Erityinen elokuvamusiikki

[Schimanski]

Elokuvamusiikkia se on tämäkin

[Schimanski]

Ihmismielen pimeällä puolella...

[Schimanski]

Tämä elokuva on jakanut mielipiteitä ja on saanut murskaavat arviot myös elossa olevilta bändin jäseniltä ja varsinkin yhtyeen toiselta johtohahmolta, mutta minun mielestä tuo on ylivoimaisesti paras elämäkertaelokuva ikinä.



Elokuva jättää paljon kertomatta ja rakentaa Morrisonista elämää suurempaa myyttiä ja juurikin sellainen liskomiehestä tuon elokuvan ansiosta myös tuli. Muista bändin jäsenistä on tehty statisteja jotka toteuttivat suuren runoilijan suuria visioita. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta, mutta elokuva on runollisen hieno teos ristiriitaisesta runoilijasta joka oli suuri näkijä, mutta myös (nahka)housuihinsa paskova alkoholisti ja hillitön sekopää joka ei löytänyt elämäänsä ikinä minkäänlaista tasapainoa.

Hieno elokuva täynnä hienoja biisejä.



Val Kilmer tekee todella upean roolisuorituksen ja on enemmän Jim Morrison kun Jim Morrison ikinä

[Schimanski]

Tähän vielä se aito ja alkuperäinen Light My Fire.



Yksi maailmanhistorian hienoimmista biiseistä.

[Schimanski]

Tämä elokuva ja sen musiikki ei esittelyjä kaipaa. Ne tietävät joiden pitää tietää

[LexVeritas]

Tämä elokuva ja sen musiikki ei esittelyjä kaipaa. Ne tietävät joiden pitää tietää

Ketjun aloittajan ominaisuudessa ja itse itselleni mm. etiikan yleiseurooppalaisessa viitekehyksessä myöntämälläni mandaatilla, kehoitan sinua tarkistamaan salaviisastelevan arroganttia asennettasi.

Musiikin Mika Kaurismäen Helsinki - Napoli All Night Long -elokuvaan on säveltänyt suurelta osalta Jacques Zwart, mutta suomalaisittain ikimuistoisia kappaleita ovat Eppujen Joka päivä ja joka ikinen yö sekä Sakari Kuosmasen esittämä, Arto Mellerin sanoittama Pariisi (englanninkielisessä versiossa Berlin), jossa mainitaan myös Jim Morrisonin tiettävästi viimeinen lepopaikka Père-Lachaisen hautausmaalla.



Arto Melleri kuoli ja tuhkattiin 48-vuotiaana Helsingissä. Hänen uurnansa on laskettu Lappajärven Kirkkoniemen hautausmaalle.

[Schimanski]

Tämä elokuva ja sen musiikki ei esittelyjä kaipaa. Ne tietävät joiden pitää tietää

Ketjun aloittajan ominaisuudessa ja itse itselleni mm. etiikan yleiseurooppalaisessa viitekehyksessä myöntämälläni mandaatilla, kehoitan sinua tarkistamaan salaviisastelevan arroganttia asennettasi.

Kannattaisi tarkastella ihan omia asenteitasi.

Eihän näihin sinun ketjuihisi kirjoittele juuri kukaan muu kun sinä enkä ihmettele sitä ollenkaan.

Minä erehdyin moiseen hölmöilyyn joksikin aikaa, mutta lopetan tähän niin saat pitää ketjusi taas ihan itselläsi. Kun kirjoittelet tänne ihan yksin niin voit taas hymyillä peilikuvallesi ja leikkiä viisasta miestä

[LexVeritas]

🠅
Sanos muuta, äläkä muuta sano. Saapi kirjoitella, jos haluaa. Jos ei, niin haitanneeko tuo mitään tai ketään.

Erityistän täten edellisestä inspiroituneena Claes Olssonin esikoisohjauksen Elvis kissan jäljillä (1987) musiikin, jonka takana oli Yari (Jari Knuutinen), jota ei löydy YouTubesta kontekstissa hakemallakaan paitsi muussa viitekehyksessä kuten esimerkiksi SE:stä eli siitä.



"Oh no, it wasn't the airplanes. It was Beauty killed the Beast."

- Carl Denham, King Kong 1933 -

[Luciano Viskos]

Michel Legrandin kaunis pianoteema elokuvasta The Go-between (1971), ajalta jolloin elokuvien alkutekstitkin olivat jo taideteoksia itsessään.
Taito saada katsoja jo ensi sekunneista lähtien kiinnostumaan, liikuttumaan tai mihin hyvänsä tunnetilaan tuntuu jääneen sivurooliin nykyisillä elokuvantekijöillä kun uusien elokuvien geneeriset aloitukset vilistävät ohi. Joitakin muistiin jääneitä esimerkkejä hyvistä uudehkoista teemoista tietysti on, mutta niistä tuonnempana.

[LexVeritas]

Juha ”Frank” Tikka voitti Jussi-palkinnon vuonna 1990. Alkuperäinen ja urkuversio Talvisota-elokuvan teemasta:

[DJ M€atballz]

Aikanaan tuli käytyä leffateatterissa katsomassa ihmeen unohduksiin jäänyt Kathryn Bigelowin Strange Days.Hikinen scifihenkinen mindfuck-kokemus joka korreloi vahvasti vuosituhannen vaihtumiseen liittyvään Y2K-sceneen.
Emotionaalinen orgasmi jatkui myös lopputekstien aikana. Myöhempien levyjulkaisuiden kokemisessa tämä on täytynyt aina kuunnella/katsoa muutaman kerran repeattina.
On muuten harvinaisen kova kaarti leffassa.
Deep Forestin biisissä mukana Peter Gabriel ja Kate Petrova:

[DJ M€atballz]

Interstellar, Christopher Nolanin ohjaama tieteiselokuva on erityinen, ja erityisesti Hans Zimmerin säveltämä, klassisen musiikin sävelkulkuja syleilevä teema on erityinen.

Niin vallan erityinen elokuva, että se saa scifin harrastalle aikaan miljoonia pikku orgasmeja mentaalipuolella.

Jalostettuna Madis Remixinä keskimääräisen nykykuuntelijan keskittymiskyvylle sovellettuna:

[m1ckey]

Ryuichi Sakamoto - Merry Christmas Mr. Lawrence

[m1ckey]

Elokuvamusiikkia se on tämäkin

Parhaasta päästä.
FUN FACT: Elokuvan Soundtrack julkaistiin lukuisine sinkkuineen kauan ennen itse elokuvaa. Toki ymmärrettävää, koska Pistols kuuma nimi ja viimeisimmät käänteet (Sid & Nancy) vain lisäsivät kiinnostusta. Pitihän sitä saada tuotetta markkinoille.



Kun olin ekaa kertaa Lontoossa, kävin etsimässä tuota muraalia.
Ei ollut enää olemassa, löysin kyllä tiilen kappaleita, joista palanen on mulla vieläkin.

[m1ckey]

https://en.wikipedia.org/wiki/Black_Rain_(soundtrack)