vankien ja vartijoiden suhteiden väitetään lämmenneen liikaa.

[Kikkare]

Nää otsikot ei varsinaiseti tee kovin hyvää jo valmiiksi jäätävästä työvoimapulasta kärsivälle RISE:lle. Ammattitaitoisia vartijoita tahtoo olla mahdotonta saada ja ammattiin kouluttautuminen ei kiinnosta. Ymmärrän hyvin, palkka ei oo kummonen, kolmivuoroduuni missä hyysäät kusihousujuppoja, et ehdi pitää taukoja, vastailet kanteluihin koska jonkun musulmaanin piti päästä rukoilemaan tasan 12.02 ja myöhästyit minuutin koska olit selvittämässä kahden vangin välistä tappelua, työkaveritkin on vittumaisia ja väsähtäneitä ja johtaminen paskaa

[Haajamur]

Omasta mielestä on hyvä juttu että vangit ja vartijat tulevat hyvin toimeen keskenään. Joissain vankiloissa on sellaista että vartijat eivät puhu vangille mitään, kun taas joissain taloissa vartijat puhuvat vangille niinkuin tavalliselle ihmiselle. Se on hyvä juttu, että tulee toimeen.

Esim Sukevalla ei paljo vartijoita kiinnostanut vangit, mutta Vaasan vankilassa vartijat heittivät hyvää läppää..
kun matkasellin/sellin ovi lyötiin lukkoon iltasin niin pamppu sanoi "Älä vaivu synkkyyteen"

[Kikkare]

Omasta mielestä on hyvä juttu että vangit ja vartijat tulevat hyvin toimeen keskenään. Joissain vankiloissa on sellaista että vartijat eivät puhu vangille mitään, kun taas joissain taloissa vartijat puhuvat vangille niinkuin tavalliselle ihmiselle. Se on hyvä juttu, että tulee toimeen.

Esim Sukevalla ei paljo vartijoita kiinnostanut vangit, mutta Vaasan vankilassa vartijat heittivät hyvää läppää..
kun matkasellin/sellin ovi lyötiin lukkoon iltasin niin pamppu sanoi "Älä vaivu synkkyyteen"

Näinhän se on. Ihmisiä ne vangitkin on. Kyllä se on paljon helpompaa kaikille kun käyttäydytään asiallisesti puolin ja toisin. Pampuissa(kin) on tosi laidasta laitaan tyyppejä. Omasta mielestä parhaat on niitä jotka tuo hieman omaa persoonaa mukaan touhuun. RISEn arvoissakin taitaa olla että vankeja tuetaan ja ohjataan.

[Joosua]

Omasta mielestä on hyvä juttu että vangit ja vartijat tulevat hyvin toimeen keskenään. Joissain vankiloissa on sellaista että vartijat eivät puhu vangille mitään, kun taas joissain taloissa vartijat puhuvat vangille niinkuin tavalliselle ihmiselle. Se on hyvä juttu, että tulee toimeen.

Esim Sukevalla ei paljo vartijoita kiinnostanut vangit, mutta Vaasan vankilassa vartijat heittivät hyvää läppää..
kun matkasellin/sellin ovi lyötiin lukkoon iltasin niin pamppu sanoi "Älä vaivu synkkyyteen"

Näinhän se on. Ihmisiä ne vangitkin on. Kyllä se on paljon helpompaa kaikille kun käyttäydytään asiallisesti puolin ja toisin. Pampuissa(kin) on tosi laidasta laitaan tyyppejä. Omasta mielestä parhaat on niitä jotka tuo hieman omaa persoonaa mukaan touhuun. RISEn arvoissakin taitaa olla että vankeja tuetaan ja ohjataan.

Juurikin näin. Mutta tällainen ihmismäinen kohtelu johtaa väistämättä siihen että tullaan tutuikisi, siis tunnetaan. Jä tästähän on moni vartija joutunut liipasimelle.
Hankala kuvio, pitäisi tukea ja olla asiallinen ja ystävällinen, mutta samalla pitäisi olla etäinen. Ei onnistu monelta.

[Yrjö Yrjönpoika]

...Pampuissa(kin) on tosi laidasta laitaan tyyppejä.

Kuten on vangeissa(kin). Ei ne kaikki tykkää pamppujen kanssa kaveerata.

[M.Saaarinen]

Tämäpä se ja kaikki kun ei edestykkää jutella kenenkään kanssa,itse en kyllä ala kaveeraamaan edes normielämässä ihan kenen tahansa kanssa kun koskaan ei tiedä toisen ihmisen aatosta mihin hän pyrkii.
Muutaman kerran jopa olen ollu oikeassa kun onneksi en ole alkanu kaveriksi ryhtymään,(siis ihan muussa kuin seksuaalisessa merkityksessä).
Onneksi enää ei tarvitse kaveripiiriä laajentaakkaan.

[Näin se vain on]

Ei tästä montaa vuotta ole kun oltiin huolissaan vankien uhkailusta vartijoita kohtaan. Eikä jäänyt pelkäksi uhkailuksi, oli juttua vapaalla olevien vartioiden pahoinpitelyistä, autojen polttamisista jne.

Nyt sitten ongelma onkin liian läheiset suhteet...

[Sipi]

Nyt sitten ongelma onkin liian läheiset suhteet...

Tämä on vaikeaa kaikessa ihmistyössä.

Monesti olen joutunut puhaltamaan päivän poikki menemällä esim. pitkälle metsälenkille, jotta saan työasiat mielestä. Niitä kohtaloita tulee mietittyä, siis kun on tekemisissä hyvin hankalissa tilanteissa olevien asiakasryhmien kanssa. Voisiko sitä ehkä tehdä enemmän? Jonkun kyyneleet jäävät mieleen, suru tai ahdistus painuvat verkkokalvoille ja toisinaan on tilanteita, että on keskityttävä pitämään ilmeensä tyynenä, jotta pysyy ammattimaisena. Moni terveydenhuollon ammattilainenkin kohtaa työssään tilanteita, joissa se itku tulee. Sosiaalityöntekijöistä puhumattakaan.

Ammatillisuutena kuitenkin pidetään sitä, että toimintakyky säilyy. Mutta tunneilmaisua ja empatiaa saa näyttää, esim. sairaanhoitaja tai lääkäri saattavat liikuttua kuolevan potilaan vieressä omaisia tukiessaan. Tämä katsotaan ihnimilliseksi, ja siitä jää usein omaisille hyvät ja lämpimät muistot.

Vanginvartijoiden kohdalla tilanne on varmasti samankaltainen, he katsovat sivusta ihmisiä, joiden monen elämästä on pudonnut pohja. Vangit ovat toivottomia, joskus itsetuhoisia, kaipaavat perhettään joka ei koskaan vieraile jne. Liikkuvat hyvin syvissä vesissä, ja tietysti vartija tämän tunnistaa.

Vanginvartijan empatialle on kuitenkin hiukan erilaiset standardit. Hän ei saa halata, istua vangin sängynreunalle ja itkeä tämän kanssa pelkästä myötätunnosta. Se on liian läheistä. Heidän ammatillinen liikkumavaransa on siis tässä asiassa ilmeisesti kapeampi, voisin kuvitella. Tämä johtunee siitä, että heillä ei ole asiakkaina potilaita vaan rikollisia. Ja se tulisi aina pitää mielessä. Jos siis naislääkäri halaa pitkäaikaista potilastaan, se on empatiaa. Jos naisvanginvartija halaa pitkäaikaista, hyvin tuntemaansa miesvankia, se on liian läheistä ja sopimatonta.

En ole täysin varma nyt siitä, mitä tästä ajattelen. Onko suotavaa, että vankiloihin palkataan vartijoiksi sosiopaatteja, joita ei liikuta mikään ja jotka osaavat suhtautua vankeihin pelkkänä karjana, työtehtävänä, rikollisena massana? Vai inhimillisiä ihmisiä, joiden lämmin ja empaattinen läsnäolo lohduttaa vaikeassa tilanteessa olevia vankeja?

Rajanveto on vaikeaa.

[Näin se vain on]

Ei se rajanveto nyt niin hirveän vaikeaa ole sillä vankeja on kovin erilaisia. Ensikertalaisia jotka tekoaan kovasti katuvat ja tuskin enää koskaan joutuvat takaisin vankilaan. Toinen ääripää on paatuneet ammatti ja taparikolliset joita ei kaduta kuin kiinnijääminen. He ovat patologisia valehtelijoita, manipulioitsijoita, turha heihin on empatiaa tuhlata.

[QwertyKeyboard]

Minulla on yksi tuttu joka teki 40 vuoden uran vanginvartijana. Nykyään eläkkeellä. Ollaan keskusteltu tästä aiheesta niin hänen uransa aikana epäasiallisten suhteiden takia erotetut olivat lähes poikkeuksetta naisvartijoita. Hänen työpaikallaan näitä tapauksia oli yleensä 1-2 tapausta 10 vuoden aikana ja vain kerran kyseessä oli pervo homo miesvartija. Eli yhteensä vähän päälle 10 tapausta koko uran aikana. Tosin tuttu ei tiedä muiden vankiloiden tilanteesta kuin omansa. Kun jokainen vankila hoitaa asiat hys hys tyyliin ja näitä naisia hyvin harvoin jos koskaan tuodaan oikeuden eteen.

Tosin aina kyseessä ei ollut vartija vaan kuulemma ainakin kerran naispuolinen psykologi sekä sosiaalityöntekija (naispuoleinen) on saanut lähtöpassit kun mielenterveyden tai sosiaaliasioiden hoito vangeille on mennyt myös muunlaisten tarpeiden hoitamiseksi.