Jo ensimmäinen kannabispiikki voi olla kohtalokas. Yksi huolimaton rykäisy, ja seuraavaksi löydät itsesi kuolaamassa olohuoneen matolle, pohtimassa maailmankaikkeuden salaisuuksia ja sitä, miksi jääkaapissa on enää puolikas kurkku. Jos kuolema ei ehdi noutaa heti, elämä kyllä ehtii pilalle: pää on sekaisin, kaveripiiri kutistuu, ja yhtäkkiä huomaat, että ainoa ystäväsi on puoliksi palanut suitsuke ja ikkunalauta, jossa yritit kasvattaa “ekologista henkireikääsi”.putsi kirjoitti: To Loka 16, 2025 4:57 am "Harmittomaan" höpöheinäbisnekseen liittyy myös osaltaan väkivaltarikollisuutta niin pitkään kuin se on laitonta. Vaikka olisi laillista, niin se korkeintaan vain vähentäisi oheisrikollisuutta - eikä taatusti tekisi itse liiketoiminnasta laillista. Toki minusta tuntuu, että nykyään on entistä enemmän rottailua ja sen sellaista, mikä on myös aivan normaalia kuluttajasuojalaittomalla alalla.
Työssäkäyvien (tai työttömienkin), niin sanottujen normipajauttelijoiden keskuudessa, tällaisia tapahtumia on huomattavasti vähemmän, mutta tämän päivän nuorisogangstojen ja kaiken maailman tiemiesten ympyröissä pikemminkin yleistymään päin. Väkivaltatouhut kun pönkittävät egoa ja jostain syystä nuoriso on nykyään myös raadollisempaa, erilaisia aseita puukoista pistooleihin kannetaan mukana ja ehkä harkintakykyä on poljettu maanrakoon stimulanttien ja Ksalolien sekä Rivotrilien voimin.
Huumeet kovenevat, ihmiset (etenkin nuoret) ovat enemmän sekaisin kuin vuosikymmeniin ja viranomaisten työmäärä sekä resurssit eivät kulje käsi kädessä, joten jollain vapauttavilla lakimuutoksilla voisi olla paikkansa sekä positiivinen vaikutus työtehon lisäämisestä merkityksellisempiin rikoskokonaisuuksiin; kannabikseen liittyvä oheisrikollisuus vähenee, eikä itse pilvitouhuja (kasvattajia tai käyttäjiä) tarvisi jahdata. Käyttäjät joka tapauksessa käyttävät, joten tilanne olisi vain win-win kaikille osapuolille. Tämä siis koskisi kotikasvatettua, lähes Joutsenleiman arvoista suomalaista kukkaa, mutta edelleen ulkomaalaisryhmittymien terrorismia sun muuta ihmiskauppaa rahoittava rajat ylittävät hasiskauppa olisi edelleen suurennuslasin alla, johon myös loppuviimein irtoaisi enemmän resursseja.
Kotikasvatetusta kukasta maksetaan Suomen sisällä veroa useaankin otteeseen: kasvatuslaitteiden arvonlisävero (alustat, lamput, ravinteet ynnä muu), sähkön- sekä vedenkäytön verotus, palkan/tukirahan verotus (eli rahan, jolla tuotetta ostetaan) ja lopulta paikallinen kukkakauppias käyttää ansionsa lähimarkettiin, josta jälleen maksaa veroa. Eikö tämä lyhyelläkin matematiikalla ole vain rahaa valtionkassaan verojen muodossa, ja raha myös pysyy Suomessa. Järjestäytyneemmän rikollisuuden kanssa rahavirrat menevät lähes poikkeuksetta tavalla tai toisella ulkomaille.
Mielestäni nykyiseen politiikkaan ja lainsäädäntöön olisi korkea aika tehdä konkreettisia muutoksia. Henkilökohtaisesti asialla ei kuitenkaan ole itselleni mitään suurta merkitystä, mutta mietin vain tällaisen modernimman lähestymistavan keventävän viranomaisten ja muiden oheiskärsijöiden (työ)taakkaa.
Onhan näitä, itsekin tunnen useamman, tarkkaa määrää en ala erittelemään. Osa jopa lopettanut ja myös ajo-oikeus säilynyt käytön aikana. Reseptin saaminen vaatii kuitenkin todella kovat perustelut ja johan kannabista määrännyt yksityislääkäri on jo vuosikymmen sitten ollut pulassa asian tiimoilta. Nykyään en tiedä, että millainen tilanne on kyseisellä lääkärillä tai määrätäänkö Bedrocania avokätisemmin kuin ennen.SatuSetä kirjoitti: Ke Loka 15, 2025 8:05 pm Ai tunnet siis useampia niistä, jotka ovat saaneet reseptin Suomessa?
Kuinka monta niitä olikaan kaikkinensa?
Joka tapauksessa lääkekannabiskin on vahvaa kukintoa. Rouhemuodossa oleva on THC-pitoisuudeltaan miedompaa, mutta kiintiämmän kukinnon muodossa oleva taas hyvinkin vahvaa. Kyllä näiden päivittäiskäyttäjä on käytännössä jatkuvasti pilvessa. Sietokyvyn ansiosta tuotteet eivät enää mene samalla lailla päähän, mutta tässä vaiheessa individuaali on jo niin kannabinoidien kyllästämä, että voisi sanoa tämän olevan vaikutuksen alaisena ympäri vuorokauden.
Ensin alkaa “vain satunnainen käyttö”, sitten “harrastus”, ja lopulta olet täyspäiväinen kotipuutarhuri, joka mittaa valojensa lumeneita tarkemmin kuin sähkömies. Kun pää on riittävän kauan sumussa, ei enää tiedä, onko päivä vai yö eikä sillä toisaalta ole merkitystäkään, koska kumpaankaan et ole menossa töihin.
Ja kyllä, sanotaan että kannabis on “luonnontuote”. Niin on karhu ja myrkkykeisokin, mutta niitäkään ei suositella nautittavaksi. Kun riittävästi “luontoa” vetää keuhkoihinsa, alkaa luonto vastata takaisin yleensä hengityksen vinkunana ja todellisuuden notkahduksina.
Suomessa on onneksi erinomainen päihdepolitiikka, joka on tehty ihmisten parhaaksi ja turvaksi. Täällä ei haluta, että kukaan joutuu heitteille kylmässä maailmassa, missä jokainen pilvenhattara voi muuttua ukkospilveksi. Meillä voi nauttia elämästä muutenkin kuin höyryämällä tajuntaansa harmaaksi.
Otetaan vaikka opettaja Aaron: mies urheilee, opettaa ja on kuulemma sen verran erikoinen, että pervoileekin siinä sivussa, mutta ei siihen mitään aineita tarvita. Riittää kun on elossa, utelias ja ehkä vähän hassu. Siinäpä vasta luonnollinen päihde.