Itse taas olen ajatellut että tuo hetken viipyily tuossa hotellin ulko-oven edustalla on vain ollut sellainen tuumaustauko. Ensiksikin tultuaan pois musiikkia pauhaavasta, tupakansavuisesta yökerhosta raitis elokuinen yöilma on tehnyt terää ja tuossa ulkona on joutunut tekemään suunnitelman kotimatkasta. Viimeinen oljenkorsi on ollut se, että kun hotellista on täytynyt olla samaan aikaan paljon muitakin poistujia, niin mahdollisten tuttujen bongaaminen taksijonosta olisi voinut tuoda ratkaisun kotimatkapulmaan. Tuossahan on ollut takseja ja niitä odottavia juhlijoita ja aivan mahdollista Susannenkin mielestä että joku tuttava Käpylästä tms. olisi sattunut odottelemaan siinä hotellin taksitolpalla taksia.Mutta tällä kertaa kohtalon arpa oli oikukas ja ketään ei näkynyt.Cotton kirjoitti:Hesperian pihalla seisoskelu ei välttämättä ollut odottelua vaan varmistelua siitä ettei jotakuta näy.
Ja ihminen tälläisessä tilanteessa, aikansa pähkäiltyään tekee sitten päätöksen. Susannen päätös oli lähteä määrätietoisin askelin kohti kotia, ensin kadun yli Mannerheimintien toiselle puolen ja sieltä Töölönlahden kautta Helsinginkadulle. Ulkopuoliselle silminnäkijällekin on sitten välittynyt kuva tarkan päämäärän omaavasta kulkijasta eikä esim. hitaasti etenevästä, samalla autoliikennettä tarkkailevasta kävelijästä.
Ihan mielenkiintoinen tuo teoriasi kieltämättä jotain pelkäävästä ja ikään kuin vapaata reittiä varmistavasta Susannesta on. Hyvä näkökulma !