Viranomaiskorruptio Ulvila tapauksessa

[Susku London]

Tällaisen, täysin syyttömän suomalaisen perheenäidin eräät TIETYT korruptoituneet VIRANOMAISET päättivät lavastaa, ja tuomita syylliseksi elinkautiseen vankeuteen oman miehensä murhasta, ja lisämausteeksi leimata hänet koko kansan inhoamaksi pedofiiliksi.

Tähän tekoon syyllistyessään, he tuhosivat lapsiperheen pienten lasten elämän. Lapset joutuivat isänsä menetyksen jälkeen eroon isosiskosta ja äidistä, sekä kavereistaan ja muusta suvustaan. Lasten annettiin kokea alemmuutta, häpeää ja pelkoa sijaisperheessä. Isosisko joutui yksin lastenkotiin, ja hänen yhteydenpitoa äitiinsä kytättiin. Syyttäjä on kutsunut yhden kyttääjän oikeuteen lausumaan oman, ennakkoasenteeseen perustuvan tulkintansa äidin la lapsen tapaamisesta vankilassa.

Lausunto Anneli Auerin mielentilasta julki – tällaiseksi hänen persoonaansa kuvailtiin

ILTASANOMAT Kia Kilpeläinen
14.11.2025

ANNELI AUERILLE tehdyn mielentilatutkimuksen lausunto on yksi todisteista väitettyjä seksuaalirikoksia koskevassa oikeudenkäynnissä.

Auerille tehtiin oikeuden määräyksestä vuonna 2010 Vanhan Vaasan sairaalassa mielen­tilatutkimus, kun häntä syytettiin miehensä Jukka S. Lahden murhasta.

Mielentilatutkimuksen lausunto on päivätty lokakuulle 2010. Sittemmin Auerin syyte murhasta hylättiin pitkällisen oikeusprosessin jälkeen.

Nykyisin 60-vuotias Auer oli tutkimuksen aikaan 45-vuotias.

LAUSUNNOSSA on todettu, että Auer on ollut tutkimuksen aikana asiallinen ja orientoitunut, eikä hänen todellisuudentajunsa ole pettänyt missään vaiheessa.

Lausunnon mukaan Auer ymmärsi monimutkaisia asiakokonaisuuksia ja teki ”lahjakkaan yleisvaikutelman.” Keskusteluissa ei tullut ilmi mielisairauteen viittaavia oireita. Auer oli kuvannut mielialaansa alavireiseksi, mutta ei masentuneeksi.

– Tutkittavalla on jonkin verran vaativaan persoonallisuuteen viittaavia piirteitä, mutta ei kuitenkaan siinä määrin, että hänelle voitaisiin asettaa psykiatrisen persoonallisuus­häiriön diagnoosia.

Vaativalla persoonallisuudella tarkoitetaan sitä, että ihmisellä on korostunut järjestyksen, täydellisyyden ja kontrollin tarve.

– Hänen on jonkin verran vaikea delegoida tehtäviä toisille ihmisille, elleivät nämä suostu toimimaan täsmälleen hänen haluamallaan tavalla, lausunnossa sanotaan.

LAUSUNNOSSA todetaan myös, että Auerilla on vaikeuksia heittää pois loppuun käytettyjä esineitä, vaikka niillä ei olisi edes erityistä tunnearvoa.

– Hän vaikuttaa jonkin verran jäykältä ja itsepäiseltä. Tutkittava on myös jossain määrin perfektionistinen ja omistautunut työlleen, ja hänellä on myös taipumusta kätkeä rahaa ikään kuin pahan päivän varalle, lausunnossa kuvataan.

Auerin tunteneet ihmiset kuvailivat häntä luonteeltaan eristäytyneeksi ja itsepäiseksi. Hän oli kuitenkin vaikuttanut myös hänet tunteneiden ihmisten mielestä psyykkisesti terveeltä. Auerin lapsuutta kuvattiin lausunnossa tavanomaiseksi.

TUTKIMUKSESSA Auer kertoi, että hänen elämänsä surmansa saaneen aviomiehen kanssa oli ollut kymmenen vuoden ajan ”melko onnellista”, vaikka perheellä oli välillä ollut taloudellisia vaikeuksia.

Auer oli tuonut aktiivisesti esille näkemyksensä siitä, että on henkirikokseen syytön.

– Tutkittava kielsi syytteenalaisen teon ja saattoi välillä liikuttua puhuessaan seurauksista, joita teolla oli hänen elämäänsä. Hän kielsi syytteenalaiseen tekoon mahdollisesti liittyvän mustasukkaisuusmotiivin ja parisuhdeongelmat.

TUTKIMUKSESSA ei tullut viitteitä aivotoimintaan liittyvästä impulsiivisuudesta ja vaikeudesta kontrolloida omaa toimintaa.

Mielentilalausunnon mukaan Auer kylläkin koki tunteet hyvin voimakkaasti ja ratkaisi ongelmia enemmän intuition kuin pitkällisen harkinnan kautta.

Auerin paineensietokyky oli kuitenkin normaali, eli hän kykeni yleensä kontrolloimaan tunteiden vaikutusta.

Tutkimuksessa tuli esiin, että Auerin itsetunto oli heikko, mikä näkyi joskus itse­keskeisenä käytöksenä.

Tutkimuksen lopputulos oli, että Auer on psyykkisesti terve ja syyntakeinen.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011626702.html

Virkarikolliset vähät välittivät asiantuntija-psykiatrin lausunnosta, vaan antoivat medialle omia diagnoosejaan syytetystä. Syyttäjä Valkama etunenässä ihmetteli miksi Anneli ei itke hänen edessään, tai millainen on Auerin moraali?

Toimittajilla ei ollut valot päällä, tai rohkeutta haastaa viranomaista tällaisesta asiattomasta käytöksestä.

[Päämiäs]

Törkeät V-omistajarikokset Ulvilan oikeusmurhaskandaaleissa jatkuvat vuosikymmenestä toiseen.
Valeisradio ei tietenkään anna kansan kommentoida mitään Oikeusmurhien uutisistaan.
https://yle.fi/a/74-20194207
Poliisi selvitti kaikessa hiljaisuudessa, syyllistyivätkö Anneli Auerin lasten sijaisvanhemmat rikokseen – selkeä päätös
Sosiaali­viranomaiset tekivät Anneli Auerin veljestä ja tämän vaimosta tutkintapyynnön sijaislapsen mahdollisen kaltoinkohtelun ja henkisen väkivallan vuoksi.
- -
Lastensuojelun sijaishuolto pyysi poliisia tutkimaan, oliko Auerin toiseksi nuorin lapsi joutunut mahdollisen kaltoinkohtelun ja henkisen väkivallan kohteeksi.

”Rajattua, kontrolloitua ja ”outoa” elämää”
Alle 10-vuotias tyttö oli sijoitettu enonsa ja tämän vaimon perheeseen alun perin huhtikuussa 2010, jolloin Aueria epäiltiin miehensä murhasta.

Tyttö oli elänyt sijaisperheessä aina tammikuuhun 2019, jolloin sijaishuoltopaikka oli vaihtunut Turussa sijaitsevaan perhetukikeskukseen ”sijaisperheessä ilmenneiden epäkohtien” vuoksi.

Lastensuojelun tekemän tutkintapyynnön mukaan tyttö oli kertonut entisistä sijaisvanhemmistaan asioita, jotka herättivät huolta.
Tyttö oli sanonut eläneensä sijaisperheessä hyvin rajattua ja kontrolloitua elämää. Hän oli pitänyt elämäänsä sijaisperheessä outona.

– [Tyttö] kertoi muun muassa, että joutui käymään suihkussa koulussa tai uimahallissa, koska kotona se ei ollut sallittua, tutkintapyynnössä kirjoitetaan.

Lisäksi tyttö oli maininnut, ettei saanut käydä itse jääkaapilla eikä katsoa televisiota. Hänelle ei myöskään ollut annettu kotiavainta ja hänen oli pitänyt olla omassa huoneessaan joka ilta kello 18.00.

– [Tytön] kertomasta välittyy kuva, jonka mukaan sijaisvanhemmat olivat kontrolloineet kaikkia hänen tekemisiään ja hankaloittaneet ikätasoisen nuoren kasvua ja kehitystä, lastensuojelu kirjoitti.

Ei luottanut poliisiin
Asiakirjasta voi päätellä, että tyttö itse ei ollut suhtautunut myönteisesti tutkintapyynnön tekemiseen.

Kuullessaan tutkintapyynnön tekemisestä tyttö oli sanonut sosiaalityöntekijöille, ettei luota poliiseihin.

Hän oli myös todennut, ettei halua ongelmia entisille sijaisvanhemmilleen.

Siitä huolimatta Turun kaupungin lastensuojelun sijaishuolto oli toimittanut tutkintapyynnön poliisille.

Lounais-Suomen poliisilaitos käsitteli tutkintapyynnön jo seuraavana päivänä.

Samassa poliisin esiselvityksessä on käsitelty myös tytön pikkusiskoon eli Anneli Auerin nuorimpaan lapseen kohdistuneita mahdollisia kaltoinkohteluita.

Siinä viitataan tutkintapyyntöön, jonka mukaan sisarukset olivat kokeneet lisäksi ilmapiirin sijaisperheessä jännittyneeksi ja eläneet pelossa siitä, että tekisivät jotakin väärää.

Kumpikaan sisaruksista ei kuitenkaan kertomansa mukaan kokenut sijaisperheessä fyysistä väkivaltaa.

Sijaisvanhemmat kertoivat uupuneensa
Poliisi kuuli esiselvityksen yhteydessä sijaisvanhempia.

He kertoivat olleensa erittäin uupuneita ja jääneensä usein ilman apua ja tukea.

Sijaisvanhemmat selittivät, että sijoittamiseen johtaneet syyt ”valtavine mediapaineineen” sekä myös heitä koskettanut kriisitilanne itsessään tekivät perheen elämisestä äärettömän rankkaa.

Tällä he todennäköisesti viittasivat Anneli Auerin miehen Jukka S. Lahden murhaan Ulvilassa vuonna 2006, sitä seuranneisiin Auerin oikeudenkäynteihin sekä myöhemmin Aueriin kohdistuneeseen seksuaalirikosjuttuun.

Sijaisvanhempien mukaan he olivat pyrkineet kasvattamaan lapsia parhaan taitonsa ja kykynsä mukaan poikkeuksellisen haastavassa tilanteessa.

Ei rikosta
Lounais-Suomen poliisi päätyi nopeasti siihen, ettei asiassa ole syytä aloittaa rikostutkintaa.

Poliisi pohjusti, että kyseeseen voisi tulla pahoinpitelyrikos, mikäli selvityksessä ilmenisi, että kasvatus- ja kurinpitomenetelmät ovat vahingoittaneet lasten terveyttä ja aiheuttaneet vammoja tai sairauksia.

Poliisi kuitenkin totesi, että vaikka sisaruksilla on ilmennyt psyykkisiä oireita, syy-yhteyttä sijaisvanhempien käyttämien menetelmien ja sisarusten oireiden välillä ei ole osoitettavissa.

– Pikemminkin lasten oireilu johtuu sijoitukseen johtaneista, sitä ennen sattuneista tapahtumista biologisessa perheessä ja näiden vaikutuksesta pitkälle sijoituksen aikaiseen aikaan, poliisi lausui.

Lounais-Suomen poliisi myös totesi, että pahoinpitelyn tunnusmerkistö edellyttää tekijöiltä tahallisuutta. Sellaista ei tässä tapauksessa ollut nähtävissä.

– Sijaisvanhemmat ovat poikkeuksellisen haastavassa tilanteessa pyrkineet kasvattamaan sisaruksia parhaalla mahdollisella tavalla ja suojelemaan näitä heidän etujensa nimissä.

Poliisi tuli siihen tulokseen, että sijaisvanhemmat eivät olleet tahallaan tai tietoisesti pyrkineet vahingoittamaan sisarusten terveyttä, ”vaikka kasvatusmenetelmät ovatkin yleisen elämänkokemuksen valossa olleet tiukkoja”.

Noottia lastensuojelulle?
Lounais-Suomen poliisi otti tutkinnan päätöksessään kantaa myös lastensuojelun rooliin.

Se totesi, että lastensuojelu on ollut – tai ainakin sen olisi pitänyt olla – perheen tukena vahvasti näin poikkeuksellisessa tilanteessa.

– Ja mikäli näin olisi ollut, heidän olisi tullut havaita sijaisperheen käyttämät kurinpito- ja kasvatusmenetelmät reaaliajassa ja puuttua niihin, sekä ohjeistaa sijaisperheen vanhempia muuttamaan menetelmiä, jos olisivat todenneet niiden olevan sopimattomia.

Poliisin mukaan näin ei kuitenkaan ollut tapahtunut ennen kuin lasten sijaishuoltopaikka oli vaihtunut vuodenvaihteen 2018–2019 tienoilla.

[Bullit]

Se että KRP otti murhatutkinnan itselleen ja nimesi Annelin saman tien jälleen epäillyksi, välittömästi korkeimman oikeuden purettua seksuaalirikostuomion...onkohan se korruptiota, mitenköhän... mitä pellejä

[Mikisu]

Se että KRP otti murhatutkinnan itselleen ja nimesi Annelin saman tien jälleen epäillyksi, välittömästi korkeimman oikeuden purettua seksuaalirikostuomion...onkohan se korruptiota, mitenköhän... mitä pellejä

Haluaako KRP:kin osallistua Annelin eläkepottiin?

Jos Töyräs aivastaakaan Auerin suuntaan, niin heti oikeussuojakeinot käyttöön.

[Sisarvalkoinen]

Sk:n juttu case Niskasaaresta, joka yritti jo aikoinaan tuoda esille totuutta seri-tapauksesta.


Yksinäisenä oikeudessa
Media olisi voinut seurata toimittajan oikeusprosessia, jos olisi halunnut, kirjoittaa Matti Rämö.

24.11.2025
Teksti Matti Rämö

Medialla on tapana seurata tiiviisti oikeudenkäyntejä, joissa toimittajat ovat syytettyinä juttujensa seurauksena. Kun vapaa toimittaja Mikko Niskasaari istui syytettynä käräjäoikeudessa vuonna 2016 ja hovioikeudessa vuonna 2018, se ei poikkeuksellisesti kiinnostanut toimituksia lainkaan.

Niskasaaren veivät oikeuteen hänen Alibiin ja Hymyyn vuonna 2013 kirjoittamansa artikkelit. Ensimmäinen käsitteli Anneli Aueriin kohdistunutta murhasyytettä, Hymyn juttu Aueriin ja Jens Kukkaan kohdistuneita seksuaalirikossyytteitä.


Niskasaari piti tutkintoja kelvottomina ja arvioi niiden perustana olleet Auerin nuorimpien lasten kertomukset epäuskottaviksi. Hän kritisoi kärkevästi poliisia, syyttäjiä sekä asiantuntijatodistajana toiminutta lääkäri Minna Joki-Erkkilää. Hän perusteli väitteensä haltuunsa saamalla salaisessa oikeudenkäyntiaineistolla.

Niskasaarta syytettiin aluksi yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä ja törkeästä kunnianloukkauksesta. Hänen katsottiin paljastaneen, että tutkittujen seksuaalirikosten uhrit olivat Auerin lapsia, ja loukanneen heidän kunniaansa arvioimalla lasten tarinat epätosiksi. Rikosilmoituksen tekivät lasten edunvalvojat.

Epäiltynä oli myös juttujen julkaisemisesta vastannut päätoimittaja Mika Lahtonen. Otavamedia sopi asian Lahtosen osalta edunvalvojien kanssa jo ennen oikeudenkäyntiä. Syytettynä oli lopulta vain Niskasaari, joka vastasi omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Käräjäoikeus määräsi hänelle sata päiväsakkoa, mutta lopulta hovioikeus vapautti toimittajan kaikista epäilyistä. Tapaus on käsitelty Rami Mäkisen kanssa kirjoittamassani kirjassa Oikeusmurha – Kuinka järjestelmä tuhosi Auerin perheen (Otava). Niskasaaren arvioille oli perusteita. Korkein oikeus purki vuonna 2024 Auerin ja Kukan seksuaalirikostuomiot lasten peruttua kertomukseksensa.

Niskasaaren oikeudenkäynnit ja osa niiden asiakirja-aineistosta salattiin. Tieto toimittajan joutumisesta oikeuteen oli kuitenkin nähtävissä toimituksissa rutiininomaisesti seurattavilta juttulistoilta. Niskasaaren hovioikeudessa saama tuomio oli myös julkinen.

Prosessista olisi voitu kirjoittaa, jos olisi haluttu. Herää kysymys, oliko sananvapauden kannalta hyvin merkittävä oikeudenkäynti helpompi ohittaa, koska juttuja ei julkaistu suuressa mediassa vaan Alibissa ja Hymyssä.

Niskasaaren artikkelit toivat tuoreeltaan julkisuuteen oikeusvaltion toimintakyvyn arvioimisen kannalta hyvin merkittäviä tietoja. Vapaa toimittaja puolusti juttujaan oikeudessa yksin ja ilman kollegoiden tukea. 


https://suomenkuvalehti.fi/mielipide/to ... 2DD3HNnUiw

[TutkivaEiTieltäEksy]

Sk:n juttu case Niskasaaresta, joka yritti jo aikoinaan tuoda esille totuutta seri-tapauksesta.


Yksinäisenä oikeudessa
Media olisi voinut seurata toimittajan oikeusprosessia, jos olisi halunnut, kirjoittaa Matti Rämö.

24.11.2025
Teksti Matti Rämö

Medialla on tapana seurata tiiviisti oikeudenkäyntejä, joissa toimittajat ovat syytettyinä juttujensa seurauksena. Kun vapaa toimittaja Mikko Niskasaari istui syytettynä käräjäoikeudessa vuonna 2016 ja hovioikeudessa vuonna 2018, se ei poikkeuksellisesti kiinnostanut toimituksia lainkaan.

Niskasaaren veivät oikeuteen hänen Alibiin ja Hymyyn vuonna 2013 kirjoittamansa artikkelit. Ensimmäinen käsitteli Anneli Aueriin kohdistunutta murhasyytettä, Hymyn juttu Aueriin ja Jens Kukkaan kohdistuneita seksuaalirikossyytteitä.


Niskasaari piti tutkintoja kelvottomina ja arvioi niiden perustana olleet Auerin nuorimpien lasten kertomukset epäuskottaviksi. Hän kritisoi kärkevästi poliisia, syyttäjiä sekä asiantuntijatodistajana toiminutta lääkäri Minna Joki-Erkkilää. Hän perusteli väitteensä haltuunsa saamalla salaisessa oikeudenkäyntiaineistolla.

Niskasaarta syytettiin aluksi yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä ja törkeästä kunnianloukkauksesta. Hänen katsottiin paljastaneen, että tutkittujen seksuaalirikosten uhrit olivat Auerin lapsia, ja loukanneen heidän kunniaansa arvioimalla lasten tarinat epätosiksi. Rikosilmoituksen tekivät lasten edunvalvojat.

Epäiltynä oli myös juttujen julkaisemisesta vastannut päätoimittaja Mika Lahtonen. Otavamedia sopi asian Lahtosen osalta edunvalvojien kanssa jo ennen oikeudenkäyntiä. Syytettynä oli lopulta vain Niskasaari, joka vastasi omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Käräjäoikeus määräsi hänelle sata päiväsakkoa, mutta lopulta hovioikeus vapautti toimittajan kaikista epäilyistä. Tapaus on käsitelty Rami Mäkisen kanssa kirjoittamassani kirjassa Oikeusmurha – Kuinka järjestelmä tuhosi Auerin perheen (Otava). Niskasaaren arvioille oli perusteita. Korkein oikeus purki vuonna 2024 Auerin ja Kukan seksuaalirikostuomiot lasten peruttua kertomukseksensa.

Niskasaaren oikeudenkäynnit ja osa niiden asiakirja-aineistosta salattiin. Tieto toimittajan joutumisesta oikeuteen oli kuitenkin nähtävissä toimituksissa rutiininomaisesti seurattavilta juttulistoilta. Niskasaaren hovioikeudessa saama tuomio oli myös julkinen.

Prosessista olisi voitu kirjoittaa, jos olisi haluttu. Herää kysymys, oliko sananvapauden kannalta hyvin merkittävä oikeudenkäynti helpompi ohittaa, koska juttuja ei julkaistu suuressa mediassa vaan Alibissa ja Hymyssä.

Niskasaaren artikkelit toivat tuoreeltaan julkisuuteen oikeusvaltion toimintakyvyn arvioimisen kannalta hyvin merkittäviä tietoja. Vapaa toimittaja puolusti juttujaan oikeudessa yksin ja ilman kollegoiden tukea. 


https://suomenkuvalehti.fi/mielipide/to ... 2DD3HNnUiw

Niskasaaren itsensä kertomana
"Valtionsyyttäjä Jorma Äijälä teki keväällä 2013 rikosilmoituksen salassapitorikoksesta, aiheena helmikuussa julkaistu artikkelini, joka koski Varsinais-Suomen käräjäoikeuden antamaa tuomiota. Kuten Helsingin HO:n tuomiosta ilmenee, se oli Anneli Auerin seksuaalirikosjuttu. Tuomio ja jutun kaikki aineistot olivat salaisia; sain ne kaikki käyttööni."
Koko juttu täällä
https://www.mikkoniskasaari.fi/node/263

[Sisarvalkoinen]

Sk:n juttu case Niskasaaresta, joka yritti jo aikoinaan tuoda esille totuutta seri-tapauksesta.


Yksinäisenä oikeudessa
Media olisi voinut seurata toimittajan oikeusprosessia, jos olisi halunnut, kirjoittaa Matti Rämö.

24.11.2025
Teksti Matti Rämö

Medialla on tapana seurata tiiviisti oikeudenkäyntejä, joissa toimittajat ovat syytettyinä juttujensa seurauksena. Kun vapaa toimittaja Mikko Niskasaari istui syytettynä käräjäoikeudessa vuonna 2016 ja hovioikeudessa vuonna 2018, se ei poikkeuksellisesti kiinnostanut toimituksia lainkaan.

Niskasaaren veivät oikeuteen hänen Alibiin ja Hymyyn vuonna 2013 kirjoittamansa artikkelit. Ensimmäinen käsitteli Anneli Aueriin kohdistunutta murhasyytettä, Hymyn juttu Aueriin ja Jens Kukkaan kohdistuneita seksuaalirikossyytteitä.


Niskasaari piti tutkintoja kelvottomina ja arvioi niiden perustana olleet Auerin nuorimpien lasten kertomukset epäuskottaviksi. Hän kritisoi kärkevästi poliisia, syyttäjiä sekä asiantuntijatodistajana toiminutta lääkäri Minna Joki-Erkkilää. Hän perusteli väitteensä haltuunsa saamalla salaisessa oikeudenkäyntiaineistolla.

Niskasaarta syytettiin aluksi yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä ja törkeästä kunnianloukkauksesta. Hänen katsottiin paljastaneen, että tutkittujen seksuaalirikosten uhrit olivat Auerin lapsia, ja loukanneen heidän kunniaansa arvioimalla lasten tarinat epätosiksi. Rikosilmoituksen tekivät lasten edunvalvojat.

Epäiltynä oli myös juttujen julkaisemisesta vastannut päätoimittaja Mika Lahtonen. Otavamedia sopi asian Lahtosen osalta edunvalvojien kanssa jo ennen oikeudenkäyntiä. Syytettynä oli lopulta vain Niskasaari, joka vastasi omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Käräjäoikeus määräsi hänelle sata päiväsakkoa, mutta lopulta hovioikeus vapautti toimittajan kaikista epäilyistä. Tapaus on käsitelty Rami Mäkisen kanssa kirjoittamassani kirjassa Oikeusmurha – Kuinka järjestelmä tuhosi Auerin perheen (Otava). Niskasaaren arvioille oli perusteita. Korkein oikeus purki vuonna 2024 Auerin ja Kukan seksuaalirikostuomiot lasten peruttua kertomukseksensa.

Niskasaaren oikeudenkäynnit ja osa niiden asiakirja-aineistosta salattiin. Tieto toimittajan joutumisesta oikeuteen oli kuitenkin nähtävissä toimituksissa rutiininomaisesti seurattavilta juttulistoilta. Niskasaaren hovioikeudessa saama tuomio oli myös julkinen.

Prosessista olisi voitu kirjoittaa, jos olisi haluttu. Herää kysymys, oliko sananvapauden kannalta hyvin merkittävä oikeudenkäynti helpompi ohittaa, koska juttuja ei julkaistu suuressa mediassa vaan Alibissa ja Hymyssä.

Niskasaaren artikkelit toivat tuoreeltaan julkisuuteen oikeusvaltion toimintakyvyn arvioimisen kannalta hyvin merkittäviä tietoja. Vapaa toimittaja puolusti juttujaan oikeudessa yksin ja ilman kollegoiden tukea. 


https://suomenkuvalehti.fi/mielipide/to ... 2DD3HNnUiw

Niskasaaren itsensä kertomana
"Valtionsyyttäjä Jorma Äijälä teki keväällä 2013 rikosilmoituksen salassapitorikoksesta, aiheena helmikuussa julkaistu artikkelini, joka koski Varsinais-Suomen käräjäoikeuden antamaa tuomiota. Kuten Helsingin HO:n tuomiosta ilmenee, se oli Anneli Auerin seksuaalirikosjuttu. Tuomio ja jutun kaikki aineistot olivat salaisia; sain ne kaikki käyttööni."
Koko juttu täällä
https://www.mikkoniskasaari.fi/node/263

Huhhuh. Viranomaiskorruptio tässä keississä hakee kyllä vertaistaan. Riippumaton tutkimus on ainoa tapa palauttaa kansalaisten luottamus oikeuslaitokseen ja poliisiin ym viranomaisiin.

[TutkivaEiTieltäEksy]

Sk:n juttu case Niskasaaresta, joka yritti jo aikoinaan tuoda esille totuutta seri-tapauksesta.


Yksinäisenä oikeudessa
Media olisi voinut seurata toimittajan oikeusprosessia, jos olisi halunnut, kirjoittaa Matti Rämö.

24.11.2025
Teksti Matti Rämö

Medialla on tapana seurata tiiviisti oikeudenkäyntejä, joissa toimittajat ovat syytettyinä juttujensa seurauksena. Kun vapaa toimittaja Mikko Niskasaari istui syytettynä käräjäoikeudessa vuonna 2016 ja hovioikeudessa vuonna 2018, se ei poikkeuksellisesti kiinnostanut toimituksia lainkaan.

Niskasaaren veivät oikeuteen hänen Alibiin ja Hymyyn vuonna 2013 kirjoittamansa artikkelit. Ensimmäinen käsitteli Anneli Aueriin kohdistunutta murhasyytettä, Hymyn juttu Aueriin ja Jens Kukkaan kohdistuneita seksuaalirikossyytteitä.


Niskasaari piti tutkintoja kelvottomina ja arvioi niiden perustana olleet Auerin nuorimpien lasten kertomukset epäuskottaviksi. Hän kritisoi kärkevästi poliisia, syyttäjiä sekä asiantuntijatodistajana toiminutta lääkäri Minna Joki-Erkkilää. Hän perusteli väitteensä haltuunsa saamalla salaisessa oikeudenkäyntiaineistolla.

Niskasaarta syytettiin aluksi yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä ja törkeästä kunnianloukkauksesta. Hänen katsottiin paljastaneen, että tutkittujen seksuaalirikosten uhrit olivat Auerin lapsia, ja loukanneen heidän kunniaansa arvioimalla lasten tarinat epätosiksi. Rikosilmoituksen tekivät lasten edunvalvojat.

Epäiltynä oli myös juttujen julkaisemisesta vastannut päätoimittaja Mika Lahtonen. Otavamedia sopi asian Lahtosen osalta edunvalvojien kanssa jo ennen oikeudenkäyntiä. Syytettynä oli lopulta vain Niskasaari, joka vastasi omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Käräjäoikeus määräsi hänelle sata päiväsakkoa, mutta lopulta hovioikeus vapautti toimittajan kaikista epäilyistä. Tapaus on käsitelty Rami Mäkisen kanssa kirjoittamassani kirjassa Oikeusmurha – Kuinka järjestelmä tuhosi Auerin perheen (Otava). Niskasaaren arvioille oli perusteita. Korkein oikeus purki vuonna 2024 Auerin ja Kukan seksuaalirikostuomiot lasten peruttua kertomukseksensa.

Niskasaaren oikeudenkäynnit ja osa niiden asiakirja-aineistosta salattiin. Tieto toimittajan joutumisesta oikeuteen oli kuitenkin nähtävissä toimituksissa rutiininomaisesti seurattavilta juttulistoilta. Niskasaaren hovioikeudessa saama tuomio oli myös julkinen.

Prosessista olisi voitu kirjoittaa, jos olisi haluttu. Herää kysymys, oliko sananvapauden kannalta hyvin merkittävä oikeudenkäynti helpompi ohittaa, koska juttuja ei julkaistu suuressa mediassa vaan Alibissa ja Hymyssä.

Niskasaaren artikkelit toivat tuoreeltaan julkisuuteen oikeusvaltion toimintakyvyn arvioimisen kannalta hyvin merkittäviä tietoja. Vapaa toimittaja puolusti juttujaan oikeudessa yksin ja ilman kollegoiden tukea. 


https://suomenkuvalehti.fi/mielipide/to ... 2DD3HNnUiw

Niskasaaren itsensä kertomana
"Valtionsyyttäjä Jorma Äijälä teki keväällä 2013 rikosilmoituksen salassapitorikoksesta, aiheena helmikuussa julkaistu artikkelini, joka koski Varsinais-Suomen käräjäoikeuden antamaa tuomiota. Kuten Helsingin HO:n tuomiosta ilmenee, se oli Anneli Auerin seksuaalirikosjuttu. Tuomio ja jutun kaikki aineistot olivat salaisia; sain ne kaikki käyttööni."
Koko juttu täällä
https://www.mikkoniskasaari.fi/node/263

Huhhuh. Viranomaiskorruptio tässä keississä hakee kyllä vertaistaan. Riippumaton tutkimus on ainoa tapa palauttaa kansalaisten luottamus oikeuslaitokseen ja poliisiin ym viranomaisiin.

Poliisirikoksia tulisi tutkia joku täysin ulkopuolinen taho, mutta löytyykö näin pienestä maasta sellaista, kun kaikki tuntevat toisensa noissa "piireissä"?

[Sisarvalkoinen]

Niskasaaren itsensä kertomana
"Valtionsyyttäjä Jorma Äijälä teki keväällä 2013 rikosilmoituksen salassapitorikoksesta, aiheena helmikuussa julkaistu artikkelini, joka koski Varsinais-Suomen käräjäoikeuden antamaa tuomiota. Kuten Helsingin HO:n tuomiosta ilmenee, se oli Anneli Auerin seksuaalirikosjuttu. Tuomio ja jutun kaikki aineistot olivat salaisia; sain ne kaikki käyttööni."
Koko juttu täällä
https://www.mikkoniskasaari.fi/node/263

Huhhuh. Viranomaiskorruptio tässä keississä hakee kyllä vertaistaan. Riippumaton tutkimus on ainoa tapa palauttaa kansalaisten luottamus oikeuslaitokseen ja poliisiin ym viranomaisiin.

Poliisirikoksia tulisi tutkia joku täysin ulkopuolinen taho, mutta löytyykö näin pienestä maasta sellaista, kun kaikki tuntevat toisensa noissa "piireissä"?

Hyvä kysymys. Voi olla, että ei löydy, mutta haluaisin uskoa, että poliisistakin löytyy paljon ihmisiä jotka edelleen haluavat olla oikeuden puolella. Tokikin meissä suomalaisissa on yhteisenä piirteenä olla lammas. Menet mihin tahansa työpaikkaan, niin kahvihuoneessa kyllä purnataan epäkohtia, mutta kun ne pitäisi ottaa esille työpaikan kokouksessa, niin yksi puhuu ja loput ovat hiljaa.
Tämä sama piirre on myös viranomaisten keskuudessa. Ne joilla on pokkaa, tekee mitä haluaa, ja muut eivät halua puuttua hankaluuksien pelossa.

Onnettomuustutkintakeskus voi ymmärtäälseni tutkia riippumattomasti viranomaisten toimintaa ilman seuraamuksia, jotta ihmiset uskaltavat puhua. Mutta tosiaan pieni maa.

[peltirumpu]

Poliisirikoksia tulisi tutkia joku täysin ulkopuolinen taho, mutta löytyykö näin pienestä maasta sellaista, kun kaikki tuntevat toisensa noissa "piireissä"?

Senhän voisi ulkoistaa vaikka jollekin ruotsalaiselle taholle. Aika varmaa kuitenkin on, ettei suomesta löydy täysin puolueetonta tahoa tuollaista tutkimusta tekemään.

En kyllä elättele suuria toiveita tämän suhteen. On sen verran usko koetuksella tämän maan virkamiehiin ja poliitikoihin...

[Joosua]

Poliisirikoksia tulisi tutkia joku täysin ulkopuolinen taho, mutta löytyykö näin pienestä maasta sellaista, kun kaikki tuntevat toisensa noissa "piireissä"?

Senhän voisi ulkoistaa vaikka jollekin ruotsalaiselle taholle. Aika varmaa kuitenkin on, ettei suomesta löydy täysin puolueetonta tahoa tuollaista tutkimusta tekemään.

En kyllä elättele suuria toiveita tämän suhteen. On sen verran usko koetuksella tämän maan virkamiehiin ja poliitikoihin...

Kyllä, Suomen poliisi kuuluu maailman korruptoituneimpien joukkoon. Samaa ilmiötä on muissakin virkamiehissä ja virastoissa. Sekä rakenteellista että suoraa korruptiota on pesiytynyt järjestelmään.

Ruotsista voisi löytyä riittävän puolueeton taho tutkimaan. Kotimaasta sellaista on turha edes yrittää löytää.

[Kuolemannaakka]

Poliisirikoksia tulisi tutkia joku täysin ulkopuolinen taho, mutta löytyykö näin pienestä maasta sellaista, kun kaikki tuntevat toisensa noissa "piireissä"?

Senhän voisi ulkoistaa vaikka jollekin ruotsalaiselle taholle. Aika varmaa kuitenkin on, ettei suomesta löydy täysin puolueetonta tahoa tuollaista tutkimusta tekemään.

En kyllä elättele suuria toiveita tämän suhteen. On sen verran usko koetuksella tämän maan virkamiehiin ja poliitikoihin...

Jos paine kasvaisi liian suureksi ja suuri yleisö alkaisi julkisesti pitämään juttua poliisin lavastamana, niin kyllä isompien suojaamiseksi voitaisiin joku santaoja uhrata. Eli saataisiin syyllinen koko sotkulle ja kaikki muut vapautuisivat taakoistaan. Sitten vaan päiviteltäisiin, että ei me kukaan voitu aavistaa että Suomen poliisissa oli Aarnion lisäksi toinenkin epärehellinen poliisi, joka vedätti esimiehiään ja koko oikeuslaitosta törkeästi. Hyihyi, Santaoja, menetät sotilasarvosi!

[Bullit]

Kyllä, Suomen poliisi kuuluu maailman korruptoituneimpien joukkoon. Samaa ilmiötä on muissakin virkamiehissä ja virastoissa. Sekä rakenteellista että suoraa korruptiota on pesiytynyt järjestelmään.

Ruotsista voisi löytyä riittävän puolueeton taho tutkimaan. Kotimaasta sellaista on turha edes yrittää löytää.

Älä ole Joosua niin negatiivinen, ihan niin heikko ei ole tilanne että maailman kärkeä. Mutta korruptiota täälläkin on ja pienet piirit joten ehdottamasi ulkomainen selvitys on hyvä idea. Hyvä Joosua

[TutkivaEiTieltäEksy]

Poliisirikoksia tulisi tutkia joku täysin ulkopuolinen taho, mutta löytyykö näin pienestä maasta sellaista, kun kaikki tuntevat toisensa noissa "piireissä"?

Senhän voisi ulkoistaa vaikka jollekin ruotsalaiselle taholle. Aika varmaa kuitenkin on, ettei suomesta löydy täysin puolueetonta tahoa tuollaista tutkimusta tekemään.

En kyllä elättele suuria toiveita tämän suhteen. On sen verran usko koetuksella tämän maan virkamiehiin ja poliitikoihin...

Jos paine kasvaisi liian suureksi ja suuri yleisö alkaisi julkisesti pitämään juttua poliisin lavastamana, niin kyllä isompien suojaamiseksi voitaisiin joku santaoja uhrata. Eli saataisiin syyllinen koko sotkulle ja kaikki muut vapautuisivat taakoistaan. Sitten vaan päiviteltäisiin, että ei me kukaan voitu aavistaa että Suomen poliisissa oli Aarnion lisäksi toinenkin epärehellinen poliisi, joka vedätti esimiehiään ja koko oikeuslaitosta törkeästi. Hyihyi, Santaoja, menetät sotilasarvosi!

Muutaman Mikko Niskasaaren blogin lukeneena, meillä taitaa olla Suomessa useampikin epärehellinen ja jopa väkivaltainen "Santis"? Pitääkö olla huolissaan?

[TutkivaEiTieltäEksy]

YouTubesta löytyy hyviä videoita Valheenpaljastajilta. Kuusiranta valehtelee minkä ehtii, mutta kysymys kuuluu, uskooko aidosti näihin itse, onko vaan oikeasti tyhmä kuin saapas, vai onko valheet tarkoitushakuisia?