Ior Bockin puukotus Helsingissä 2010
-
Arlene
- Christopher Lorenzo
- Viestit: 1688
- Liittynyt: Ke Joulu 12, 2007 7:30 pm
- Paikkakunta: Pentonville
Re: Ior Bockin puukotus Helsingissä 2010
No ei se Vantaan vankila mikään viiden tähden hotelli ole, nimim. "Siellä käynyt".
Re: Ior Bockin puukotus Helsingissä 2010
No ei se perus intialaisen kotikaan mikään edes yhden tähden hotelli ole, nimim. "Niissä käynyt"Arlene kirjoitti:No ei se Vantaan vankila mikään viiden tähden hotelli ole, nimim. "Siellä käynyt".
- Can´t beat the feeling - Can´t feel the beating -
-
Arlene
- Christopher Lorenzo
- Viestit: 1688
- Liittynyt: Ke Joulu 12, 2007 7:30 pm
- Paikkakunta: Pentonville
Re: Ior Bockin puukotus Helsingissä 2010
Oliko muurit ympärillä?Slugger kirjoitti: No ei se perus intialaisen kotikaan mikään edes yhden tähden hotelli ole, nimim. "Niissä käynyt"
Re: Ior Bockin puukotus Helsingissä 2010
Oli ja piikkilangan tilalla muurin päällä rikkinäisiä pulloja ja lasinsiruja.Arlene kirjoitti:Oliko muurit ympärillä?Slugger kirjoitti: No ei se perus intialaisen kotikaan mikään edes yhden tähden hotelli ole, nimim. "Niissä käynyt"
....Ja kuten aiemmin totesin vapaushan on aina niin suhteellinen käsitys
- Can´t beat the feeling - Can´t feel the beating -
Re: Ior Bockin puukotus Helsingissä 2010
Ior Bockin surma - näin hovioikeus tuomitsi
Perjantai 9.3.2012 klo 10.50
Syyttäjä haki Helsingin hovioikeudessa muutosta käräjäoikeuden tuomioon.
Helsingin käräjäoikeus antoi elokuussa tuomion, jonka mukaan intialaismies syyllistyi Ior Bockin tappoon, mutta oli tekohetkellä syyntakeeton. Hänet jätettiin rangaistuksetta. Hovioikeus piti voimassa käräjäoikeuden päätöksen.
Syyttäjä vaati hovioikeuden käsittelyssä, että intialaismies syyllistyi tapon sijasta murhaan. Syyttäjä myös vaati, että miehen katsotaan olleen tekohetkellä syyntakainen tai ainakin alentuneesti syyntakeeton.
Hovioikeus ei muuttanut miltään osin käräjäoikeuden päätöstä ja tuomio oli yksimielinen. Asiaa käsiteltiin suljetuin ovin.
Ior Bock puukotettiin kuoliaaksi kotonaan vuoden 2010 lokakuussa.
IL
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012030 ... 7_uu.shtml
Perjantai 9.3.2012 klo 10.50
Syyttäjä haki Helsingin hovioikeudessa muutosta käräjäoikeuden tuomioon.
Helsingin käräjäoikeus antoi elokuussa tuomion, jonka mukaan intialaismies syyllistyi Ior Bockin tappoon, mutta oli tekohetkellä syyntakeeton. Hänet jätettiin rangaistuksetta. Hovioikeus piti voimassa käräjäoikeuden päätöksen.
Syyttäjä vaati hovioikeuden käsittelyssä, että intialaismies syyllistyi tapon sijasta murhaan. Syyttäjä myös vaati, että miehen katsotaan olleen tekohetkellä syyntakainen tai ainakin alentuneesti syyntakeeton.
Hovioikeus ei muuttanut miltään osin käräjäoikeuden päätöstä ja tuomio oli yksimielinen. Asiaa käsiteltiin suljetuin ovin.
Ior Bock puukotettiin kuoliaaksi kotonaan vuoden 2010 lokakuussa.
IL
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012030 ... 7_uu.shtml
Herrasmies kulkee aina portaissa edellä. Myös yksin ollessaan.
Re: Ior Bockin puukotus Helsingissä 2010
Vastaaja palaa takaisin Intiaan, eikä pääse nauttimaan suomalaisesta vieraanvaraisuudesta.
Taas suomalainen yhteiskunta maksoi yhden turhan oikeuskäsittelyn ja lentoliput
Taas suomalainen yhteiskunta maksoi yhden turhan oikeuskäsittelyn ja lentoliput
- Can´t beat the feeling - Can´t feel the beating -
Re: Ior Bockin puukotus Helsingissä 2010
Onko missään ollut tai tietääkö joku Bockin asunnon tarkkaa osoitetta Rakuunantiellä?
-
ylälauteiden mies
- Agentti Scully
- Viestit: 678
- Liittynyt: Su Heinä 29, 2007 11:39 pm
Re: Ior Bockin puukotus Helsingissä 2010
Aikoinaan, 10-15 vuotta sitten tuli vierailtua erään silloisen "morsiamen" luona ahkerasti viikonloppuja viettämässä.OAY kirjoitti:Onko missään ollut tai tietääkö joku Bockin asunnon tarkkaa osoitetta Rakuunantiellä?
Hän asui myöskin Munkassa (Solnantiellä), joten nuo kulmakunnat tulivat itselleni jokseenkin tutuiksi, kun hänen koiraansa kävimme ulkoiluttamassa, yhdessä ja erikseen.
Nelosen ratikalla on tosiaankin tullut ajettua eräskin kerta...
Ja koska toki myöhemminkin olen tuon tienoon asioita seurannut, muistelisin jotta Ior Bock asui Rakuunantie 15 osoitteessa - vaikka en millääntapaa hänen ystäväpiiriinsä liitykään. (erikoisen persoonan ollessa kyseessä, joitain asioita vaan jää helpommin mieleen, Munkkiniemen Puistotiellä asui takavuosina mm. muuan aikuisviihteen saralla mainetta niittänyt "Veronica"
Tämän ketjun sivulta 3. löytyy pohjakuva Bock'in asunnosta, en tiedä onko tuo julkistettu pohjakuva ns. "viitteellinen", koska HeKan sivuilta löytyvästä linkistä kun asuntojen, 2H+KK pohjapiirustuksia tarkastelee, niin yhdennäköisyys on muuten ilmeinen, paitsi keittiön ja makuuhuoneen ikkunoiden sijainnin puolesta.
Bock'han itse oli liikuntarajoitteinen, joten toisaalta olisi luullut hänen asuntonsa sijainnin olevan pohjakerroksessa, mutta kuvaa kun katselee, niin havaitsee huoneistoon kuuluneen myöskin parvekkeen. (alimpien asuinkerrosten asuntoihin puolestaan kuuluu oma pieni piha-alue ja onhan talossa myös hissi, joten pyörätuolillakin pääsee kerroksiin)

Kyseessä siis Helsingin kaupungin vuokra-asunto 2H+K, jossa surma tapahtui.
Rakuunantie 15 asuntojen pohjakuvia voi käydä tarkastelemassa täältä:
http://www.hekaoy.fi/pikkuhuopalahti/si ... puisto.pdf
Että tuollaista pikku pohdiskelua aihe herätti itsessäni.
- Itsemurhalentäjää ei ruusuin palkita -
Re: Ior Bockin puukotus Helsingissä 2010
^Syvimmät kiitokseni Ylälauteiden mies, ihailtavaa taustatyötä. Olin itsekin Google Mapsista tuon parvekkeen jännän kulman perusteella noille paikkeille päätynyt, mutta pohjapiirros taitaa varmistaa asian. Selvisipä tämäkin.
- Oikeus ennen kaikkea
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 17436
- Liittynyt: Ti Maalis 30, 2021 2:48 pm
Re: Ior Bockin puukotus Helsingissä 2010
Mystikko Ior Bockin murha
Ralf-Erik Sjöström, toimittaja, Raisio.
Pari minuuttia kello 13:n jälkeen lauantaina 23. lokakuuta 2010 Helsingin poliisilaitoksen väkivalta- rikosyksikön päivystävät tutkijat saivat poliisin hälytyskeskuksen kautta ilmoituksen, jonka mukaan Munkkiniemen kaupunginosassa Rakuunantie 15:ssa sijaitsevassa asunnossa oli tapahtunut puukotus. Paikalle lähetettiin kolme partiota, kaksi väkivaltarikosyksikön tutkijaa ja kaksi teknistä tutkijaa. Ensimmäiseksi paikalle saapui partio 222. Asunnon oven avasi mieshenkilö, jolla oli oikeassa kädessään verta vuotava haava. Olohuoneessa oli toinen mieshenkilö, joka puhui lankapuhelimeen. Lattialla makasi iäkäs mies oikealla kyljellään. Paikalle saapunut pelastuslaitoksen lääkäri ei voinut kuin todeta tämän henkilön kuolleeksi.
Partiot toimittivat asunnosta tavatut kaksi henkilöä Pasilan poliisivankilaan, toisen heistä Haartmanin sairaalan kautta, jossa hänen haavansa hoidettiin. Tässä vaiheessa poliisilla oli jo tiedossa vainajan henkilöllisyys, tämä oli tunnettu mystikko ja eksentrikko Ior Bock.
Bror Holger Bertil Svedlin, sittemmin Ior Bock, syntyi tammikuun 17. päivänä 1942. Hänen alkuperästään on olemassa kaksi eri tarinaa. Bock itse väitti, että hän oli insestin hedelmä: hänen 81-vuotias isänsä olisi siittänyt hänet tyttärensä kanssa taatakseen suvun jatkumisen. Isän ainoa poika oli nimittäin menehtynyt sisällissodassa ja sukurutsa oli vanhuksen keino siirtää perimäänsä edelleen. Perheen tunteneet ihmiset ovat kuitenkin sanoneet, ettei tytär ole ollut koskaan raskaana.
Virallisten asiapapereiden mukaan Bockin biologinen äiti olisi ollut eräs porvoolainen puutarhuri. Isä oli tuntematon, mahdollisesti espanjalainen. Nainen jätti vastasyntyneen poikansa adoptoitavaksi minkä jälkeen lapsi tuli Svedlinin perheeseen. Tätä tarinaa tukee Kansallisarkistossa oleva adoptioasiakirja. Svedlinit eivät kyenneet saamaan omia lapsia, minkä vuoksi he adoptoivat toisenkin pojan, näin ollen Ior Bock sai veljen. Bock kuitenkin piti itsepäisesti kiinni omasta versiostaan.
Hän oli tavannut porvoolaisnaisen, mutta kiisti sen mahdollisuuden, että nainen olisi hänen äitinsä. Bockin mukaan tarvittiin peitetarina insestin salaamiseksi.
Koulusta työelämään
Bock oli vilkas lapsi, joka kujeili, teki kepposia ja halusi olla huomion keskipisteenä. Kun häntä ojennettiin, hänellä oli tapana panna hanttiin kovaäänisesti. Bockin äiti jäi leskeksi pojan ollessa kahdeksanvuotias, eikä äiti jaksanut yksin kasvattaa vaativaa lastaan. Kun tilanne kehittyi sellaiseksi, että pojalla oli koulussakin vaikeuksia, hänet sijoitettiin vuodeksi lastenkotiin.
Täytettyään viisitoista vuotta Bock lopetti koulun ja alkoi työskennellä valoteknikkoharjoittelijana Helsingin ruotsalaisessa teatterissa. Työssään hän oli erittäin taitava, mutta huomionhakuisuutensa takia hän ei tyytynyt tähän vaan halusi edetä, tulla joksikin suureksi ja olla keskipisteenä. Hän vaihtoi nimensä Holgerista Broriksi ja alkoi sittemmin kutsua itseään loriksi, joka on Nalle Puhin tarinoista tutun Ihaa aasin nimi ruotsiksi. Hän pääsi teatterin näyttelijäkoulutukseen uhattuaan lopettaa työskentelemisensä teatterilla. Näyttelemisen ohella innokkaana tanssijana tunnettu Bock oli 60-luvun lopulla mukana jopa muutamissa televisiomainoksissa.
Hillitön elämä jatkuu
Näiden vuosien aikana, 1960-luvun alkupuoliskolla, Bock järjesti perheen kesäpaikassa Sipoon Gumbostrandissa juhlia, jotka varsin usein villiintyivät orgioiksi. Vuonna 1962, ollessaan 20-vuotias, Ior Bock oli mukana ampumavälikohtauksessa, jossa hänen veljensä menehtyi. Bock tuomittiin kuolemantuottamuksesta neljän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Bockin oman version mukaan hän ja hänen veljensä olivat kuuntelemassa musiikkia kotona Lauttasaaressa. Ior tanssi veljen katsellessa ja käväisi kesken kaiken huoneessaan hakemassa äidin- isälleen kuuluneen 7,65-millisen pistoolin saadakseen tanssiin lisää temperamenttia. Veli pyysi loria näyttämään, kuinka pistooli ladataan. Ior teki lataus- liikkeen, jonka seurauksena yksi ammus päätyi piippuun. Tämän jälkeen Ior irrotti lippaan, mutta unohti piipussa olevan luodin. Tanssin jatkuttua jonkin aikaa Ior nakkasi veljelleen pistoolin. Ase laukesi ja luoti osui veljeä rintaan ja sydämeen. Veli menehtyi välittömästi.
Seuraavat noin 30 vuotta, vuodesta 1968, Ior Bock työskenteli Suomenlinnassa oppaana ja ohjelmavastaavana, vuoteen 1984 Ehrensvärd-seuran palkkaamana, sen jälkeen freelance-pohjalta. Hän hankki itselleen hyvät historiantiedot ja oli erityisen kiinnostunut Suomenlinnan vaiheista 1700-luvulla. Tämä hyvä historiantuntemus yhdistettynä hänen persoonalliseen tapaansa esiintyä tekivät hänestä erittäin suositun oppaan. Hän jopa laati joka kesäksi uuden ohjelman. Tästä huolimatta Ehrensvärd-seura päätti 1984 lopettaa yhteistyönsä Bockin kanssa. Tästäkin tapauksesta on olemassa kaksi eri tarinaa. Bockin mukaan hän ei saanut jatkaa, koska hänen opaskierroksensa olivat suosittuja ja kahden muun oppaan kierrokset eivät kiinnostaneet yleisöä. Toisen, virallisemman version mukaan Bock erotettiin, sillä hänen kertomansa tarinat eivät enää kaikilta osin noudattaneet historiankirjoissa olevia tosiasioita.
Tosiasia oli se, että tuohon aikaan Bock alkoi julkisuudessa kertoa Bockin perheen tarinaa eli saagaa. Hän itse väitti, että hänen tutkimuksensa Suomenlinnan historiasta ja oman sukunsa menneisyydestä olivat kaksi eri asiaa. Toisten ihmisten mukaan hän kuitenkin sekoitti nämä kaksi keskenään ja sisällytti otteita Bockin perheen saagasta opaskierroksiinsa. Tästä huolimatta Bock siis jatkoi oppaana Suomenlinnassa, freelance-pohjalta. Mitä pitemmälle 90-lukua edettiin, sitä vähemmän kuulijoita hänen opastetuilla kierroksillaan oli. Tämä johtui siitä, että mediassa puhuttiin virheellisesti siitä, ettei hän enää työskentelisi oppaana. Ihmiset luulivat, että hän oli lopettanut Suomenlinnassa. Toinen syy suosion lopahtamiseen oli, että hänen maineensa oli tahrautunut Sipoon kesäpaikassa 1990 julkisuuteen vuotaneesta hasistapauksesta.
Mystikoksi
Aina 1970-luvun puolivälistä Bockilla oli ollut tapana viettää talvensa Intiassa, Chapora-nimisessä kylässä Goalla. Siellä hän tutustui intialaiseen mystiikkaan ja alkoi helmikuussa 1984 kokemansa mystisen ilmestyksen jälkeen käyttää sukunimenään Bockia Svedlinin sijaan. Hänen äitinsä kuoli tuon vuoden Intian-matkan aikana ja Bock järjesti äidin hautajaiset Snappertunan kirkossa juhannuksena 1984. Hautajaisia seurasivat juhannusjuhlat Raaseporin linnoituksessa. Kuolinilmoituksessa oli lukuisia viittauksia muinaisiin skandinaavisiin aasa-jumaliin.
Saman vuoden syksynä Bock oli yhteydessä Museovirastoon ja kertoi, että hänellä oli suullisena perimätietona sukunsa tarina. Häntä tultiin haastattelemaan äänitearkistoista, ja hänen kertomansa Bockin perheen saagan pääkohdat tallennettiin ääninauhoille. Sittemmin saaga esiteltiin julkisuudessa kokonaisuudessaan. Tässä tarinassa mainittiin Lemminkäisen temppeli. Vuonna 1987 eräät Bockin ulkomaalaiset ystävät aloittivat temppelin esiinkaivaukset Sipoon Gumbostrandissa. Kaivauksia rahoittamaan saatiin Sipoon Säästöpankki ja Lemminkäinen Oy. Rahoittajat kuitenkin vetäytyivät hankkeesta, kun kesäpaikassa poltettiin hasista, mikä tuli myös poliisin tietoon. Tuossa Lemminkäisen temppelissä oli Bockin perheen saagan mukaan 987 suljettua kammioita. Kaivauksissa ei löydetty mitään viitteitä temppelistä, mutta paikalta löydettiin kuitenkin noin 50 metriä syvä luola, joka on neljä metriä leveä ja kolme ja puoli metriä korkea. Asiantuntijoiden mukaan luola on luonnonmuodostelma, eikä sillä ole arkeologisesti mitään erityisarvoa.
Vuonna 1996 Bock julkaisi Juha Javanaisen toimittaman kirjan Bockin perheen saaga: Väinämöisen mytologia.
Opastuskierrosten vähetessä Ior Bockin talous alkoi heikentyä ja lopulta hänellä ei ollut mitään tulo- ja. Hän eli naapureiden ja ystävien ruokalahjoituksilla. Kaivauksista aiheutuneita isoja kuluja ja velkoja koetettiin kuitata myymällä Sipoon tontit sekä Helsingin Töölössä oleva asunto. Ior Bock joutui muuttamaan kaupungin vuokra-asuntoon Munkkiniemeen, jossa hän eli runsaat kymmenen vuotta, kuolemaansa saakka. Vuonna 1999, keskellä tätä alamäkeä hänen yhä asuessaan Töölössä, Bock joutui väkivallan uhriksi. Eräs huumausaineiden vaikutuksen alaisena oleva sekava mies tunkeutui hänen kotiinsa ja iski häntä neljästi puukolla selkään. Puukotuksen seurauksena Bock halvaantui. Halvaantumisestaan huolimatta Bock harkitsi opastuskierrosten jatkamista pyörätuolista. Puukotukseen syyllistynyt Bockille entuudestaan tuttu mies tuomittiin ehdottomaan vankeusrangaistukseen.
Elämä puukotuksen jälkeen
Ior Bock oli suunnitellut jäävänsä eläkkeelle vuonna 2008 työskenneltyään oppaana 40 vuotta. Ura sai kuitenkin äkillisen lopun jo vuonna 1999 yllä mainitun puukotuksen seurauksena. Vaikka hän toipui tapauksesta hyvin, hänen kykynsä liikkua ei palautunut, se ei kohentunut lainkaan. Veitsen iskut olivat vahingoittaneet hänen selkäydintään, minkä vuoksi hänen vasen puolensa oli halvaantunut. Hänen toimintakykynsä oli erittäin rajoittunut, hän oli ilmeisen vaikeasti vammautunut. Hän oli täysin riippuvainen avustajista, jotka auttoivat häntä kaikissa arjen puuhissa, liikkumisessa, peseytymisessä ja vessakäynneissä. Pukeutumisessa ja riisuutumisessa hän ei kuitenkaan tarvinnut lainkaan apua, sillä hän oli aina alasti.
Hänen avustajansa olivat hänen eräänlaisia opetuslapsiaan, joka olivat valmiita asumaan Bockin luona ja olemaan käytettävissä ympäri vuorokauden. Käytännössä tämä piti sisällään, että he istuskelivat lattialla intialaisilla matoilla, joivat paljon teetä ja polttivat hasista.
Muutoin Bock vietti aikaansa makaamalla olohuoneen matolla selällään. Hän kykeni omin avuin, käsi- voimin. kampeamaan itsensä istualleen lootusasentoon sekä pitämään kaksin käsin kiinni teekupista ja juomaan siitä. Bockin kävelyttäminen vaati paljon kahdelta avustajalta, sillä miehen vasen puoli oli hyvin heikko.
Ystävien mukaan Bock ei ollut käynyt ulkona asunnostaan viiteen vuoteen; mies ei omistanut edes päällysvaatteita.
Tämän vaikean vamman perusteella Bock olisi pitänyt sijoittaa kuntoutussairaalaan tai vastaavaan laitokseen, jossa hänellä olisi ollut tarjolla ympärivuorokautinen valvonta ja hoito. Tähän ei kuitenkaan suostunut ja sai lääkäriensä avustamana Helsingin kaupungin sosiaaliviraston kustantamaan kaksi henkilökohtaista avustajaa. Useimmat heistä hankittiin lehti-ilmoituksella Intian Goasta, jossa Bock oli viettänyt talvensa 1970-luvun puolivälistä 2000-luvulle saakka. Avustajat solmivat työsopimuksen vuodeksi kerrallaan ja saivat palkkaa 1615 euroa kuukaudessa. He asuivat ilmaiseksi Bockin luona, mutta muista kuluista, kuten ruoastaan he vastasivat itse.
Avustajien työaika oli 24 tuntia töitä ja 24 tuntia vapaata. Aina työvuorossa oleva avustaja vietti käytännössä koko vuorokauden samassa huoneessa Bockin kanssa ja auttoi tätä syömisessä ja muissa askareissa. Tämän lisäksi avustaja osti ruoan ja valmisti sen. Vapaalla oleva avustaja nukkui asunnon toisessa huoneessa ja tuli auttamaan vain, kun Bockin piti päästä vessaan tai muissa kahta henkilöä vaativissa asioissa. Muutoin hän oli vapaa käymään kaupungilla ja vastaavaa.
Murhan ajankohtana Bockilla oli kaksi avustajaa, jotka molemmat olivat olleet hänen palveluksessaan parin vuoden ajan, he siis eivät olleet mitään aloittelijoita. Nuorempi, 19-vuotias Adi, oli aloittanut Bockin avustajana lokakuussa 2008 ja vanhempi, 28-vuotias Niall, saman vuoden joulukuussa. Murhaa edeltävien viikkojen aikana pienikokoinen Niall oli muuttunut. Hän kieltäytyi tekemästä töitään ja kuvitteli, että radiossa puhuttiin hänestä rootin kielellä, joka oli Bockin perheen saagassakin esiintyvä Bockin kehittämä kieli. Hän koki Bockin manipuloivan häntä ja oli alkanut pitää Bockia paholaisena. Nuoremman Adin oli ollut pakko työskennellä enemmän tämän vuoksi.
Rikospaikka
Bock asui kahden huoneen ja keittiön kerrostaloasunnossa. Asunto oli tunkkainen tupakansavusta. Poliisin tutkinnassa ei löydetty viinapulloja tai lääkepurkkeja.
Asunnon eteisessä, josta pääsi vasemmalla olevaan kookkaaseen kylpyhuoneeseen, oli kokoon taitettu pyörätuoli. Kylpyhuoneen jälkeen, myös vasemmalla, oli keittiö, josta pääsi makuuhuoneeseen ja edelleen olohuoneeseen. Myös eteisestä pääsi suoraan olohuoneeseen, jonka yhteydessä oli parveke.
Kylpyhuoneen lavuaarista löydettiin puukahvainen Fiskars-merkkinen keittiö veitsi. Sen terässä oli hieman verta ja terä oli kärjestä poikki. Makuuhuoneessa, joka oli avustajien käytössä, oli kaksi keskeltä kahtia taitettua patjaa sekä kaksi kookasta matkalaukkua, joissa oli tavaroita.
Olohuoneen lattialla oli tarjottimella kaksi puhdasta teekuppia, lattialla tarjottimen vieressä kolmas kuppi, joka oli melkein tyhjäksi juotu. Sohvassa oli kaksi niin sanottua sorsaa (virtsaamispulloa) ja sohvan alla neljä lisää.
Vainaja makasi alasti selällään olohuoneen lattialla, pää osittain tyynyllä. Vainajan alla oli intialainen liina, jonka alla oli 2 x 1,5 metrin kokoinen matto. Hänen oikealla puolellaan oli toinen tyyny. Vasen käsi oli koukussa ylöspäin ja oikea kyljen suuntaisesti, ranne voimakkaasti sisään kääntyneenä. Jalat olivat kehosta hieman oikealle, oikea jalka suorana osittain sohvan alla ja vasen jalka oli polvesta koukussa. Bockin oikeassa kyljessä oli kuivunutta verta ja hänen allaan paljon verta.
Ennen vainajan siirtämistä ruumiinavausta varten oikeuslääketieteen laitokselle paikalle tullut oikeuslääkäri teki ulkotarkastuksen, jossa havaittiin, että vainajan etupuolella kehossa, etupäässä rintakehän alueella oli yhteensä seitsemän erisyvyistä (2–4,5 senttimetriä) pistohaavaa. Tämän lisäksi vasemman korvan yläpuolella oli noin sentin mittainen pintahaava. Oikea nimetön oli halki kynnestä toiseen niveleen.
Näiden havaintojen lisäksi eri puolelta asuntoa löydettiin verijälkiä. Eteisessä verta oli kylpyhuoneen oven luona matossa. Eteisestä löydettiin olohuoneen sisäänkäynnin läheltä verinen sukkapari. Kylpyhuoneessa verta oli lattialla ja lavuaarista löydettiin vedellä laimentunut jälki. Olohuoneessa verta oli vainajan alla, lankapuhelimessa, teekannussa ja matossa. Pisarajälkiä ja roiskeita oli sohvassa, sen alla ja sen takana seinässä.
Ruumiinavaus
Oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa löydettiin kaiken kaikkiaan kahdeksan pistohaavaa, niistä seitsemän rintakehän alueelta ja yksi päänahasta. Päänahan pistohaavan alta kallon luusta löydettiin kolmiomainen metallinpala.
Rintakehässä olevista iskuista yksi oli lävistänyt rintalastan ja kaksi muuta olivat lävistäneet rintakehän kylkiluiden välistä. Oikealla puolella rintaontelossa oli 1748 grammaa verta. Myös sydänpussissa havaittiin pieni määrä verta, sillä yksi iskuista oli lävistänyt sydämen oikean eteisen.
Näiden rintakehän alueen iskujen lisäksi mahalaukun etupinnassa oli kaksi pistohaavaa sekä oikean käden nimettömässä oli kämmenen puolella syvä viiltohaava. Oikeuskemiallisessa tutkimuksessa vainajan verestä tai virstasta ei löytynyt merkkejä alkoholista, lääkkeistä eikä huumaavista aineista.
Tutkimuksen perusteella kuolinsyyksi todettiin, että sydämen oikean eteisen lävistänyt pistohaava oli aiheuttanut runsaan verenvuodon rintaonteloon, jonka seurauksena Bock oli menehtynyt melko nopeasti.
Tekninen tutkinta
Teknisessä tutkinnassa voitiin vahvistaa, että surma-aseena oli käytetty 31 sentin mittaista keittiö veistä, jonka terän mitta on 19 senttiä ja leveys 2,5 senttiä. Veitsenterän katkennut kärki löydettiin ruumiin- avauksessa Ior Bockin kalloluusta. Veitsestä ei löydetty sormenjälkiä, mutta siinä olleen veren DNA- tutkimus vahvisti veren olevan peräisin vainajasta.
Asunnon veritahratutkimuksessa selvisi, että eri puolilta asuntoa eristetyt verijäljet olivat peräisin Niallista lukuun ottamatta olohuoneen muovimatossa ollutta veritahraa, joka vastasi vainajan DNA:ta. Niallin vaatteiden veritahratutkimus vahvisti yhtä tahraa lukuun ottamatta veren olevan peräisin Niallista. T-paidan etuosassa oli rinnan kohdalla verta, joka oli peräisin Bockista.
Näiden tutkimusten lisäksi poliisi kävi läpi tulkin avustamana hätäkeskuksen puhelutallenteen, josta kuului, kuinka Adi kysyy Niallilta äidinkielellään, mitä tämä on tehnyt. Tähän Niall oli vastannut, aluksi konkaninkielellä, sitten englanniksi: "Hän on/oli paholainen.”
Adin kuulustelu
Adia kuulusteltiin kaiken kaikkiaan neljä kertaa. Kolmessa ensimmäisessä kuulustelussa häntä kuultiin rikoksesta epäiltynä, neljännen kerran todistajana.
Kuulusteluissa Adi kertoi murhapäivän tapahtumista seuraavasti: Hän nousi vuoteesta 23. lokakuuta kymmenen aikoihin. Hän valmisti aamiaista, minkä jälkeen hän meni taloyhtiön pyykkitupaan panemaan pyykit koneeseen. Tämän jälkeen hän tarjoili Bockille aamupuuron ja palasi pyykkitupaan nostamaan pyykit koneesta ja panemaan ne kuivausrumpuun. Hän palasi asuntoon, minkä jälkeen lähti kauppaan ostoksille. Koko tuon ajan Niall makasi nukkumassa.
Kun Adi palasi kaupasta, Niall oli herännyt ja valmisti parhaillaan itselleen aamupalaa. Niall kysäisi Adilta. uskoiko tämä Ior Bockin olevan jumala. Tämän jälkeen Niall meni olohuoneeseen. Adi vaihtoivaatteet ja palasi keittiöön valmistamaan ruokaa. Keittiöön hän kuuli katkelmia Niallin ja Bockin keskustelusta, muun muassa sen, että Niall pyysi Bockia kertomaan totuuden ja että hän oli tappanut ihmisen Intiassa ja ettei hän pelännyt lyömistä.
Niallin tullessa keittiöön Adi oli juuri keittämässä riisiä. Niall otti tiskipöydällä olevasta telineestä veitsen ja palasi olohuoneeseen. Tovin kuluttua Adi kuului, kuinka Bock huusi, jolloin hän meni olohuoneeseen ja näki Bockin makaamassa oikealla kyljellään veitsi rintakehään iskettynä. Niall veti veitsen ulos vasemmalla kädellään. Adi astui kohti Niallia, joka kohotti veitsen ja kielsi tätä ottamasta enää askeltakaan.
Adi vetäytyi eteiseen ja toisti Bockin lempinimeä ”Bumbelee”. Niall sanoi, että Bumbelee oli kuollut ja että hän oli tappanut paholaisen. Tämän jälkeen Niall pyysi Adia soittamaan poliisille. Adi palasi olohuoneeseen, nosti elottoman Bockin vieressä lattialla olevan lankapuhelimen luurin ja soitti numerotiedusteluun, josta hänelle kerrottiin hätänumero 112.
Adin soittaessa hätäkeskukseen Niall meni kylpyhuoneeseen, mitä todennäköisimmin pesemään veistä, minkä jälkeen Niall alkoi kuivata verta lattialta. Adi kielsi tätä tekemästä näin. Tämän jälkeen Niall palasi veitsineen keittiöön.
Vähän tämän jälkeen, Adin yhä puhuessa puhelimeen, Niall palasi olohuoneeseen ja piirsi omalla verellään jotain olohuoneen mattoon. Tämän jälkeen hän meni parvekkeelle katsomaan, josko poliisi olisi jo tullut paikalle. Kun Niall palasi parvekkeelta, hän kumartui Bockin luo ja irrotti tämän vasemmasta korvasta kultaisen korun. Hän meni peilin eteen ja sanoi ääneen, ettei koru kuulunut sinulle vaan minulle, tarkoittaen sinä-sanalla Bockia.
Niall avasi oven poliiseille ja kertoi näille, että Adi, joka yhä puhui olohuoneessa puhelimeen, oli surmannut Ior Bockin.
Jokaisen kuulustelun aikana Adi pysyi samassa kertomuksessa. Hän ei muuttanut tarinaansa, mutta saattoi tehdä jotain lisäyksiä tai tarkennuksia. Hän kiisti johdonmukaisesti syyllistyneensä Bockin surmaamiseen. Jokaisella kerralla hän sanoi Niallin olevan syyllinen.
Niallin kuulustelu
Niallia kuulusteltiin rikoksesta epäiltynä yhteensä viisi kertaa. Kahdessa ensimmäisessä kuulustelussa Niall kertoi, kuinka Adi oli surmannut Bockin. Kolmannessa lyhyessä kuulustelussa Niallin annettiin kuunnella osa hälytyskeskuksen puhelutallennetta, jossa kuului hänen ja Adin konkaninkielinen keskustelu. Neljännessä kuulustelussa nauhoite kuunneltiin uudestaan, tällä kerralla loppuun asti. Niallia pyydettiin kertomaan, mitä hän ja Adi konkaniksi ja englanniksi puhuivat ja sanoivat. Häntä pyydettiin myös kommentoimaan sitä, mitä nauhalla sanottiin. Tämän jälkeen, samassa kuulustelussa Niallille näytettiin hänen hallustaan takavarikoitua korvakorua ja kysyttiin, haluaako hän tunnistaa korun ja kuuluuko koru Ior Bockille. Niall vastasi, että koru on lorin ja että mies piti sitä aina. Niall kertoi myös ottaneensa
korun Bockin korvasta, minkä vuoksi se hänen hallustaan löytyi. Kun häneltä kysyttiin, milloin hän korun otti. Niall tunnusti teon ja sanoi ottaneensa korun surmattuaan Bockin.
Kädessään olleen vamman synnystä hänellä ei ollut muistikuvaa. Lääkärinlausunnon mukaan ei ole
poissuljettua, että oikean käden kämmenpuolelta peukalohangan kautta kämmenselkään ulottuva viiltohaava olisi syntynyt käden luistettua veitsen kahvalta terälle, kun veitsi on osunut johonkin kovaan.
Tämän jälkeen hän kertoi omat muistikuvansa tuon päivän tapahtumista.
Niall heräsi yhdeksän aikoihin, mutta jäi sänkyyn makailemaan. Puoli kymmeneltä hän alkoi kuunnella radioita, ruotsinkielistä kanavaa. Hän kuuli, kuinka radiossa puhuttiin Bockin kehittämää kieltä rootia
ja että radiossa puhuttiin hänestä. Niallista ja asioista, joka koskivat häntä, Adia ja Bockia. Hän torkahti
joksikin aikaa ja heräsi uudelleen noin kello 11.30.
Hän nousi ylös, poltti savukkeen ja teki aamiaista. Adi palasi kaupasta noin tunnin kuluttua. Niall meni
Bockin luo ja pyysi tätä kertomaan totuuden saagasta. Hän oli sitä mieltä, että Bock käytti häntä hyväkseen ja että hänen raajansa olivat muuttumassa samankaltaisiksi kuin Bockin raajat. Pyytäessään Bockia kertomaan totuuden hän tunsi, kuinka jotain tapahtui hänen sisällään, hän näki asunnossa variksen ja meni tolaltaan.
Niall muisti hakeneensa veitsen ja iskeneensä sillä Bockia. Lisäksi hän muisti pesseensä veitsen ja sen, kuinka hän Adin puhuessa puhelimessa oli sanonut ääneen tappaneensa paholaisen. Hän tunnusti myös, että hänellä oli Bockin koru hallussaan poliisin saapuessa paikalle.
Syytä tiedusteltaessa Niall kertoi halunneensa palata Intiaan, mutta kertomansa mukaan Bock ei halunnut päästää häntä. Syyksi surmaan hän sanoi neljännessä kuulustelussa, että jokin voodoo-asia tai muu pakotti hänet tekemään sen. Hän kertoi muistavansa päivän tapahtumat varsin hyvin ja sanoi, ettei ole hullu, mutta että hänen sisällään on voima, joka ohjaa häntä. Äänien kuulemisesta ja voodoo-jutuista hän sanoi, ettei luota kehenkään. Hän luottaa vain totuuteen ja haluaa tietää, kuka puhuu totta. Niall kertoi kuulevansa ääniä ja keskustelleensa äänien kanssa saadakseen selville totuuden. Hän kertoi pitäneensä Ior Bockista valtavasti ja arvostaneensa tätä. Silti hänestä Bockissa oli jotain, joka sai hänet tekemään asioita vasten omaa tahtoaan. Hän kertoi olleensa riippuvainen Bockista sekä tämän kanssa polttamastaan pilvestä. Niall kertoi, että vaikka heillä saattoi olla riitoja, Bock ei koskaan uhkaillut häntä.
Hän kertoi tehneensä teon suunnittelematta sitä sen kummemmin. Hänestä Ior Bock ohjasi ja manipuloi häntä olemalla äänien takana ja ottamalla valtaansa hänen raajansa.
Todistajalausuntoja
Todistajia kuulusteltaessa kävi ilmi, että kaikki Niallin kanssa tekemisissä olleet olivat panneet merkille Niallin mielentilassa tapahtuneen voimakkaan muutoksen noin viisi-kuusi viikkoa ennen surmatyötä.
Eräs todistaja, joka oli käynyt vierailulla pari päivää ennen surmaamista, kertoi että Niall oli sanonut Bockille, ettei tämä ole kuolematon. Tämä samaa todistaja oli syys-lokakuun vaihteessa tuonut Bockille joitakin kirjoittamiaan artikkeleita, joissa muun ohessa oli mainintoja Bockista. Tämän viimeisen vierailun aikana hän näki artikkelit, joista Niall oli sutannut mustalla tussilla kaikki ne kohdat, joissa puhuttiin Bockin saagasta. Kun todistaja oli ihmetellyt tätä Niallille, tämä oli vastannut artikkeleiden olevan vain paperia. Toinen todistaja kertoi kuulustelussa havainneensa ilmapiirin Bockin luona muuttuneen viimeisinä kuu- kausina. Syyksi tähän todistaja epäili sitä, että Niallin työsuhde oli päättymässä, hänet oli määrä vaihtaa toiseen avustajaan. Todistajan mukaan Niall oli vainoharhainen, kuvitteli ihmisten puhuvan hänestä selän takana. Niall oli tältä todistajalta kysellyt asioita, joista todistajalla ei ollut mitään käsitystä.
Adi kertoi kuulusteluissa, että Niall oli muuttunut syksyn aikana, hän teki ja puhui kummallisuuksia. Muun muassa päivää ennen surmatyötä, kun Bockilla oli vieras, olohuoneessa oli tavan mukaan sytytettynä kahdeksan kynttilää. Bockin isällä oli ollut tapana valaista pihansa kahdeksalla kynttilällä. Niall oli tullut olohuoneeseen ja puhaltanut kynttilät sammuksiin sanoen, että ulkona oli vielä aivan liian valoisaa kynttilöiden polttamiseksi. Adista jo tämä oli outoa, sillä ulkona oli alkanut jo selvästi hämärtää. Niallia pyydettiin sytyttämään kynttilät uudelleen, minkä tämä tekikin viimeistä kynttilää lukuun ottamatta. Niall väitti, että hänellä oli ongelmia kahdeksannen kynttilän sytyttämisessä. Myöhemmin Adi löysi tuon kynttilän pohjasta naulan, jonka hän näytti Bockille. He totesivat, että Niallin oli täytynyt painaa naula kynttilän pohjaan. Syyksi tähän Niall oli sanonut, että jos olisi sytyttänyt viimeisenkin kynttilän, Ior Bock olisi saanut Niallin voimat.
Oikeudenkäynti ja tuomio
Esitutkinta saatiin päätökseen 12. tammikuuta 2011. Helmikuussa käräjäoikeus antoi välituomion, jossa todettiin Niallin aiheuttaneen Bockin kuoleman lyömällä uhriaan veitsellä kahdeksan kertaa rintakehään ja kerran päähän. Niall määrättiin mielentilatutkimukseen.
Tammikuussa 2011 annetun lääkärinlausunnon mukaan Niallin mielenterveyden häiriöt olisivat johtuneet huumeiden käytöstä. Tällä seikalla ei kuitenkaan katsottu olevan merkitystä syyntakeisuutta arvioitaessa. Syyttäjän näkemyksen mukaan Niall oli toiminut määrätietoisesti ja ymmärtänyt tekonsa luonteen ja oikeudenvastaisuuden. Tämän lisäksi syyttäjä vetosi siihen, että syytetty oli kuulusteluissa kertonut esittäneensä hullua. Näin ollen syyttäjän näkemyksen mukaan Niall on teon aikana ollut syyntakeinen tai enintään alentuneesti syyntakeinen ja hänet tuli tuomita murhasta elinkautiseen vankeuteen, vaihtoehtoisesti taposta 12 vuodeksi vankeuteen. Alentuneenkin syyntakeisuuden kohdalla rangaistukseksi tulisi määrätä 9–11 vuotta vankeutta.
Niall myönsi oikeudessa surmanneensa Ior Bockin. Hänen ja hänen asianajajansa näkemyksen mukaan teko ei kuitenkaan ollut erityisen raaka tai julma eikä sitä näin ollen kokonaisuutena arvioiden voitu pitää törkeänä. Olosuhteet huomioiden tekoa tulisi pitää enintään tappona.
Oikeuden arvion mukaan teko ei ollut niin törkeä, että se olisi täyttänyt murhan tunnusmerkistön, joten Niallin katsottiin syyllistyneen tappoon.
Mielentilatutkimuksen lausunto saatiin 22. kesäkuuta ja terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta saatiin lausunto 7. heinäkuuta 2011. Näiden näkemysten mukaan Niall oli teon aikana syyntakeeton.
Mielentilan tutkineet lääkärit katsoivat Niallin kärsineen tekohetkellä akuutista monimuotoisesta psykoottisesta häiriöstä, johon oli liittynyt akuutti rasitetekijä. Niall oli kuitenkin toipunut edellä mainitusta häiriöstä mielentilatutkimuksen alkuun mennessä eikä näin ollen ollut tutkimuksen päättyessä tahdosta riippumattoman hoidon tarpeessa.
Lausuntoihin vedoten oikeus totesi, että Niall oli ennen tekoa, tekohetkellä ja sen jälkeen ollut kykenemätön ymmärtämään tekonsa oikeudenvastaista luonnetta. Koska hän tekohetkellä oli ollut syyntakeeton, häntä ei voitu tuomita rangaistukseen.
Rikosoikeudellisesti tapauksesta ainutlaatuisen tekee se, että Niall laskettiin vapaaksi. Häntä ei syyntakeettomana voitu tuomita rangaistukseen. Häntä ei voitu määrätä hoitoonkaan, sillä hän oli täysin toipunut psykoottisesta häiriöstään. Oikeus kuitenkin katsoi, että koska teko oli laadultaan törkeä ja että koska Niall oli parantunut, ei ollut mitään syytä kohtuullistaa hänelle määrättyä korvausvelvollisuutta, jonka mukaan hänen oli täysimääräisesti korvattava aiheuttamansa taloudelliset vahingot.
Myöhemmin Niall karkotettiin maasta.
Ralf-Erik Sjöström, toimittaja, Raisio.
Pari minuuttia kello 13:n jälkeen lauantaina 23. lokakuuta 2010 Helsingin poliisilaitoksen väkivalta- rikosyksikön päivystävät tutkijat saivat poliisin hälytyskeskuksen kautta ilmoituksen, jonka mukaan Munkkiniemen kaupunginosassa Rakuunantie 15:ssa sijaitsevassa asunnossa oli tapahtunut puukotus. Paikalle lähetettiin kolme partiota, kaksi väkivaltarikosyksikön tutkijaa ja kaksi teknistä tutkijaa. Ensimmäiseksi paikalle saapui partio 222. Asunnon oven avasi mieshenkilö, jolla oli oikeassa kädessään verta vuotava haava. Olohuoneessa oli toinen mieshenkilö, joka puhui lankapuhelimeen. Lattialla makasi iäkäs mies oikealla kyljellään. Paikalle saapunut pelastuslaitoksen lääkäri ei voinut kuin todeta tämän henkilön kuolleeksi.
Partiot toimittivat asunnosta tavatut kaksi henkilöä Pasilan poliisivankilaan, toisen heistä Haartmanin sairaalan kautta, jossa hänen haavansa hoidettiin. Tässä vaiheessa poliisilla oli jo tiedossa vainajan henkilöllisyys, tämä oli tunnettu mystikko ja eksentrikko Ior Bock.
Bror Holger Bertil Svedlin, sittemmin Ior Bock, syntyi tammikuun 17. päivänä 1942. Hänen alkuperästään on olemassa kaksi eri tarinaa. Bock itse väitti, että hän oli insestin hedelmä: hänen 81-vuotias isänsä olisi siittänyt hänet tyttärensä kanssa taatakseen suvun jatkumisen. Isän ainoa poika oli nimittäin menehtynyt sisällissodassa ja sukurutsa oli vanhuksen keino siirtää perimäänsä edelleen. Perheen tunteneet ihmiset ovat kuitenkin sanoneet, ettei tytär ole ollut koskaan raskaana.
Virallisten asiapapereiden mukaan Bockin biologinen äiti olisi ollut eräs porvoolainen puutarhuri. Isä oli tuntematon, mahdollisesti espanjalainen. Nainen jätti vastasyntyneen poikansa adoptoitavaksi minkä jälkeen lapsi tuli Svedlinin perheeseen. Tätä tarinaa tukee Kansallisarkistossa oleva adoptioasiakirja. Svedlinit eivät kyenneet saamaan omia lapsia, minkä vuoksi he adoptoivat toisenkin pojan, näin ollen Ior Bock sai veljen. Bock kuitenkin piti itsepäisesti kiinni omasta versiostaan.
Hän oli tavannut porvoolaisnaisen, mutta kiisti sen mahdollisuuden, että nainen olisi hänen äitinsä. Bockin mukaan tarvittiin peitetarina insestin salaamiseksi.
Koulusta työelämään
Bock oli vilkas lapsi, joka kujeili, teki kepposia ja halusi olla huomion keskipisteenä. Kun häntä ojennettiin, hänellä oli tapana panna hanttiin kovaäänisesti. Bockin äiti jäi leskeksi pojan ollessa kahdeksanvuotias, eikä äiti jaksanut yksin kasvattaa vaativaa lastaan. Kun tilanne kehittyi sellaiseksi, että pojalla oli koulussakin vaikeuksia, hänet sijoitettiin vuodeksi lastenkotiin.
Täytettyään viisitoista vuotta Bock lopetti koulun ja alkoi työskennellä valoteknikkoharjoittelijana Helsingin ruotsalaisessa teatterissa. Työssään hän oli erittäin taitava, mutta huomionhakuisuutensa takia hän ei tyytynyt tähän vaan halusi edetä, tulla joksikin suureksi ja olla keskipisteenä. Hän vaihtoi nimensä Holgerista Broriksi ja alkoi sittemmin kutsua itseään loriksi, joka on Nalle Puhin tarinoista tutun Ihaa aasin nimi ruotsiksi. Hän pääsi teatterin näyttelijäkoulutukseen uhattuaan lopettaa työskentelemisensä teatterilla. Näyttelemisen ohella innokkaana tanssijana tunnettu Bock oli 60-luvun lopulla mukana jopa muutamissa televisiomainoksissa.
Hillitön elämä jatkuu
Näiden vuosien aikana, 1960-luvun alkupuoliskolla, Bock järjesti perheen kesäpaikassa Sipoon Gumbostrandissa juhlia, jotka varsin usein villiintyivät orgioiksi. Vuonna 1962, ollessaan 20-vuotias, Ior Bock oli mukana ampumavälikohtauksessa, jossa hänen veljensä menehtyi. Bock tuomittiin kuolemantuottamuksesta neljän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Bockin oman version mukaan hän ja hänen veljensä olivat kuuntelemassa musiikkia kotona Lauttasaaressa. Ior tanssi veljen katsellessa ja käväisi kesken kaiken huoneessaan hakemassa äidin- isälleen kuuluneen 7,65-millisen pistoolin saadakseen tanssiin lisää temperamenttia. Veli pyysi loria näyttämään, kuinka pistooli ladataan. Ior teki lataus- liikkeen, jonka seurauksena yksi ammus päätyi piippuun. Tämän jälkeen Ior irrotti lippaan, mutta unohti piipussa olevan luodin. Tanssin jatkuttua jonkin aikaa Ior nakkasi veljelleen pistoolin. Ase laukesi ja luoti osui veljeä rintaan ja sydämeen. Veli menehtyi välittömästi.
Seuraavat noin 30 vuotta, vuodesta 1968, Ior Bock työskenteli Suomenlinnassa oppaana ja ohjelmavastaavana, vuoteen 1984 Ehrensvärd-seuran palkkaamana, sen jälkeen freelance-pohjalta. Hän hankki itselleen hyvät historiantiedot ja oli erityisen kiinnostunut Suomenlinnan vaiheista 1700-luvulla. Tämä hyvä historiantuntemus yhdistettynä hänen persoonalliseen tapaansa esiintyä tekivät hänestä erittäin suositun oppaan. Hän jopa laati joka kesäksi uuden ohjelman. Tästä huolimatta Ehrensvärd-seura päätti 1984 lopettaa yhteistyönsä Bockin kanssa. Tästäkin tapauksesta on olemassa kaksi eri tarinaa. Bockin mukaan hän ei saanut jatkaa, koska hänen opaskierroksensa olivat suosittuja ja kahden muun oppaan kierrokset eivät kiinnostaneet yleisöä. Toisen, virallisemman version mukaan Bock erotettiin, sillä hänen kertomansa tarinat eivät enää kaikilta osin noudattaneet historiankirjoissa olevia tosiasioita.
Tosiasia oli se, että tuohon aikaan Bock alkoi julkisuudessa kertoa Bockin perheen tarinaa eli saagaa. Hän itse väitti, että hänen tutkimuksensa Suomenlinnan historiasta ja oman sukunsa menneisyydestä olivat kaksi eri asiaa. Toisten ihmisten mukaan hän kuitenkin sekoitti nämä kaksi keskenään ja sisällytti otteita Bockin perheen saagasta opaskierroksiinsa. Tästä huolimatta Bock siis jatkoi oppaana Suomenlinnassa, freelance-pohjalta. Mitä pitemmälle 90-lukua edettiin, sitä vähemmän kuulijoita hänen opastetuilla kierroksillaan oli. Tämä johtui siitä, että mediassa puhuttiin virheellisesti siitä, ettei hän enää työskentelisi oppaana. Ihmiset luulivat, että hän oli lopettanut Suomenlinnassa. Toinen syy suosion lopahtamiseen oli, että hänen maineensa oli tahrautunut Sipoon kesäpaikassa 1990 julkisuuteen vuotaneesta hasistapauksesta.
Mystikoksi
Aina 1970-luvun puolivälistä Bockilla oli ollut tapana viettää talvensa Intiassa, Chapora-nimisessä kylässä Goalla. Siellä hän tutustui intialaiseen mystiikkaan ja alkoi helmikuussa 1984 kokemansa mystisen ilmestyksen jälkeen käyttää sukunimenään Bockia Svedlinin sijaan. Hänen äitinsä kuoli tuon vuoden Intian-matkan aikana ja Bock järjesti äidin hautajaiset Snappertunan kirkossa juhannuksena 1984. Hautajaisia seurasivat juhannusjuhlat Raaseporin linnoituksessa. Kuolinilmoituksessa oli lukuisia viittauksia muinaisiin skandinaavisiin aasa-jumaliin.
Saman vuoden syksynä Bock oli yhteydessä Museovirastoon ja kertoi, että hänellä oli suullisena perimätietona sukunsa tarina. Häntä tultiin haastattelemaan äänitearkistoista, ja hänen kertomansa Bockin perheen saagan pääkohdat tallennettiin ääninauhoille. Sittemmin saaga esiteltiin julkisuudessa kokonaisuudessaan. Tässä tarinassa mainittiin Lemminkäisen temppeli. Vuonna 1987 eräät Bockin ulkomaalaiset ystävät aloittivat temppelin esiinkaivaukset Sipoon Gumbostrandissa. Kaivauksia rahoittamaan saatiin Sipoon Säästöpankki ja Lemminkäinen Oy. Rahoittajat kuitenkin vetäytyivät hankkeesta, kun kesäpaikassa poltettiin hasista, mikä tuli myös poliisin tietoon. Tuossa Lemminkäisen temppelissä oli Bockin perheen saagan mukaan 987 suljettua kammioita. Kaivauksissa ei löydetty mitään viitteitä temppelistä, mutta paikalta löydettiin kuitenkin noin 50 metriä syvä luola, joka on neljä metriä leveä ja kolme ja puoli metriä korkea. Asiantuntijoiden mukaan luola on luonnonmuodostelma, eikä sillä ole arkeologisesti mitään erityisarvoa.
Vuonna 1996 Bock julkaisi Juha Javanaisen toimittaman kirjan Bockin perheen saaga: Väinämöisen mytologia.
Opastuskierrosten vähetessä Ior Bockin talous alkoi heikentyä ja lopulta hänellä ei ollut mitään tulo- ja. Hän eli naapureiden ja ystävien ruokalahjoituksilla. Kaivauksista aiheutuneita isoja kuluja ja velkoja koetettiin kuitata myymällä Sipoon tontit sekä Helsingin Töölössä oleva asunto. Ior Bock joutui muuttamaan kaupungin vuokra-asuntoon Munkkiniemeen, jossa hän eli runsaat kymmenen vuotta, kuolemaansa saakka. Vuonna 1999, keskellä tätä alamäkeä hänen yhä asuessaan Töölössä, Bock joutui väkivallan uhriksi. Eräs huumausaineiden vaikutuksen alaisena oleva sekava mies tunkeutui hänen kotiinsa ja iski häntä neljästi puukolla selkään. Puukotuksen seurauksena Bock halvaantui. Halvaantumisestaan huolimatta Bock harkitsi opastuskierrosten jatkamista pyörätuolista. Puukotukseen syyllistynyt Bockille entuudestaan tuttu mies tuomittiin ehdottomaan vankeusrangaistukseen.
Elämä puukotuksen jälkeen
Ior Bock oli suunnitellut jäävänsä eläkkeelle vuonna 2008 työskenneltyään oppaana 40 vuotta. Ura sai kuitenkin äkillisen lopun jo vuonna 1999 yllä mainitun puukotuksen seurauksena. Vaikka hän toipui tapauksesta hyvin, hänen kykynsä liikkua ei palautunut, se ei kohentunut lainkaan. Veitsen iskut olivat vahingoittaneet hänen selkäydintään, minkä vuoksi hänen vasen puolensa oli halvaantunut. Hänen toimintakykynsä oli erittäin rajoittunut, hän oli ilmeisen vaikeasti vammautunut. Hän oli täysin riippuvainen avustajista, jotka auttoivat häntä kaikissa arjen puuhissa, liikkumisessa, peseytymisessä ja vessakäynneissä. Pukeutumisessa ja riisuutumisessa hän ei kuitenkaan tarvinnut lainkaan apua, sillä hän oli aina alasti.
Hänen avustajansa olivat hänen eräänlaisia opetuslapsiaan, joka olivat valmiita asumaan Bockin luona ja olemaan käytettävissä ympäri vuorokauden. Käytännössä tämä piti sisällään, että he istuskelivat lattialla intialaisilla matoilla, joivat paljon teetä ja polttivat hasista.
Muutoin Bock vietti aikaansa makaamalla olohuoneen matolla selällään. Hän kykeni omin avuin, käsi- voimin. kampeamaan itsensä istualleen lootusasentoon sekä pitämään kaksin käsin kiinni teekupista ja juomaan siitä. Bockin kävelyttäminen vaati paljon kahdelta avustajalta, sillä miehen vasen puoli oli hyvin heikko.
Ystävien mukaan Bock ei ollut käynyt ulkona asunnostaan viiteen vuoteen; mies ei omistanut edes päällysvaatteita.
Tämän vaikean vamman perusteella Bock olisi pitänyt sijoittaa kuntoutussairaalaan tai vastaavaan laitokseen, jossa hänellä olisi ollut tarjolla ympärivuorokautinen valvonta ja hoito. Tähän ei kuitenkaan suostunut ja sai lääkäriensä avustamana Helsingin kaupungin sosiaaliviraston kustantamaan kaksi henkilökohtaista avustajaa. Useimmat heistä hankittiin lehti-ilmoituksella Intian Goasta, jossa Bock oli viettänyt talvensa 1970-luvun puolivälistä 2000-luvulle saakka. Avustajat solmivat työsopimuksen vuodeksi kerrallaan ja saivat palkkaa 1615 euroa kuukaudessa. He asuivat ilmaiseksi Bockin luona, mutta muista kuluista, kuten ruoastaan he vastasivat itse.
Avustajien työaika oli 24 tuntia töitä ja 24 tuntia vapaata. Aina työvuorossa oleva avustaja vietti käytännössä koko vuorokauden samassa huoneessa Bockin kanssa ja auttoi tätä syömisessä ja muissa askareissa. Tämän lisäksi avustaja osti ruoan ja valmisti sen. Vapaalla oleva avustaja nukkui asunnon toisessa huoneessa ja tuli auttamaan vain, kun Bockin piti päästä vessaan tai muissa kahta henkilöä vaativissa asioissa. Muutoin hän oli vapaa käymään kaupungilla ja vastaavaa.
Murhan ajankohtana Bockilla oli kaksi avustajaa, jotka molemmat olivat olleet hänen palveluksessaan parin vuoden ajan, he siis eivät olleet mitään aloittelijoita. Nuorempi, 19-vuotias Adi, oli aloittanut Bockin avustajana lokakuussa 2008 ja vanhempi, 28-vuotias Niall, saman vuoden joulukuussa. Murhaa edeltävien viikkojen aikana pienikokoinen Niall oli muuttunut. Hän kieltäytyi tekemästä töitään ja kuvitteli, että radiossa puhuttiin hänestä rootin kielellä, joka oli Bockin perheen saagassakin esiintyvä Bockin kehittämä kieli. Hän koki Bockin manipuloivan häntä ja oli alkanut pitää Bockia paholaisena. Nuoremman Adin oli ollut pakko työskennellä enemmän tämän vuoksi.
Rikospaikka
Bock asui kahden huoneen ja keittiön kerrostaloasunnossa. Asunto oli tunkkainen tupakansavusta. Poliisin tutkinnassa ei löydetty viinapulloja tai lääkepurkkeja.
Asunnon eteisessä, josta pääsi vasemmalla olevaan kookkaaseen kylpyhuoneeseen, oli kokoon taitettu pyörätuoli. Kylpyhuoneen jälkeen, myös vasemmalla, oli keittiö, josta pääsi makuuhuoneeseen ja edelleen olohuoneeseen. Myös eteisestä pääsi suoraan olohuoneeseen, jonka yhteydessä oli parveke.
Kylpyhuoneen lavuaarista löydettiin puukahvainen Fiskars-merkkinen keittiö veitsi. Sen terässä oli hieman verta ja terä oli kärjestä poikki. Makuuhuoneessa, joka oli avustajien käytössä, oli kaksi keskeltä kahtia taitettua patjaa sekä kaksi kookasta matkalaukkua, joissa oli tavaroita.
Olohuoneen lattialla oli tarjottimella kaksi puhdasta teekuppia, lattialla tarjottimen vieressä kolmas kuppi, joka oli melkein tyhjäksi juotu. Sohvassa oli kaksi niin sanottua sorsaa (virtsaamispulloa) ja sohvan alla neljä lisää.
Vainaja makasi alasti selällään olohuoneen lattialla, pää osittain tyynyllä. Vainajan alla oli intialainen liina, jonka alla oli 2 x 1,5 metrin kokoinen matto. Hänen oikealla puolellaan oli toinen tyyny. Vasen käsi oli koukussa ylöspäin ja oikea kyljen suuntaisesti, ranne voimakkaasti sisään kääntyneenä. Jalat olivat kehosta hieman oikealle, oikea jalka suorana osittain sohvan alla ja vasen jalka oli polvesta koukussa. Bockin oikeassa kyljessä oli kuivunutta verta ja hänen allaan paljon verta.
Ennen vainajan siirtämistä ruumiinavausta varten oikeuslääketieteen laitokselle paikalle tullut oikeuslääkäri teki ulkotarkastuksen, jossa havaittiin, että vainajan etupuolella kehossa, etupäässä rintakehän alueella oli yhteensä seitsemän erisyvyistä (2–4,5 senttimetriä) pistohaavaa. Tämän lisäksi vasemman korvan yläpuolella oli noin sentin mittainen pintahaava. Oikea nimetön oli halki kynnestä toiseen niveleen.
Näiden havaintojen lisäksi eri puolelta asuntoa löydettiin verijälkiä. Eteisessä verta oli kylpyhuoneen oven luona matossa. Eteisestä löydettiin olohuoneen sisäänkäynnin läheltä verinen sukkapari. Kylpyhuoneessa verta oli lattialla ja lavuaarista löydettiin vedellä laimentunut jälki. Olohuoneessa verta oli vainajan alla, lankapuhelimessa, teekannussa ja matossa. Pisarajälkiä ja roiskeita oli sohvassa, sen alla ja sen takana seinässä.
Ruumiinavaus
Oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa löydettiin kaiken kaikkiaan kahdeksan pistohaavaa, niistä seitsemän rintakehän alueelta ja yksi päänahasta. Päänahan pistohaavan alta kallon luusta löydettiin kolmiomainen metallinpala.
Rintakehässä olevista iskuista yksi oli lävistänyt rintalastan ja kaksi muuta olivat lävistäneet rintakehän kylkiluiden välistä. Oikealla puolella rintaontelossa oli 1748 grammaa verta. Myös sydänpussissa havaittiin pieni määrä verta, sillä yksi iskuista oli lävistänyt sydämen oikean eteisen.
Näiden rintakehän alueen iskujen lisäksi mahalaukun etupinnassa oli kaksi pistohaavaa sekä oikean käden nimettömässä oli kämmenen puolella syvä viiltohaava. Oikeuskemiallisessa tutkimuksessa vainajan verestä tai virstasta ei löytynyt merkkejä alkoholista, lääkkeistä eikä huumaavista aineista.
Tutkimuksen perusteella kuolinsyyksi todettiin, että sydämen oikean eteisen lävistänyt pistohaava oli aiheuttanut runsaan verenvuodon rintaonteloon, jonka seurauksena Bock oli menehtynyt melko nopeasti.
Tekninen tutkinta
Teknisessä tutkinnassa voitiin vahvistaa, että surma-aseena oli käytetty 31 sentin mittaista keittiö veistä, jonka terän mitta on 19 senttiä ja leveys 2,5 senttiä. Veitsenterän katkennut kärki löydettiin ruumiin- avauksessa Ior Bockin kalloluusta. Veitsestä ei löydetty sormenjälkiä, mutta siinä olleen veren DNA- tutkimus vahvisti veren olevan peräisin vainajasta.
Asunnon veritahratutkimuksessa selvisi, että eri puolilta asuntoa eristetyt verijäljet olivat peräisin Niallista lukuun ottamatta olohuoneen muovimatossa ollutta veritahraa, joka vastasi vainajan DNA:ta. Niallin vaatteiden veritahratutkimus vahvisti yhtä tahraa lukuun ottamatta veren olevan peräisin Niallista. T-paidan etuosassa oli rinnan kohdalla verta, joka oli peräisin Bockista.
Näiden tutkimusten lisäksi poliisi kävi läpi tulkin avustamana hätäkeskuksen puhelutallenteen, josta kuului, kuinka Adi kysyy Niallilta äidinkielellään, mitä tämä on tehnyt. Tähän Niall oli vastannut, aluksi konkaninkielellä, sitten englanniksi: "Hän on/oli paholainen.”
Adin kuulustelu
Adia kuulusteltiin kaiken kaikkiaan neljä kertaa. Kolmessa ensimmäisessä kuulustelussa häntä kuultiin rikoksesta epäiltynä, neljännen kerran todistajana.
Kuulusteluissa Adi kertoi murhapäivän tapahtumista seuraavasti: Hän nousi vuoteesta 23. lokakuuta kymmenen aikoihin. Hän valmisti aamiaista, minkä jälkeen hän meni taloyhtiön pyykkitupaan panemaan pyykit koneeseen. Tämän jälkeen hän tarjoili Bockille aamupuuron ja palasi pyykkitupaan nostamaan pyykit koneesta ja panemaan ne kuivausrumpuun. Hän palasi asuntoon, minkä jälkeen lähti kauppaan ostoksille. Koko tuon ajan Niall makasi nukkumassa.
Kun Adi palasi kaupasta, Niall oli herännyt ja valmisti parhaillaan itselleen aamupalaa. Niall kysäisi Adilta. uskoiko tämä Ior Bockin olevan jumala. Tämän jälkeen Niall meni olohuoneeseen. Adi vaihtoivaatteet ja palasi keittiöön valmistamaan ruokaa. Keittiöön hän kuuli katkelmia Niallin ja Bockin keskustelusta, muun muassa sen, että Niall pyysi Bockia kertomaan totuuden ja että hän oli tappanut ihmisen Intiassa ja ettei hän pelännyt lyömistä.
Niallin tullessa keittiöön Adi oli juuri keittämässä riisiä. Niall otti tiskipöydällä olevasta telineestä veitsen ja palasi olohuoneeseen. Tovin kuluttua Adi kuului, kuinka Bock huusi, jolloin hän meni olohuoneeseen ja näki Bockin makaamassa oikealla kyljellään veitsi rintakehään iskettynä. Niall veti veitsen ulos vasemmalla kädellään. Adi astui kohti Niallia, joka kohotti veitsen ja kielsi tätä ottamasta enää askeltakaan.
Adi vetäytyi eteiseen ja toisti Bockin lempinimeä ”Bumbelee”. Niall sanoi, että Bumbelee oli kuollut ja että hän oli tappanut paholaisen. Tämän jälkeen Niall pyysi Adia soittamaan poliisille. Adi palasi olohuoneeseen, nosti elottoman Bockin vieressä lattialla olevan lankapuhelimen luurin ja soitti numerotiedusteluun, josta hänelle kerrottiin hätänumero 112.
Adin soittaessa hätäkeskukseen Niall meni kylpyhuoneeseen, mitä todennäköisimmin pesemään veistä, minkä jälkeen Niall alkoi kuivata verta lattialta. Adi kielsi tätä tekemästä näin. Tämän jälkeen Niall palasi veitsineen keittiöön.
Vähän tämän jälkeen, Adin yhä puhuessa puhelimeen, Niall palasi olohuoneeseen ja piirsi omalla verellään jotain olohuoneen mattoon. Tämän jälkeen hän meni parvekkeelle katsomaan, josko poliisi olisi jo tullut paikalle. Kun Niall palasi parvekkeelta, hän kumartui Bockin luo ja irrotti tämän vasemmasta korvasta kultaisen korun. Hän meni peilin eteen ja sanoi ääneen, ettei koru kuulunut sinulle vaan minulle, tarkoittaen sinä-sanalla Bockia.
Niall avasi oven poliiseille ja kertoi näille, että Adi, joka yhä puhui olohuoneessa puhelimeen, oli surmannut Ior Bockin.
Jokaisen kuulustelun aikana Adi pysyi samassa kertomuksessa. Hän ei muuttanut tarinaansa, mutta saattoi tehdä jotain lisäyksiä tai tarkennuksia. Hän kiisti johdonmukaisesti syyllistyneensä Bockin surmaamiseen. Jokaisella kerralla hän sanoi Niallin olevan syyllinen.
Niallin kuulustelu
Niallia kuulusteltiin rikoksesta epäiltynä yhteensä viisi kertaa. Kahdessa ensimmäisessä kuulustelussa Niall kertoi, kuinka Adi oli surmannut Bockin. Kolmannessa lyhyessä kuulustelussa Niallin annettiin kuunnella osa hälytyskeskuksen puhelutallennetta, jossa kuului hänen ja Adin konkaninkielinen keskustelu. Neljännessä kuulustelussa nauhoite kuunneltiin uudestaan, tällä kerralla loppuun asti. Niallia pyydettiin kertomaan, mitä hän ja Adi konkaniksi ja englanniksi puhuivat ja sanoivat. Häntä pyydettiin myös kommentoimaan sitä, mitä nauhalla sanottiin. Tämän jälkeen, samassa kuulustelussa Niallille näytettiin hänen hallustaan takavarikoitua korvakorua ja kysyttiin, haluaako hän tunnistaa korun ja kuuluuko koru Ior Bockille. Niall vastasi, että koru on lorin ja että mies piti sitä aina. Niall kertoi myös ottaneensa
korun Bockin korvasta, minkä vuoksi se hänen hallustaan löytyi. Kun häneltä kysyttiin, milloin hän korun otti. Niall tunnusti teon ja sanoi ottaneensa korun surmattuaan Bockin.
Kädessään olleen vamman synnystä hänellä ei ollut muistikuvaa. Lääkärinlausunnon mukaan ei ole
poissuljettua, että oikean käden kämmenpuolelta peukalohangan kautta kämmenselkään ulottuva viiltohaava olisi syntynyt käden luistettua veitsen kahvalta terälle, kun veitsi on osunut johonkin kovaan.
Tämän jälkeen hän kertoi omat muistikuvansa tuon päivän tapahtumista.
Niall heräsi yhdeksän aikoihin, mutta jäi sänkyyn makailemaan. Puoli kymmeneltä hän alkoi kuunnella radioita, ruotsinkielistä kanavaa. Hän kuuli, kuinka radiossa puhuttiin Bockin kehittämää kieltä rootia
ja että radiossa puhuttiin hänestä. Niallista ja asioista, joka koskivat häntä, Adia ja Bockia. Hän torkahti
joksikin aikaa ja heräsi uudelleen noin kello 11.30.
Hän nousi ylös, poltti savukkeen ja teki aamiaista. Adi palasi kaupasta noin tunnin kuluttua. Niall meni
Bockin luo ja pyysi tätä kertomaan totuuden saagasta. Hän oli sitä mieltä, että Bock käytti häntä hyväkseen ja että hänen raajansa olivat muuttumassa samankaltaisiksi kuin Bockin raajat. Pyytäessään Bockia kertomaan totuuden hän tunsi, kuinka jotain tapahtui hänen sisällään, hän näki asunnossa variksen ja meni tolaltaan.
Niall muisti hakeneensa veitsen ja iskeneensä sillä Bockia. Lisäksi hän muisti pesseensä veitsen ja sen, kuinka hän Adin puhuessa puhelimessa oli sanonut ääneen tappaneensa paholaisen. Hän tunnusti myös, että hänellä oli Bockin koru hallussaan poliisin saapuessa paikalle.
Syytä tiedusteltaessa Niall kertoi halunneensa palata Intiaan, mutta kertomansa mukaan Bock ei halunnut päästää häntä. Syyksi surmaan hän sanoi neljännessä kuulustelussa, että jokin voodoo-asia tai muu pakotti hänet tekemään sen. Hän kertoi muistavansa päivän tapahtumat varsin hyvin ja sanoi, ettei ole hullu, mutta että hänen sisällään on voima, joka ohjaa häntä. Äänien kuulemisesta ja voodoo-jutuista hän sanoi, ettei luota kehenkään. Hän luottaa vain totuuteen ja haluaa tietää, kuka puhuu totta. Niall kertoi kuulevansa ääniä ja keskustelleensa äänien kanssa saadakseen selville totuuden. Hän kertoi pitäneensä Ior Bockista valtavasti ja arvostaneensa tätä. Silti hänestä Bockissa oli jotain, joka sai hänet tekemään asioita vasten omaa tahtoaan. Hän kertoi olleensa riippuvainen Bockista sekä tämän kanssa polttamastaan pilvestä. Niall kertoi, että vaikka heillä saattoi olla riitoja, Bock ei koskaan uhkaillut häntä.
Hän kertoi tehneensä teon suunnittelematta sitä sen kummemmin. Hänestä Ior Bock ohjasi ja manipuloi häntä olemalla äänien takana ja ottamalla valtaansa hänen raajansa.
Todistajalausuntoja
Todistajia kuulusteltaessa kävi ilmi, että kaikki Niallin kanssa tekemisissä olleet olivat panneet merkille Niallin mielentilassa tapahtuneen voimakkaan muutoksen noin viisi-kuusi viikkoa ennen surmatyötä.
Eräs todistaja, joka oli käynyt vierailulla pari päivää ennen surmaamista, kertoi että Niall oli sanonut Bockille, ettei tämä ole kuolematon. Tämä samaa todistaja oli syys-lokakuun vaihteessa tuonut Bockille joitakin kirjoittamiaan artikkeleita, joissa muun ohessa oli mainintoja Bockista. Tämän viimeisen vierailun aikana hän näki artikkelit, joista Niall oli sutannut mustalla tussilla kaikki ne kohdat, joissa puhuttiin Bockin saagasta. Kun todistaja oli ihmetellyt tätä Niallille, tämä oli vastannut artikkeleiden olevan vain paperia. Toinen todistaja kertoi kuulustelussa havainneensa ilmapiirin Bockin luona muuttuneen viimeisinä kuu- kausina. Syyksi tähän todistaja epäili sitä, että Niallin työsuhde oli päättymässä, hänet oli määrä vaihtaa toiseen avustajaan. Todistajan mukaan Niall oli vainoharhainen, kuvitteli ihmisten puhuvan hänestä selän takana. Niall oli tältä todistajalta kysellyt asioita, joista todistajalla ei ollut mitään käsitystä.
Adi kertoi kuulusteluissa, että Niall oli muuttunut syksyn aikana, hän teki ja puhui kummallisuuksia. Muun muassa päivää ennen surmatyötä, kun Bockilla oli vieras, olohuoneessa oli tavan mukaan sytytettynä kahdeksan kynttilää. Bockin isällä oli ollut tapana valaista pihansa kahdeksalla kynttilällä. Niall oli tullut olohuoneeseen ja puhaltanut kynttilät sammuksiin sanoen, että ulkona oli vielä aivan liian valoisaa kynttilöiden polttamiseksi. Adista jo tämä oli outoa, sillä ulkona oli alkanut jo selvästi hämärtää. Niallia pyydettiin sytyttämään kynttilät uudelleen, minkä tämä tekikin viimeistä kynttilää lukuun ottamatta. Niall väitti, että hänellä oli ongelmia kahdeksannen kynttilän sytyttämisessä. Myöhemmin Adi löysi tuon kynttilän pohjasta naulan, jonka hän näytti Bockille. He totesivat, että Niallin oli täytynyt painaa naula kynttilän pohjaan. Syyksi tähän Niall oli sanonut, että jos olisi sytyttänyt viimeisenkin kynttilän, Ior Bock olisi saanut Niallin voimat.
Oikeudenkäynti ja tuomio
Esitutkinta saatiin päätökseen 12. tammikuuta 2011. Helmikuussa käräjäoikeus antoi välituomion, jossa todettiin Niallin aiheuttaneen Bockin kuoleman lyömällä uhriaan veitsellä kahdeksan kertaa rintakehään ja kerran päähän. Niall määrättiin mielentilatutkimukseen.
Tammikuussa 2011 annetun lääkärinlausunnon mukaan Niallin mielenterveyden häiriöt olisivat johtuneet huumeiden käytöstä. Tällä seikalla ei kuitenkaan katsottu olevan merkitystä syyntakeisuutta arvioitaessa. Syyttäjän näkemyksen mukaan Niall oli toiminut määrätietoisesti ja ymmärtänyt tekonsa luonteen ja oikeudenvastaisuuden. Tämän lisäksi syyttäjä vetosi siihen, että syytetty oli kuulusteluissa kertonut esittäneensä hullua. Näin ollen syyttäjän näkemyksen mukaan Niall on teon aikana ollut syyntakeinen tai enintään alentuneesti syyntakeinen ja hänet tuli tuomita murhasta elinkautiseen vankeuteen, vaihtoehtoisesti taposta 12 vuodeksi vankeuteen. Alentuneenkin syyntakeisuuden kohdalla rangaistukseksi tulisi määrätä 9–11 vuotta vankeutta.
Niall myönsi oikeudessa surmanneensa Ior Bockin. Hänen ja hänen asianajajansa näkemyksen mukaan teko ei kuitenkaan ollut erityisen raaka tai julma eikä sitä näin ollen kokonaisuutena arvioiden voitu pitää törkeänä. Olosuhteet huomioiden tekoa tulisi pitää enintään tappona.
Oikeuden arvion mukaan teko ei ollut niin törkeä, että se olisi täyttänyt murhan tunnusmerkistön, joten Niallin katsottiin syyllistyneen tappoon.
Mielentilatutkimuksen lausunto saatiin 22. kesäkuuta ja terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta saatiin lausunto 7. heinäkuuta 2011. Näiden näkemysten mukaan Niall oli teon aikana syyntakeeton.
Mielentilan tutkineet lääkärit katsoivat Niallin kärsineen tekohetkellä akuutista monimuotoisesta psykoottisesta häiriöstä, johon oli liittynyt akuutti rasitetekijä. Niall oli kuitenkin toipunut edellä mainitusta häiriöstä mielentilatutkimuksen alkuun mennessä eikä näin ollen ollut tutkimuksen päättyessä tahdosta riippumattoman hoidon tarpeessa.
Lausuntoihin vedoten oikeus totesi, että Niall oli ennen tekoa, tekohetkellä ja sen jälkeen ollut kykenemätön ymmärtämään tekonsa oikeudenvastaista luonnetta. Koska hän tekohetkellä oli ollut syyntakeeton, häntä ei voitu tuomita rangaistukseen.
Rikosoikeudellisesti tapauksesta ainutlaatuisen tekee se, että Niall laskettiin vapaaksi. Häntä ei syyntakeettomana voitu tuomita rangaistukseen. Häntä ei voitu määrätä hoitoonkaan, sillä hän oli täysin toipunut psykoottisesta häiriöstään. Oikeus kuitenkin katsoi, että koska teko oli laadultaan törkeä ja että koska Niall oli parantunut, ei ollut mitään syytä kohtuullistaa hänelle määrättyä korvausvelvollisuutta, jonka mukaan hänen oli täysimääräisesti korvattava aiheuttamansa taloudelliset vahingot.
Myöhemmin Niall karkotettiin maasta.
- Oikeus ennen kaikkea
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 17436
- Liittynyt: Ti Maalis 30, 2021 2:48 pm
- Private dick
- Javier Pena
- Viestit: 1764
- Liittynyt: To Huhti 18, 2024 12:11 pm
Re: Ior Bockin puukotus Helsingissä 2010
Lapsuusajan ainoasta helsinginmatkasta (70-luvun loppua) jäänyt parhaiten muisto Suomenlinnan kiertue ja opas Bock. Erinomainen kertoja oli.
- Oikeus ennen kaikkea
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 17436
- Liittynyt: Ti Maalis 30, 2021 2:48 pm
Re: Ior Bockin puukotus Helsingissä 2010
Ior Bockista on ilmestynyt Storytelissä 24.10.2025 Katja Kinnusen tekemä äänikirja (lukija Joonas Saartamo) "Kulttijohtaja vai mystikko? – Ior Bockin uskomaton elämä".
Katja Kinnusen kirjoittama äänikirja "Unimurha - Maija Huhdan kohtalokkaat valheet" muuten julkaistiin maaliskuussa 2025.
Kyseisen kirjan Kinnunen myös luki itse ja se oli mielestäni erittäin hyvä. Voin suositella! Unimurhasta oma ketjunsa täällä:
viewtopic.php?t=363&hilit=Unimurha
Katja Kinnusen kirjoittama äänikirja "Unimurha - Maija Huhdan kohtalokkaat valheet" muuten julkaistiin maaliskuussa 2025.
Kyseisen kirjan Kinnunen myös luki itse ja se oli mielestäni erittäin hyvä. Voin suositella! Unimurhasta oma ketjunsa täällä:
viewtopic.php?t=363&hilit=Unimurha
".. Sä kosketusta kaipaat toisen ihmisen, ken voi sulle antaa rakkauden. Saada voi vain toista etsien; onnea hyppysellisen .. " (Berit [oik. Tuula Etola]; Hyppysellinen onnea, san. Turkka Mali, säv. Jori Sivonen)