Murhaajan päiväkirja
Helsingin Puistolassa sijaitsevasta asunnosta löytynyt päiväkirja avaa hyytävän kurkistusikkunan murhaajan mieleen.
Käsirautoihin kahlittu nainen joutui kärsimään ja kitumaan jopa viisi tuntia ennen kuolemaansa. 4-vuotias lapsi menetti äitinsä.
Jostain syystä Juha kirjoitti itsestään usein kolmannessa persoonassa. 27-vuotias mies kertoi kaipaavansa ”äidillistä rakkautta”.
Juhalle ei saa olla enää ilkeä. Hän on tänään ollut hyvin väsynyt ja huono olla. Juhalla on vaikeaa elämässään. Nyt Juhalla on paljon paineita opiskelun suhteen ja tietyistä muista syistä.
Jos Juhalle on vielä ilkeä, hän saattaa väsähtää, romahtaa ja mennä sekaisin. Juhalle pitää olla hellä ja kiltti. Hän ei tosiaan ehkä kestä yhtään ylimääräistä ilkeyttä ja painolastia.
Vuodatuksissa ei ollut sijaa avopuoliso Marin tunteille. Mari halusi lopettaa suhteen. Hän etsi itselleen asuntoa. Hän halusi aloittaa uuden elämän oman lapsensa, 4-vuotiaan pikkupojan, kanssa.
Sitä hän ei ehtinyt tehdä. Siitä päätti Juha.
Mies oli mustasukkainen ja omistava. Niin Mari ystävälleen kertoi. Mari pelkäsi Juhaa, muttei puhunut koskaan fyysisestä väkivallasta.
Juha oli ystävän mukaan kaksi kertaa uhannut Maria tappamisella riidan jälkeen. He olivat pohtineet tilannetta ystävän kanssa ja todenneet, että kannattaa olla varovainen.
Viimeisenä iltanaan Mari oli ollut Janin kanssa ravintolassa. Poika oli hoidossa mummolassa.
Kotona Mari meni nukkumaan. Juha leikkasi ilmastointiteippiä. Hän aikoi vaientaa avovaimonsa.
Juha oli ravintolasta palattuaan syönyt 30 hormonipilleriä, saman verran kuin edellisenä iltana. Mies kahlitsi Marin käsiraudoilla.
Tuntien aikana Mari yritti rauhoitella Juhaa. Hän yritti taistella elämästään ja jopa paeta, tuloksetta.
Juha piinasi Maria viiden tunnin ajan. Ne tunnit olivat hirvittäviä Marille. Juha päätti jo ensimmäisellä iskulla tappaa Marin. Se ei vielä tappanut Maria, joka aneli soittamaan ambulanssin.
Pyyntö kaikui kuuroille korville. Sen sijaan Juha jatkoi Marin puukottamista ja lopulta viilsi tämän kaulan auki.
Miehen oma tausta oli repaleinen. Hän kirjoitti päiväkirjassaan joutuneensa jo alle kouluikäisenä lasten psykiatriselle osastolle ja myöhemmin nuorisokotiin. Hän kertoi muuttaneensa Pohjois-Suomesta Helsinkiin mukanaan pelkkä rinkka ja kassi. Pian muuton jälkeen hän sai kuulla äitinsä kuolleen.
Ennen tutustumistani Mariin, äitini oli juuri tehnyt itsemurhan, olin hoitanut kuolinpesän asioita ja saanut isohkon perinnön. Olin väsynyt(!) mutta tavallaan positiivisesti katsoin tulevaisuuteen, ajatellen että olen vapaa ja minulla on mahdollisuus toteuttaa unelmiani, koska minulla on nyt rahaa. Olin siitä innoissani. Voisin opiskella kiinnostavaa, matkustella.
Satojen tuhansien markkojen perintönsä Juha kuitenkin tuhlasi nopeasti. Mies ei saanut otetta työstä eikä opiskelusta.
Kun Juha sai luettavakseen esitutkintapöytäkirjan, hän närkästyi siitä, millaisena muut hänet näkivät. Se poikkesi selvästi siitä, miten mies näki itsensä. Tutut kertoivat muun muassa, että Juha käytti Maria taloudellisesti hyväksi jättämällä vuokrat maksamatta.
Mahtipontiseen ilmaisuun mieltynyt murhaaja ryhtyi poikkeukselliseen tekoon: hän laati kirjeen tuomareille, syyttäjille ja poliiseille. Siinä hän toivoi mahdollisimman synkkää rangaistuksia ja löysi syyllisiä teolleen kaikesta muusta paitsi itsestään, jopa ”Suomen henkisestä elämästä”.
Niin päiväkirjassaan kuin kirjeessään Juha kertoo vuolaasti itsestään ja korostaa, kuinka hän on kärsinyt ja tuntenut ”merensyvyistä surua”. Hän surkutteli omaa elämäänsä, vaikka oli omin käsin päättänyt toisen ihmisen elämän ja vienyt pieneltä lapselta äidin.
Käräjäoikeus tuomitsi
Juha Ukkosmyrskyn täyttä ymmärrystä vailla tehdystä murhasta kymmenen vuoden vankeusrangaistukseen. Oikeuden mukaan henkirikokseen sisältyi sitkeä surmaamispyrkimys sekä erityistä raakuutta ja julmuutta.
Juha ei valittanut tuomiosta. Vankilassa hän piirsi enkelin seinään ”lohdutukseksi” seuraavalle majoittujalle.
Juha on sittemmin kuollut.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011405686.html
