Jenkeistä, jossa väkiluku on n. 60-kertainen Suomeen verrattuna, löytyy vuosituhannen alkupuolelta ainakin pari tapausta (
2005 ja
2008), jossa murhaajina ovat olleet 9-vuotias tyttö ja 8-vuotias poika. Jälkimmäinen syyllistyi kahteen murhaan. Tästä näkökulmasta – ja hovioikeuden tuomioselosteesta ilmenevien seikkojen perusteella – Auerin vanhimman lapsen epäileminen ainakin murhatyön avustajaksi on kuitenkin yhtä perusteltua kuin suurijalkaisen, henkilökohtaisista ongelmista kärsineen sisäsoutajan epäileminen. Sisäsoutaja AV:n fysiikka ei istu paikalta löytyneisiin kengänjälkiin eikä hänestä löytynyt hippustakaan DNA:ta rikospaikalta, toisin kuin perheenjäsenistä. Anneli Auer jätti jälkeensä niin irronneen hiustukon, DNA:ta, kuituja, suljettuja matkalaukkuja, tutkimatta jääneitä pakastuspusseja, tekstiilejä, laudanpätkiä ja levynpaloja kuin verijälkiäkin. Esimerkiksi keittiön pöydällä*, sängyn viereisellä ikkunaseinällä ja Auerin jalkapöydän päällä olleita verijälkiä ei tutkittu. (*Matti Mäkisen kuvaus keittiön pöydällä olleista veritipoista etpk:ssa; vain lankapuhelin tutkittiin). Nuoremmat lapset kertoivat vanhimman sisaren pelotelleen sisaruksiaan mm. varoituksilla ikkunasta tulevalla murhaajalla, kuvilla puukotetusta isästä ja kilpiä ja veitsiä sisältäneillä murhaharjoituksilla jo ennen surmaa ja tunnustaneen toistuvasti osallisuutensa isän kuolemaan perheen asuessa Halisissa.
Auerin tunnustuskuulusteluissa kuvaama keittiön kiinnipito- ja veitsenottotilanne lakaistiin maton alle avuttomin johtopäätöksin: poliisi katseli keittiötä ja arveli, että lattialle olisi täytynyt tippua tavaroita likaisia kattiloita ja pannuja pursuavilta keittiötasoilta, jos siellä olisi tapeltu. Keittiön teknisiä tutkimuksia tai kuidutuksia ei tehty - ei myöskään Luminol-tutkimusta asunnon wc-pönttöihin tai muihin viemärikalusteisiin. Takkahuoneen lattialla lojui tyhjä vessapaperirullan hylsy, jonka ympäristö oli veretön - ja ihan kuin keittiötasolta mahdollisesti tippuneita tavaroita ei olisi voitu nostaa takaisin tai surmaan liittyneitä välineitä sulloa vaikka olohuoneen matkalaukkuihin, eteishallin vaatekasan alle, vanhimman lapsen sängyn alle, takkahuoneessa roikkuneeseen muovipussiin, takkahuoneen koreihin, arkkuun tai vetolaatikoihin, jotka jäivät muiden muassa tutkimatta.
(Koskien Ulvilan surmaa), yksikään Auerin nuoremmista, jo aikuistuneista lapsista ei ole ilmaissut peruuttaneensa äitiään ja sisartaan syyllistäneitä kertomuksia. Kuvauksia lasten kuulokokemuksista, salakuunteluista, oudoista havainnoista, pelotteluista ja suorista keskusteluista on sivukaupalla sekä etpk:ssa että hovioikeuden tuomioselosteessa. Vaikka murha ei ole juuri nyt käräjillä, KRP tutkii sitä uudelleen. Tästä syystä merkittäviä uutisia koskien nuorempien lasten Tähtisentien äänihavaintoja ja mm. Halisten kokemuksia olisi oletettavasti julkaistu (esim. seri-oikeudenkäyntiin linkittyen), jos siihen olisi nähty aihetta. On selvää, että nuoremmilla lapsilla on ollut jokin sijaisvanhempien vaikutusta vankempi motiivi äitiään, sisartaan ja puolituttua mieshenkilöä koskeneisiin, pöyristyttäviin seri-tarinoihin, joiden todenperäisyyttä, synnyn ja peruuttamisen taustavaikuttimia ja juridista painoarvoa nyt puntaroidaan oikeudessa. Tietoisuus siitä, että äiti ja sisar olisivat syyllistyneet isän murhaan, olisi aika looginen ja vankka motiivi kehitellä kertomuksia (siis jos sellaista on todella tapahtunut). Vaikea uskoa, että pelkät lehtijutut, epäilykset tai sukulaisten/sijaisvanhempien kertomat tarinat olisivat saaneet kolme lasta kääntymään niin voimakkaasti, yhdenmukaisesti ja lojaalisti omaa äitiään ja sisartaan vastaan. Oikeus ei ole toistaiseksi arvioinut seri-kertomusten peruuttamisen uskottavuutta ja todistearvoa tai peruuttamisen hypoteettista taloudellista motiivia (Auerhan on jo kuusikymppinen, eikä ehtisi ehkä tuhlata puoltatoista, kahta miljoonaa mahdollisia koppikorvauksia) tai asiaan liittyvää pelottelua tai painostusta jonkin kolmannen - Anneli Auerille ja tämän vanhimmalle lapselle tutun - tahon toimesta.
Taannoisessa mielentilatutkimuksessa Auerilta kartoitettiin psyykkisiä sairauksia, ei "lievempiä" persoonallisuushäiriöitä tai tunne-elämän ongelmia. Muuten Auerin terveydentilasta ei ole julkista tietoa. Jos Auer olisi vaikka parantumattomasti sairas; jos hänellä olisi vain joitakin vuosia jäljellä (eli Anneli Auerin kannalta kenties edullinen ja suuria koppikorvauksia tietävä oikeuden lainvoimainen ratkaisu ehdittäisiin saada ennen mahdollista kuolemaa), lapset saisivat rahallisen "palkinnon" äitinsä ja Jensselisedän auttamisesta eli seri-puheidensa pyörtämisestä. Se olisi aika iso taloudellinen motiivi. Mikään summa ei tietenkään korvaa lasten kokemia pahuuksia (isän kuolema, turvallisuudentunteen menetys, mediapyöritys, perheen hajoaminen, asuinpaikkojen vaihtuminen, katkenneet ihmissuhteet, oikeudenkäynnit, seri-haaran oudot kuviot jne.). Spekulointi lasten osallisuudella rikollisiin tekoihin on julmaa, mutta niin ovat myös monet lapset ja aikuiset: eivät osaa keskittyä asioihin tai hakea väittämilleen lähteitä, valkopesevät eli vääristelevät ja/tai sulkevat silmänsä kaikilta epäedullisilta elementeiltä, rakentelevat uskomuksista tai myötähäpeää herättävistä nippelitiedoista tai juoruista karmeita tarinoita tai virtuaalisia leikekirjoja ja suoltavat henkilöön menevää shaibaa.
