Hans Assmann - Bodomin tekijä, vai myytti?

[LexVeritas]

"Se oli Assman!" Yhtään selvittämättömäksi jäänyttä murhaa ei Suomessa ole sotien jälkeen tehty, missä syyllinen ei olisi Assman!

Miehen nimi oli Hans Assmann, ei Assman. (Kts. esim. ketjun otsikko.)

[Cohle]

Myytti.

[Ross Sullivan]

Myytti.

Sitä ja tiettyjen henkilöiden väline hankkia fyrkkaa.

*Poistettu turha chat*tm

[Cohle]

*Poistettu turha chat*tm

[LexVeritas]

Hans Assmannista Bodomin tekijäksi ei tiettävästi ole mitään todistetta, mutta toisaalta hän ei tuomittuna väkivaltarikollisena ole pelkkä myyttikään.

[JasseHames]

Hans Assmannista Bodomin tekijäksi ei tiettävästi ole mitään todistetta, mutta toisaalta hän ei tuomittuna väkivaltarikollisena ole pelkkä myyttikään.

Itse asiassa on ns. aihetodisteita, jos Jorma Palon ja kollegoidensa ilmoitukset poliisille pitävät paikkansa Assmannin oudosta sairaalakäynnistä. Tietenkään enää ei voi selvittää, oliko Assmannin paidassa maalia vai verta, mutta jos useammat sairaalassa töissä olleet todistajat ovat epäilleet paidan tahrojen olleen verta, Assmannin käyttäytyneen sairaalakäynnin aikana oudosti ja sairaalakäynnin ajoittuneen Bodomin murhan tapahtumahetkien ympärille, niin se on kyllä aihetodiste.

Lähellekään tuomiota em. ei sinänsä tietenkään riitä, ja Assmannilla oli erittäin vahva alibikin.

On toki jossain määrin mielenkiintoista pohtia selityksiä asioille (ml. Assmannin alibi) siitä hypoteesista, että Assmannin paidassa on ollut uhrien verta.

[Ross Sullivan]

Palosta tulee muuten mieleen eräs toinen yhtä julkisuudenkipeä neurologi.

[LexVeritas]

Hans Assmannista Bodomin tekijäksi ei tiettävästi ole mitään todistetta, mutta toisaalta hän ei tuomittuna väkivaltarikollisena ole pelkkä myyttikään.

Itse asiassa on ns. aihetodisteita, jos Jorma Palon ja kollegoidensa ilmoitukset poliisille pitävät paikkansa Assmannin oudosta sairaalakäynnistä. Tietenkään enää ei voi selvittää, oliko Assmannin paidassa maalia vai verta, mutta jos useammat sairaalassa töissä olleet todistajat ovat epäilleet paidan tahrojen olleen verta, Assmannin käyttäytyneen sairaalakäynnin aikana oudosti ja sairaalakäynnin ajoittuneen Bodomin murhan tapahtumahetkien ympärille, niin se on kyllä aihetodiste.

Lähellekään tuomiota em. ei sinänsä tietenkään riitä, ja Assmannilla oli erittäin vahva alibikin.

On toki jossain määrin mielenkiintoista pohtia selityksiä asioille (ml. Assmannin alibi) siitä hypoteesista, että Assmannin paidassa on ollut uhrien verta.

Jos tarkkoja ollaan, niin Assmannin sairaalakäynti ei ajoittunut Bodomin kolmoismurhan tapahtumahetkien ympärille, vaan hän saapui sairaalaan ambulanssilla n. 1,5 vuorokautta murhien jälkeen. Kyseessä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Assmann vaati Kirurgisesta sairaalasta hoitoa (= esim. morfiinia). Se ei siksikään ole mikään aihetodiste. Erikoinen detalji on, että yksi Assmannille vahvan alibin antaneista oli kolmoismurhaaja Lennart Lindqvist.

[Ross Sullivan]

Palo on osoitus siitä, että neurologi voi olla täysin narsisti ja dorka.

[LexVeritas]

🠅

Tikahtumis- eli affektikohtaus voi olla vakava asia.

Jorma Palolla oli oma päähänpinttymänsä liittyen Bodominjärven kolmoismurhaan, mutta se ei loppujen lopuksi ollut yhtä perusteeton kuin moni muu.

Lääkärinä ja tietokirjailijana Palo oli eittämättä pätevä. Ohessa Jorma Palo wikipediallisessa pähkinänkuoressa:

Jorma Heikki Ilari Palo (10. heinäkuuta 1936 Käkisalmi[1] – 4. kesäkuuta 2006 Helsinki) oli suomalainen neurologian professori, lääketieteen ja kirurgian tohtori sekä kirjailija.

Henkilöhistoria ja ammattiura

Palon isä oli kaaderiupseeri, kapteeni Teemu Palo, joka kaatui jatkosodassa vuonna 1941. Palo tuli perheensä mukana talvisodan evakkoon ensin Tornion Kivirannalle, isänsä syntymäkotiin Juneksen kartanoon, ja sieltä jatkosodan alla äitinsä Mailan, omaa sukuaan Mankin, kotitaloon Valkealan Tirvalle. Palon puoliso vuodesta 1961 oli Leena-Maija Leino. Ylioppilaaksi Palo tuli Mikkelin lyseosta 1954 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1962.[1] Hän toimi Helsingin yliopiston neurologian apulaisprofessorina 1975–1980, professorina 1980–2001, HYKSissä neurologian klinikan ylilääkärinä 1978–1994 ja HYKSin johtajaylilääkärinä 1990–1992 sekä Stakesin tutkimusprofessorina 1993–1994. Eläkkeelle Palo jäi vuonna 2001.

Palo harrasti kirjallisuutta, elokuvia ja työmatkapyöräilyä. Hän kuoli 4. kesäkuuta 2006 melanoomaan, joka oli todettu joulukuussa 1990. Hän oli kuollessaan 69-vuotias.

Tunnustuksia

Palo sai työstään huomattavia tunnustuksia, hänet palkittiin mm. WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinnolla 1995 sekä Suomen tietokirjailijoiden tunnustuspalkinnolla 1997. Vuonna 1994 Jorma Palo oli Tieto-Finlandia-ehdokkaana teoksellaan Suomalainen lääkärikirja (WSOY). Kirjasta on myöhemmin julkaistu uudistettuja laitoksia nimellä Jorma Palon lääkärikirja ja sitä on myyty yli 100 000 kappaletta. Palo sai vuonna 1993 Vapaa-ajattelijain liiton Väinö Voipio -palkinnon humanistista etiikkaa esittelevistä kirjoistaan. Näitä ovat erityisesti vuonna 1992 ilmestynyt Saanko elää, saanko kuolla: Hoidon rajat sekä palkinnon myöntämisen jälkeen vuonna 1996 kirjoitettu Sängyssä vai kylppärissä: Arjen etiikkaa.[2][3]

Valtion tiedonjulkistamispalkinto, 1992
J.V. Snellman -palkinto, 1992
Väinö Voipio -palkinto, 1993
MTV:n kulttuuripalkinto 1995[4]
Vuoden pyöräilijä, 1997
WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinto, 1995
Suomen tietokirjailijoiden tunnustuspalkinto, 1997

Julkaisut

Palo julkaisi paitsi useita lääketieteellisiä teoksia, oppikirjoja ja tietokirjoja, myös kaunokirjallisia teoksia, joista viimeisiksi jäivät Bodominjärven murhia käsittelevät Bodomin arvoitus (WSOY, 2003), Hans Assmannin arvoitus (Tammi, 2004, yhdessä entisen rikospoliisin Matti Paloaron kanssa) sekä Nils Gustafsson ja Bodomin varjo (WSOY), joka julkaistiin 2006 muutama päivä Palon kuoleman jälkeen. Jorma Palo tunnetaan myös kansantajuisista lääketiedettä käsittelevistä teksteistään, joita on julkaistu kirjojen lisäksi lehdissä, muun muassa Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä vuosina 1983–2001.

Tietokirjallisuus

Palo, Jorma: Vajaamielisyys. WS, 1969. ISBN 951-0-05067-9
Palo, Jorma: Leipää, suolaa ja raikasta vettä. Tammi, 1972. ISBN 951-30-2255-2
Palo Jorma, Kerppola Irma: Käymme lääkärissä. Tammi, 1974. ISBN 951-30-2950-6
Palo Jorma, Palo Leena-Maija: Selli 21 : Vilho Huovisen elämä. WSOY, 1978. ISBN 951-0-08850-1
Palo, Jorma: Hermoston kehityshäiriöt. WSOY, 1980. ISBN 951-0-09521-4
Palo Jorma, Palo Leena-Maija: Sisar Aino. WSOY, 1980. ISBN 951-0-10103-6
Palo, Jorma ym.: Neurologia. WSOY, 1985. ISBN 951-0-12742-6
Aivojen salaisuudet. WSOY, 1986. ISBN 951-1-08951-X
Saanko elää, saanko kuolla: Hoidon rajat. (Osa kirjasta perustuu Helsingin Sanomain kuukausiliitteessä julkaistuihin artikkeleihin) WSOY, 1992. ISBN 951-0-18350-4
Sängyssä vai kylppärissä: Arjen etiikkaa. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21321-7
Palo Jorma, Palo Leena-Maija: Rakkaudesta seksiin. WSOY, 1999. ISBN 951-0-23241-6
Kun vallanpitäjät vilustuvat. WSOY, 2001. ISBN 951-0-26138-6
Bodomin arvoitus. WSOY, 2003. ISBN 951-0-27893-9
Oravasyndrooma: Rikollista rahaa pöyhimässä. WSOY, 2003. ISBN 951-0-28697-4
Jorma Palon lääkärikirja. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29399-7
Matti Paloaro & Jorma Palo: Luottamus tai kuolema! (Kansialanimeke: Hans Assmannin arvoitus) Tammi, 2004. ISBN 951-31-3205-6
Nils Gustafsson ja Bodomin varjo. WSOY, 2006. ISBN 951-0-32269-5
Kaunokirjallisuus
Mies joka ei ollut mistään kotoisin. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1995. ISBN 951-0-20482-X
Uitettu rotta. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1997. ISBN 951-0-22195-3
Irvistyksiä. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-26139-4
Leikkikuolema: Romaani. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-31043-3

[JasseHames]

Hans Assmannista Bodomin tekijäksi ei tiettävästi ole mitään todistetta, mutta toisaalta hän ei tuomittuna väkivaltarikollisena ole pelkkä myyttikään.

Itse asiassa on ns. aihetodisteita, jos Jorma Palon ja kollegoidensa ilmoitukset poliisille pitävät paikkansa Assmannin oudosta sairaalakäynnistä. Tietenkään enää ei voi selvittää, oliko Assmannin paidassa maalia vai verta, mutta jos useammat sairaalassa töissä olleet todistajat ovat epäilleet paidan tahrojen olleen verta, Assmannin käyttäytyneen sairaalakäynnin aikana oudosti ja sairaalakäynnin ajoittuneen Bodomin murhan tapahtumahetkien ympärille, niin se on kyllä aihetodiste.

Lähellekään tuomiota em. ei sinänsä tietenkään riitä, ja Assmannilla oli erittäin vahva alibikin.

On toki jossain määrin mielenkiintoista pohtia selityksiä asioille (ml. Assmannin alibi) siitä hypoteesista, että Assmannin paidassa on ollut uhrien verta.

Jos tarkkoja ollaan, niin Assmannin sairaalakäynti ei ajoittunut Bodomin kolmoismurhan tapahtumahetkien ympärille, vaan hän saapui sairaalaan ambulanssilla n. 1,5 vuorokautta murhien jälkeen. Kyseessä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Assmann vaati Kirurgisesta sairaalasta hoitoa (= esim. morfiinia). Se ei siksikään ole mikään aihetodiste. Erikoinen detalji on, että yksi Assmannille vahvan alibin antaneista oli kolmoismurhaaja Lennart Lindqvist.

Mielestäni se on aihetodiste, joskin erittäin heikko sellainen. En toki ala väittelemään asiasta, koska Assmannin alibi on niin poikkeuksellisen vahva, että ilman mitään muuta näyttöä ja vallitsevissa olosuhteissa hänet on miellettävä epäilyjen ulkopuolelle.

[Ross Sullivan]

Palo on osoitus siitä, että neurologi voi olla täysin narsisti ja dorka.

Tosin Palolla oli hyvä mielikuvitus. Sitä en tiedä onko tällä toisella dorkalla neurologilla hyvä mielikuvitus.

[LexVeritas]

🠅

On ilmeistä, ettet tiedä monestakaan asiasta juuri mitään, joten mielestäni sinun ei tarvitse sitä tässäkään ketjussa jatkuvasti todistella.

Hans Assmanniin liittyvä mahdollinen heikko aihetodisteen aihio (9 kuukauden ehdottoman pahoinpitelytuomion lisäksi) voisi olla hänen väitetty oleskelunsa kesällä 1960 Korsbackassa vuokralaisena, mutta asian paikkansapitävyyteen ei ilmeisestikään koskaan saatu varmuutta.

[Ross Sullivan]

Tosin, jos vertaillaan dorkia neurologeja keskenään, niin Palolla oli korkeampi moraali.

[kapteeni]

🠅
...hänen väitetty oleskelunsa kesällä 1960 Korsbackassa vuokralaisena, mutta asian paikkansapitävyyteen ei ilmeisestikään koskaan saatu varmuutta.

Olisi ihan mielenkiintoista, jos joku voisi kertoa selkeästi, mistä tämäkin väite on saanut alkunsa. Kun olen aikaisemmin kysellyt, niin vastaukset ovat olleet epämääräisiä.