Anon vanha VKK-kaveri
Jani Kuusela syyttää useita henkilöitä aina
Lauri Nurmesta ja
Mika Lintilästä Pekka Toveriin ja
Seppo Varjukseen sotaan yllyttämisestä. Presidentistä seuraava eli Jussi Halla-Aho on lähetellyt pommeja sotaan oman nimikirjoituksen kanssa. Jani perustelee lukemisiaan / sanomisiaan sillä, että mediassa monet toimittajat sekä myös monet poliitikot ovat vastuuttomasti lausuneet kuinka "Suomi on sodassa Venäjää vastaan" vaikka Suomi ei ole virallista sodanjulistusta tehnytkään. Karmaisevaa ryssän toiminnan valkopesua siis.
https://www.youtube.com/watch?v=6t5MKVsTL6o

- EX_VKK_JK_Suomen_media_tuomiolle.jpg (46.82 KiB) Katsottu 1451 kertaa
Voiko media syyllistyä rikokseen sotaan yllyttämisestä?
Voiko media syyllistyä rikokseen?

Voiko media syyllistyä sotaan yllyttämiseen – tai kiihottamiseen jotakin kansaa tai kansanryhmää vastaan?
Rikoslaki sanoo selvästi: “Joka Suomen puolesta ilman laillista valtuutusta ryhtyy toimenpiteisiin, joilla on tarkoituksena saattaa Suomi sotaan toista valtiota vastaan, on tuomittava sotaan yllyttämisestä.” (RL 12:11)
Sananvapaus antaa oikeuden kertoa ja mielipiteillä on oltava tilaa. Mutta sananvapaus ei suojaa rikollista yllytystä.
Jos media: toistuvasti ja tietoisesti lietsoo vihamielisyyttä, vaatii sotilaallisia toimia toista valtiota vastaan,
esittää Suomen olevan sotatilassa (esimerkiksi sodassa Venäjää vastaan) ilman presidentin ja hallituksen laillista päätöstä, tai vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen niin, että se ajaa sotaa, se voidaan periaatteessa katsoa osalliseksi sotaan yllyttämiseen.
Media ei ole lain yläpuolella. Sillä on sananvapauden lisäksi myös vastuu sanansa seurauksista.
Mutta jos media katsottaisiin syylliseksi – kuka silloin tuomittaisiin?
Rikosoikeudellinen vastuu ei kohdistu “mediaan” abstraktisti, vaan henkilöihin, jotka ovat tosiasiallisesti tehneet päätöksiä tai sallineet rikokseen johtavan toiminnan.

Toimittaja vastaa omista sanoistaan ja julkaisuistaan.

Päätoimittaja on lain mukaan vastuussa kaikesta, mitä julkaistaan – myös muiden kirjoittamasta.

Median omistaja tai johto voi joutua vastuuseen, jos se on tietoisesti ohjannut linjaa sotaan tai vihaan yllyttäväksi.

Lisäksi yhtiö itse voidaan tuomita yhteisösakkoon, jos sen toiminta on järjestelmällisesti lainvastaista.
Toisin sanoen: vastuu kulkee kynästä omistajan pöytään saakka.
Media voi joko rakentaa rauhaa – tai lietsoa sotaa.
Siksi kysymys on yhä ajankohtaisempi:
käyttääkö media valtaansa vastuullisesti – vai rikkoen rajoja, joihin laki on piirtänyt varoitusviivan?
– Touhumme eteni yhä pitemmälle, ja kun aloimme suoraan sanoen nussia lauteilla sylikkäin, Kari Tapio räjähti, Frederik muistelee kirjassa.