Hämeen Sanomat 11.3.2026 /
https://www.hameensanomat.fi/uutissuomalainen/9287124
Harri Rahikka selvitti urallaan kohuttuja henkirikoksia, mutta kesken leikin kadonneen pojan kohtalo jäi seuraamaan häntä vuosien ajan
Kun rikostutkija saa eteensä uuden tapauksen, hänellä on ratkaistavana seitsemän kysymystä: mitä, missä, milloin, kuka, miten, millä ja miksi?
Keskusrikospoliisissa pääosan yli 40-vuotisesta urastaan työskennellyt
Harri Rahikka kertoo, että onnistuneessakin poliisityössä yksi keskeisistä rikostutkijan ratkaistavaksi tulevista kysymyksistä jää toisinaan avoimeksi. Miksi?
– Miksi-kysymykseen saadaan toisinaan hyvin erikoinen vastaus, joskus sitä taas ei löydy lainkaan. Vaikuttimet teon takana jäävät arvoitukseksi, vaikka tekijä rautoihin saadaankin, Rahikka sanoo.
Rahikka työskenteli rikostutkijana ja erityisesti henkirikosten parissa.
Hänen tutkittavanaan ovat olleet lukuisat valtavasti huomiota saaneet rikokset kuten teinien toteuttama Heinon pariskunnan murha Lopella ja 14-vuotiaana menehtyneen Eveliina Lappalaisen surman tutkinta. Hän on ollut mukana myös Estonian turman ja useiden lento-onnettomuuksien tutkinnoissa.
Rahikka kertoo urastaan pitkän linjan rikostoimittajan Rami Mäkisen kanssa tekemässään muistelmateoksessa
Rahikka – Rikostutkinnan ytimessä (Docendo).
2000-luvun alkupuolella eläköitynyt Rahikka, 84, kertoo kirjan olleen työläs ja turhauttavakin tehtävä, sillä hän ei ollut pitänyt uransa varrella päiväkirjaa työstään.
– Minulla oli noin 30-senttinen pino lehtileikkeitä, mutta ei tarkempia muistiinpanoja. Työ alkoi sillä, että levitin eteeni Suomen kartan ja aloin paikkakunta kerrallaan muistella, missä olen ollut mukana.
Kovakuntoista Rahikkaa työllistivät hänen uransa alussa viinatrokarit. Laittoman alkoholikaupan kitkeminen ja valtion monopolin valvonta oli Rahikan mukaan hyvin tärkeässä roolissa rivipoliisin työtä. Niinpä Rahikka paini pimeän viinan kauppiaiden kanssa Helsingin kaduilla.
Hän pääsi myös vartioimaan presidentti Urho Kekkosen aamulenkkejä. Varsinainen kutsumus löytyi, kun Rahikka eteni vakavien rikosten tutkintaan.
Rahikan työpöydällä oli vuosikymmenien aikana noin sata henkirikosta. Niistä jäi tiettävästi selvittämättä vain kolme.
Kuuluisin on Bodominjärven kolmoissurma, jonka Rahikka peri 1990-luvun loppupuolella aiemman tutkinnanjohtajan eläköidyttyä. Tämä mysteeri jäi ratkaisematta myös Rahikalta.
– Se ei edennyt minun johdollani, eikä seuraavankaan tutkinnanjohtajan. Siihen en osaa sanoa mitään, tullaanko rikosta koskaan ratkaisemaan.
Kahdessa muussa pimeäksi jääneessä henkirikoksessa Rahikka oli ensivaiheen tutkinnanjohtajana työhönsä kuuluneen päivystysvuoron vuoksi. Tutkinnat siirtyivät myöhemmin muille.
Molemmat vähemmän julkisuutta saaneet, mutta pimeäksi jääneet surmat sisälsivät tyypillisiä suomalaisen henkirikoksen piirteitä: teot tehtiin teräaseella ja ainakin toisessa tapauksessa vähintään uhri oli päihtynyt.
Ensimmäisessä pimeässä tapauksessa Vantaalla sijaitsevan kiinteistön talonmies oli kuullut kellaritiloista meteliä. Talonmies meni tutkimaan asiaa, ja hänet puukotettiin kuoliaaksi. Rahikka muistelee, että teosta epäiltiin nuorta romanimiestä, mutta poliisi ei löytänyt oikeuteen asti riittävää näyttöä.
Useimmat henkirikokset tehdään Rahikan mukaan suunnittelematta ja pikaistuksissa. Jos mukana on alkoholi, räjähdysherkkyys kasvaa ja kynnys turvautua väkivaltaan nousee.
– Yleisiä syitä surmiin ovat riidat, jotka saavat alkunsa naisesta, päihteistä, henkilökohtaisesta loukkauksesta tai kasvojen menettämisen pelosta.
- Harri Rahikka.jpg (144.59 KiB) Katsottu 322 kertaa
Toisessa ratkaisemattomassa tapauksessa ravintolassa iltaa viettänyt mies oli hypännyt taksiin.
Hiljattain muuttanut mies oli sen verran päihtynyt, että hän oli pyytänyt taksia ajamaan vanhalle asunnolleen. Mies oli jäänyt kyydistä ja lähtenyt oletettavasti kävellen uutta kotiaan kohti.
Silminnäkijän mukaan mies oli kohdannut toisen miehen kävelymatkallaan. Miehet olivat keskustelleet ja vastaan tullut mies oli tupakoinut. Sitten kaksikko oli poistunut todistajan näkyvistä.
Taksilla matkustanut mies löytyi teräaseella surmattuna. Hänen pankkitilinsä oli tyhjennetty. Poliisi keräsi silminnäkijän osoittamalta paikalta tupakantumppeja, joista voisi saada dna-näytteen.
Teolle ei löytynyt epäiltyä, joihin tumppien dna:ta voisi verrata. Näytteet ovat Rahikan mukaan yhä olemassa, joten periaatteessa tämänkin rikoksen voisi vielä ratkaista.
Rikokset eivät jääneet vaivaamaan Rahikan mieltä työssä tai myöhemminkään. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivät tapaukset palaisi muistiin vaikkapa uutisista tapahtumien vuosipäivinä.
Yksi ensimmäisistä Rahikan tutkimista henkirikoksista muistutteli häntä vuosia. Vuonna 1974 Rahikka otettiin mukaan kesäleiriltä kadonneen 9-vuotiaan pojan kuoleman tutkintaan.
Poika oli ollut leikkimässä hiekkakuopalla kahden muun pojan kanssa, ja katosi keskellä päivää. Etsintöihin määrättiin mukaan varusmiehiä, joista yhden havainnon perusteella poika löytyi maakuoppaan hautautuneena.
Rahikan ja toisen poliisin puhuttaessa kavereita erillään, pojat alkoivat hiljalleen avautua. Selvisi, että kaksi muuta poikaa oli kaverinsa kaivamasta syvästä poterosta kateellisena hypänneet tämän kuopan reunalla. 9-vuotias oli jäänyt hypyistä seuranneen maanvyöryn alle.
Lapset eivät uskaltaneet kertoa tapahtuneesta leirin valvojille. Poikien ajattelematon teko maksoi kaverin hengen.
Rahikasta tuli menehtyneen pojan yksinhuoltajaisän jonkinlainen tukihenkilö vuosien ajaksi. Poikaansa sureva isä soitteli Rahikalle vuosien ajan aina joulun alla.
– Hän halusi joka kerta kuulla minulta, mitä oli tapahtunut ja kuinka juttu oli selvinnyt.
Isä kertoi saavansa joulurauhan vasta, kun oli puhunut Rahikan kanssa.
Tämän havaitsevamme maailman/todellisuuden tai simulaatiotodellisuuden lisäksi on muita maailmoja, se nyt ainakin tulee ensimmäisenä mieleen.
