Koirista vääntö

[Chopper]

Työkaveri kertoi kesällä sen kasvattajakaverista. Koirat asuivat betonilattialla kellarissa ja niillä jokaisella oli oma paikka. Jokainen oli kiinni ketjulla lattiassa ja niillä oli pieni peitto. Jos oman peitoin rikkoi niin ei saanut vuoteen uutta, kuulemma oppivat sitten että niitä ei hajoteta
Ja uskokaapa, koirat kuulemma olivat niin hyvin koulutettuja kun tottelivat isäntäänsä käskystä!
Luulempa jostain syystä että kyse ei ollut siitä että koira halusi tehdä isännän iloiseksi..
Ainiin, koirat mm. väistivät heti jos mies tuli lähelle..

No huh
Mitähän muuta siellä tapahtuu neljän seinän sisällä joka ei näe päivän valoa...?
Meillä koiruus on yksi perheen jäsenistä,koulutettu toki mutta ei jatkuvan alistamisen alaisena.

[Liina Franklin]

Eräs kouluttaja on neuvonut koiranomistajaa, jonka koira rähisee vastaantuleville koirille niin, että täytyy nostaa koira pannasta niin korkealle ettei siltä lähde enää ääntä. Saanko kysyä, että MITÄ HELVETTIÄ? Noin ei nimenomaan saa tehdä, koska koira vaan innostuu ja rähisee enemmän. Sitä paitsi, sillähän saattaa olla terveydellisiä haittoja koiran hengitysteille..

Ja kyllä, tuolla kouluttajalla on töitä koirankouluttajana vieläkin.

Pakko kysyä että missä kaupungissa/läänissä tuo kyseinen kouluttaja toimii? Kuulostaa nimittäin eräältä tutulta muijalta joka retuutti minun yhtä 17-viikkoista pentua koulutuksessa aika pahasti Olin itse samassa tilaisuudessa kouluttajana, niin en voinut siinä julkisesti alkaa kiljumaan mitään, mutta tein omalle ryhmälleni selväksi että koiraa paiskomalla ja nykimällä ei saavuteta yhtään mitään (+oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun muija koski minun koiriini).
Samainen tantta neuvoi omaa porukkaansa juuri tässä että nostavat pannasta ylös ja ravistelevat koiraa jos se käyttäytyy ulkona huonosti. Meidänkin tapauksessa oli kyse isoista roduista, ja monilla tuntuu olevan käsitys että auktoriteetti niiden kanssa saavutetaan fyysisellä alistamisella ja pelottelulla.

Mikäli kouluttaja on sama, hän kannattaa pitkälti Vilanderin tyyliä kohdella koiraa mahdollisimman "koiramaisesti" ja inhimillistämättä(tätä hoki koulutustilaisuuksissa väh. 50krt ), tämä sikäli mielestäni ihan oiva tyyli kouluttaa, kuitenkaan en koskaan ole ymmärtänyt miten hän kuvittelee koirien luottavan omistajaansa jos niitä alistetaan jatkuvasti...

[Clyde]

Mitähän muuta siellä tapahtuu neljän seinän sisällä joka ei näe päivän valoa...?

En välttämättä halua tietää. Niin ja väistivät siis tietenkin koska kunnioittivat isäntäänsä Ja tämä mun ex-työkaveri oli kovaa selittämässä että kyllä näin on, noin juuri pitää kouluttaakin koiria ja on ne sitten niin hyvin koulutettuja ne sen koirat..

Joskus oli muuten jossain foorumilla juttua siitä että saako koiran kääntää selälleen eli ns. alistaa. Osa puhuu että koiraa ei saa retuuttaa, koiraa ei saa lyödä/nopata, koiralle ei saa huutaa, koiraa ei saa alistaa.. Mitä sille sitten saa tehdä Ei meidän koira ole rikki mennyt vaikka sitä leikissä joskus selättääkin eikä se ole rikki siitä mennyt vaikka sitä on nopannut kauheasta ulvomisesta, on oppinut olemaan hiljaa mutta ei se meitä kyllä karkuun juokse. Mutta kun kaikille se ei ole vain pieni napautus..
Itseasiassa oon hyvin onnellinen tästä meidän suhteesta vaikka kyseessä on koira jolla ei ole (korvia) miellyttämisen halua. Voin sanoa että koen suuren suurta ylpeyttä kun käyn sen kanssa lenkillä ja se osaa ohittaa muut hihnassa räksyttävät koirat (joita omistaja nostaa pannasta) fiksusti ohi ja se tietää millä puolen tietä kulkea (osa ihmisistäkään ei näy tietävän). Tuntuu että se käskyillä karjuminen ja koiran retuuttaminen ei tuo sitä kuuliaisuutta mitä namiherkut

[MissHolmes]

^ samaa mieltä!

Meidän viisas pikkukoira ei käytännössä koskaan hauku ohikulkijoille tai vastaantulijoille, se tottelee minua kuuliaisesti pienellä viivellä, mutta tottelee.
Se ei vaadi leikkimään tai muutenkaan mitään ja elelee täällä yhtenä perheenjäsenenä.

Katselen säälien naapurin koiruutta, joka on annettu kasvatettavaksi perheen angtiselle teinitytölle, joka rääkyy koiralle, retuuttaa sitä karvoista, lyö sitä hihnalla ja on koiralle muutenkin ilkeä.

Ainakin meidän pikkuelukan kohdalla koulutus on mennyt nappiin myös herkuilla ja hellyydellä.

[Rattus]

...
Tuntuu että se käskyillä karjuminen ja koiran retuuttaminen ei tuo sitä kuuliaisuutta mitä namiherkut

Näin on, mutta on vielä parempiakin keinoja . Alistaminen ei ole ollenkaan paha, sillä haetaan vain kunnioitus ja annetaan koiralle tarvitsemansa auktoriteetti. Namiherkuillahan se ei onnistu...

[Howler]

^ Alistamisesta tuli mieleen, että välillä se on vain pakko. Kuten olen jo kertonut, meillä on chihu ja aika pahanmoinen semmoinen silloin, kun sillä on valeraskaus. Noh, kerran sitten se sattui päättämään, että sillä on pennut ja pesä ja puolusti niitä käymällä kiinni veljeeni. Olin jo aiemmin veljelle ohjeistanut, että silloin suoraan koira vaan selälleen ilman mitään, ei saa arkailla yhtään muttei tietenkään saa käsitellä liian kovasti, joten kun itse kerkesin paikalle koira oli jo selällään ja veli osoitti näin, että häntähän ei purra (koira piti itseään muutenkin veljeni yläpuolella). Tämän jälkeen pari kertaa ottivat yhteen (ei purumielessä) ja nyt ovat ylimmät ystävykset ja uskon vahvasti, että tuo alistaminen vaikutti asiaan.

[Rattus]

^Näinpä just. Koiran täytyy vaan tietää oma paikkansa, niin ei se silloin tarvii herkkuja totellakseen. Työ tiiätte .
Niin sitten tuosta pannasta nostamisesta ja raahaamisesta, niin kyllä se usein toimii puolustavilla rähjillä. Ootte nyt käsittänyt väärin, kun siinä on vaan tarkoitus mennä tilanteen läpi tekemättä siitä haloota, eihän koiraa ny auta päästää hyökkimään pitkällä hihnalla eikä auta vahvistaa pelkoa. Se on vain osattava toteuttaa oikein.
Vai miten sitten olisi parempi toimia, jos koira on oppinut hyökkimään puolustaakseen?

[Bleddyn]

Niin, mitäpä se koira puolustaa hyökkäilemällä?
Omistajaansa. Koira kokee, että omistaja ei ole tilanteen tasalla, joten tässähän on rähistävä vastaantulijoille, että ne näkee miten pelottava mä olen ja ymmärtävät olla purematta mun rakasta isäntää/emäntää. Se höhlä kun itse saattaisi tunkea kätensä tuon pedon suuhun...

Laumassa on oltava selvillä, että kuka tätä bändiä oikein johtaa. Koira seuraa hyvin tarkasti omistajansa reaktioita. Meillä remmirähjäys loppui, kun itse en kiinnittänyt vastaantuleviin koirakoihin ollenkaan huomiota. Miksi koirakaan niille alkaisi mussuttaa, kun lauman kiistaton johtajakaan ei niin tee?

Samaa mieltä olen siitä, että koiran pitää tietää paikkansa. Kaikille koirille vain sama tapa ei toimi. Jos koira oppii tottelemaan nameilla, niin so what?

[Rattus]

Samaa mieltä olen siitä, että koiran pitää tietää paikkansa. Kaikille koirille vain sama tapa ei toimi. Jos koira oppii tottelemaan nameilla, niin so what?

Kyllä herkut onkin hyvä kannuste ja tehoste oppimaan uusia asioita, mutta kunhan tottelevaisuus ei ole pelkästään niistä kiinni, sitä yritän hakea. Nim. kantapään kautta oppinut, että tulee vielä tilanne, kun koira paskat nakkaa millekkään nameille, jos tiedossa olisi jotain mielenkiintoisempaa .

[MissHolmes]

Ei se, että koiraa kouluttaa herkuilla ja hellyydellä tarkoita sitä etteikö sitä olisi selälleen laitettu. Mutta senkin voi tehdä rääkymättä ja pahoinpitelemättä.

Meillä toimii erinomaisesti myös se, että koirun tehtyä jotain kiellettyä, tuijotan sitä kulmieni alta ja murisen hampaat näyttäen: koira madaltuu välittömästi viisisenttiä, painaa korvat alas ja katsoo katuvana ja anteeksi pyytävänä.
Luulen, että sille on kamalinta tuo laumanjohtajan murina

[Rattus]

Ei se, että koiraa kouluttaa herkuilla ja hellyydellä tarkoita sitä etteikö sitä olisi selälleen laitettu. Mutta senkin voi tehdä rääkymättä ja pahoinpitelemättä.

Tottakai ja pitäisikin, siis olla rääkymättä ja pahoinpitelemättä.
Koulutus riippuu ihan koiran luonteen lisäksi siitäkin, mitä haluaa koiralta. Siinä taitaa olla se ero kurin ja hellyyden välillä, kun itse haluan (kurilla) saada koirat tottelemaan ilman viivettä ja toimimaan itsenäisesti (ja olla tekemättä tuhmuuksia, ettei tarvi alkaa murisemaan). Mutta eiköhän se ole pääasia, että koira tottelee ja omistaja on tyytyväinen -niin ja koira kanssa .

[Bleddyn]

kantapään kautta oppinut, että tulee vielä tilanne, kun koira paskat nakkaa millekkään nameille, jos tiedossa olisi jotain mielenkiintoisempaa .

Juu, sama meillä. Hitot makkaroista, toisista koirista tai edes vapaana kirmailemisesta, jos saatavana on myös vinkuva pallo tai lentävä keppi/lumipallo. Hyvin tapauskohtaista silti, katsoisin kyllä omistajan velvollisuudeksi ottaa selvää, että mikä on omalle koiralle se ykkösjuttu. En nyt tietenkään tarkoita, ettetkö sinä ole näin toiminut. Mua vaan niin vituttaa, kun melkein joka päivä saa kirmata pitkin pihoja vinkupilliin puhallellen naapurin koiran takia, kun omistaja ei tajua ettei tule ikinä saamaan hurttaansa kiinni vain huhuilemalla ovelta, että " tuuppas nyt Musti tänne " .


ja sitten se saatana kehtaa vielä mulle ihmetellä, että " miten se sua niin tottelee, kylläpä on kumma. " Kumma tosiaankin.

[Rattus]

Ymmärrän, vaan en luota siihen, että mikään välitön palkinto yksissään on niin mieluinen, että saa koiran tositilanteessa kääntymään vaikka jäniksen perästä. Siksi käytän tärkeimpien taitojen opettamiseen, esim. just luokse tulo, ennen rankaisua, sen kautta palkitsemista. Koiran on helpompi valita kannattavan ja kannattamattoman toiminnan väliltä, kuin kahden kiehtovan asian väliltä (-> jos siis ei tule kunnon seuraamuksia tottelemattomuudesta). Palkkioksi meillä on riittänyt luottamus, että saa edelleen kulkea vapaana, ja välitön palkinto oikein hyvästä lenkkikäytöksestä.

Noin muuten käytänkin palkkiota periaatteella, että kunhan tottelee ilmankin.

Onhan se tietenkin eri asia, jos koira lähtee muuten vain huvikseen pokkuroimaan, sillon varmasti käykin palkitseminen takasin tullessa, mutta jos koira tietää, että se ei voi lähteä, niin ei tarvi millään palkinnoilla houkutella takasinkaan.

Ja ollaan siihen jänikseenkin törmätty toisen koiran kanssa, jäi ennemmin mun luo .

[joey]

^ Meillä ei ole koskaan tarvinnut rankaista eikä palkita käskyttämiseen liittyen, rekku tottelee kaikissa tilanteissa minua silmänräpäyksessä (paitsi, että takakonttiin en saa sitä enää hyppäämään Se on oppinut, että jos lähtee minun kanssa johonkin, joutuu väkisinkin olemaan autossa pidempään). Tosin, tuo rotu onkin sellaista luupäistä, miellyttämishalutonta sorttia, joka ei tee yhtään mitään palkkion toivossa. Kuitenkin on jokseenkin erikoista että koira tottelee nimenomaan minua parhaiten, sillä se on omaksunut laumansa johtajaksi selvästi mieheni. Miestäni koira tottelee irti ollessaan vain satunnaisesti.

Uskon koulutuksessa pikemminkin oikeaan ajoitukseen kuin oikeaan rangaistukseen tai palkkioon. Koiraa pitää tarkkailla ja se pitää tuntea niin, että tietää, mikä on juuri oikea hetki käskyttää parhaalla tuloksella. Se hetki ei ole sitten, kun musti on jo ampaissut jäniksen perään, vaan silloin kun musti sen jäniksen ensimmäistä kertaa huomaa.

Pakko kyllä lisätä vielä se, että tällaisia tuloksia ei meidän koiralla oltaisi saatu ikinä, ellei sitä olisi leikattu

Mutta olen siis Bleddynin kanssa täysin samoilla linjoilla. Olen myös itse huomannut sen, että remmissä koira reagoi minun reaktioideni mukaan, aivan kuin sähköttäisin sille fiilarini remmiä pitkin. Ei ala koskaan rähisemään vastaantulijalle, eikä muutenkaan kiinnitä koskaan mitään huomiota vastaantulevaan koirakkoon. Ainoita oikeasti pahoja tilanteita ovat edelleen ne, joissa en voi omalle reaktiolleni mitään; eli silloin kun pelkään tai säikyn vastaantulijaa. Silloin koira nousee ulvoen takajaloilleen ja pyrkii vastaantulijan kimppuun.

[MissHolmes]

Meillä esim. kun opeteltiin tontin rajoja meni koulutus ensialkuun ihan ....sanoisinko munilleen.... eli siis emäntä ei tottumattomana koiriin oikein ymmärtänyt juttua ja pikkukoiru vein kuin myrsky muovipussia:

meiltä menee kaksi 'polkua' ulos tontilta. Molemmista on aina lähdetty myös lenkille ja polut kummasti vetävät otusta.

Opettaessani, että tiettyä pistettä pidemmälle ei saa yksin, ilman hihnaa mennä, keksi ruffi herkun keruu konstin:


se käveli kerta toisensa jälkeen määrätietoisesti kohti toista ''poistumistietä'' rauhallisesti ja totteli välittömästi 'tänne' käskyäni, koska tiesi saavansa palkinnon, jos ei poistu pihalta ja palaa luokseni yhdestä käskystä.

Hetken pelleilyn jälkeen tajusin itse, että koira on minua fiksumpi ja kerää herkkuja pöljyyteni kustannuksella

Nykyään pysähtyy ja kääntyy ilman herkkujakin.

Niin ja leikkaus se meilläkin oli se mikä parhaiten auttoi.