Iso koira hyökkäsi kolmen kimppuun Raisiossa - kaksi sai vakavia vammoja

[Transventtiili]

Agressiivisuus kuuluu koiran ominaisuuksiin. Toisilla sitä on enemmän, toisilla vähemmän, mutta sitä on. Toisilla sitä agressiivisuutta pyritään tuomaan lisää jalostuksen kautta.

Juuri näin. Ja piteistäkin sitä yritetään jalostaa pois mutta toisaalla sitä jalostetaan niihin lisää koska edelleen harrastetaan koiratappeluita esim.

En näe mitään muuta pittbullien ja amstaffien hankinnassa kuin egon jatke. Ei vain ole mitään järkeä hankkia koiraa, jonka kanssa saa varoa koko ajan ja olla silmät selässäkin. Seura-ja harrastuskoiriksi on lukemattomasti parempi rotuja olemassa.

Ei liity keskusteluun aggressiivisuudesta ja sen poistamiseen/lisäämiseen jalostamalla mitenkään.

[Rikke1983]

Oma mielipiteeni on että noin 50%:lla koiranomistajista, ei pitäisi olla minkäänlaista koiraa. Tässä näkee päivittäin näitä korttelin kiertäjiä, kuljetaan koira edellä flexissä ja naama kiinni puhelimessa. Oman ison koiran kanssa saa kiertää nämä kun ei seurata yhtään mitä oma koira tekeetai ympärillä tapahtuu. Kyllä se koira pitäisi ottaa oman aktiivisuuden ja rodun käyttötarkoituksen mukaan ja panostaa koulutukseen. Oma koira reilu 40kg sakemanni ja kyllä se elämä olisi varmaan yhtä helvettiä jos sitä ei olisi koulutettu kunnolla ja jos ei koiralla olisi tarpeeksi aktiviteettejä, energia purkaantuu kyllä johonkin. Meillä ei koira syö tavaroita, eikä ruokaa vaikka jättäis tyrkylle. Odottaa aina lupaa myös kun saa ruoan tai luun. Mutta näiden kanssa pitääkin heti pennusta aloittaa määrätietoinen johdonmukainen koulutus, muuten niiden kanssa on " kusessa". Omassakin koirassa on voimaa kun pienessä kylässä, niin kyllä siellä hihnan päässä itsekin menisi kun pulkka perässä jos koira ei tottelisi ja olisi hallinnassa. Ja näitäkin näkee.

[Kuumaperuna123]

Olen törmännyt todella moneen aggressiiviseen koiraan jotka ei ole rescueita ja todella moneen ei aggressiiviseen rescuekoiraan, mikä on sun pointti? Ja siis on sillä sitä väliä että ne yhdistykset katsoo tarkkaan mitä sieltä tuodaan. Toki käytös voi muuttua mutta niin voi muidenkin koirien.

Se on juurikin se pointti, että kun niitä aggressiivisia koiria on jo täällä ihan omasta takaa, niin niitä ei tarvitse tänne enää muualta tuoda. Eikä ne järjestöt koirien luonteeseen voi vaikuttaa kuten ei yksikään vastuullinen kasvattajakaan, että ihan turha puhua mistään yhdistyksen tarkkaan katsomisesta. Ei ne voi koirien aggressiivisuuteen vaikuttaa. Muutenkin ihmisten pitäisi hankkia koiria vastuullisilta kasvattajalta. Kasvattajat perehtyy yleensä tarkkaan siihen millaisten koirien sukua jatkavat. Takakonttipennut, sekarotuiset ja rescue koirista et todellakaan tiedä mitä saat.

Ei tietenkään voi luonteeseen vaikuttaa mutta voivat valita mille koirille alkavat etsimään kotia. Ei ne kaikkia koiria sieltä yritä tuoda, kyllä ne valitaan aika tarkkaan. Kaikki ihmiset ei halua mitään rotukoiria. Todella harvassa on ne rotukoirat minkä itse ottaisin ja sellaisenkin luultavasti vaan jos se olisi kodinvaihtaja jostain järkevästä syystä.

Minulla ollut koko elämäni rotukoiria ja aina saanut sitä mitä on halunnut/ tarvinnut. Metsästyskoiria, näyttelykoiria ja seurakoiria. Ei ole tarvinnut miettiä mitä saa kun tehnyt erittäin hyvän taustatyön ja valitsee hyvän kasvattajan.

[JanitaSlim]

Luultavasti koira oli huonosti hoidettu. Omistajaakaan ei ollut tavoitettu vielä myöhään yöllä. Janoinen, nälkäinen, pissahätäinen ja peloteltu ja hakattu koira voi käyttäytyä juuri noin? Mitenpä muuten. Ei se koira ihan huvikseen ole tuntikausia yrittänyt ovesta ulos, kunnes on viimein onnistunut.

Voi olla kaltoin kohdeltu tai stressaantunut uudesta kodista tai pienestä asunnosta mihin tuon koiran luonne ei sovellu ja pääse elämään luontaisessa ympäristössä. Päässyt karkaamaan ja kierroksilla ollut koira toteuttanut luonnettaan.

Hyviä pointteja Siiriltä. Missä se omistaja oli, kun oli niin vaikeaa tavoittaa poliisinkin? Ryyppäämässä, koira nälissään, peloissaan, janoissaan ja yksin jätetty.

[HarminPaikka]

Jos on tavannut monta agressiivista rescueta, ei se tarkota että kaikki muutkin ois, tai edes valtaosa, ja sama pätee muidenkin koirien kohalla. Jos ajattelisin omilla kokemuksilla pelkästään, sanoisin, että aggressiivisimmat koirat ovat kultainennoutaja, tiibetinspanieli ja saksanpaimenkoira. Samoin rescue olisi paras valinta lapsiperheeseen. Mutta eihän se näin mene, rotuja on jalostettu eri käyttötarkotuksiin, ja kyllä ne tietyt jutut siellä koirassa on vaikka ei jonku yksilön kohalla päälle näkyiskään. Siihen perimään ja yksilöön lisätään sitten se elämä, kasvatus, mahdollinen kaltoinkohtelu, tapaturmat, tilanteet, elinolot jne.

Itellä on elämänmittanen kokemus erilaisista koirista, osa työnkin kautta. Paljon on tietynrotuisilla samoja piirteitä mihin voi varautua, mutta kyllä sen päälle yleensä näkee jos omistaja ei ole yhtään kartalla oman koiransa tarpeista ja koulutuksesta.

[Deckarist_3]

Mitä ihmettä tekee asunnossa koirarotu, joka alkuperäisessä työtehtävässään elää ulkona 24h/365vrk ja liikkuu helposti kymmeniä kilometrejä vuorokaudessa? Niinpä, ei todellakaan yhtikäs mitään. Ja mitä mahtaa tehdä tällaisen koiran psyykelle, jos se ei pääse toteuttamaan luontaisia viettejään vapaana laumaansa vartioiden, vaan saa sen sijaan kiertää hihnassa korttelia? Ehkäpä koira vielä tarkoituksella jätetään kokonaan sosiaalistamatta vieraisiin ihmisiin, ja sille koulutetaan "suojelua". Tällöin aikaansaadaan luonnollisesti tikittävä aikapommi.

Vaikka olenkin laumanvartijoiden suuri ystävä, niin mielestäni kukaan ei tee Suomessa kangalilla yhtään mitään. Miksi näin?

Siksi että kangalinkoirat ja vastaavat kuuluvat tuhansien hehtaarien asumattomille aroille/laidunmaille tai vastaaviin vuoristo-olosuhteisiin. Vapaana eläviksi työkoiriksi, korostan, vain ja ainoastaan työkoiriksi. Vartioimaan laumaansa, oman henkensä kaupalla suurpetoja vastaan, päivin ja öin. Vain hölmö ottaa sellaisen taajamaan, tai edes maaseudulle pihan koristeeksi.

Kangal on äärimmäisen tehokas laumanvartija. Liiankin tehokas Suomen olosuhteisiin. Se ajaa takaa sutta ja pyrkii yleensä tappamaan suden. Se on todennäköisesti tällä hetkellä olemassa olevista laumanvartijaroduista kaikkein tehokkain. Miksi? Sen nopeus, ketteryys, voima, koiramaailman kovin puruvoima ja pelottomuus suurpetoja kohtaan tekevät siitä loistavan kotieläinlaumojen suojelijan.

Laumaa vartioiviksi työkoiraroduiksi Suomen maaseudulle (jokaisenoikeudet, mökkeilykulttuuri, jne) sopii paljon paremmin pehmeämmät, joskin silti vakavasti otettavat laumanvartijarodut.

Kaikki suuremmat ja vaativammat koirarodut pitäisi laittaa koira-kortin ja viranomaisharkinnan taakse. Siis taistelurodut, palveluskoirarodut/suojelukoirarodut, suurriistan metsästysrodut ja laumanvartijat. Tulevan omistajan tulisi suorittaa kallis ja kattava koirankoulutus kurssi, sekä pystyä perustelemaan viranomaiselle (asuinpaikka, asuinmuoto, elinkeino, työtehtävä) , miksi ja mihin hän tarvitsee tällaisen rodun.

Tahdon korostaa, ettei laumanvartijat, kangalinkoirakaan, ole oikeissa käsissä ja oikeassa elinympäristössä mikään aikapommi. Sellaista elinympäristöä ei vain oikein Suomesta löydy.

https://youtu.be/5tW1Qp0MLnE?feature=shared

https://youtu.be/fBsM_pChQZc?feature=shared

KERRASSAAN LOISTAVAA TODELLA ASIALLISTA TIETOA, ASENNETTA JA TEKSTIÄ. Tarkat sopivuussyynit, koirakortit ja luvat vain koiraan koulutetuille, ei muille. Sekä seurantaa perään. Koiraverokin olisi hyvä palauttaa.

Olen 100% samaa mieltä kaikesta paitsi siitä, että liitän Kaukkarin eli Kaukasiankoiran myös Suomeen sopivaksi.
Olen nähnyt Kaukkarin meillä työtehtävässään ja se meni todella hienosti. Työtään tekevä Kaukkari varoittaa, ei tapa susia tai muitakaan petoja, on liian fiksu riskeeratakseen kenenkään henkeä sen kummemmin, ei suden, eikä itsensä.

Eli näin www.fi/laumanvartijahanke

Turkin videoiden mukaan myöskin Kangal varoittaa aina haukkumalla ennen kuin iskee kiinni tai hyökkää, sikäli se on erilainen kuin osa muista laumanvartijakoiraroduista esim. Keski-Aasian alueella joille lasketaan viaksi jos ne varoittavat ennen hyökkäystä. Sudet se tosiaan pyrkii juoksemaan kiinni ja tappamaan, jos vain mahdollista.

Itse tutustuin aika tahtomattani itäeurooppalaisiin laumanvartijakoiriin jo teininä kun olin vaihto-oppilaana ja asuin Itä-Euroopassa perheessä. Isoihin metsästyskoiriin olin taas tottunut Suomen-kotonani. Ensimmäinen oma koirani oli maailman nopein koira greyhound.

Perheeni Itä-Euroopassa oli alueellaan huomattavan varakas (olisivat olleet sitä Suomessakin) ja siksi talossa oli jo tuolloin kymmeniä vuosia sitten varashälytyslaitteet, muita älylaitteita sekä se kaikkein paras vakuutus: SARPLANINAC laumanvartija. Se oli nuori uros ja painoi massiiviset yli 60 kiloa.

Usean sadan neliön taloamme kiersi korkea metalliaita, jossa yksi portti ja portilla soittokello. Edes minä en voinut mennä portista sisään tai ulos ilman että jompikumpi, perheen isä tai äiti tuli päästämään minut kulkemaan, koirasta kiinni pitäen.

Kukaan muu kuin perheen vanhemmat ei voinut kävelyttää koiraa pihan ulkopuolella. Koiranhihna oli osin kettinkiä ja se piti kiertää monin kerroin käteen.

Lisäksi, kävelytysreissuilla joilla olin joskus mukana, omistajilla oli mukana tukevat puunuijat, siltä varalta että jotain koiran kanssa sattuisi. Lähinnä, että joku varas tai kulkukoira hyökkäisi heidän tai koiransa päälle ja se raivostuisi. Omistajat eivät halunneet itselle tappajakoiran omistajan mainetta tai vahingoittua itse vahingossa. Asuimme pääkaupungin alueella, mutta varsinaisen kaupunkitaajaman ulkopuolella.

Koira oli todella hurja.

Omalle perheelleen ja minullekin (lopulta uskottuaan että olin ’luotettava’) se oli kuitenkin lähinnä lämmin jättipuudeli, kunhan vain olimme sisällä ja ’kaikki’ oli hyvin. Yöt se vietti vapaana noin hehtaarin puutarha-alueella, pääosin hiljaa vartioiden.

Perheen lapset eivät kutsuneet koiran vuoksi kavereita kylään ellei koira ollut muutaman lukon takana. Leikit, kinastelu ja meteli olisivat saattaneet pelästyttää koiran ja se olisi saattanut reagoida ikävästi ystävälapsiin, ’omia lapsiaan’ puolustaen. Myös minun kanssani oltiin todella varovaisia alussa. En myöskään mennyt ikinä koskemaan koiraan ellei se tullut itse kerjäämään rapsutuksia minua kiehnäten. Sen kumea varoitusmurina ja kuonon tönäisyt eivät unohdu.

Vastaava todella karu ja rakastava luonne on muilla koirilla tullut elämäni aikana vastaan vain yhdellä koiralla: tuntemallani chihuahualla. Myös chihuahua oli alkujaan vartiokoira, laumana, ellette tiedä. Tuttujeni chihu on äärimmäisen epäluuloinen ja äärimmäisen dominoiva, omaa laumaansa loppuun saakka suojeleva ja vartioiva. Kova ja dominoiva chihujenkin joukossa. Eläinlääkärit mm. eivät hoida sitä ellei omistaja ole mukana sen luontaisen aggressiivisuuden vuoksi, sen luonne kun on pienestä koosta ja valokuvamallin ulkonäöstä huolimatta vain kuten — laumanvartijan. Kun omistaja on läsnä, voi lääkäri tehdä sille mitä haluaa, koiran luotto omistajaan on 100%. Omistaja on kokenut koirankasvattaja. Chihupentu oli näyttänyt luonteensa jo kasvattajalla (muine koirineen), joka suostui myymään ko. yksilön vain erittäin dominoiviin koiriin aiemmin jo tottuneille. Tämä yksilö ei tule nyt keski-ikäisenä aikuisenakaan edelleenkään toimeen toisten koirarotujen/ eläinten kanssa, se hyväksyy lähelleen vain muutaman kissan sekä itseään pienemmät, rauhallisesti käyttäytyvät chihut. Sen kanssa tehtiin luonteen vuoksi paljon töitä jo pikkupentuna jonka ansiosta sen mielestä pikkulapset ovat ihanan siedettäviä (kunhan liikkuvat ja ovat rauhallisesti). Arrogantteja, vihaisia ja tai päihtyneitä aikuisia ihmisiä, ihmisiä jotka liikkuvat oudosti tai ihmisiä joilla on työhaalarit se ei päästä sisään eikä koskemaan, koskaan — vaan se nappaa kiinni vähintään lahkeeseen ellei sen varoitusta uskota. Jos se ei olisi niin pieni sitä ei voisi pitää. Muuten, se on kasvatettu kuin vaikeahko iso koira, se tottelee kaikki omistajansa käskyt ja lukee häntä ja hänen mielipidettään muista ihmisistä kuin avointa kirjaa. Kun omistaja ja perheensä juttelee lähelle tulevien ihmisten kanssa kauniisti ja heillä on hauskaa, koira hyväksyy uudetkin ihmiset nopeasti — ei muuten. Ruokaa se ei ota vierailta. Se on täydellinen minikokoinen monsteri, joka rakastaa ja vartioi omaa perhettään yli kaiken.

Mini-Kangal.

[Transventtiili]

Se on juurikin se pointti, että kun niitä aggressiivisia koiria on jo täällä ihan omasta takaa, niin niitä ei tarvitse tänne enää muualta tuoda. Eikä ne järjestöt koirien luonteeseen voi vaikuttaa kuten ei yksikään vastuullinen kasvattajakaan, että ihan turha puhua mistään yhdistyksen tarkkaan katsomisesta. Ei ne voi koirien aggressiivisuuteen vaikuttaa. Muutenkin ihmisten pitäisi hankkia koiria vastuullisilta kasvattajalta. Kasvattajat perehtyy yleensä tarkkaan siihen millaisten koirien sukua jatkavat. Takakonttipennut, sekarotuiset ja rescue koirista et todellakaan tiedä mitä saat.

Ei tietenkään voi luonteeseen vaikuttaa mutta voivat valita mille koirille alkavat etsimään kotia. Ei ne kaikkia koiria sieltä yritä tuoda, kyllä ne valitaan aika tarkkaan. Kaikki ihmiset ei halua mitään rotukoiria. Todella harvassa on ne rotukoirat minkä itse ottaisin ja sellaisenkin luultavasti vaan jos se olisi kodinvaihtaja jostain järkevästä syystä.

Minulla ollut koko elämäni rotukoiria ja aina saanut sitä mitä on halunnut/ tarvinnut. Metsästyskoiria, näyttelykoiria ja seurakoiria. Ei ole tarvinnut miettiä mitä saa kun tehnyt erittäin hyvän taustatyön ja valitsee hyvän kasvattajan.

Kyllä joo jotkut haluaa rotukoiria myös, jopa niitä jotka on jalostettu ihan sairaiksi. Mutta itse ottaisin rotukoiran vain jossain todella speliaalissa tapauksessa.

[Transventtiili]

Luultavasti koira oli huonosti hoidettu. Omistajaakaan ei ollut tavoitettu vielä myöhään yöllä. Janoinen, nälkäinen, pissahätäinen ja peloteltu ja hakattu koira voi käyttäytyä juuri noin? Mitenpä muuten. Ei se koira ihan huvikseen ole tuntikausia yrittänyt ovesta ulos, kunnes on viimein onnistunut.

Voi olla kaltoin kohdeltu tai stressaantunut uudesta kodista tai pienestä asunnosta mihin tuon koiran luonne ei sovellu ja pääse elämään luontaisessa ympäristössä. Päässyt karkaamaan ja kierroksilla ollut koira toteuttanut luonnettaan.

Hyviä pointteja Siiriltä. Missä se omistaja oli, kun oli niin vaikeaa tavoittaa poliisinkin? Ryyppäämässä, koira nälissään, peloissaan, janoissaan ja yksin jätetty.

Ei ollut omistaja ryyppäämässä. Koira tuskin oli myöskään nälissään taikka janoissaan.

[AlsSie]

Tod. hyvät viestit VAV ja Deckarist 3. Antoisaa luettavaa.

Loppukevennyksenä laitan tieteellisen pikku dokumenttiklipin pelottavimman koirarodun synnyinhistoriasta, ymmärryksemme avaamiseksi :https://www.youtube.com/shorts/st0ZIE_CoR4

[Deckarist_3]

Tod. hyvät viestit VAV ja Deckarist 3. Antoisaa luettavaa.

Loppukevennyksenä laitan tieteellisen pikku dokumenttiklipin pelottavimman koirarodun synnyinhistoriasta, ymmärryksemme avaamiseksi :https://www.youtube.com/shorts/st0ZIE_CoR4

Kiitti. Itse pidän monenlaisista koirista, mutta kotiin otan vain lapsien seurassa hyväluonteisiksi oletettavia. Ei laumanvartijoita, ei palveluskoiria, mut aktiivisia hassuja koiria, joita on kiva ulkoiluttaa ja jotka haluavat pitää ihmisille seuraa. Silti vieraista aina ilmoittaen.

Absoluuttisesti helpoin koira kouluttaa on ollut puudeli, se on älykkäistä älykkäin. Se ei karvaa eikä ainakaan puudelinarttu anna kiltteydestään huolimatta toisten koirien kävellä itsensä yli. Terve rotu, DYI sirkuskoira, paitsi juuri nyt liian muodissa = rotu vaarassa degeneroitua. Ehkä joku puudelimix kävisi silti?

Seuraavaksi laittaisin itse potentiaalisesta ärhäkkyydestä ja haasteista huolimatta chihuahuan, jonka ymmärrys, rakkaus, kestävyys, kovuus ja älykkyys oppia ylittää monin verroin monet suuremmat rodut. Chihuahualla on muuten suhteessa koirien suurimmat aivot. Ja ehkä myös hampaat. Harmi vain niillä voi olla lättäkuonoisuudesta johtuvia hammas- ja hengitysongelmia. Maailman pitkäikäisin koirarotu silti.

Iki-inhokkini ovat eri jackrussel-versiot, koska moni ei ymmärrä tai osaa kouluttaa kovapäistä ja itsepäistä (varsinkaan uros-) koiraa kunnolla vaan puhuu sille kuin vauvalle, jolloin russeli vie omistajaa ja ehkä kaikkia muitakin ympärillään kuin metrinmittaa.

En lähtökohtaisesti ikinä ottaisi myöskään laumanvartijaa kotiini ellei minulla olisi
1. 24/7 kovalle työkoiralle käyttöä erämaa-alueella villipetoineen ja varkaineen ja
2. koiraa selkeästi enemmän massaa itselläni.
Kumpaankin vastaukseni on ei.

Kullekin koiralle on oma paikkansa. Omistajan vika on jos ottaa itselleen väärän koiran tai kohtelee ja kasvattaa ottamaansa koiraa väärin. Ison koiran isojen kakkojen kerääminen kaupunkialueella niiden olomuodosta riippumatta ei ole kovin mukavaa, joten siinä oli yksi syy itselleni siirtyä pienempiin (ja fiksumpiin).

[Täytekakku Koskinen]

En suosittele menemään naimisiin tai yleensäkään parisuhteeseen. Puoliso on tilastollisesti paljon vaarallisempi kuin koira. Puolisoa on myös todella hankala kouluttaa. Riskit kasvavat edelleen, jos hankin puolisoksi jonkun ählämin.

[Salmari]

En suosittele menemään naimisiin tai yleensäkään parisuhteeseen. Puoliso on tilastollisesti paljon vaarallisempi kuin koira. Puolisoa on myös todella hankala kouluttaa. Riskit kasvavat edelleen, jos hankin puolisoksi jonkun ählämin.

Ja mieti mikä kouluttaminen sängyssäkin? Ählämi ei osaa käyttää munaansa kuin omaan tyydytykseen. Opeta siinä sitten kamelinnussijaa kertomalla että raiskaus ei ole rakastelua ja aina ei naisenkaan tarvitse antaa. Huoh

[VastarannanKiiski]

En suosittele menemään naimisiin tai yleensäkään parisuhteeseen. Puoliso on tilastollisesti paljon vaarallisempi kuin koira. Puolisoa on myös todella hankala kouluttaa. Riskit kasvavat edelleen, jos hankin puolisoksi jonkun ählämin.

Ja mieti mikä kouluttaminen sängyssäkin? Ählämi ei osaa käyttää munaansa kuin omaan tyydytykseen. Opeta siinä sitten kamelinnussijaa kertomalla että raiskaus ei ole rakastelua ja aina ei naisenkaan tarvitse antaa. Huoh

Niin ja parrua saa perseeseen pyytämättä ja yllättäen. Tätäkään liki automatisoitunutta reaktiota ählyltä ei saa koulutettua pois

[HarminPaikka]

Ison koiran isojen kakkojen kerääminen kaupunkialueella niiden olomuodosta riippumatta ei ole kovin mukavaa, joten siinä oli yksi syy itselleni siirtyä pienempiin (ja fiksumpiin).

Aika hauska että joku muukin miettii näitä paskajuttuja! Silloin ku asuin vielä kaupungissa, mulla oli aivan mahtava koira, mutta mahtavaa oli myös se löysän määrä mitä äärimmäisen herkkämahainen tapaus tuotti.. 12 vuotta ku sitä ruljanssia kesti apua juuri löytämättä, niin tosiaanki tuli mieleen että helpottais jos ne siivottavat ruikulit ois ees vähän pienempiä..

[AlsSie]

Kiitti. Itse pidän monenlaisista koirista, mutta kotiin otan vain lapsien seurassa hyväluonteisiksi oletettavia. Ei laumanvartijoita, ei palveluskoiria, mut aktiivisia hassuja koiria, joita on kiva ulkoiluttaa ja jotka haluavat pitää ihmisille seuraa. Silti vieraista aina ilmoittaen.

Koirista on :aa keskustella. Tykkään ylipäätään kaikenlaisista koirista, joskin mielestäni esim. taistelurodut tulisi ehkä laittaa Suomessakin kieltolistalle. Koirarotujen menekkiin tulisi tulla myös jonkinlainen säännös, ettei esim. laumiksia tai näiden mixiä saisi ottaa niille väärään ympäristöön, kaupunkiin. Eläinten parhaaksi.

Absoluuttisesti helpoin koira kouluttaa on ollut puudeli, se on älykkäistä älykkäin. Se ei karvaa eikä ainakaan puudelinarttu anna kiltteydestään huolimatta toisten koirien kävellä itsensä yli. Terve rotu, DYI sirkuskoira, paitsi juuri nyt liian muodissa = rotu vaarassa degeneroitua. Ehkä joku puudelimix kävisi silti?

Seuraavaksi laittaisin itse potentiaalisesta ärhäkkyydestä ja haasteista huolimatta chihuahuan, jonka ymmärrys, rakkaus, kestävyys, kovuus ja älykkyys oppia ylittää monin verroin monet suuremmat rodut. Chihuahualla on muuten suhteessa koirien suurimmat aivot. Ja ehkä myös hampaat. Harmi vain niillä voi olla lättäkuonoisuudesta johtuvia hammas- ja hengitysongelmia. Maailman pitkäikäisin koirarotu silti.

Iki-inhokkini ovat eri jackrussel-versiot, koska moni ei ymmärrä tai osaa kouluttaa kovapäistä ja itsepäistä (varsinkaan uros-) koiraa kunnolla vaan puhuu sille kuin vauvalle, jolloin russeli vie omistajaa ja ehkä kaikkia muitakin ympärillään kuin metrinmittaa.

En lähtökohtaisesti ikinä ottaisi myöskään laumanvartijaa kotiini ellei minulla olisi
1. 24/7 kovalle työkoiralle käyttöä erämaa-alueella villipetoineen ja varkaineen ja
2. koiraa selkeästi enemmän massaa itselläni.
Kumpaankin vastaukseni on ei.

Kullekin koiralle on oma paikkansa. Omistajan vika on jos ottaa itselleen väärän koiran tai kohtelee ja kasvattaa ottamaansa koiraa väärin. Ison koiran isojen kakkojen kerääminen kaupunkialueella niiden olomuodosta riippumatta ei ole kovin mukavaa, joten siinä oli yksi syy itselleni siirtyä pienempiin (ja fiksumpiin).

Goldendoodle, kultispuudeli? Muun muassa Idahon neloismurhan selviytyjäkoira on goldendoodle. Aika hauskasti kääntyisi toi rodun nimike, Kultispuudeli. Tryffelikoira lagotto romagnolo on varmaan samantyyppinen, ystävällä on tämmöinen lagotto ja on miettiväinen, todella älykäs, vaikka virtaakin on, tapaus.

Sukulaisella on ollut chihuahua, ja tämä kingi oli useamman kerran hoidossani. Naurua piisasi, rakastan näitä pikku hirviöitä ja neropatteja. Showmanship kuuluu asiaan. Omanlaisiaan, rotuna ja yksilöinä.

Paimenkoirissa on taasen vähän erilaista rakastettavuutta, mulla on ollut sattuneista syistä hoidossa eri aikoina, kaksi eri saksanpaimenkoiraa. Näyttelylinjainen oli ihan eri maata kuin käyttölinjainen, molemmat ihanan urheilullisia ja hyvin älykkäitä, molemmat rakastivat ajettaviin liikennevälineisiin menemisiä, vahtiviettiä oli sitten luonnostaan.

Omista koirista sanon vaan, että on ollut pienempi rotuinen ja isompi rotuinen, kummatkin hyvin rakkaita. Rekisteröityjä puhdasrotuisia, mutta olen päinvastoin nykyään ajatellut, että jos joskus vielä tulee koira taloon, niin mieluummin koditon sekarotuinen tai rescuekoira - maailmassa on kotia vailla olevia koiria --> hyväntekeväisyyttä samalla tai eettisempää niin.