No totta kai, sanat eivät koskaan satuta paitsi silloin kun ne normalisoivat halveksunnan, rohkaisevat joukkoa ja avaavat oven teolle. Mutta muutenhan ihan harmitonta, eikö?Olivian ja Oonan mukaan tilanne myös syntyi siitä, että puukottajaa kiusattiin. Kaksikon mukaan tapahtuman jälkeen Lahden keskustassa on ollut ”ihan hitosti” poliisiautoja.
Koska sanat ovat tekoja: ne asettavat sävyn, luovat luvan ja antavat käsikirjoituksen seuraaville askelille. Kuinka yllättävää, että näyttämöllä esitetty viha päätyy kulisseista myös katutasolle.
Koska rodullistaminen kutistaa ihmisen rooliksi: kun toisen näkee kategoriana, ei kasvoina, kynnys vahingoittaa madaltuu. Helppoa kuin huonosti ommeltu sauma, joka ratkeaa ensimmäisestä vedosta.
Koska kiusaaminen on eskalaatiota pieninä annoksina: eilen “vitsi”, tänään nöyryytys, huomenna otsikot. Tämä on se catwalk, jota pitkin seuraukset marssivat.
Koska sivustakatsojat stailaavat ilmapiirin: hiljaisuus on se kiiltävä takki, joka pitää kylmän käytöksen lämpimänä.
Koska yhteisöt peilaavat kieltä: toistuva kovuus luo normin, ja normi luo teon. Yksittäinen heitto? Ei harjoituskierros.
Koska harkittu puhe on halvempaa kuin kriisi: de-eskalointi maksaa vähemmän kuin lääkintä, oikeusprosessi ja pelko.
Eli joo ihan rauhassa voimme olla miettimättä, miten puhumme ja kohtelemme toisiamme… jos olemme valmiita maksamaan seuraukset. Parempi ehdotus: säädetään “look” uusiksi. Valitse sanat, jotka istuvat hyvin, älä niitä, jotka repivät saumat.