En ota kantaa alla olevan "tieteellisyyteen", mutta tuota vastaan voi pohtia tässä jutussa jo tähän mennessä esille tulleita...
https://leeniikonen.fi/2021/10/08/mita- ... t-tekevat/
Kuinka äidinriisto tapahtuu?
Olen koonnut tähän yleisesti esiintyviä tekniikoita, joita erityisesti perhehoitajat käyttävät sabotoidakseen lapsen ja vanhemman välisen suhteen ja saadakseen aikaan pysyvän huostaanoton. Näin toimien lapsille aiheutetaan vaurioita ja mielenterveysongelmia:
-Yhteydenpidon rajoittaminen keinolla millä hyvänsä (”oireilu” -väitteet tapaamisten edellä tai tapaamisten jälkeen)
-Onnistuneen tapaamisen jälkeen tapahtuva lapsen ilon pilaaminen. Mikäli lapsi kertoo myönteisiä asioita vanhemmistaan, perhehoitaja osoittaa lapselle vihamielisyyttä tai uhkaa hylkäämisellä.
-Lapselle kerrotaan, ettei hän saa koskaan enää tavata vanhempiaan/läheisiään, mikäli ilmoittaa haluavansa takaisin kotiin.
-Lapsen ja vanhemman /läheisten yhteydenpitoa ei tueta lainkaan lastensuojelullisin toimin.
-Lapsen ja vanhempien /läheisten tapaamiset järjestetään ikuisesti valvottuina. Valvontaa perustellaan lasten pelkotiloilla.
-Valvonnan tarvetta perustellaan sillä, etteivät vanhemmat ja läheiset osaa käsitellä lapsia.
-Lasten tapaamisia ei järjestetä läheisten luona eikä missään nimessä heidän kotona, mökillä tai läheisten toivomassa paikassa.
-Lapsille kerrotaan, että läheiset voivat ryöstää heidät.
-Lapsille ei saa antaa mitään tuliaista, läheisten antamat lahjat palautetaan tai piilotetaan.
-Lapsille kerrotaan mäyrä-tarinaa huostaanoton alussa. Siinä mäyrä-äiti oli sairastanut ja muuttui pahaksi äidiksi, sitten pikkumäyrä sai uuden hyvän äidin. Tarinassa mäyrälapsi sopeutui uuteen äitiin.
-Perhehoitaja puhuu lapsen vanhemmista kielteisesti (”olette huostassa, koska…)
-Perhehoitaja sitouttaa lapset itseensä narsistimaisesti (esimerkiksi pitää lapsia kädestä kiinni tapaamisilla ja vaatii saada olla läsnä tapaamisten aikana, puhelujen kontrollointi, lapsen puhelinumeroa ei anneta vanhemmille/läheisille).
-Lastensuojelu sallii perhehoitajien ristiriitaa aiheuttavan läsnäolon tapaamisissa ja perustelee yhteydenpidon rajoittamista itse aiheuttamallaan lojaliteettiristiriidalla.
-Perhehoitaja aiheuttaa toimillaan ja puheilla lapsissa pelkoa omia läheisiä kohtaan. Lapsi aivopestään vihaamaan ja tuottamaan vihapuhetta vanhemmistaan /läheisistään.
-Perhehoitaja suhtautuu väheksyen lapsen kulttuuriseen taustaan, sabotoi lapsen oman äidinkielen opinnot niin, että lapsi menettää äidinkielensä. Tavoitteena lapsen ja vanhemman /läheisen kielellisen yhteyden katkaiseminen.
-Lasten vanhemmilta estetään yhteydenpito lapsen opettajiin, hoitotahoon, lapsesta ei anneta ajantasaista tietoa.
-Perhehoitaja tuottaa kielteistä dokumentaatiota, jota lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä pitää luotettavana tietona ja kirjaa päätösperusteluihin (perhehoitaja tuottaa raportit lasten unihäiriöistä, unissakävelyistä, huudoista, tarkkaavaisuusongemista, aggressiosta jne)
-Perhehoitaja sitouttaa perhehoitajan suvun jäsenet sijaistajiksi/varahoitajiksi estäen lapsen lomat oman sukunsa luona. Näin yhteiskunnalle syntyy lisäkustannuksia ja vastaavasti perhehoitajan suvulle tuloja.
-Koko lapsuuden mittainen huostaanotto perustellaan kiintymyksellä perhehoitajiin, vaikkei kukaan ole ko. kiintymystä arvioinut tai todennut.
-Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä tuottaa palveluita syventääkseen lapsen ja perhehoitajan kiintymyssuhdetta.
-Perhehoitajat käyttävät hyväksi erikoissairaanhoitoa, josta saa tarvittaessa sosiaalitoimen tilauksesta lausuntoja ja suosituksia yhteydenpidon rajoittamiseksi.
-Yhteydenpidon rajoitusasioihin ja huostaanoton lopetusasioihin valjastetaan suuri joukko edeltäpäin valmennettuja ”todistajia” (tapaamisten valvojat, perhehoitajan välittänyt taho jne).
– Aivopestyn lapsen mielipiteeseen vedotaan. Mielipiteeseen vedotaan, vaikka se on saatu aikaan uhkaamalla ja kiristämällä.
-Ellei aivopesu onnistu, lapselle haetaan lastensuojelulain 22 §:n mukainen edunvalvoja erityisesti lapsen lähestyessä 12 vuoden ikää. 12 vuoden ikä tuottaa lapselle itsenäisen puhevallan, mikä koetaan uhkana.
-Lapsen koti-ikävä jätetään systemaattisesti huomioimatta.
-Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä jättää laatimatta tai tekee omin päin asiakassuunnitelmat.
-Asiakassuunnitelmaneuvottelu ei ole neuvottelu, vaan etukäteen sosiaalityöntekijän ja perhehoitajan sopimien asioiden ilmoitustilaisuus. Tapaamiset lapsen ja vanhempien /läheisten kanssa on suunniteltu etukäteen niin sisällön kuin ajankohdan suhteen ja asiakassuunnitelmaneuvottelussa niistä annetaan ilmoitusluontoisesti tieto vanhemmille. ”Varjoneuvottelussa” eriävän mielipiteen esittäneelle vanhemmalle/läheiselle asetetaan yhteydenpidon rajoitus.
-Asiakassuunnitelmaan ei kirjata tavoitteita eikä konkreettisia toimia, jätetään selvitykset, olosuhdekartoitukset tekemättä, järjestetään läheiselle tukihenkilö, joka tukeekin sosiaalityöntekijää ja perhehoitajaa.
-Kaikki lapselle sijaishuollon aikana aiheutuneet vauriot selitetään johtuvan ”varhaislapsuuden traumoista” lapsen asuessa kotonaan.
"Santaojan mukaan pahinta johdattelua on se, kun uskotellaan kuulusteltavalle asioita, jotka ovat vailla todenperäisyyttä"
