Poliisi etsii Karfin perhettä

[Inehmo]

Virkakoneisto näyttää töpänneen raskaimman kautta Auerin tapauksessa. Siitähän voimme vetää aukottoman johtopäätöksen, ettei virkakoneisto aina toimi täydellisesti muissakaan tapauksissa, mukaanluettuina Karfit. Saaga alkaa mennä jossakin kohtaa pieleen. Tehdään joku virhepäätelmä. Loput menee omalla painollaan pieleen.

[Francis Munkki]

Kyllä Karfit itse ovat aiheuttaneet tuon huostaanoton. Tapaus on hyvin dokumentoitu. Sillä tavalla turha rakentaa mitään salaliittoa tapauksesta.

Tästä ollaan vähintään kahta mieltä. Tai oikeastaan kolmea, koska itse en ole vakuuttunut suuntaan enkä toiseen. Odottelen vaan, että tulee sen verran lisätietoa, josta voin vetää varmempia johtopäätöksiä. Siihen voi mennä vuosia. Tai voi olla, että lisätietoa ei ole tulossa ollenkaan. Tähän ei pitäisi vaikuttaa se, että olen joistain heidän erikoisista näkemyksistään samaa ja joistain eri mieltä. Heidän valintansa ja niiden seuraukset eivät muutu minun näkemysteni mukaan. Ainoa kysymys on, haittaavatko omat mielipiteeni sen käsittämistä, mitä Karfien ja yhteiskunnan välillä tapahtui ja tapahtuu. Olisi toki hauskaa jos tämä olisi interaktiivinen improteatteri, jossa Karfit kyselisivät senhetkisiä yleisöääniä asianajajiltaan.

Neljättä mieltä ovat sitten ne, jotka katsovat jutun johtuvan huonosta vuorovaikutuksesta Karfien ja sossutätien välillä, jossa askel askeleelta ajauduttiin syvempiin ongelmiin. Kuitenkin niin, että kumpikin reagoi kuhunkin yksittäiseen tilanteeseen jollain täysin itselleen ominaisella, siinä tilanteessa ymmärrettävällä, eikä mitenkään edellistä siirtoa tai vastapuolen siirtoa erityisesti dramaattisemmalla tavalla.

Tämä on eri asia kuin se, että voisi osoittaa jonkin tietyn hetken, josta sanoa, että "no nyt ne Karfit sekosi" tai "no nyt ne sossut lähti tosissaan vainoamaan niitä". Nämä ovat ehkä sitten viides ja kuudes mahdollinen mielipide.

Mutta usko minua, yksittäisen lukijan mielipiteellä ei ole mitään merkitystä, jos ei se lisää kenenkään muun tietomäärää asiasta. Siinä mielessä viestisi oli aivan, täysin, totaalisen 100 % turha. Täältä löytyy joku, tai on löytynyt jo monia, jotka ovat äänestäneet päinvastaista vaihtoehtoa. He ovat mielestäsi ehkä tyhmiä, puolueellisia ja ideologian sokaisemia. Ja sinä olet samaa heidän mielestään. Tällaisissa kusemiskilpailuissa ainoa varma asia on, että kaikki kusevat.

[Rousku]

Virkakoneisto näyttää töpänneen raskaimman kautta Auerin tapauksessa. Siitähän voimme vetää aukottoman johtopäätöksen, ettei virkakoneisto aina toimi täydellisesti muissakaan tapauksissa, mukaanluettuina Karfit. Saaga alkaa mennä jossakin kohtaa pieleen. Tehdään joku virhepäätelmä. Loput menee omalla painollaan pieleen.

Päättelysi prakaa pahemman kerran.

Auerin tapauksesta voimme kyllä päätellä, ettei virkakoneisto aina toimi täydellisesti.

Sitä emme kuitenkaan voi siitä päätellä, että virkakoneisto ei toimi täydellisesti Karfien tapauksessa.

[Neonataali]

Virkakoneisto näyttää töpänneen raskaimman kautta Auerin tapauksessa. Siitähän voimme vetää aukottoman johtopäätöksen, ettei virkakoneisto aina toimi täydellisesti muissakaan tapauksissa, mukaanluettuina Karfit. Saaga alkaa mennä jossakin kohtaa pieleen. Tehdään joku virhepäätelmä. Loput menee omalla painollaan pieleen.

Jos minä heitän kolikkoa täällä ja sinä samaan aikaan siellä, vaikuttaako mun kolikonheiton tulos siihen miten päin sun kolikko laskeutuu? Auerin tapauksessa on tehty asiat x, y ja ö pieleen, niin vaikuttaako se siihen miten täysin eri ihmiset eri puolella maata hoitaa Karfien asiaa? Vai mitä Auerin keissin piti todistaa .
”Virkakoneiston” pienenä hammasrattaaana voin kertoa, että elämässä on harvemmin kyse täydellisestä onnistumisesta tai täydellisestä epäonnistumisesta. Yleensä totuus löytyy jostain välimaastosta.

[Transitkuski]

Vittuun Karfien perhedymamiikka, onko sitä olemassa, ämmä varmaan jakaa persettä koko rauhan sanan hallinnolle.
Tämä vitun keissi ratkaistaan joku perkeleen päivä pieksämällä tieto siitä vitun Ville Väkeväinen idiootista ulos, Ruotsin pään äijät 50000 kronon hinnalla lyövät Villen päätä seinään niin vitun monta kertaa, perkele tulee puhetta kuulasta ulos muussakin kun vitun saarnatuolissa, vaihtoehtoisesti Tiinan päätä Villen kattoessa sivusta.
Karf ongelma kerralla veks vesiveks vitun tavalla
Väkivalta lopettaa virtuilun Väkevänkin vittuilun
Kun joku vitun juorulehti lupaa riittävästi cash hoidetaan homma alta vex

Fransisko munkki menee sinä teboilin baarin vessaan syömään uskomunkki

Jos tämä huoraperhe olisi taivaan ja helvetin välimaastossa ei kait joku saatanan Sankamo mitään vitun kirjelmä raksuta, menisikö tuolla kaikki luvat ja eikö tuo olis joku vitun petos jos tietää päämiehen olevat hengetön ja tekee näitä saatanan valituksia

[Syysprinssi]

Esimerkki johon varmasti tulee kriittisiä kommentteja:
Moffa Vähäkangas saa tiedon lapsenlapsensa mahdollisesta tulehduksesta, hän lähettää pyynnön tutulle lääkärille liikkeen sisällä, tai lähettää viestin ensin vaikka Sipilälle: voisitko pyytää henkilöä xxxx käymään katsomassa Karoliinan lasta, tietenkin Sipilä toteuttaa lähimmäisenrakkautta ja lähettää viestin henkilölle xxxx, tästä pyynnöstä voi toki kieltäytyä, mutta tosiasiassa siitä ei voi kieltäytyä.
Lääkäri menee paikalle, toteaa tilanteen, antaa mukaan varatun antibioottikuurin, tai kirjoittaa reseptin jonkun luotetun henkilön nimiin, joka noutaa sen apteekista.

Vauva-palstan kirjeenvaihtajalta:

"Juha Sipilän pojan tilitoimisto Rätinki oy on osallistunut neuvonantajan roolissa varojen siirtämiseen Karfien käyttöön, tosin vain vähennyskelpoisen transaktion luomisen neuvonnassa, hädänalaisen perheen pienimuotoinen auttaminen ja sponsorointi on laillista ja samalla yrityksille verovähennyskelpoista hyvän liikekuvan tuottamista, jolla saadaan yrityksen imagoa ylöspäin, ja luodaan positiivista julkisuuskuvaa"

[Sipi]

Vauva-palstan kirjeenvaihtajalta:

"Juha Sipilän pojan tilitoimisto Rätinki oy on osallistunut neuvonantajan roolissa varojen siirtämiseen Karfien käyttöön, tosin vain vähennyskelpoisen transaktion luomisen neuvonnassa, hädänalaisen perheen pienimuotoinen auttaminen ja sponsorointi on laillista ja samalla yrityksille verovähennyskelpoista hyvän liikekuvan tuottamista, jolla saadaan yrityksen imagoa ylöspäin, ja luodaan positiivista julkisuuskuvaa"

Tätä juuri toin esiin ajatuksen tasolla useita sivuja sitten.

Eli pienissä, aatteellisissa (uskonnollisissa) yhdistyksissä on edelleen huomattavaa vapautta jaella rahoja hyväntekeväisyyteen, jos yhdistys on voittoa tavoittelematon. Lisäksi uskonnollisiin yhdistyksiin liittyy se, että heillä on lain suoma turva harjoittaa tällaista "yleistä hyvää" laveammin kuin esimerkiksi yrityksillä.

Joten on täysin mahdollista, että Karfeille kanavoidaan rahaa "hyväntekeväisyyskassasta" säännönmukaisesti.

Jos nyt mietitään, että vaikka ev.lut. kirkon diakoniatyöllä on tietty rahoitus, joka tulee käyttää vähävaraisten auttamiseen. Kuinka tarkasti varojen käyttöä valvotaan? Siis mennäänkö ihan sille tasolle, että "Pekka Lehtonen, sotu xxxxxx-xxxx, saanut 16.10. ruokakuluihin ja sähkölaskuun 106, 50€" vai onko kirjanpidossa huomioitu vain kokonaisavustukset tyyliin "jaettu 340 henkilölle taloudellista apua 1.1.-1.6. välisenä aikana summalla X"?

Jos tämä jälkimmäinen pitää paikkaansa, mikään ei estä pikkuseurakuntaa kanavoimasta lejonanosaa summasta "hyväntekeväisyysperiaatteella" Karfeille. Ja kirjanpitoon riittää, että tietty summa on jaettu tarkoitukseensa, eli lapsiperheiden auttamiseen. On voitu antaa joitain pennejä myös muille lapsiperheille (jotta voidaan tarvittaessa osoittaa rahoja käytetyn laajemminkin), mutta potin konkreettista jakoa ei välttämättä valvo kukaan.

[dead_calm]

Eli pienissä, aatteellisissa (uskonnollisissa) yhdistyksissä on edelleen huomattavaa vapautta jaella rahoja hyväntekeväisyyteen, jos yhdistys on voittoa tavoittelematon. Lisäksi uskonnollisiin yhdistyksiin liittyy se, että heillä on lain suoma turva harjoittaa tällaista "yleistä hyvää" laveammin kuin esimerkiksi yrityksillä.

Joten on täysin mahdollista, että Karfeille kanavoidaan rahaa "hyväntekeväisyyskassasta" säännönmukaisesti.

Tämä on se syy, miksi olen koko ajan ollut varma Karfien elämää rahoitetun uskonnollisten yhteisöjen kautta. LYRS ja LFF ovat siitä käteviä, etteivät ole yhteisöinä pienimmästä, mutteivät suurimmastakaan päästä. Eli aktiivisia tapahtumissa kävijöitä on tarpeeksi, mutta talousseuranta ei ole yhtä tiivistä kuin isoimmissa yhteisöissä.

Olen myös taipuvainen uskomaan, että tämä Rätingistä annettu vinkki on aito, samoin kuin ilmeisesti oli tieto Markus Sinettältä ostetusta matkailuautosta. Nämä ovat juuri sellaisia asioita, joihin harrastelijarikollisten ketkuilut yleensä kaatuva: yritetään saada verohyötyä tai bonuksia ostoksista ja otetaan avustajaksi joku ammattipiireissä nilkiksi tiedetty tyyppi. Näihinhäm Aarnion bisneksetkin lopulta kaatuivat.

[Tarkastaja Levisi]

Ylellä juttua Pedersörestä kadonneista.

https://yle.fi/a/74-20190832

Katoamisista kuuluisa kunta


800 neliökilometriä, 11 000 asukasta. Pedersöre on kuin mikä tahansa harvaan asuttu suomalaiskunta. Vai onko?

Harmaana, tihkusateisena päivänä Pedersöressä Pohjanmaalla on sanalla sanoen – tavallista.

Tavarantoimittaja purkaa kuormaa hyvinvointikeskuksen pihalla.

Kylänraiteilla ei paljon liikettä näy.

Aikuiset ovat töissä, onhan kunnan työttömyysprosentti maan pienimpiä.

Lapsia on paljon, mutta he ovat kouluissa, päiväkodeissa tai sitten kotona, jossa varsinkin pienistä hoidetaan vielä leijonanosa.

Pellot on puitu, ne toistavat syksyn värejä: syvän vihreää, hehkuvaa ruskeaa ja talvea odottavaa mustaa.

Ei uskoisi, että tämä kunta on ollut puolen vuoden sadoissa uutisotsikoissa. Syynä on useimmiten ollut se, että täältä on kadottu.

[Tota]

... osallistunut neuvonantajan roolissa varojen siirtämiseen Karfien käyttöön, tosin vain vähennyskelpoisen transaktion luomisen neuvonnassa, hädänalaisen perheen pienimuotoinen auttaminen ja sponsorointi on laillista ja samalla yrityksille verovähennyskelpoista hyvän liikekuvan tuottamista, jolla saadaan yrityksen imagoa ylöspäin, ja luodaan positiivista julkisuuskuvaa"

Tätä juuri toin esiin ajatuksen tasolla useita sivuja sitten.

Eli pienissä, aatteellisissa (uskonnollisissa) yhdistyksissä on edelleen huomattavaa vapautta jaella rahoja hyväntekeväisyyteen, jos yhdistys on voittoa tavoittelematon. Lisäksi uskonnollisiin yhdistyksiin liittyy se, että heillä on lain suoma turva harjoittaa tällaista "yleistä hyvää" laveammin kuin esimerkiksi yrityksillä.

Lähteen paikkansapitävyyttä en tiedä, mutta viesti näemmä muuttui päinvastaiseksi tuossa matkalla. Alkuperäisessä viestissä puhuttiin YRITYSTEN tekemien lahjoitusten verovähennysten ohjeistamisesta. Kommenttiviestissä asia muuttui muotoon "Eli... yhdistyksissä". Ei yhdistykset yleensä edes tee verosuunnittelua, kun ei niiden tulosta muutenkaan veroteta. Mutta se on totta, että yritykset saavat verovähentää hyväntekeväisyyteen antamiaan varoja. Eikä niiden lahjoitusten sisältöä kysy verottaja tarkemmin käytännössä koskaan, elleivät summat ole isoja. Tilintarkastaja voi kysyä, mutta jos lahjoitussummat ovat pieniä, kuten yhteensä vain satoja euroja vuodessa, ei kysy hänkään, vaan keskittyy vain isompiin ja olennaisempiin asioihin. Pienimmissä yrityksissä ei tarvitse lain mukaan olla ulkopuolista tilintarkastajaakaan.

Itse suhtaudun epäilevästi siihen, että mikään yhdistys olennaisia määriä rahoja tuossa tapauksessa olisi jaellut ainakaan enää sen jälkeen, kun asia on ollut julkisuudessa. Todennäköisemmin avustukset annetaan pääasiallisesti ilman mitään yhdistyksiä välissä. Yritys voi ostaa vaikka lahjakortin kauppaan, postittaa sen tai jakaa sähköisessä muodossa, ja saada sen hankinnan puolestaan itse verovähennettyä lahjoituksena hyväntekeväisyyteen.

Jos nyt mietitään, että vaikka ev.lut. kirkon diakoniatyöllä on tietty rahoitus, joka tulee käyttää vähävaraisten auttamiseen. Kuinka tarkasti varojen käyttöä valvotaan? Siis mennäänkö ihan sille tasolle, että "Pekka Lehtonen, sotu xxxxxx-xxxx, saanut 16.10. ruokakuluihin ja sähkölaskuun 106, 50€" vai onko kirjanpidossa huomioitu vain kokonaisavustukset tyyliin "jaettu 340 henkilölle taloudellista apua 1.1.-1.6. välisenä aikana summalla X"?

Kirjanpidossa näkyy ev. lut. kirkon kirjanpidossa joka ainoa erä, joka tilille on tullut tai tililtä lähtenyt. Jos se on maksettu tililtä tilille, sitten tiliotteella näkyy vastaanottajakin. Seurakunnat harvoin maksavat tukea kuitenkaan suorana rahana. Rahana jaettu tuki voitaisiin huomioida henkilön tuloina ja siksi se vähennettäisiin herkästi lain mukaan mm. Kelan toimeentulotuen määrästä, jolloin tuki ei auttaisi sen saajaa välttämättä yhtään. Normaalisti diakoniatyössä taloudellinen apu annetaan maksusitoumuksina, joka käy esim. ruokakauppaan. Ja sellaisen erän kohdalla kirjanpidossa näkyy sitten kaupasta ostettu summa ja saajana kauppayrityksen nimi, eikä henkilön nimiä. Lahjoitusten saajista pidettäneen diakoniatyössä kirjaa muualla kuin kirjanpitodokumenteissa. Esimerkiksi kaikki viranhaltijapäätökset täytyy lain mukaan dokumentoida ja arkistoida: myös henkilötietojen takia salassapidettävät. Mutta syytä huomata, että organisaatioiden yksityiskohtaista kirjanpitoa näkee aika harva. Yksityiskohtaisimman tason kirjanpitotietoihin ei seurakunnan työntekijöistäkään ole lukuoikeutta välttämättä muilla kuin talouspäälliköllä ja kirkkoherralla. Summattu taloustieto taas on ev. lut. seurakunnissa julkista tietoa. Se on nykyään netissäkin julkisena seurakuntien pöytäkirjoissa joko vuosineljänneksittäin tai vuosittain. Siitä näkee, että onko kokonaiseuromäärät miten paljon muuttuneet edellisvuoteen nähden, mutta ei sitä, keitä diakoniatyön kautta on avustettu.

[Ulrica]

^
Edellisestä viestistä löytyy hyvä pointti myöskin.

Seurakuntien hankkimat ruokalahjakortit, joihin ladattu hieman enemmän saldoa, voisivat olla myös sellaisinaan kiinnostavia johtolankoja poliisille.

Jos perheellä on järjestetty katto pään päälle ja asumiskulut hoituu toisen tahon kautta, voisi tälle perheelle riittää elintoimintojen ylläpitämiseksi esimerkiksi S-ryhmän lahjakortti/lahjakortti. Niillä voi kattaa kaiken tarvittavan, paitsi lääkkeet.

[Tota]

Jos ei ole mitään salattavaa niin miksi paeta? Ei suomessa keneltäkään lapsia ryöstetä viranomaisten toimesta ilman pätevää syytä.

Tuosta ei voine olla varma yksittäistapauksissa, sillä vaikka reilusti yli 90 % tapauksista menee varmaan kuten pitää, yksittäistapauksissa voi olla joskus niitä erikoistapauksiakin. Julkisuudessa on viime viikot pyörinyt juuri sellainen oikeustapaus, jossa on tuon tyyppiset väitteetkin olleet esillä. Tapauksessa oikeudessa on äiti, joka aiemmin itse päätyi vankilaan, ja lapset otettiin tältä pois niin, että nämä vieraantuivat vuosien ajaksi. Oikeudessa on nyt väitetty, että viranomaiset olisivat tehneet aiemmin pahoja virheitä, ja siellä käsitellään nyt valtavaa määrää dokumentteja, joista osassa on väitteiden mukaan ollut olennaisia virheitä. Se on ollut viime vuosikymmenten ehkä seuratuin oikeusdraama Suomessa, jossa käänteitä on riittänyt. Varsin ilmeistä siinä tapauksessa on kuitenkin se, että lapset ja äiti erkaannutettiin viranomaispäätöksillä vuosiksi toisistaan. Nyt oikeudessa käsitellään sitä, oliko vankeustuomioon perusteita. Jos oikeus päätyisi siihen, että ei ollut, sen jälkeen voisi tulla käsiteltäväksi vahingonkorvausvaatimukset sekä vankilassa ilman riittäviä perusteita olemisesta, jossa voitaisiin vaatia huomiomaan myös sitä, että siinä tapauksessa lapset olisi otettu pois vanhemmaltaan ja vieraannutettu lapsen vanhemmastaan viranomaisten tekemien virheiden takia.

Oletan, että perheen vanhemmat ovat päättäneet paeta siksi, että ovat siinä käsityksessä, että lapset otettaisiin huostaan, jos he ilmaantuisivat suomalaisten viranomaisten tavoitettaviin. Oletettavasti viranomaiset ovat siltä osin varsin samassa käsityksessä siitä, mitä silloin tapahtuisi. Ilmeisesti vanhempien ja viranomaisten välillä on kuitenkin näkemyseroa siitä, mikä olisi pätevä syy. Tällöin viranomaiskannan mukaan toimittaisiin. Tuossa on pattitilanne.

[Tota]

Seurakuntien hankkimat ruokalahjakortit, joihin ladattu hieman enemmän saldoa, voisivat olla myös sellaisinaan kiinnostavia johtolankoja poliisille.

Jos perheellä on järjestetty katto pään päälle ja asumiskulut hoituu toisen tahon kautta, voisi tälle perheelle riittää elintoimintojen ylläpitämiseksi esimerkiksi S-ryhmän lahjakortti/lahjakortti. Niillä voi kattaa kaiken tarvittavan, paitsi lääkkeet.

S-ryhmän lahjakorteissa on ylärajat, jotka eivät ole kovin korkeita. Monessa paikassa yläraja niissä on 150 euroa per lahjakortti kuluttajan ollessa ostajana. Yritykset voivat ladata isompiakin summia per lahjakortti.

Ev. lut. seurakunnat käyttävät usein maksusitoumuksia, joka on käytännössä myyjälle ojennettava paperi, joka käy paikalliseen kauppaan, jossa on tyypillisesti sovittu myös jonkin verran rajoitteita (maksusitoumuksella voi ostaa vain sitä, mitä maksusitoumuksen antaja on sallinut ostettavan, eli sillä ei voi välttämättä ostaa vaikka kärryllistä kaljaa, jos maksusitoumuksen myöntäjä ei ole sallinut maksusitoumuksen käyttöä alkoholin ostamiseen, kun taas lahjakortilla voi ostaa yleensä mitä vain). Maksusitoumus on jossain määrin erilainen maksutapa kuin ladattavat lahjakortit.

[Vasikkahattu]

Jos nyt mietitään, että vaikka ev.lut. kirkon diakoniatyöllä on tietty rahoitus, joka tulee käyttää vähävaraisten auttamiseen. Kuinka tarkasti varojen käyttöä valvotaan? Siis mennäänkö ihan sille tasolle, että "Pekka Lehtonen, sotu xxxxxx-xxxx, saanut 16.10. ruokakuluihin ja sähkölaskuun 106, 50€" vai onko kirjanpidossa huomioitu vain kokonaisavustukset tyyliin "jaettu 340 henkilölle taloudellista apua 1.1.-1.6. välisenä aikana summalla X"?

Jos tämä jälkimmäinen pitää paikkaansa, mikään ei estä pikkuseurakuntaa kanavoimasta lejonanosaa summasta "hyväntekeväisyysperiaatteella" Karfeille. Ja kirjanpitoon riittää, että tietty summa on jaettu tarkoitukseensa, eli lapsiperheiden auttamiseen. On voitu antaa joitain pennejä myös muille lapsiperheille (jotta voidaan tarvittaessa osoittaa rahoja käytetyn laajemminkin), mutta potin konkreettista jakoa ei välttämättä valvo kukaan.

Kyllä kirjanpidosta pitää selvitä mistä raha on tullut ja sekä mihin se on mennyt. Ihan tarkkaan en osaa sanoa miten yhteisöt kirjaavat asiat, mutta ei missään tapauksessa voi olla vain jotain aikaväliä ja lukua henkilöistä. Avustukset on tilinpäätöksissä jonkun yhden sarakkeen alla, mutta kyllä kirjanpidosta pitää löytyä mihin se raha on mennyt. Sinänsä tuossa on mahdollisuus suhnuroinnille jos näin haluaa toimia, mutta se on asia erikseen. Näin ihan veikkauksena jos vaikka jokin uskonnollinen yhteisö lahjoittaa rajaa, niin varmaan on merkitty kirjanpitoon hyväksyjätaho, lahjoituksen kohde ja määrä. Ja pitäisin todennäköisenä, että lahjoituksen syykin olisi merkitty.

Jälkimmäiseen kohtaan jatkona, niin tilinpäätöksessä voi lukea, että nelkytdonaa vähävaraisten tukemiseen. Kirjanpidossa tuo asia ei voi olla rivinä, että 40 tonttua vähävaraisten tukemiseen, vaan ne yksittäiset lahjoitukset on siellä, että tonni Virtasille 10.3 ja 39 tonnia Karfeille 28.12. Jos verottaja kysyy jonkin tapahtuman perään niin se pitää olla selitettävissä ja osoitettavissa tositteella tapahtumasta. Ja kirjanpidosta voi olla kiinnostunut muutkin kuin verottaja. Ja verottaja harvoin kiinnostuu moisista asioista, jos sille ei erikseen joku hommaa vasikoi.

[Tota]

Jälkimmäiseen kohtaan jatkona, niin tilinpäätöksessä voi lukea, että nelkytdonaa vähävaraisten tukemiseen. Kirjanpidossa tuo asia ei voi olla rivinä, että 40 tonttua vähävaraisten tukemiseen, vaan ne yksittäiset lahjoitukset on siellä, että tonni Virtasille 10.3 ja 39 tonnia Karfeille 28.12. Jos verottaja kysyy jonkin tapahtuman perään niin se pitää olla selitettävissä ja osoitettavissa tositteella tapahtumasta. Ja kirjanpidosta voi olla kiinnostunut muutkin kuin verottaja. Ja verottaja harvoin kiinnostuu moisista asioista, jos sille ei erikseen joku hommaa vasikoi.

Mitä verottajaan tulee, se ei useimmiten kysele firmoilta yhtään tositetta. Vielä vähemmän verottaja kyselee sellaisilta yleishyödyllisiltä yhdistyksiltä, jotka eivät ole edes verotuksen piirissä. Tilintarkastaja on se, joka tositteista kyselee, jos joku kyselee. Hän taas on vaitiolovelvollinen ulkopuolisille, ja antaa normaalisti tarkemmat kommenttinsa vain yhtiön sisäiseen tietoon, ja ulospäin vain sen tiedon, mitä tilintarkastuslausunnossa lukee. Yleensä kaikissa kirjanpidoissa isoimpia yhtiöitä myöten on jotain virheitä verrattuna kaikkiin voimassa oleviin määräyksiin ja ohjeisiin, mutta tilinpäätöksistä pitää saada oikea ja riittävä kuva, eli olla riittävän oikein asiat, vaikkei ihan kaikki yksityiskohdat oikein olisikaan. Pienimpiä organisaatioita ei kuitenkaan yleensä tilintarkasteta.

Mitä tositteisiin muuten tulee, niin jos lahjoitus tehdään ostamalla vaikka lahjakortteja, niin ei kirjanpidossa lue yksilöiden nimiä ollenkaan, vaan lahjakorttifirman nimi rahan saajana, ja päiväyksenä se, milloin raha on siirretty sille. Tiedot siitä, keille lahjakortit on annettu, voivat olla silti ylhäällä, mutta eri dokumentissa. Jos avustetut olisivat vaikkapa vähävaraisia yksityishenkilöitä, avustustiedot olisivat todennäköisesti salassapidettäviä henkilötietoja, joita ei ulkopuolisille lähtökohtaisesti luovuteta. Tilintarkastaja voi nekin dokumentit halutessaan ehkä nähdä. Verottaja taas ei kai yleensä edes halua saada haltuunsa mistään organisaatiosta sellaista dokumenttia, jossa on salassapidettäviä henkilötietoja ihan muista ihmisistä, koska sellaisen vastaanotosta seuraisi tiedon vastaanottajalle itselleenkin monenlaisia vastuita. Jos tietoja nykyään luovutetaan viranomaisille, lähtökohtana on yleensä se, että sivullisten yksityishenkilöiden nimitietoja tai muita henkilötietoja ei saa koskaan siirtyä mukana, ellei sille ole jotain aivan erityistä tarvetta, koska GDPR yms. Poliisilla on laajemmat valtuudet.