Kultin johtaja eristi pohjalaistytön ulkomaailmasta – Seksuaalisen hyväksikäytön uhri kertoo järkyttävistä vuosista
Oona-Emilia Enkelsaari muutti Ilmajoelta Helsinkiin 16-vuotiaana. Pian pääkaupunkiseudulle muutettuaan hän ajautui kulttuurineuvos
Veijo Baltzarin kulttiin.
- Enkelsaari kertoo, että talossa oli sama ydinporukka, mutta jonkin verran oli vaihtuvuutta. Yleensä talossa asui viisi tyttöä Baltzarin kanssa.jpg (143.28 KiB) Katsottu 2252 kertaa
Se oli käänteentekevä kohtaaminen. Oona-Emilia Enkelsaari tapasi kulttuurineuvos Veijo Baltzarin teatterin valintakokeissa syksyllä 2015.
Arvostettu kirjailija ja teatterialan ammattilainen teki vaikutuksen teini-ikäiseen Enkelsaareen. Baltzarilla oli karismaa ja hän otti poikkeuksellisella tavalla kontaktia. Enkelsaaresta tuntui, että Baltzar näki enemmän kuin sen, miten hän esiintyy.
– Hän näki minut ihmisenä ja se tuntui hyvältä, koska näyttelijän työ on niin ihmislähtöistä. Lähdin valintakokeesta sillä mielellä, että tuonne minun on pakko päästä.
Enkelsaari oli muuttanut vastikään Ilmajoelta Helsinkiin, sillä hän halusi Kallion ilmaisutaidon lukioon ja muutenkin isompiin ympyröihin. Hän oli harrastanut teatteria Etelä-Pohjanmaalla ja työskennellyt kesät kesäteatterissa Seinäjoella. Pohjalaistytöstä pääsy esiintymään Aleksanterin teatteriin tuntui unelmien täyttymykseltä.
Ylipuhuttiin muuttamaan
Baltzar neuvoi, että Enkelsaari voisi tukeutua ongelmissaan yhteisönsä tyttöön, joka sitten alkoi pitää yhteyttä Enkelsaareen. Vähitellen Enkelsaari ryhtyi viettämään aikaa tämän tytön ja toisen tytön luona. Usein hän meni heidän Kaivopuistossa sijaitsevalle asunnolleen heti koulun jälkeen, ja hiljalleen hän vietti siellä öitä ensin viikonloppuisin ja lopulta myös arkena.
– Luulin, että asunto oli tyttöjen ja ihmettelin, miksi Veijo oli aina siellä. Sitten selvisi, että he kaikki asuivat siellä.
Enkelsaari kertoo, että jokaisella talossa asuneella tytöllä ja nuorella naisella oli hankala perhetausta ja etäiset välit vanhempiinsa.
Baltzar räjähteli milloin mistäkin syystä. Siellä piti olla vähän varpaillaan, eikä omaa tilaa ollut.
Tiukat säännöt pitivät nälässä
Yhteisö muutti pian Kaivopuistosta Tammisaareen. Tuohon pahamaineiseen ja hulppeaan merenrantataloon, joka sittemmin päätyi valtakunnallisen huomion kohteeksi.
– Veijo määräsi jokaisen koulunkäynnistä, opinnoista ja uravalinnoista. Yritin alkuun käydä normaalisti lukiota, mutta sain huudot, koska olin liian paljon poissa kotoa.
Enkelsaaren mukaan kenelläkään talossa asuvalla ei ollut mitään omaa elämää. Kun päivän työt oli tehtynä, ei voinut vain lähteä ostoksille tai kahvilaan, koska kaikki tehtiin aina yhdessä. Talossa oli erikseen tyttöjen ja Baltzarin ruoat, eivätkä tytöt saaneet koskea tämän ruokiin.
– Hänellä oli hedelmiä, juustoja, jogurtteja ja kaikkea, mistä hän piti. Me söimme aamulla pelkkää puuroa ja kahvia.
Seksuaalinen vihjailu alkoi vähitellen
Talossa asuneet tytöt palvelivat Baltzaria. Enkelsaari kertoo, kuinka he laittoivat miehelle kaiken valmiiksi joka päivä, vaatteista ja aamiaisesta lähtien.
– Omien töidemme lisäksi siivosimme, laitoimme ruoat, pesimme aina auton ja veneen, laitoimme pihan, teimme remonttia, Enkelsaari luettelee.
Enkelsaari työskenteli Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus Stean rahoittamassa hankkeessa. Palkastaan hän maksoi Baltzarille vuokraa 400 euroa sekä elämiskuluista 970 euroa kuussa. Käteisellä. Enkelsaari siis maksoi lähes 1400 euroa siitä, että hän eli talossa kahlittuna, teki töitä ja palveli Baltzaria.
Seksuaalinen vihjailu alkoi hiljalleen. Enkelsaari oli 17-vuotias, kun Baltzar otti hänet viereensä sängylle katsomaan televisiota ja piti kädestä. Sitten käsi laskeutui reidelle. Kerran Baltzar sanoi, että hänellä on hirveä jano, jolloin Enkelsaari kysyi, hakeeko tälle vettä. Vastaus järkytti: "Ei kun sun jano", Baltzar sanoi.
Baltzar meni pidemmälle vasta, kun Enkelsaari täytti 18. Seksuaalinen hyväksikäyttö jatkui parin vuoden ajan.
Pelkäsi turvallisuutensa puolesta
Enkelsaari päätti karata talosta, kun Baltzar oli Helsingissä. Yksi talon naisista yritti kuitenkin estää häntä.
– Hän repi minut pyörän päältä alas ja minä huusin, että soitan poliisit, jos et päästä. Hän huusi perääni, että olen samanlainen valkolaispetturi kuin talosta aiemmin lähtenyt tyttö.
Tämän jälkeen Baltzar laittoi vahdit Helsingin ja Karjaan juna-asemille. Enkelsaari piileksi talosta aiemmin lähteneen tytön asunnossa Tammisaaressa ja pelkäsi jatkuvasti, että hänet löydetään ja vedetään takaisin yhteisöön.
Enkelsaari kertoo, että he pohtivat kauan, uskaltavatko ilmoittaa asiasta poliisille. He pelkäsivät turvallisuutensa puolesta.
– Lopulta yksi tytöistä pakotettiin poliisin pakeille, jonka jälkeen meiltä muilta kysyttiin, tulemmeko asiassa kuulluiksi asianomistajina vai todistajina.
Kukaan ei tiennyt, mitä talossa tapahtuu
Enkelsaari on jälkikäteen miettinyt, miksi Baltzarin toiminta saattoi jatkua niin pitkään. Hän itse eli yhteisössä neljä vuotta, ennen kuin karkasi ja kultti lävähti koko kansan tietoisuuteen.
Merkittävin syy tähän on se, että Baltzar manipuloi ja irtaannutti talossa asuneet tytöt ulkomaailmasta. Baltzar rakensi ulkomaailmasta pahaa kuvaa. Enkelsaari esimerkiksi sai kuulla, kuinka kamalaksi hänen ulkonäkönsä menee valkolaisten seurassa.
Enkelsaareen kohdistunut seksuaalinen hyväksikäyttö tuli muille yllätyksenä, kun asia paljastui.
– Tytöt olivat järkyttyneitä, kun vihdoin puhuimme ja totuus selvisi. Silloin päätimme puhua poliisille.
Baltzar rakensi kokonaisuuden tarkoin. Hän piti Enkelsaaren mukaan huolen siitä, ettei useinkaan ollut itse aktiivinen tekijä.
– Hän laittoi meidät hoitamaan asioita puolestaan ja vahtimaan toisiamme. Kerran hän sanoi, ettei hän tee mitään, mistä hänet voidaan haastaa oikeuteen.
Hämmentävä kohtaaminen kadulla
Baltzar ei käytännössä joutunut istumaan ehdotonta vankeusrangaistustaan, koska hän oli reilun vuoden tutkintavankeudessa pidätyksen jälkeen. Tämä vähennettiin vankeusajasta. Hänet myös katsottiin ensikertalaiseksi, jolloin pääsee ehdonalaiseen kärsittyään puolet rangaistuksesta.
Tämä tarkoitti, että Baltzar saattoi tulla kadulla vastaan milloin tahansa. Ja niin kävikin. Ensimmäisen kerran he näkivät pian käräjäkäsittelyn jälkeen. Vielä tuolloinkin Baltzar pääsi yllättämään Enkelsaaren.
– Hän sanoi, että olisi valmis aloittamaan kaiken alusta kanssani. Se oli viimeisin asia maailmassa, mitä odotin kuulevani häneltä, sillä olin juuri kertonut oikeudessa yksityiskohtaisesti kaiken.
Enkelsaari kirjoittaa myös kirjaa kokemastaan. Ajatus on muhinut vuosia, mutta tapahtumien prosessointi on vienyt aikaa. Hänen on mietittävä tarkkaan, miten kertoa asioista. Oikeutta käytiin suljetuin ovin ja asiakirjat ovat salaisia.
Hän arvioi kirjan valmistuvan ensi syksynä tai sitä seuraavana keväänä. Teos on kaunokirjallinen ja ihmisten nimet on muutettu.
– Nyt voin vihdoin työstää asiaa omilla ehdoillani, hän toteaa.
https://ilkkapohjalainen.fi/rikokset-ja ... 4-vuosista
