Iltalehti julkaisi tuosta Sterniin Amandan antamasta haastattelusta jutun, mutta parhaimmat palat jätettiin tietenkin julkaisematta. Juttu jo on luettavissa Alma-tunnusten avulla tuolta: https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2016062721798458Sisarvalkoinen kirjoitti: To Tammi 08, 2026 5:28 pm Vaikeinta tässä kaikessa on hyväksyä se, minkälaista kohtelua Amanda on saanut osakseen ja kukaan ei ole kyennyt korjaamaan sitä, miten epäoikeudenmukaisesti häntä on kohdeltu. Amandan pelastus on ollut vahva oikeudentaju, että ei ole taipunut painostuksen ja mitätöinnin alle, vaan pysynyt totuudessa alusta loppuun. Amandan kanssa työtä tekevien kirjauksilla on suuri painoarvo tässä kaikessa.
Oikeusmurha-kirjassa kerrottiin, että Amanda oli hakenut apua jopa saksalaiselta medialta, kun Suomessa kukaan ei ollut halunnut kirjoittaa hänen näkökulmastaan. Saksassa joku lehti oli julkaissut Amandan haastattelun, mutta suomessa se oli noteerattu pienellä maininnalla jossain lehdessä.
Voi sen lukea tästäkin:
Anneli Auerin tytär avoimena saksalaislehdelle: "Kaikki kääntyi ylösalaisin" Tiina Saari maanantai 27.6.2016 klo 21:04
Anneli Auerin vanhin tytär, 19-vuotias Amanda, kertoo avoimesti kokemastaan saksalaiselle rikoslehdelle. Amanda on Auerin lapsista ainoa, joka on pysynyt äitinsä rinnalla.
Saksalainen Stern Crime julkaisi kesäkuun alussa monisivuisen reportaasin ratkaisemattomaksi jääneestä Jukka S. Lahden surmasta.
Saksalaistoimittaja Nicolas Büchse haastatteli huhtikuun lopussa syvällisesti Anneli Aueria, hänen vanhinta tytärtään Amandaa, 19, sekä Ulvilan surman tutkintaa aluksi johtanutta komisario Juha Joutsenlahtea. Tytär kertoi kokemuksistaan Iltalehden haastattelussa syksyllä 2014.
Artikkelin otsikko on ”Der Anruf”, suomennettuna ”puhelinsoitto”. Reportaasi lähtee liikkeelle Anneli Auerin soittamasta hätäpuhelusta aviomiehen surmayönä.
Seitsemän vuotta sitten Auer sanoi eräässä kuulustelussa, että ”todennäköisesti minä olen tekijä, koska muuta selitystä ei ole”. Tuolloin tunnustukseksi tulkitun lauseen jälkeen poliisipsykologi kertoi Auerille, että tämän pitäisi keskustella asiasta tyttärensä Amandan kanssa.
12-vuotias Amanda alkoi itkeä poliisiaseman kuulusteluhuoneessa.
– Mutta minähän olen kuitenkin nähnyt sen miehen. Miksi olen nähnyt sen kaiken väärin?
”Repi rikki”
Saksalaistoimittaja tapasi Amandan kahvilassa, jossa hän tilasi itselleen Coca Colaa. Hän kirjoittaa, että Amanda oli haastattelun aikana liian hermostunut juodakseen lasistaan.
Saksalaislehti kuvaa 19-vuotiasta ”ujoksi nuoreksi naiseksi, jonka kasvonpiirteissä on enemmän isän kuin äidin piirteitä”. Hän haluaisi opiskella liiketaloutta, mutta on työharjoittelussa kaupassa.
Amanda kertoo lehdelle haluavansa kokeilla, onko puhumisesta hänelle apua.
Nuori nainen muistaa hetken kuulusteluhuoneessa yhä tarkkaan. Hän kertoo lehdelle, että tuolloin tuntui melkein yhtä pahalta kuin hänen isänsä kuolema.
– Olin siihen asti luullut, että poliisi on aina oikeassa. Se repi minut rikki. Uskon edelleen tänäkin päivänä, että näin sinä yönä vieraan miehen, Amanda vakuuttaa.
Amanda kuvailee pohtineensa, oliko hänen muistikuvansa sittenkin valhe. Oliko hän valehtelija, jota kukaan ei enää uskoisi?
– Minulla ei ole enää muistoja tuosta ajasta tai sitä edeltäneistä vuosista. Kaikki kääntyi tuolloin ylösalaisin. Poliisi kertoi minulle liikaa asioita, joita minun olisi joko pitänyt nähdä tai olla näkemättä. Oli kuin joku olisi temmeltänyt päässäni.
Kuulusteluvideolla kaksi naispoliisia haastattelee Amandaa. Toinen heistä kysyy, miten Amanda saa hänet vakuuttumaan siitä, että on nähnyt vieraan miehen, joka on lähtenyt ulos talosta.
Amanda vajoaa kasaan tuolissaan ja peittää kasvonsa käsiinsä.
Tutkintaa
Amanda muistelee haastattelussa, miten poliisit tulivat syksyllä 2011 koululle kesken espanjantunnin, koko luokan nähden. Hän muistaa, miten he tonkivat hänen huoneensa, veivät hänen tietokoneensa ja vaativat saada hänen salasanansa.
– He veivät minut lääkäreiden luo. He tutkivat koko vartaloni. Nyt tiedän, että he etsivät ristinmuotoisia viiltojälkiä iholtani. He olivat löytäneet sellaisia sisaruksistani. Niin he kertoivat, Amanda sanoo.
Myöhemmin, vuonna 2013, Turun hovioikeus tuomitsi Auerin kolmesta törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, kahdesta törkeästä raiskauksesta, kahdesta pakottamisesta seksuaaliseen tekoon ja yhdestä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Lisäksi hänet tuomittiin kolmesta törkeästä pahoinpitelystä, kahdesta pahoinpitelystä ja yhdestä laittomasta uhkauksesta.
Psykiatrille
Kun saksalaistoimittaja kysyy Amandalta sisarusten syytöksistä, hänen on yhä vaikea ymmärtää niitä. Reportaasissa kuvaillaan, kuinka hän puristelee etusormella ja peukalolla vasemman käden sormiaan. Amandan ääni alkaa väristä.
– Aluksi olin shokissa. Sitten loukkaantunut. Lopulta olin paniikissa. Itkin niin hirveästi, että minun oli vaikea saada happea. Minut vietiin psykiatrille.
Amanda kertoo olleensa viikon suljetulla osastolla. Sen jälkeen hänen sijoitettiin suljettuun nuorisokotiin.
– Luulen, että sisarukseni kertoivat tällaisia, koska he luulivat, että sitä odotetaan heiltä. He olivat peloissaan. Meillä on aina ollut läheiset välit. Olimme nähneet toisemme vain muutamaa viikkoa aiemmin.
Toimittaja on haastatellut puhelimitse myös syyttäjä Kalle Kulmalaa, joka sanoo uskovansa lasten kertomuksiin.
– Minulle psykologit ovat kertoneet, että lapset puhuvat usein traumaattisista kokemuksistaan vasta silloin, kun aikaa on kulunut ja he ovat päässeet pois väkivaltaisesta ympäristöstä, Kulmala kommentoi lehdelle.
Saksalaislehti nostaa esille, että Amanda ei saa tavata sisaruksiaan. Myös Anneli Auerilta on kielletty yhteydenpito nuorempiin lapsiin.
Amanda kertoo yrittäneensä lähettää kirjettä sisaruksilleen. Siinä hän haluaisi kertoa seuraavaa: ”Opiskelen nyt. Olisi hienoa kuulla teistä jotain. Mutta vasta sitten, jos te haluatte. En halua mitenkään painostaa teitä”.
Hän kertoo antaneensa kirjeen sosiaalityöntekijälleen, jonka vastuulla hän ja hänen sisaruksensa ovat. Sosiaalityöntekijä kertoi Amandalle myöhemmin, että kun hän oli alkanut lukea lapsille kirjettä, he eivät halunneet kuulla sitä.
Juttu perustuu käännökseen Stern Crimen pitkästä reportaasista. Iltalehti ei tavoittanut Amandaa kommentoimaan saksalaislehden artikkelia.
