https://www.is.fi/viihde/art-2000011502329.htmlKAIKKI alkoi huomisen pelosta.
60 vuotta täyttänyt Koski oli havahtunut miettimään ikääntymistään. Hän ei ollut mökkeilijä tai nikkaroija. Mieluummin hän matkustelisi.
Elettiin nollakorkojen aikaa. Kosken säästöt vain makasivat tilillä. Se turhautti; pääoma pitäisi panna poikimaan.
”Eräänä päivänä – vuosi oli varmaankin 2014 tai 2015 – sain kiinnostavaa sähköpostia”, Koski kertoo kirjassa.
Siinä tarjottiin mahdollisuutta sijoittaa ulkomaisiin binäärioptioihin. Alusta kertoi sijoittavansa esimerkiksi kultaan ja hopeaan. Tuotto oli taattu nopeasti: 200 euron alkupääoma voisi jopa kolminkertaistua parissa viikossa.
KOSKI tarttui tilaisuuteen. Kuulemma ”pari sataa” muutakin suomalaista oli tehnyt samoin.
Nopeasti kävi ilmi, ettei alkupääoma riittänyt alkuunkaan. Sataset muuttuivat tuhansiksi. Häntä suostuteltiin esittelemällä taulukoita, jotka todistelivat yrityksen tuottoisuutta.
”Tein työtä käskettyä ja pistin rahaa menemään. [...] Hitto kun olen viisas, ajattelin.”
Tuottoa ei näkynyt. Pörssikauppa on aina epävarmaa, Koskea vakuuteltiin. Pitäisi vain olla kärsivällinen.
Koski uskoi. Hän ajatteli äitiään ja Outi-siskoaan: näiden puuduttavia työuria ja pientä eläkettä.
”Ajatus niukasta vanhuudesta ahdisti. Halusin uskoa lupauksiin, joita kuulin. Joten siirsin lisää rahaa.”
PIAN rahaa oli huvennut jo kymmeniä tuhansia euroja. Ilman tuottoa.
”Tästä ei tule yhtään mitään”, Koski ajatteli.
Kerran hän peruutti erään kuuden tonnin siirron. Siitä hyvästä ”kohteliaasti esiintyvä, erinomaista englantia puhunut yhteyshenkilö” haukkui hänet. Selitykset olivat kerrasta toiseen ympäripyöreitä.
Vieläkään Koski ei puhunut kenellekään. Hän kävi vaimonsa kanssa ulkomaillakin, Meksikossa asti, mutta mukaviakin reissuja varjosti huoli.
Stressi tuli uniin. Lääkäri diagnosoi Koskelle uniapnean ja määräsi uniapnealaitteen.
Sitten tuli kohtalokas yhteydenotto.
”ONKO teitä huijattu? Huoli pois, niin on monia muitakin. Mutta nyt sille pannaan stoppi!”
Lähettäjä oli Robert Martini -niminen juristi San Diego Countyn Bar Associationin syyttäjävirastosta Kaliforniasta.
Kuulemma huijauskuvio oli lähtenyt liikkeelle Israelista ja levinnyt yli 150 maahan. Uhreja oli ympäri Eurooppaa.
Tieto helpotti. Asia olisi viranomaisten käsissä. Elämänlaatu parani, uniapnealaite jäi pölyttymään.
Vaan eipä lakimieskään ilmaiseksi auta. Hänkin ruinasi rahaa Koskelta – ja lupasi, että sen jälkeen sijoitukset palautuisivat ”sataprosenttisesti”.
”Ymmärsin toki. Suomessakin lakimiehelle piti maksaa, miksei sitten Yhdysvalloissa, kapitalismin mekassa.”
Vaimolleen Koski päätti paljastaa asian vasta sitten, kun se on ratkennut. Se tosin ajoi hänet kaksoiselämään: puhelut ja sähköpostit hoidettiin salassa.
Rahaa paloi entiseen malliin. Lopulta säästötilin pohja ammotti. Koski keksi rahoittaa touhua pikavipeillä ja vaihtoi hybridi-Mersunsa täyssähköiseen leasing-Mersuun.
Samalla hän loi ”suorastaan toverillisen” suhteen merten takana asuvaan herra Martiniin. Tämäkin kehui Koskea ”Suomessa laajalti tunnetuksi näyttelijäksi”.
Silti mitään ei tapahtunut eikä rahoja näkynyt. Lakimies vannoi ”vaimonsa ja poikiensa kautta”, että Koski saisi rahansa takaisin.
”En osannut sanoa siihen mitään. Kaikki vain tuntui niin raskaalta ja sekavalta. Ja säästötilini oli edelleen tyhjä, pikavippejäkin alettiin jo karhuta takaisin.”
SITTEN suomalaisesta pankista tuli yhteydenotto.
”Tilini oli oudosti tyhjentynyt, rahansiirtoni näyttivät menevän Sveitsin kautta Kosovoon tuntemattomalle henkilölle. Olinko kenties huijauksen kohteena?”
Herra Martini oli valmentanut Kosken vastaamaan: pankeissa ei välttämättä ymmärretä kansainvälisiä kuvioita, ja jos hänen järjestelynsä lakimiehen kanssa menisi pieleen, ei hän näkisi rahojaan enää koskaan.
”Valehtelin siis suomalaiseen pankkiini saamani ohjeen mukaan. Ei, minua ei huijata. Juu, tunnen hyvin henkilön, jolle rahani menevät.”
Koski meni jopa niin pitkälle, että pyysi välillä tuttuja tekemään siirtoja hänen puolestaan. Ei ole huijaus, hän vakuutteli.
”Olin niin syvällä kuviossa että ajattelin, ettei minulla ole muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa. Minulle kerrottiin koko ajan, että jos vain vähän vielä maksan ja jaksan olla kärsivällinen, lopussa kiitos seisoo ja oikeus tapahtuu. Oli jotenkin pakko uskoa. Muutenhan kaikki olisi ollut turhaa. Ja kaikki lähettämäni raha lopullisesti mennyttä.”
LOPULTA tilanne tuli myös Marja-vaimon tietoon. Tämähän on ilmiselvä nettihuijaus, järkyttynyt puoliso totesi heti.
”Olin niellyt koukun, mennyt halpaan, tullut höynäytetyksi, valehdellut ja peitellyt kuviota huijareiden puolesta.”
Edes mitään herra Martinia lääkärivaimoineen ja lapsineen ollut olemassa.
”Oli vain ryhmä ihmisiä selät vastakkain pikku kopperossa jossakin kaukana Suomesta puhumassa pitkiä painostuspuheluita eri puolille maailmaa hyväuskoisille hölmöille. Sellaisille kuin minä.”
Koski ei ensin suostunut uskomaan. Hän väitti, että kunhan huijareille lähettää vielä vähän lisää rahaa, homma selviää. Tosin nyt pankin lisäksi myös rahansiirtofirmat tolkuttivat hänelle, että häntä huijataan. Hän oli niin epätoivoinen, että pyysi poikaansa siirtämään rahat hänen puolestaan.
”Olin laskenut, että korkoineen sijoituksilleni luvattu arvo olisi ollut seitsemältä vuodelta 447 000 euroa. Se jäisi saamatta, jos en laittaisi vielä yhtä pientä summaa, kerroin.”
Poikakin ymmärsi tilanteen todellisen laidan ja raivostui. Hän marssi poliisille tekemään rikosilmoituksen. Ilman sitä huijaus ei loppuisi ikinä, poika pauhasi isälleen.
Kyllä sitä idiootteja tässäkin maassa riittää. Alkaa varmasti nämä tapaukset raketoimaan, kun tekoäly osaa suomentaa tekstit ja puheet todella hyvin.
