Juttu Hesarista tältä illalta.
"Miksi Aueria syytetään, vaikka lapset kiistävät rikokset? Professorit selittävät, mistä on kyse
Anneli Auerin tapaus|Auer-oikeudenkäynti herättää useita kysymyksiä, jotka eivät välttämättä aukea maallikolle. Kysyimme niihin vastauksia professoreilta.
Anneli Auerin ja Jens Kukan seksuaalirikossyytteitä koskeva oikeudenkäynti on poikkeuksellisen monimutkainen, ja herättää kysymyksiä aina siitä lähtien, miksi oikeutta käydään taas
HS esitti joukon kysymyksiä kahdelle alan asiantuntijalle, rikosoikeuden professori Kimmo Nuotiolle ja rikos- ja prosessioikeuden emeritusprofessori Matti Tolvaselle.
Miten Aueria voidaan syyttää rikoksista, jos kaikki väitetyt uhrit kiistävät rikokset – eli miten näyttökynnys voi ylittyä?
Auer-tapauksen nykyisessä käsittelyssä keskeistä on lasten kertomusten täydellinen muuttuminen. Jo kolme Auerin lasta on kertonut valehdelleensa lapsena. Rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio pitää näin jyrkkää suunnanmuutosta äärimmäisen harvinaisena. Emeritusprofessori Matti Tolvasen mukaan vastaavia tapauksia on vain yksittäisiä ja peruuntuneita kertomuksia näin pitkän ajan jälkeen nähdään harvoin.
Professorit korostavat, että oikeus arvioi näyttöä ottaen huomioon kaiken esitetyn. Tolvanen kuvaa oikeuden tehtävää erityisen hankalaksi, koska sen täytyy peilata lasten alkuperäisiä kertomuksia nykyisiin ja arvioida, miten kertomusten romahtaminen vaikuttaa koko näytön kokonaisuuteen:
”Jos kertomukset muuttuvat näin radikaalisti, se voi vaikuttaa myös muun näytön uskottavuuteen sitä heikentävästi.”
Mitä ongelmia syntyy siitä, että lasten ensimmäiset kertomukset syntyivät kotivideoilla ilman ammattilaisia?
Osa Auerin lasten ensimmäisistä kertomuksista syntyi tilanteissa, joissa sijaisisä kuvasi videoita kotona ilman ammattilaisten valvontaa, ja nyt aikuisina lapset kertovat harjoitelleensa vastauksia myös viranomaiskuulemisiin.
Tolvasen mukaan tällaiset lähtökohdat heikentävät kertomusten todistusvoimaa olennaisesti.
”Ensimmäinen kertomus on kaikkein kriittisin. Jos se syntyy epäammatillisissa olosuhteissa, johdattelun riski on suuri.”
Nuotio korostaa, että lasten kuulemisen toteutustapa vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten kertomuksia myöhemmin voidaan arvioida. Menetelmien virheet jättävät jäljen, jota ei välttämättä pystytä poistamaan edes vuosien kuluttua.
Sekä Tolvanen että Nuotio huomauttavat, että kuulemismenetelmät ovat kehittyneet sitten Auer-tapauksen alkuvuosien. Lasten kuulemista tehdään nykyään selvästi standardoidummin, johdatteluun liittyviä riskejä tunnetaan paremmin ja ammattilaisten koulutusta on lisätty.
Tolvasen mukaan ”tutkijoilla ja tuomioistuimilla on paremmat valmiudet tunnistaa epäluotettavien kertomusten piirteitä kuin vielä kymmenen vuotta sitten”.
Miten oikeuden pitäisi suhtautua tieteellisesti kiistanalaisiin menetelmiin, kuten UV-valokuvaukseen?
Auerin alkuperäinen tuomio nojasi vahvasti UV-valokuvaukseen, jonka tieteellinen perusta on myöhemmin osoittautunut hataraksi. Nuotion mukaan menetelmä ”on menettänyt tieteellisen arvovaltansa”, eikä sitä voida nykyisin pitää rikosoikeudellisen näytön perustana.
Tolvanen painottaa samaa: kun menetelmän luotettavuus on epävarma, sen varaan ei voida rakentaa ratkaisevaa näyttöä.
”Vaikka olisi vankkaakin näyttöä syyllisyyden tueksi, tieteellisesti heikko menetelmä voi horjuttaa sitä kokonaisuutta.”
Joissakin maissa oikeudessa kuultavat asiantuntijat sertifioidaan nimenomaan oikeudenkäyttöä varten. Tolvasen mukaan tällainen järjestelmä ei onnistuisi Suomessa, koska asiantuntijoita on yksinkertaisesti liian vähän.
”Olennaista on se, että asiantuntija perustaisi näkemyksensä vertaisarvioituun tutkimustietoon ja kertoisi siitä tuomioistuimelle, että mihin tutkimustietoon hänen tutkimusmenetelmänsä perustuu.”
Tuomioistuimen tehtäväksi jää arvioida paitsi menetelmän luotettavuutta myös sitä, miten koeteltu ja vertaisarvioitu taustatieto on.
Jos syytteet hylätään, voivatko Auerin lapset joutua maksamaan korvauksia valehtelusta lapsena?
”En näkisi, että tällaista riskiä on”, Kimmo Nuotio toteaa vahingonkorvauksista.
Oikeus velvoitti aikanaan Auerin ja Kukan maksamaan lapsille yli 150 000 euroa kärsimyskorvauksia. Osan niistä maksoi todennäköisesti Valtiokonttori. Näiden rahojen takaisinmaksu on mutkikkaampi kysymys.
Tolvanen toteaa, että Valtiokonttori voi hakea näinkin pitkän ajan jälkeen takaisinperintää, jos alkuperäinen hakemus oli vilpillinen.
Jos oikeus katsoo, että lasten alkuperäiset kertomukset syntyivät johdattelun seurauksena, voisiko sijaisvanhemmille koitua rikosoikeudellista vastuuta?
Lapset ovat kertoneet, että alkuperäiset kertomukset Auerin ja Kukan teoista syntyivät sijaisvanhempien johdattelusta.
Professorien mukaan he eivät käytännössä voi joutua johdattelusta tilille, vaikka oikeus katsoisi että he ovat niin toimineet. Teot, joista sijaisvanhempia olisi voitu epäillä, kuten väärä ilmianto, perättömän lausumaan yllyttäminen, todistusaineiston vääristely tai esitutkintaa haittaava toiminta, vanhenevat tyypillisesti viidestä kymmeneen vuoteen.
Valtakunnansyyttäjä Ari-Pekka Koivisto kertoi Ylen haastattelussa, että syytteiden nostamiseen vaikuttivat myös korvaukset, jotka valtio joutuisi maksamaan korvauksena vankilassa istutusta ajasta. Voiko taloudellinen näkökulma oikeudellisesti perustella syytteen nostamista?
Nuotio korostaa, että syyttäjän tulee uskoa asiaansa ja toimia lain edellyttämissä rajoissa: lain mukaan syyte on nostettava, jos esitutkinnan perusteella on olemassa todennäköisiä syitä epäillä rikoksesta.
Hänen mukaansa taloudelliset näkökohdat eivät kuulu syyteharkintaan.
Tolvanen toteaa, että kustannusperusteet voivat vaikuttaa vain lievien rikosten syyttämättä jättämiseen.
”Syytettä ei saa nostaa valtion mahdollisten korvausvelvoitteiden pelossa.”
Mitä Auerin tapaus kertoo luottamuksesta Suomen oikeusjärjestelmään?
Kimmo Nuotio kuvaa tilannetta suoraan: tapaus on ”täysin poikkeuksellinen” ja osoittaa, kuinka äärimmäisen vaikeaa totuuden saavuttaminen pahimmillaan on.
Hän muistuttaa, että tapahtuneesta on otettu opiksi muun muassa tuomareiden ja syyttäjien lisäkoulutuksessa.
Matti Tolvasen arvio on vielä suoremmin kriittinen. Auer-prosessi ei tee kunniaa järjestelmälle.
”Huonostihan tämä on mennyt, lopputuloksesta riippumatta.”
Tolvanen pitää perusteltuna puolustuksen esittämää ehdotusta, jonka mukaan Auer-tapauksen käsittely ja sen ongelmat tulisi arvioida ulkopuolisen tekemässä selvityksessä.
Ehdotuksessa ei haettaisi rikosoikeudellisia vastuita vaan tehtäisiin perusteellinen, järjestelmätason arvio siitä, mitä epäonnistumisia prosessin varrelle on kertynyt ja miten ne voidaan tulevaisuudessa estää.
” Sillä tavoin järjestelmä säilyttää uskottavuutensa”, Tolvanen sanoo.
Voiko syyttäjä vielä peruuttaa syytteet kesken oikeudenkäynnin?
Professorien mukaan syytteiden peruuttaminen on mahdollista aina siihen saakka, kunnes tuomio annetaan.
Syyttäjän velvollisuus on seurata näytön riittävyyttä myös oikeudenkäynnin aikana ja ryhtyä toimii, jos havaitsee näytön riittämättömäksi."
https://www.hs.fi/alueet/art-2000011639172.html
Hienoa, että Tolvanen on riippumattoman tutkimuksen kannalla. Todella toivon, että sellainen tullaan vielä tekemään.
heille ei esitetä hankalia kysymyksiä eikä varsinkaan sijaisvanhempien naama tule tutuksi ihmisille. Voi olla foliopipohommia skenaarioni, mutta tuolla menetelmällä estettäisiin heidän julkinen nolauksensa...