Ehkä senkin tiedostaminen, että on muita yksinolijoita, nykyään on paljon sellaista, niin se on kuin jakaisi jotakin. Toisaalta seuran kanssa eläjillä ei välttämättä ole mitään idylliä, moni haluaa nimenomaan eroon ja rauhaan. EHkä ihminen aina haluaa sitä, mitä ei ole. Mutta kyllä yksinäisyys voi välillä saada kiinni, vaikka omillaan olemisissa onkin puolensa, vapautensa. Ja sitten vielä sairaudet tai kipuilut päälle. Se ei ole reilua eikä sitä jaksaisi vaan, ja mitä olen tuumannut, niin juuri mukaville, ns hyville ihmisille käy surua, sairastumisia, jne, kun taas härskimmät vaan porskuttavat menemään eikä ole näennäisesti mitään. Ei siinä ole päätä eikä häntää, älä siis sure että olisi rankaisua, näitä vaan käy ja me ei tiedetä Jumalan laajempaa suunnitelmaa. Vaikka sinulla olisi sairastelua, niin mietit vaan että henki menee kropan edelle, usko parantumiseen ja iskosta siihen luottoa. Se on rankkaa. Välillä tuntuu ettei ole mitään järkeä, vaikea käsittää elämistä. Mutta itämaisessa filosofiassa on sanottu "miksi elämisen pitäisi olla helppoa?", no täytyy sanoa, että seuraavaan elämiseen valitsen kuitenkin alta sekunnin todella helpon elämisen (vähän kuin siinä mainoksessa, jossa ähkäistään että valitsen helpomman!)
Jotenkin jos pystyy kaivamaan positiivisen hengen nousuun, rukoileminen on myös hyväksi. On sanottu, että pelkkä usko on jo parantavaa. Sanon näitä, koska jos jostain on piristykseksi, niin hyvä.
Tässä linkki parantavan taajuuden musiikkiin :https://www.youtube.com/watch?v=7xJw6eB ... rt_radio=1
