Tämä on koulutuksen osalta tärkeintä, ei sirkustemput. Ja aivan ensiarvoisen tärkeää on, että pentu/nuori koira saa tässä kohdin vain positiivisia kokemuksia.

Habituksestaan huolimatta laumanvartija ei nimittäin ole yksinomaan rohkea ja itsenäinen koira, vaan myös äärimmäisen hellä koira omalle laumalleen, ja herkkä koira kokemuksille, niin hyvässä kuin pahassa. Kuten linkittämiltäni aiemmilta videoilta näkee, terve yksilö on yleensä luonnostaan hyvin alistuvainen esimerkiksi vartioitaville eläimille tai perheen lapsille. Koiraa ei saa missään nimessä kasvattaa kovalla kädellä. Eikä opettaa sille suojelua. Silloin saa aikaiseksi mitä luultavimmin joko täysin sisäänpäin sulkeutuneen yksilön, tai sitten raivohullun yksilön.

Mutta korostan että laumanvartijan tapauksessa yksin oikea kasvatus ja sosiaalistaminen ei vielä riitä, vaan tarvitaan myös oikea elinympäristö, siis turvalliset ja tilavat maaseutupuitteet missä koira saa toteuttaa vartioimiskäytöstään sen häiritsemättä tai vaarantamatta naapureita, ja erittäin mielellään lisäksi koirakavereita (muita laumanvartijoita) sekä kotieläimiä joita vartioida 24h/vrk.

Aidon työperäisen Kangalin ei tosiaankaan kuuluisi muistuttaa tanskandoggia tai mastiffia, vaan olla noin 50-60 kiloinen, kuiva, lihaksikas ja atleettinen. Sen pitää jaksaa työskennellä karuissa luonnonoloissa väsymättä ympäri vuoden, usein vieläpä suht niukalla ravinnolla. Ja vielä edellistäkin tärkeämpää on oikeanlainen luonne. Se ei saa pelätä mitään, mikä uhkaa sen laumaa. Tässäkin tapauksessa ihmisten turhamaisuus on saanut aikaan ikäviä lieveilmiöitä, niin rodun koon kuin luonteenkin osalta.

“Sitten on sellaisia koiria, jotka ovat kilttejä ja lempeitä ihan luonnostaan vaikkei niitä kouluttaisikaan. Ei niitä tarvi periaatteessa kuin opettaa sisäsiistiksi, istumaan ja antamaan tassua. Loput tulee ihan luonnostaan päivittäisen elämisen yhteydessä kun ne oppii talon tavoille. Tuo sisäsiisteyskin tulee joillekin koirille kuin luonnostaan.

Lempeys on useilla koirilla geeneissä. Ei sellaista pitäisi joutua erikseen opettamaan. Silloin on rodussa paljon vikaa. Kouluttaminen on silloin vain purkkaviritystä vikojen peitoksi. Niihin jää kaikesta kouluttamisesta huolimatta vielä se geneettinen alttius hyökkäämiseen.

Meillä on tossa nurkassa tommonen cockerspanieli. Se on maailman herttaisin koira. Sillä ei ole ainoatakaan vihaista solua kropassaan. Se on AINA iloinen ja kaikkien kaveri. Ei sitä ole sellaiseksi koulutettu, vaan se on sellainen ihan luonnostaan. Sellaista on ilo katsella.”

Niin suloisia kuin monet cockerit ovatkin, niin tiedät varmaan itsekin, että rodussa ilmenee tänä päivänä varsin paljon aggressiota ja arvaamattomuutta?

Mutta myös koiran käyttötarkoitus ratkaisee, millaista luonnetta sillä on syytä vaalia. Jos koiran tehtävänä on makoilla kotisohvalla rapsuteltavana ja käydä koirapuistossa, on pehmeä ja ystävällinen luonne sekä kompakti koko eittämättä paras vaihtoehto. Mutta jos koiran taas tulee elää pääosin ulkona, ja kohdata ilman ihmisen apua suurpetoja, tai toimia viranomaiskäytössä voimankäyttövälineenä, ei edellä luetellut ominaisuudet enää olekaan optimaalisia.

Kangalin osalta luonteesta saa varsin hyvän kuvan myös tämän sinällään todella hölmön videon osalta, missä kiinalaisessa (?) eläintarhassa kangalit on laitettu asumaan yhdessä tiikerien kanssa.

https://youtu.be/lHOX9JbkfWY?feature=shared

[Schimanski]

En tähän keskusteluun muuten puutu, kuin sen verran, että viettejä ei voi kouluttaa tai sosiaalistaa pois. Ne on aina siellä taustalla. Ihan turhaa lässytystä koirien hyvyydestä tai pahuudesta. Ne on eläimiä, joiden ominaisuuksia ja viettejä ihminen on jalostusvalinnoillaan vahvistanut tai häivyttänyt. Ei se tee koirasta pahaa, jos se toimii viettiensä mukaan. Tää koiraparka oli täysin väärässä ympäristössä, ja maksoi siitä hengellään. Toki maksumiehiksi joutui myös nää täysin ulkopuoliset ihmiset, joita koira valitettavasti pääsi puremaan.

Koira ei ymmärrä käsitettä hyvä ja paha joten ei se tee myöskään valintoja hyvän ja pahan välillä Ne valinnat tekee tai jättää tekemättä koiran omistaja joka on tai jonka ainakin pitäisi olla laumanjohtaja.

Tässä tapauksessa koira oli ihan väärässä ympäristössä ja kaikesta päätellen ihan vääränlaisen ihmisen vastuulla. Kun koira on se älykkäämpi osapuoli, niin mikä voisi mennä pieleen?

[tm_astro]

Tässä jutussa särähti heti korvaan maininta että koira oli karannnut asunnost. Ei näin, ei siis todellakaan näin! Mitä ihmettä tekee asunnossa koirarotu, joka alkuperäisessä työtehtävässään elää ulkona 24h/365vrk ja liikkuu helposti kymmeniä kilometrejä vuorokaudessa? Niinpä, ei todellakaan yhtikäs mitään. Ja mitä mahtaa tehdä tällaisen koiran psyykelle, jos se ei pääse toteuttamaan luontaisia viettejään vapaana laumaansa vartioiden, vaan saa sen sijaan kiertää hihnassa korttelia? Ehkäpä koira vielä tarkoituksella jätetään kokonaan sosiaalistamatta vieraisiin ihmisiin, ja sille koulutetaan "suojelua". Tällöin aikaansaadaan luonnollisesti tikittävä aikapommi.

Vaikka olenkin laumanvartijoiden suuri ystävä, niin mielestäni kukaan ei tee Suomessa kangalilla yhtään mitään. Miksi näin?

Siksi että kangalinkoirat ja vastaavat kuuluvat tuhansien hehtaarien asumattomille aroille/laidunmaille tai vastaaviin vuoristo-olosuhteisiin. Vapaana eläviksi työkoiriksi, korostan, vain ja ainoastaan työkoiriksi. Vartioimaan laumaansa, oman henkensä kaupalla suurpetoja vastaan, päivin ja öin. Vain hölmö ottaa sellaisen taajamaan, tai edes maaseudulle pihan koristeeksi.

Kangal on äärimmäisen tehokas laumanvartija. Liiankin tehokas Suomen olosuhteisiin. Se ajaa takaa sutta ja pyrkii yleensä tappamaan suden. Se on todennäköisesti tällä hetkellä olemassa olevista laumanvartijaroduista kaikkein tehokkain, ehkä varauksin georgianvuoristokoiran ja keskiaasiankoiran kanssa. Miksi? Sen nopeus, ketteryys, voima, koiramaailman kovin puruvoima ja pelottomuus suurpetoja kohtaan tekevät siitä loistavan kotieläinlaumojen suojelijan.

Esimerkiksi kodin ja perheen suojelijaksi on kuitenkin olemassa lukematon määrä parempia rotuvalintoja, kuten dobermann, rottweiler tai saksanpaimenkoira. Ne ovat koulutettavissa, eikä jalostettu toimimaan itsenäisesti. Ne soveltuvat ja sopeutuvat elämään paljon paremmin taajamassa sekä tiheämmin asutetulle maaseudulle.

Laumaa vartioiviksi työkoiraroduiksi Suomen maaseudulle (jokaisenoikeudet, mökkeilykulttuuri, jne) sopii paljon paremmin pehmeämmät, joskin silti vakavasti otettavat laumanvartijarodut, kuten owzarek podhalanski, maremmano abruzzese ja pyreneittenmastiffi. Ehkä varauksin vielä esimerkiksi keskarikin, mikäli se on sopivista linjoista ja omistaja tiedostaa millaisen koiran omaa.

Kaikki suuremmat ja vaativammat koirarodut pitäisi laittaa koira-kortin ja viranomais
harkinnan taakse. Siis taistelurodut, palveluskoirarodut/suojelukoirarodut, suurriistan metsästysrodut ja laumanvartijat. Tulevan omistajan tulisi suorittaa kallis ja kattava koirankoulutus kurssi, sekä pystyä perustelemaan viranomaiselle (asuinpaikka, asuinmuoto, elinkeino, työtehtävä) , miksi ja mihin hän tarvitsee tällaisen rodun.

Tahdon korostaa, ettei laumanvartijat, kangalinkoirakaan, ole oikeissa käsissä ja oikeassa elinympäristössä mikään aikapommi. Sellaista elinympäristöä ei vain oikein Suomesta löydy. Kangalinkoira on kuitenkin harvinaisen hyvä siinä tehtävässä mihin se on jalostettu jo tuhansia vuosia sitten. Sen ja muiden vastaavien rotujen ansiosta kaikkia suurpetoja ei tarvitse tappaa. Kangalinkoiraa käytetään myös esimerkiksi Afrikassa suojelemaan paimenten vuohilaumoja gepardeilta, ja siinä sivussa gepardejakin. Niitä on paljon työkäytössä myös esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Kanadassa, missä riittää lääniä sekä kojootteja, susilaumoja, villikoiralaumoja, puumia ja karhuja.

Laitan loppuun vielä muutaman lyhyehkön dokumentin tästä kyseisestä rodusta. Mielestäni ne antavat oikeansuuntaisen kuvan siitä, millainen tämä rotu on, ja millaisiin elinoloihin ja työhön se on tarkoitettu.

https://youtu.be/5tW1Qp0MLnE?feature=shared

https://youtu.be/fBsM_pChQZc?feature=shared

KERRASSAAN LOISTAVAA TODELLA ASIALLISTA TIETOA, ASENNETTA JA TEKSTIÄ. Tarkat sopivuussyynit, koirakortit ja luvat vain koiraan koulutetuille, ei muille. Sekä seurantaa perään. Koiraverokin olisi hyvä palauttaa.

Olen 100% samaa mieltä kaikesta paitsi siitä, että liitän Kaukkarin eli Kaukasiankoiran myös Suomeen sopivaksi.
Olen nähnyt Kaukkarin meillä työtehtävässään ja se meni todella hienosti. Työtään tekevä Kaukkari varoittaa, ei tapa susia tai muitakaan petoja, on liian fiksu riskeeratakseen kenenkään henkeä sen kummemmin, ei suden, eikä itsensä.

Totuus on se, että laumanvartijakoirien sydän on puhdasta kultaa ja heidän uskollisuutensa ihmislapsille, perheelleen ja toislajisten eläinten laumalleen huippuluokkaa. Toivoisinkin että kaikki kotieläintensä puolesta itkevät tutustuisivat näihin rotuihin lopettaen itkemästä petovahinkojaan niin että petojen kanssa saataisiin rauha.

Eli näin www.fi/laumanvartijahanke

[Siirimaria]

Luultavasti koira oli huonosti hoidettu. Omistajaakaan ei ollut tavoitettu vielä myöhään yöllä. Janoinen, nälkäinen, pissahätäinen ja peloteltu ja hakattu koira voi käyttäytyä juuri noin? Mitenpä muuten. Ei se koira ihan huvikseen ole tuntikausia yrittänyt ovesta ulos, kunnes on viimein onnistunut.

[URSA]

Koira on ollut ilmeisesti aikuinen ja vaihtanut omistajaa kuukautta aikaisemmin. Se on voinut karata ihan vain palatakseen kotiinsa, koska ei ole kotiutunut uuteen paikkaan.

[Kuumaperuna123]

Rescuekoirien tuonnissa ei ole mitään vikaa kunhan sellaisen ottaa vastuullisen yhdistyksen kautta.

Olen törmännyt todella moneen aggressiiviseen rescue koiraan. Ei sillä ole mitään tekemistä vastuullisen yhdistyksen kanssa. Kotimaassa on ihan tarpeeksi aggressiivisia rotukoiria ja sekarotuisia. Tarvitseeko niitä tänne vielä tuoda?

Olen törmännyt todella moneen aggressiiviseen koiraan jotka ei ole rescueita ja todella moneen ei aggressiiviseen rescuekoiraan, mikä on sun pointti? Ja siis on sillä sitä väliä että ne yhdistykset katsoo tarkkaan mitä sieltä tuodaan. Toki käytös voi muuttua mutta niin voi muidenkin koirien.

Se on juurikin se pointti, että kun niitä aggressiivisia koiria on jo täällä ihan omasta takaa, niin niitä ei tarvitse tänne enää muualta tuoda. Eikä ne järjestöt koirien luonteeseen voi vaikuttaa kuten ei yksikään vastuullinen kasvattajakaan, että ihan turha puhua mistään yhdistyksen tarkkaan katsomisesta. Ei ne voi koirien aggressiivisuuteen vaikuttaa. Muutenkin ihmisten pitäisi hankkia koiria vastuullisilta kasvattajalta. Kasvattajat perehtyy yleensä tarkkaan siihen millaisten koirien sukua jatkavat. Takakonttipennut, sekarotuiset ja rescue koirista et todellakaan tiedä mitä saat.