Inanna kirjoitti: Pe Marras 14, 2025 6:31 am
Hienoa, että asiaan etsitään viimeistä totuutta.
Yksi asia mikä vaikuttaa mielenkiintoiselta ja tutkimisen arvoiselta uudestaan ja kiveäkään kääntämättä (kirjaimelliesti) on tämä pätkä jostain aiemmasta ETP:stä:
etp-sivulla 823 A palaa lasin "lentelyyn".
JJ kysyi kauanko siihen rikkomiseen meni aikaa: A: .. (miettii ensin)
Ei siin ehkä varmaa kovi kaua tuntunu, mut ei, ei se niinko se ikkuna ei tullu kertarysäyksellä vaan me ehdittiin siin hetki ihmetellä, et mitä tääl tapahtuu, se räiske ja sitä lasia lensi sieltä, lensi ja lensi.
Mut ei siin kuintenkaa kaiken kaikkiaa kovi kauaa menny, ei varmaa minuuttia kauempaa.
-JJ: Millä se olis hakannu sitä?
- A: Sitä mä en tiedä. Kun mul o niinko semmonen ensimmäine niinko ne valot välähti, et siel pommeja heitellää, et joku o kiusaa tekemäs tai jotain tämmöst. Se oli mun ensmäine reaktio. "
Miksi tämä on tärkeä hetki, niin ainakin siksi, että uhri oli (tai siis olisi pitänyt olla kaikessa hengen ja ruumiin voimissa tuolla hetkellä). Anneli sanoo "
ME ehdimme siin hetki ihmetellä".
Ensin on lyöty ikkuna rikki ovenkahvan vierestä, mutta ovipa ei sisäpuolelta auennutkaan. Tässä ensimmäinen tauko rikkomiseen. "Vitti, ihan sama" on voinut olla tekijän ajatukset ja sit läks koko ikkuna. Tämän jälkeen on tarvinnut vielä napata tuoli oven eteen.
Lasia ei ollut lentänyt ja lentänyt, eikä pommiakaan, kuten Anneli tilannetta kuvaa. Minuutti on pitkä aika pariskunnan seistä töllötellä valaistussa talossa, missä 4 pientä lasta nukkumassa, nuorin vasta 2-vuotias. Huppupäinen ukko tekee sisääntuloaan. Jos Anneli ei tajunnut, että tulija ei keppostele tai ole mikään pitkää päivää tekevä pölynimurikauppias, vaan tulijalla tällä tavoin voi olla vain huonot ja väkivaltaiset ajatukset mielessä.
Taloon sisälle päästyään käy sitten uhrin kimppuun, mitä niitä olikaan 70 puukoniskua ja sitten vielä jollain astalolla päähän useita kertoja.
Moni meistä on varmaan tampannut mattoja. Ei ehkä paras vertaus, mutta aika monta lyöntiä minuutissa ehtii. Suurin osa veitsen iskuista oli melko pinnallisia, joten ei niihin ole voimaa käytetty.
Kuulustelun perusteella on täysin epäuskottavaa, että tilanne olisi mennyt kuten Anneli sitä kuvaa.
Ikkuna oli rikki, poliisi on todennut, ettei itse siitä aukosta ainakaan nopeasti olisi sisään mahtunut menemään. Ehkäpä huppupäinen tunkeutuja oli intialaisen käärmetanssija / fakiirin kaltainen notkeampi kaveri.
On siitä ulos ainakin menty, verijälkien perusteella, miksi ei sitten sisäänkin? Kurainen kengänjälki terassituolissa on järkeenkäypä todiste. Vai tuokinko olisi pitänyt lavastaa, kaiken muun ohella?
Terassin tai kuistin kukkapurkin alla oleva isohko litteä kivi on tullut mainituksi sekä annelin, että vanhimman tyttären kuulusteluissa. Miten se huppupää yön pimeydessä olisi sen kiven sieltä kukkapurkin alta hoksannut ? Luultavasti vain anneli edes tiesi, että ne kivet olivat siellä ja oli ne alunperin sinne laittanutkin. Kätevä tapa rikkoa ikkuna on kyllä vähän painavammalla kivenmurikalla.
Kolmikerroksisen lämpölasin rikkominen kivenmurikalla ilman haavan haavaa käsissä? Hmmm...
Jos todellakin olisi niin, että ulkopuolinen teki tämän teon, niin pitäisin kyllä vihoviimeisenä vaihtoehtona, että tällainen tekijä valitsisi tulla mahdollisimman suurella riskillä yöllä kotiin suorittamaan tekoa, perheen keskelle ja naapurit lähellä, talonväli hereillä, kun valot päällä. Tilaiisuuksia hyökätä uhrin kimppuun oli lukuisia muita ja muualla. Toinen on silmitön voiman käyttö uhria kohtaan ja pieni tuikkaisi Anneliin, kun kaiken järjen mukaan olisi iskenyt tätäkin niin, ettei häkeen hetkeen jos milloinkaan soitettaisi.
Yhtälailla siihen lasin helinään olisivat voineet naapurit herätä vaikka tekijänä olisi ollut A. Hänet naapurit olisivat jopa voineet tunnistaa, miksi siis ottaa riskiä? Kuka tahansa ikkunan onkin rikkonut, on riskin ottanut.
Tietääkseni talo oli pimeä. Tekijällä ei välttämättä ole ollut tietoa, että vanhemmat nukkuvat takkahuoneessa. Miksi olisikaan, jos ei ollut perhetuttu. Takaovi on ollut looginen sisääntulopaikka, koska on kuviteltu, että ovi aukeaa sisältä käsin kun ikkunan rikkoo sen verran, että käsi mahtuu sisään. Toisin kävi.
9-vuotiaan lapsen käytös tilanteessa on myös erikoinen, luulisi, että olisi a) piiloutunut b) koettanut paeta. Nyt akuutisti tilanteessa vaikuttaisi, että oli jollain tasolla tietoinen, että vaaraa ei ole. Normi meininkiä, että vanhemmat riitelevät, mutta nyt isään oli vähän enempi sattunut. Tukeutui täysin Anneliin tilanteessa, jossa lapsi ei voi oikein ymmärtää mitä on tapahtunut, mutta itkun perusteella jotain kuitenkin ymmärsi.
Puhelimeen tullessaan tytär ei selvästikään ole tajunnut mistä on kyse ja kuka siellä puhelimessa on. Vasta kun äiti kertoi soittaneensa poliisille ja puhelimessa ollessaan kuuli isänsä tuskanhuudot on ymmärtänyt, että iskällä ei ole kaikki hyvin.
Summa summarum, vähintäänkin Annelia olisi voinut syyttää lastensa hyvinvoinnista laiminlyönnistä kun kotiin väkivalloin murtaudutaan ja hän päätyy SEURAAMAAN tilannetta. Altistaa koko perheen vaaraan, vaikka oli vapaa toimimaan, liikkumaan ja soittamaan hätäpuhelun heti.
Eikös soittanutkin aika heti? Eipä siinä useita minuutteja ole pähkäilty mitä tehdä.
Tässä Annelin kertomassa on sellainen merkittävä looginen virhe, että kaikki uhriin kohdistuva silmitön väkivalta, niin sen on pitänyt tapahtua tämän lasinrikkomisen ja häke puhelun välissä periaatteessa merkittäviltä osin ainakin. 70 puukoniskua ei tapahdu ihan hetkessä. Eikä voi olla puukottamassa ja estämässä toista aikuista juoksemasta naapuriin hakemaan apua tai soittamasta apua. Annelilla oli tämän kertomuksen perusteella hyvinkin aikaa reagoida, mutta, niin ei tapahtunut, koska mitään kuvaillun kaltaista ei tapahtunut, vaan aivan jotain muuta.
Olisi mielenkiintoista kuulla mitä muuta on tapahtunut ja kuinka tämä on käynyt?
En keksi vaikka kuinka pyörittelisin että mitenkään mahdollista, ellei ole suunniteltu etukäteen ja lavastettu, mutta miksi tehdä homma sitten huolimattomasti? Nauhoitusteoria on aivan liian lennokas, mutta ilman sitä moinen lavastus ei olisi onnistunut ajallisesti. Mikäli uhri olisi ollut pidemmän aikaa kuolleena, niin oikeuslääkäri olisi tämän kyllä huomannut. Ensihoitokaan ei kertonut, että uhri olisi ehtinyt viilentyä ja kun osa haavoistakin vuosi edelleen, etenkin pään vammoista. Toisin sanoen mikään ei viitannut siihen, että uhri olisi ollut muutamaa minuuttia pidempään eloton, että se siitä nauhoitusteoriasta.
Ensin on lyöty ikkuna rikki ovenkahvan vierestä, mutta ovipa ei sisäpuolelta auennutkaan. Tässä ensimmäinen tauko rikkomiseen. "Vitti, ihan sama" on voinut olla tekijän ajatukset ja sit läks koko ikkuna. Tämän jälkeen on tarvinnut vielä napata tuoli oven eteen.